Osittainen omavaraistalous -suuntama omavaraisuus

Osittainen omavaraistalous on asia, joka on vienyt mukanaan. Olen leiponut leipää, suunnitellut kevät kylvöjä ja hautonut kotikosmetiikkaa. Ennen kaikkea olen joutunut miettimään omaa elämääni, mihin haluan laittaa aikani ja rahani. En todellakaan haaveile asuvani erakkona sähköttömässä mökissä, vaan mietin sopivaa tasapainoa töissä käynnin, kuluttamisen ja itse tekemisen välillä. Onko asioita, joita tekisin itse mielummin kuin ostaisin valmiina, jos minulla olisi siihen aikaa?

Omalla kohdallani osittainen omavaraistalous tarkoittaa sitä, että loppukesän ja alkusyksyn kuukausina syömäämme omasta maasta tuotettuja kasviksia niin, että kaupasta ostettaisiin vain välttämättömyys ja ylellisyys tuotteita kuten kahvia, maitotuotteita, jauhoja jne. Talvea varaistoimme sen minkä pystymme, mutta täydennämme varastoja kaupasta kun siltä tuntuu. Emme tavoittele ehdottomuutta vaan etenemme pienin askelin kohti omavaraisempaa elämää.

Osittainen omavaraistalous

Osittainen omavaraistalous – kokemuksia kotimaasta ja Englannissa

Olen vasta aikuisena ymmärtänyt kuinka omavaraisesti perheemme 90 -luvun lopussa eli. Isäni kasvatti biodynaamisia kasviksia, meillä oli lampaita, kanoja ja hevonen. Suurin osa eläinten ruuasta tehtiin itse. Heinät laitettiin seipäille ja kerppuja kuivateltiin talvea varten, vain kaura ostettiin läheiseltä viljelijältä. Omavaraisuus oli varmasti osittain olosuhteiden sanelemaa. Emme olleet erityisen varakkaita entuudestaakaan ja laman myötä perheeseen tullut työttömyys ei parantanut tilannetta. Maalla asuminen ei kuitenkaan tuntunut köyhältä tai ankealta. Olin aina ollut eläin rakas ja vihdoinkin unelmani omasta hevosesta toteutui, kun pelastimme teuras uhan alla olleen 20-vuotiaan islanninhevosen Smyrren.

Kun joitakin vuosia myöhemmin valmistuin, muutin pois kotoa Englantiin, jossa asuin omavaraistaloutta hyvin vahvasti toteuttavissa Camphill yhteisöissä.

2000-luvun alussa asuin vuoden noin 350 henkilön kokoisessa kylässä, joka yhdessä tuotti suurimman osan syötävästä ruuasta. Kylässä oli sekä maitotiloja, lihan ja munien tuotantoa, oma teurastamo, meijeri, jossa tehtiin mm. juustoa, jogurttia, oli leipomo, kutomo, kynttiläpaja, puutyöpaja, jopa oma kahvila ja kauppa. Vaikka kukaan yksittäinen kylän jäsen ei pärjännytkään yksin, oli kylä kokonaisuutena melko omavarainen. Kukaan ei tosin puhunut omavaraisuudesta siihen aikaan, vaan enemmänkin kyse oli siitä, että haluttiin tarjota mielekäs tapaa elää niin kehitysvammaisillehenkilöille kuin kenelle tahansa. Katso youtubesta dokumentti Botton Villagesta, jossa asuin.

Osittainen omavaraistalous

Paluu juurille

Unelma omavaraisuudesta on hiipinyt mieleeni pikkuhiljaa. Ensimmäinen kokeilumme kohti omavaraisempaa elämää alkoi vuonna 2006. Kaikki lähti oikeastaan siitä, että halusin syödä lihaa jonka tiesin varmuudella eettiseksi. Vastauksena tähän, ryhdyimme kasvattamaan itse omat lihamme. Lampaita, kaneja ja kanoja oli pian piha täynnä. Neljä pientä lasta, opiskelu työnohella ja eläinkatras kävi lopulta liian raskaaksi ja omavaraistelu jäi. Muutamia vuosia sitten ajatus osittaisesta omavaraisuudesta alkoi uudelleen kyteä mielessä. Kaikki lähti liikkeelle kyllästymisestä. Kyllästyin käymään kaupassa. Tuntui että koko olemassaolo perustui ostamiseen, tarpeita kuluttamiselle syntyi koko ajan, vaikka samaan aikaan vähänkin ympäristötietoinen ihminen ymmärsi sen kestämättömän vaikutuksen luonnolle. 

Aloimme puntaroimaan omaa elämäämme uudestaan. Tarvitsemmeko todella kaiken sen, mitä meille uskotellaan hyvään elämään kuuluvan? Samoihin aikoihin luovuimme lihan syönnistä ja ryhdyimme viljelemään enemmän hyötykasveja. Kun rupesimme miettimään enemmän omia kulutustottumuksiamme, huomasimme, että voimme helposti luopua kaikesta ylimääräisestä ostelusta ja saavuttaa sillä sekä enemmän aikaa tehdä sitä mitä haluamme, että vähentää työntekemistä, sillä rahaa kuluu entistä vähemmän.

Osittainen omavaraistalous on meille elämäntapa. Nautimme uusien asioiden opettelusta ja itse tekemisestä. Samalla voimme konkreettisesti elää enemmän omien arvojemme mukaisesti, nauttia luonnon kiertokulusta ja tehdä valintoja, joiden takana voimme seistä.

Kaikki omavaraisuuteen liittyvät postaukseni näet täältä.

Tämä on osa Omavaraisuus bloggaajien sarjaa, jossa joka kuukausi jaetaan oman projektin kuulumisia. Käy myös tutustumassa muiden blogeihin! Farmer to bee, Urban Farming kaupunkiviljely, Tsajut, Sarin puutarhat, Laura eli Javis, Metsäläisten elämää, Riippumattomammaksi, Korkeala, Saman otavan alla, Airot ulapalla, Villa Koira, Torpan Tyttö, Caramellia, Villa Kotiranta, Alussa oli Vehkosuo, Luomulaakso, Kohti laadukkaampa elämää, Rakkautta ja maanantimia, Iso-Orvokkiniitty, Jovelan talopäiväkirja , Mrs Sinn, Pienen pieni Farmi ,Maalaiskaupungin piha,  Mrs SinnPienen pieni FarmiHarmaa torppa

Mehevä kantarellipiirakka

Mehevä kantarellipiirakka on yksikertainen, mutta maukas herkku vaikkapa illanistujaisiin. En kyllä tiedä käytetäänkö moista sanaa enää nykyisin. Mutta sen tiedän, että enemmän pitäisi kutsua ystäviä kylään ja panostaa seuraelämään.

Erilaiset suolaiset piirakat ovat minusta erinomainen tarjottava monenlaisiin tilaisuuksiin. Ne voi huoletta valmistaa jo hyvissä ajoin ja tarvittaessa lämmittää ennen tarjoilua. Mehevä kantarellipiirakka syntyy tarvittaessa myös suppilovahveroista, sen mukaan mikä päivän sienisaalis sattuu olemaan.

Kantarellien poiminta

Kantarelli on kuitenkin yksi parhaista ja helpoimmista sienistä aloittaa sienestysharrastus. Se on helppo tunnistaa ja vaikea sekoittaa mihinkään muuhun sieneen. Kantarelleista tulee myös ihana keitto.

Kantarellin satokausi on parhaimmillaan heinäkuussa, mutta leutoina syksyinä kausi jatkuu pitkälle syyskuuhun. Kantarelleja löytää parhaiten koivuvaltaisista lehtimetsistä, ne viihtyvät valossa ja usein kantarelleja kasvaa polkujen pientareilla tai metsäteiden laitamilla. Lue lisää täältä.

Mehevä kantarellipiirakka
Mehevä kantarellipiirakka

 Mehevä kantarellipiirakka

 Pohja:

  • 125g voita
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 1 1/2 dl ruisjauhoja
  • 1 kpl muna
  • ripaus suolaa ja pippuria

Täyte:

  • 1 l kantarelleja
  • 2 rkl voita
  • 1 kpl sipulia
  • 1 tl suolaa
  • 1/4 tl mustapippuria
  • nippu tuoretta tinjamia
  • 2 dl ruokakermaa
  • 2 kpl munaa
  • 1 dl raastettua parmesaania

Tee näin:

  1. Valmista pohja sekoittamalla voi murumaiseksi seokseksi jauhojen kanssa. Nopeus on valttia, älä työstä taikinaa liikaa, ettei se sitkostu.  Lisää muna ja puristele taikina nopeasti kiinteäksi palloksi Kääri taikina tuorekelmuun ja anna levätä jääkaapissa n. 30 minuuttia.
  2. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Taputtele taikina irtopohjavuokaan tasaisesti, voit myös kaulita taikinanjauhotetullaalustalla.
  3. Putsaa sienet ja pilko pienemmiksi. Silppua myös sipuli. Laita sienet pannulle ja anna nesteen haihtua miedolla lämmöllä. Kun nestettä ei enää tule, lisää joukkoon voi ja sipuli. Paista sipulia ja sieniä hetki. Lisää suola, mustapippuri ja tinjami.
  4. Sekoita kulhossa keskenään ruokakerma ja munat.
  5. Levitä sieni-sipuliseos tasaisesti piirakkapohjan päälle, ripottele päälle parmesaaniraaste ja kaada päälle ruokakerma-munaseos. Paista uunissa n. 20 minuuttia tai kunnes täyte on selvästi hyytynyt ja pinta on kauniin kullanruskea.
  6. Kantarellien kanssa toimii hyvin myös pekoni. Jos haluat lisätvistiä, paista sienten kanssa vähän pekonia ja sekoita sienten sekaan makua tuomaan.