Author: minna

Tervetuloa uudelle alustalle

Hei kaikki! Ku ite tekee -blogissa eletään muutoksen tuulia ja varsin jännittäviä aikoja. Koko blogi nimittäin siirtyi wordpressiin. Vielä tässä hiotaan vähän yhtä sun toista, mutta sisältö pitäisi kokonaisuudessaan olla täällä. Toivon kuitenkin kärsivällisyyttä, tässä on ollut muutamia mutkia matkassa, mutta voiton puolella ollaan jo!

Kerrassaan jännittävä uusi maailma tämä WP. Bloggeriin tottuneena saa opetella monet asiat ihan alusta lähtien. Koen kuitenkin, että muutto tuli oikeaan kohtaan ja uskon sen olevan teitä lukijoitakin palveleva muutos! Jatkossa ruoka ja askartelu löytyvät helpommin omilta sivuiltaan ja uskon navigoinnin olevan helppoa kunhan kaikki toivumme ensi järkytyksestä. Saan tänne myös siirrettyä jo olemassa olevaa tietoa askartelusta ilahduttamaan heitä, jotka sen perässä blogiini tulevat.

Miltä muutos näyttää sinne ruudun toiseen päähän? 

skräppäys_luistellaan

Kun tekniikka ei pelaa, on aikaa askarrella! Tämän pienen tauon aikana on syntynyt yllä oleva leiska luistelusta. Ilahduttavaa, että pakkasella ymmärsin liikuskella ulkona kameran kanssa, sillä yllä olevasta kauneudesta ei ole tänään enää paljoa jäljellä.

Foccacia kohoaa yön yli

Focciacia leipä onnistuu, vaikka jauhopeukalo kasvaisi keskellä kämmentä.
Tunnustus. Mä en yleensä tule toimeen hiivan kanssa. En sitten millään. Oli kyseessä sitten leipä, sämpylät tai suomalaisten pyhä leivos, pulla. Lopputulos on käsissäni aina yhtä epämukava yllätys. Kova kuin kivi tai joka suuntaan huikeasti levinnyt torttu joka puhkeaa kuin ilmapallo siihen koskettaessa. Mutta. Kyllä, mutta! Jos kohotan hiivataikinaa yön yli jääkaapissa, sen energiat muuttuvat ja kas kummaa! Taikina on yhteistyökykyinen myös minun käsissäni.
Foccasia on yksi onnistumiseni. Leivän kruunaisi ehdottomasti tuore rosmariini, mutta tilanteessa, jossa olen päässyt hyvään rytmiin hiivan kanssa, en lähde sen kummemmin harmittelemaan puuttuvaa komponettia. Ettei maailman kaikkeuden vaaka kokonaan kellahtaisi.
Ja yks juttu vielä. Tässä ei ole valkoistasokeria. Hähä. Sopii siis meikäläisen sokeriton vuosi teemaan viikonloppu herkuksi.
focaccia

Taikina:
11 dl durum-vehnäjauhoja
1 rkl merisuolaa
½ (á 50 g) pkt hiivaa
5 dl vettä
1 ½ dl oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä

Pinnalle:
oliiviöljyä
karkeaa merisuolaa
minitomaatteja
minimozzarellapalloja

Mittaa durum-jauhot isoon kulhoon. Sekoita joukkoon (suolamyllyllä) hienoksi jauhettu merisuola. Murenna hiiva kädenlämpöisen veden joukkoon. Sekoittele kunnes hiiva on liuennut veteen. Tee jauhojen keskelle kuoppa ja kaada hiivaseos siihen. Alusta hiivaseos kädellä taikinaan lisäten samalla vuorotellen öljyä ja valkoviiniä. Jatka alustamista n. 5 min ajan. Peitä kulho kelmulla ja anna olla jääkaapissa yön yli.

Voitele leivinpaperi öljyllä ja levitä päälle taikina n. 30 x 35 cm kokoiseksi leiväksi. Peitä liinalla ja anna kohota 2 tuntia. Painele leipään koloja sormella. Töki koloihin tomaatteja ja mozzarellapalloja. Pirskottele/sivele leivälle reilusti öljyä. Ripottele päälle suolaa (itse laitoin tässä vaiheessa kokonaisia merisuolan muruja n. 2 tl).  Paista 200 asteessa 30 – 35 min (suojaa foliolla, jos pinta tummuu liikaa). Sivele valmiin leivän päälle oliiviöljyä. Leikkaa paloiksi ja tarjoa lämpimänä.

Sokeriton vuosi 17 / 365

Nyt takana on jo yli kaksi viikkoa sokeritonta elämää. Mahtava fiilis!

Tai sokeritonta ja sokeritonta. Olen muutaman kerran ajattelemattomuuttani lisännyt ruokaan ketsuppia tai jotakin muuta valmista soossia ennen kuin aivoni ovat kerenneet varoittaa lähestyvästä sokeripilvestä. Lisäksi olen maistanut muutaman kerran turhankin makeaa leipää. Tämän lisäksi olen yhden kerran käynyt syömässä SPIS -ravintolassa, jonka ehkä on yksi suomen parhaista, ja siellä nautin koko menun jälkkäreineen päivineen. Enkä kadu. Toivoisin, että voisin loppu elämäni nauttia sokerini noin taidokkaassa, tasapainoisessa ja herkullisessa muodossa.

Eli reiluun kahteen viikkoon Sokeritonta vuotta on mahtunut myös sokeria. Silti maku maailmani on muuttunut kokonaan. Makea leipä maistui liian makealta. Suu tunnistaa kastikkeet, joissa on liikaa lisättyä sokeria. Appelsiini riittää tyydyttämään makean nälän. Himo sokeria kohtaan on hälvennyt. Pystyin kahvilassa nauttimaan vastapaistetun pullan tuoksusta, syömättä sitä itse. Ennen kaikkea pystyin nauttimaan kahvilassa istumisesta ja herkkujen katselusta vailla pettymyksen tai haikeuden tunnetta. Miten teillä muilla sujuu?

Hankaluuksia sokeriton vuosi aiheuttaa tilanteissa, joissa haluaa olla laiska. Kun ostaa majoneesin valmiina tai nappaa ostoskoriin leipää, jonka tuoteselostetta ei ole lukenut. Tai haluaisi käyttää ihan mitä vain valmista yhtään mihinkään. Kovin harvoin meillä valmista syödäänkään, mutta mysli esimerkiksi on sellainen, jonka olen siirtynyt tekemään ihan kokonaan itse. Mikä ei välttämättä ole yhtään huono asia, itse tehty mysli on nimittäin taivaallisen hyvää ja se syntyy helposti luontaisesti gluteenittomana ja ilman lisättyä sokeria.

Pohjana olen käyttänyt täällä blogissa aiemmin julkaisemaani ohjetta, jonka löydät täältä. Tässä kuitenkin päivitetty versio, jolla nykyisin tulee tehtyä. Myslissä ei ole lisättyä sokeria, mutta kuivatuissa hedelmissä sokeria luonnollisesti on.

Itse tehty mysli, sokeriton, gluteeniton


5 dl kaurahiutaleita (jos haluat gluteenittomia, tarkista käyttämäsi kaurahiutaleet)
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpisansiemeniä
1 dl kookoshiutale
1/2 dl Cashewpähkinöitä, rouhittuna
1/2 dl kokonaisia manteleita rouhittuna
1/2 dl kookosöljyä
1/2 tl merisuolaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1/2 tl vanilijajauhoa
1 dl kuivattuja aprikoosen pilkottuna
1/2 dl taateleita kuivattuna

Rouhi isot pähkinät veitsellä. Sekoita pähkinät, hiutaleet ja siemenet toisiinsa. Sulata kookosöljy ja lisää siihen mausteet. Sekoita öljyseos kuiviin aineisiin. Levitä seos leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paahda mysliä 200 -asteisessa uunissa 20 minuuttia. Laske lämpötilaa 150 asteeseen ja paahda vielä 20 minuuttia. Kääntele mysliä pellillä paahtamisen aikana, varo, etteivät pähkinät paahdu liikaa. Lisää kuivatut hedelmät vasta valmiiksi paahdettuun mysliin. 

Lue lisää sokerittomasta vuodesta täältä.

 

KIRJA: Ihanat Albumit ilmestyy huhtikuussa

Minulta ilmestyy kirja Ihanat Albumit huhtikuussa! Siis ihan oikea kirja. Voitte kuvitella jännityksen ja riemun määrän. Kavereille sanoinkin, että voivat ruveta kutsumaan minua Kirjailija E:ksi.
Kirjaa on työstetty täällä jo pitkään, oikeastaan siitä lähtien kun opinnäytetyöni valmistui yli vuosi sitten. Opparia tehdessäni minulle tuli vahva tunne siitä, että haluaisin jakaa osan keräämästäni tiedosta isommalle yleisölle. Uskon, että oivalsin opinnäytetyötä tehdessäni jotakin tärkeää, sellaista, joka voisi ilahduttaa vaikka teitä blogini lukijat.
Suureksi ilokseni Atena -kustannus innostui projektistani ja lähti kustantamaan kirjaani. Ja nyt ollaan siinä pisteessä, että materiaalit on lähetetty syksyllä kustannustoimittajalle, joka on perehtynyt työhöni ja auttanut jäsentämään asiaa. On ollut mahtavaa työstää kirjaa eteen päin ammattilaisen avulla.
Olen ihan pähkinöinä jännityksestä!
Ihanat_albumit_blogi

 

Ihanat albumit

-Skräppää muistot talteen

Halusin alunperin kirjoittaa kirjan, koska koen, että askartelukirjat tarjoavat monesti vain ohjeita ja tekniikoita. Minulle skräppäys on paljon muutakin. Ennen kaikkea se on omien muistojen tallentamista. Tarkoitukseni on rohkaista lukijaa etsimään oma tapansa säilöä itselleen tärkeät muistot, uskaltaa olla luova ja tehdä oman näköistään jälkeä.

Joskus onnistumista tärkeämpää on itse tekeminen. Askartelu voi olla tekemisen iloa ja luovaa flowta. Tarvikkeita tärkeämpää on työhön heittäytyminen ja persoonallisten valokuva-albumeiden kokoaminen. Osa kirjassa esitellyistä tekniikoista tulee taidemaailman puolelta, raja-aita askartelun ja taiteen välillä onkin häilyvä. Ei kuitenkaan tarvitse kokea olevansa taiteilija kyetäkseen tekemään luovia ja kauniita valokuva-albumeita. Kirjassa on vaihe vaiheelta ohjeita ja ideoita, joiden avulla alkuun pääseminen on helppoa.

Olen halunnut esitellä kirjassa erilaisia sivuja, erilaisia tekniikoita ja erilaisia tapoja lähestyä albumeiden tekemistä. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, eikä kukaan voi kertoa toiselle, miten hänen tulisi omat muistonsa tallettaa.  Kirjassa olen halunnut tarkkojen ohjeiden sijaan painottaa luovuutta ja itseilmaisua. Jokainen löytää oman tapansa kokeilemalla.

Jännittävää.

 

Skräppäys – Joulu 2015

Olen viime aikoina istunut tiuhaan askartelupöytäni ääressä, aiheena tietenkin skräppäys. Aluksi keskityin Project lifen loppuun tekemiseen, sen jälkeen Ihana -lehden askartelujuttu vaati tekemistä ja kun vauhtiin olin päässyt, jatkoin skräppäämällä. Askartelu on jo vuosia ollut yksi rakkaimmista harrastuksistani ja on ollut kerta kaikkisen ihanaa löytää sille aikaa.
Askartelu on minulle tapa rentoutua ja ottaa omaa aikaa. Siitäkin syystä askartelun merkitys aina vahvistuu silloin kun elämässä tuntuu muuten olevan hektistä. En välttämättä tee kovin hienoja tai luovia tuotoksia joka kerta, mutta tärkeintä ei oikeastaan ole se mitä tekee, vaan se, että ylipäätään tekee!
Tämä yksinkertainen sivu sai alkunsa kun halusin ehdottomasti käyttää tuon hauskan poron, jonka olen ostanut jostain käsityömessuilta tai kaupasta, en tarkalleen muista mistä. Se kuitenkin herätti minussa heti sellaiset sympatiat, että oli pakko napata se mukaan. Aika iloinen veijari.
Osallistuin tällä samalla työllä myös CSI-haasteeseen, josta löydät lisätietoja täältä.
skräppäys_joulu

Kuuluuko käsillä tekeminen sinun elämääsi? Vai onko sinulla jokin muu tapa rentoutua ja ottaa aikaa itsellesi?

Leimaamalla tehty kortti

Hyvää huomenta! Ja terveisiä lumen keskeltä. Ihanan valoisaa ja kaunista. Nautin todella paljon maiseman saamasta valkoisesta hunnusta ja sen mukanaan tuomasta valosta. Täällä maaseudulla kun ei ole mitään katuvaloja, niin lumi tekee todella suuren eron päivittäiseen elämään. Puhumattakaan siitä, että lapset viihtyvät lumisella pihalla, alle kympin pulkka on pieni sijoitus siihen nähden kuinka paljon riemua (ja hermolepoa vanhemmille kun energiaa kuluu mukavaan tekemiseen nahistelun sijaan) se aiheuttaa. Lumi myös helpottaa siivousta. Koiran ja kenkien mukana ei samalla tavalla kulkeudu roskaa ja hiekkaa sisälle kun maa on valkoisena. Eikä oikeastaan harmita enää, että puutarhaa ei tullut siivottua kunnolla syksyllä. Lumen alta ei erota enää, jos sinne jäi joku kukkapurkki tai lasten lelu, lumi ajaa saman asian kuin valojen sammuttaminen kotisiivouksessa. Tästähän muotoutui kunnon oodi lumelle.
 
Olen myös pikku hiljaa saanut oman luovuuteni heräämään. Viimeksi inspiroiduin ystäväni Elinan blogissa olleesta kortista. Tein kortin erilaisia leimasin musteita käyttäen. Jos haluat enemmän tietoa erilaisista tekniikoista, kannattaa katsoa Tekniikka Torstai videosarja.

 

Kortti leimaamalla

Tarvikkeet:

  • Distress musteita, punaisen, keltaisen, ruskean ja sinisen sävyjä
  • StazOn musteita, oranssi, ruskea ja musta
  • Leimasimia
  • Musteenlevitin tai meikkisieni
  • Kohotarrapaloja
  • Post-it lappu
  • Kohopastaa
  • Sabluuna
  • Palettiveitsi
  • Säiliösivellin
  • Korttipohja
  • Valkoista kartonkia
  • Mustaa kartonkia
Leikkaa mustasta kartongista hieman korttipohjaa pienempi suorakulmio ja valkoisesta kartongista hieman mustaa kartonkia pienempi suorakulmio.
Aloita leimaamalla valkoiselle kartongille haluamasi kuvio, käytä stazOn mustetta. Leimaa sama kuvio myös Post-it lapulle. Leikkaa kuvio irti post-it lapulta ja liimaa se kartongilla olevan kuvion päälle. Levitä valkoiselle kartongille musteenlevittimellä punaisen ja keltaisen sävyisiä Distress musteita, varoen, ettei Post-it lappu vahingoitu.
Valitse seuraavaksi joku tausta leimasin ja leimaa kuvion päälle ja ympärille oranssille StazOn musteella. Vaihda leimasinta ja leimaa muutaman kerran ruskealla StazOn musteella. Käytä tässä kuivuttuaan vedenkestävää mustetta, sillä seuraavassa vaiheessa tätä ominaisuutta tarvitaan.
Pesekätesi vedellä ja pirskottele vettä pohjan päälle. Kuivuessaan vesi imee värin ja muodostaa taustalla näkyvät pärskeet. Anna kuivua hyvin.
Levitä kohopastaa sabluunan läpi muutamaan kohtaan, osa pastasta voi mennä Post-it lapulle leimatun kuvion päälle. Poista lappu ennen pastan kuivumista.
Väritä seraavaksi leimasin kuva Distress -musteilla. Itse tykkään käyttää tässä säiliösivellintä, mutta tavallinen vesivärisivellin toimii myös.
Tekstin olen leimannut ensin mustalla StazOn musteella suoraan taustaan, sitten olen leimannut sen uudestaan valkoiselle kartongille, jota olen värittänyt Distressmusteilla. Lopuksi olen leikannut tekstin irti ja liittänyt sen kohotarrapaloilla taustaan.