Kasvissosekeitto paahdetuista kasviksista on löytänyt tiensä meidän ruokapöytäämme. Jäädäkseen. Paahtaminen nostaa sopan kerta kaikkiaan uudelle tasolle. Kasvisten väri ja maku syvenee uunissa. Ja mikä parasta, melko mitättömällä työmäärällä.
Teen kasvissosekeittoa aina vähän vaihtelevista kasviksista, riippuen siitä, mitä kaapista sattuu löytymään. Kokonaisena paahdetut valkosipulit ovat muuten ihan älyttömän herkullisia, kannattaa kokeilla niitä muihinkin ruokiin. Tai sitten ihan sellaisenaan maisteltavaksi.
Kasvissosekeitto paahdetuista kasviksista
3 punaista paprikaa 3 kokonaista valkosipulia 2 porkkanaa
1 purjo
1 kukkakaali
2dl kermaa kasvislientä
suolaa, mustapippuria, muutama oksa timjamia
Kuori ja lohko kasvikset. Nosta ne leivinpaperille uunipellille. Mausta suolalla, pippurilla, timjamilla ja oliiviöljyllä.
Paahda kasviksia 225-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes ovat kauniin värisiä ja kypsiä. Siirrä paahdetut kasvikset korkeareunaiseen kattilaan. Kaada päälle osa kasvisliemestä. Soseuta kasvikset sauvasekoittimella tasaiseksi.
Lisää ruokakerma ja tarvittaessa lisää kasvislientä. Kuumenna kasvissosekeittoa hetki.
Tarkista maku. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan.
Mitä mieltä sinä olet kasvissosekeitosta? Uppoaako? Miten teet parhaan kasvissosekeiton?
Skräppäys on siitä hauskaa, että askarreltavaa riittää aina kun inspiraatio iskee. Tai meinaan tällä sitä, että aina löytyy kuvia, joita olisi kiva skräpätä, riippumatta siitä, milloin kuva on otettu. Tämä kyseinen kuva on otettu elokuussa kun koulu alkoi. Sen kesäfiilis tuntuu ajankohtaiselta nyt, kun perheemme lomamatka Israeliin kolkuttelee ovella. Matkakuumeessa on helpompaa sukeltaa ihaniin kesämuistoihin.
Me lähdemme ihan perusturistiryhmämatkalle Eilattiin, mutta olen silti fiilistellyt Andalusian auringossa -blogin Israel juttuja. Mikä vasta kohtien maa. Blogissa on hienosti kirjoitettu niin ruokakulttuurista kuin Palestiinalaistilanteestakin. Itselläni hurahti hetki jos toinenkin blogia lukiessa.
Toivottavasti säät suosivat meidän reissulla ja merivesi on niin lämmintä, että snorklaus onnistuu. Muutenhan me aiotaan olla ihan vaan kuin ellun kanat. Syödä, uida ja ottaa rennosti. Viimeksi me ollaan oltu oman perheen voimin ulkomailla Legolandissa syksyllä 2014. Eli kyllä tätä reissua on jo odotettukin!
Skräppäys – pojat
Tämä työ syntyi oikein pitkän kaavan mukaan. Aloitin sen jo aikaa sitten, mutta lopputulos oli tylsä, eikä inspiroinut jatkamaan. Löysin työn lojumasta kaapista ja päätin viedä työn loppuun, sillä kuva on minusta hauska ja päivä tärkeä muistaa. Leikkasin alkuperäisen sivun kahteen osaan ja lisäsin muutaman uuden kuviopaperin mukaan. Tässä on käytetty myös läpikuultavaa vellumia ja leimausta. Ei mikään kaikkien aikojen paras työni missään tapauksessa, mutta riittävän kelvollinen kuitenkin. Ehkä lopputulos heijastelee kesäistä huoletonta fiilistä, joka ensimmäisenä koulupäivänä vallitsi.
Thaimaalainen kanakeitto on yksi perheemme arkiruoka elementeistä ja se muuntuu joka kerta vähän sen mukaan, mitä kaapeista sattuu löytymään. Tämä ohje on tämän hetkinen lempparini. Siihen tiivistyy maku muistoja reissuista sen lisäksi, että maut ja tuoksut ovat kohdallaan.
Olen elämässäni ollut onnekas ja minulle on tarjoutunut mukavasti mahdollisuuksia matkusteluun. Matkani ovat usein keskittyneet ruokaan. Silloinkin kun en vielä varsinaisesti harrastanut ruokaa olen kokenut, että paikallinen ruoka on hyvä tapa tutustua uuteen kulttuuriin. Filosofiani on, että uusien makujen ei tarvitse aina olla uusia suosikkeja, tärkeämpää on maistaa, oppia ja kokea uusia maku elämyksiä. Niinpä matkustellessa rohkaisemme myös lapsia tilaamaan ruokia, joita he eivät ole koskaan ennen maistaneet. Jos menee ihan metsään, eikä maku ole mieluisa, jaamme annoksia niin, ettei kenellekään jää nälkä.
Välillä olemme kokeneet hauskoja hetkiä kun menu on ollut vain paikallisella kielellä. Eräänkin kerran Kreikassa mieheni tilasi niin tulista ruokaa, että hikikarpalot kohosivat ja naama muuttui pikku hiljaa aina vain punaisemmaksi minun nauraa hihitellessä vasta päätä. Toisella kertaa Brasiliassa matkaillessamme tilasimme äärimmäisen suolaiset pihvit, jonka jälkikäteen kuulimme olevan joku traditionaalinen “suolapihvi”. Luki varmaan listassakin. Portugaliksi.
Inspiraatio Thairuokaan tuli Liemessä -blogista, jossa on viime aikoina ollut mielettömiä kuvia ja ruokia Thaimaasta. Kannattaa käydä katsomassa.
Tom kha gai on thaimaalainen kanakeitto
Thaimaalainen kanakeitto
2 tlk kookosmaitoa (á 400 g) 1 rkl (kookos)öljyä 3 pientä punaista chiliä 3 tl hunajaa / kookossokeria 1 sitruunan kuori (tai sitruunaruohoa, itselläni ei ollut) 2 ruukkua korianteria 4 cm:n pala inkivääriä 4 kaffir-limetinlehteä (kuivattuna tai pakastettuna) 200 g herkkusieniä 400 g broilerinfileetä 2 limetin mehu 2 rkl kalakastiketta
Valmistusohje
Kaada kookosmaito kattilaan. Säädä liesi keskilämmölle ja jätä maito lämpenemään. Kuumenna kookosöljy pannussa ja paista kokonaisia chilejä öljyssä noin minuutti. Kaada chilit blenderiin ja lisää joukkoon hunaja. Nypi korianterista lehdet ja laita varret Blenderiin. Hienonna blenderissä olevat ainekset tasaiseksi seokseksi ja lisää se kattilaan kookosmaidon joukkoon.
Raasta kookosmaidon joukkoon sitruunankuori. Kuori inkivääri ja leikkaa se ohuiksi tikuiksi. Murskaa tai hienonna kaffir-limetinlehdet ja lisää ne inkiväärin kanssa kookosmaitoon. Leikkaa herkkusienet suikaleiksi ja lisää kattilaan.
Paloittele broilerinfileet sormenpään kokoisiksi paloiksi. Paista ne juuri ja juuri kypsiksi pienessä määrässä kookosöljyä. Lisää broileri keittoon ja siirrä kattila pois liedeltä.
Hienonna korianterinlehdet ja purista limeteistä mehu sillä aikaa, kun keitto hautuu. Ripottele korianteri keittoon. Viimeistele keitto limetinmehulla ja kalakastikkeella. Maistele ja lisää mausteita makusi mukaan.
Tom kha gaissa maistuu chili, korianteri, lime ja inkivääri
Tom kha gaissa maistuu yhtä aikaa makea, suolainen, karvas, hapan ja umami.
Olen aina katsellut vähän paheksuvan ihaillen niitä naisia, jotka ihan coolisti kaivavat puikot esiin milloin missäkin epäsopivassa tilanteessa. Koulussa, julkisessa liikenteessä, kahvilassa ja jopa kokousympäristössä. Olen ollut ihan huuli pyöreänä ihmetyksestä. Ensin hieman kyräillen ja alta kulmieni paheksuen, sitten vähän kateellisesti ihaillen ja lopuksi silleen et miksen mäkin?
Välillä kimurantti suhteeni neulomiseen on vaipunut suloiseen unholaan, mutta toisinaan se nostaa päätään hyvinkin topakasti. Kuten silloin kun mieheni löysi ihan sattumalta pienen pussukan, josta löytyi yksi valmis ja yksi puoliväliin asti kudottu sukka. Siinä oli selvästi jo kaappineuloosin oireita. Salasukka.
Pysäyttäkää painokoneet: Neuloosi iski keski-ikäiseen naiseen!
Pyörittelin keskeneräistä neuletta hetken käsissäni ja päätin neuloa sen loppuun. Ihan tosta noin vaan. Täysin coolisti. Jouduin tietysti googlettamaan että mikä on ylivetokavennus ja kiilakavennus ja kiertäen oikein. Luojalle kiitos youtubesta!
Mutta sitten yht äkkiä mulla oli sukat. Ihan itse tekemäni sukat. Pidin niitä jalassa viikon putkeen ja säteilin ylpeyttä. Kerroin kaikille tapaamilleni ihmisille ihan muina miehinä, sivulauseessa, että olin kutonut sukat. Ihan itse. Sitten mieheni alkoi vihjailemaan jotain villan tuuletuksesta.
Eipä aikaakaan kun lapset halusivat moiset komeudet itselleen. Ja olihan sitä lankaakin tietysti jäänyt yli. Joten tuumasta toimeen. Ensimmäisen parin kohdalla youtube oli vielä ahkerassa käytössä. Tein oivalluksia. Toinen pari syntyi jo osittain ulkomuistista, youtuben sijaan riitti ohje. Kävin lanka ostoksilla. Kolmas pari syntyi coolisti telkkaria katsotessa. Harkitsin jopa puikkojen ottamista mukaan lentokoneeseen. Prisman bambupuikko valikoiman heikkous kuitenkin torppasi ideani ja tyydyin jättämään sukkapuikkoni kotiin. Nyt puikoilla on vanhimman lapsen sukat ja olen jo aika haka. En tarvitse ohjeita, kantapää näyttää aika prolta, vaikka itse sanonkin. Neuloosi on iskenyt siinä määrin, että pohdin jo kuumeissani, että pitäisikö kokeilla neuloa jotakin muuta kuin sukkia?
Sukkamuija
Olen aivan villiintynyt tästä uudesta taidostani ja siitä, että lapseni tassuttelevat sukilla, jotka äiti on kutonut! Ihanan hyödyllistä! Olemme pian omavaraisia sukkien suhteen.
Jos sä olet yhtä vasta-alkaja, niin täällä on hyvät ohjeet kuvien kanssa. Suosittelen myös youtubea.
Oletko sinä innokas neuloja? Mitä suosittelisit tälläiselle aloittelevalle neulojalle seuraavaksi projektiksi? Linkkaa parhaat vinkkisi alle.
Minulle tarjoutui hauska mahdollisuus pitää valokuvauskurssi. Tai oikeastaan kaksi pientä työpajaa, joista toinen keskittyy enemmän tekniikkaan ja toinen sitten enemmän kuvan sisältöön. Kurssit pidetään Tampereen Teiskossa Murikka-opistossaAskartelupirtti -tapahtumassa 16.4. ja 17.4.
Valokuvauskurssi x2
Kohti parempia kuvia 16.4 klo 14.00
Kurssi keskittyy nimensä mukaisesti omien kuvaustaitojen kehittämiseen. Kurssilla saat ideoita ja vinkkejä kameran käyttöön, valaistukseen ja ylipäätään siihen, miten kehittää omaa kuvaamistaan. Kurssi sopii hyvin bloggaajille jotka tuskailevat töidensä kuvaamisen kanssa, mutta se sopii kaikille, jotka ovat kiinnostuneita valokuvauksesta. Valokuvauskurssi on hyvin käytännön läheinen, kurssilla opitaan erilaisten harjoitusten avulla ymmärtämään kameran toimintaa ja löytämään uusia kuvakulmia joka päiväiseen kuvaamiseen.
Mukaan tarvitset oman kameran. Ilmoittaudu kurssille täällä.
Voimaannuttavat omakuvat 17.4 klo 9.00
Omakuvilla tarkoitetaan kaikkia ihmistä itseään konkreettisesti tai symbolisesti kuvaavia valokuvia, joista hän tunnistaa jotain olennaista itsestään ja jotka hän haluaa omakuvaksi lukea. Omakuvien katseleminen on vaikeaa, mutta samalla kiehtovaa. Mitä näen omassa kuvassani kertoo paljon siitä millainen suhde minulla on itseeni.Voimaannuttavat omakuvat kurssilla sukelletaan omakuvien kiehtovaan maailmaan ja opitaan mitä merkityksiä selfiellä voi olla. Saat myös konkreettisia vinkkejä oma kuvien ottamiseen ja niiden kanssa työskentelyyn.
Kurssi sopii kaikille. Tarvitset mukaan oman kameran. Ilmoittaudu kurssille täällä.
Gluteenittomat, sokerittomat banaanimuffinssit on ehkä parasta, mitä meikäläinen tässä vaiheessa sokeritonta vuotta kaipaa. Ja hei, ystävänpäivä. Nämä banaanimuffinssit on hyvä vaihtoehto niille kaupassa alennuksella myytäville suklaatäytteisille berliinin munkeille. Tai no, jos rehellisiä ollaan, niin en mä niitä nyt ihan noilla sanoilla lapsille myynyt. Mutta oli miten oli pellillinen banaanimuffinsseja katosi keittiöstä ilman erillistä kehoitusta. Mietin, että tällä taikinalla voisi jopa tehdä ihan täytekakun. Väliin kermavaahtoa ja vaikkapa makeuttamatonta mangososetta niin avot.
Muutoin sokeriton vuosi on mennyt omalla painollaan. Huomaan, että tämä helmikuu on ollut haastavampi kuin tammikuu. Tekee enemmän mieli jotakin hyvää. Houkutus on suurempi. Toistaiseksi olen kuitenkin kylmän rauhallisesti antanut houkutusten mennä ohi ja siitä hyvästä olenkin aika ylpeä itsestäni! Miten teillä muilla on sujunut?
Gluteenittomat, sokerittomat banaanimuffinssit
12kpl
3 kypsää banaania 2 1/2 rkl hunajaa 1 tl vanilijajauhetta 1 tl kanelia 1 tl kardemummaa 25g voita tai kookosöljyä sulatettuna 0,5 dl makeuttamatonta omenasosetta 4 kananmunaa 1 dl kookosjauhoa 1,5 dl mantelijauhoa 1 tl leivinjauhetta Laita uuni lämpenemään 170 asteeseen. Laita paperiset muffinssi vuoat pellille. Muussaa banaanit ja sekoita niiden joukkoon hunaja, vanilija, sulatettu voi tai kookosöljy, omena sose ja munat. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja sekoita ne banaaniseokseen. Anna turvota muutama minuutti. Annostele taikina muffinssi vuokiin ja paista uunin keskitasolla n. 20 min kunnes kypsiä. Anna jäähtyä.
PS. Kannattaa katsoa muut sokerittomat reseptini täältä.
