Tasan kaksi viikkoa takana savolaisuutta. Tai kuopiolaisuutta, sillä savolaiseksi kuulemma synnytään. Pikkuhiljaa mieli alkaa ymmärtää, että täällä sitä todella ollaan, Kallaveden rannalla Savon sydämessä. Kaikki on samaan aikaan ihan samanlaista ja täysin erilaista. On töitä, ruuanlaittoa, kaupassa käyntiä, koulua, opiskelua, siivousta ja koiran lenkitystä. Toisaalta mikään ei ole niin kuin ennen. Talon nurkalla oleva lumikasa kohoaa metrien korkeuteen, havahdun kaikkeen mikä ikkunan takana liikahtaa ja harkitsen hommaavani mikron arkea helpottamaan. Yritän etsiä itseäni uutisten säätiedotuksesta. En vieläkään voi uskoa kuinka pohjoisessa Kuopio on.
Arki on vuorotyön, toimistotyön ja lasten koulun yhteensovittamista. Lumessa tarpomista, bussissa istumista ja lounas eväitä. Aikaisia aamuja, väsyneitä iltoja ja hengityssuojaimia. Korona uutisia ja Savon-Sanomia.
Olen aloittanut työt Pohjois-Savon syöpäyhdistyksessä lapsiperhepalveluiden koordinaattorina ja yritän parhaani mukaan sisäistää mitä kaikkea olen tullut tekemään, mikä on olennaista ja miksi. Viikossa on kuitenkin jo tullut selväksi mihin kolmatta sektoria tarvitaan ja miten tärkeää työtä järjestöissä tehdään. Toisaalta alan pikkuhiljaa myös ymmärtämään miten hitsin hienoa ja hyvin organisoitua järjestötyötä partiossa tehdään. Paljon sellaista, mistä voin ammentaa myös työelämään.
Innostavan työn lisäksi iloa elämään tuo työmatkani saaristoreittiä pitkin, jonka Riku ja Tunna listasivat suomen yhdeksi kauneimmaksi maisematieksi. Etukäteen joku varoitteli kauheista ruuhkista, mutta toistaiseksi kaksi peräkkäin ajavaa bussia on päässyt sukkuloimaan melko vapaasti kohti keskustaa.
Kotimme on ihana, valoisa ja aivan Kallaveden rannassa. Lähistöllä kulkee Kalakukonkatu. Lunta satelee hiljalleen ja yöksi on luvattu 20 asteen pakkasta. Eilen askartelin pitkästä aikaa muutaman kortin.
Viime syksynä teimme päätöksen siitä, että perhekotitoiminta päättyy. Syitä muutokseen on monia, mutta ennen kaikkea se, että tilamme ovat tulleet tiensä päähän. Tiesimme tämän jo yritystä ostaessamme, mutta korona nopeutti prosessia ennemmän kuin osasimme ennakoida.
Aikataulu muutokselle vahvistui siinä vaiheessa kun lähes kaikille asukkaille varmistui mahdollisuus muuttaa yhdessä uuteen kotiin ja meidän perheemme löysi uuteen elämäntilanteeseen täydellisesti sopivan uuden kodin Kuopiosta.
Nyt ollaan muutoksessa jo siinä vaiheessa, että muuttopäivät on sovittu, tutustumassa on käyty ja Kuopioon on viety jo osa tavaroistakin.
Olen löytänyt uuden työn, jota odotan innolla. Aloitan Pohjois-Savon syöpäyhdistyksen lapsiperhepalveluiden koordinaattorina ensi kuun alussa. Miehelläni on myös uusi työ lähihoitajana. Lapsilla on uudet koulut ja uusi tallikin on käyty katsomassa ratsastustunteja varten. Elämä Savossa odottaa.
Kaikki muuttuu. Uudessa kodissa on postimerkin kokoinen piha, mutta toisaalta Kallavesi liplattaa 20 metrin päässä. Tai tällä hetkellä jää peittää liplatuksen alleen, mutta järvi tarjoaa silti aivan uudenlaiset maisemat ja mahdollisuudet.
Uusi tuo mukanaan monenlaisia tunteita. Intoa, odotusta, jännitystä, iloista poreilua. Mutta myös pelkoa, haikeutta, surua ja ahdistustakin. Pala palalta asiat kuitenkin tuntuvat järjestyvän.
Erityisen onnellinen olen työstä, joka vaikuttaa monin tavoin sellaiselta, jossa pääsen sekä hyödyntämään aikaisempaa osaamistani, että oppimaan uutta. On tunne, että näin sen piti mennäkin.
Erityisen jännittynyt olen siitä, miten teinit sopeutuvat uuteen ympäristöön, miten kavereita löytyy ja miten uusi elämä ylipäätään lähtee heillä rullaamaan. Onneksi meillä kaikilla on kaiken muutoksen keskellä kuitenkin luottamus siihen, että kaikki järjestyy. Näin on hyvä.
Olen pitkästä aikaa siinä tilanteessa, että etsin töitä. Tarkalleen ottaen olen viimeksi käynyt työhaastattelussa vuonna 2000. Nykyhetkeen tuosta kokemuksesta ei ole juuri hyötyä, sillä kaikki on muuttunut. Maailma on muuttunut, työn hakeminen on muuttunut ja minä olen muuttunut. Kirjeiden tilalla on Linkedin profiilit ja video esittelyt. Eikä siinä mitään, niin kuuluukin olla, mutta olo uusien medioiden äärellä on varmasti vähän samankaltainen kun jos pitkän parisuhteen jälkeen liittyy Tinderiin. Jännittää, eikä oikein tiedä mikä nykymarkkinoilla on niin sanotusti valttia.
Olen aiemmin päässyt näyttämään osaamistani ja edennyt sitä kautta niin työelämässä kuin vapaaehtoistyössäkin vastuullisempiin ja laaja-alaisempiin johtamistehtäviin. Nyt uuden edessä pitäisikin osata sanallistaa omaa osaamista ja tehdä näkyväksi vuosien melko monialainenkin kokemus sosiaalialan kentältä.
Yllä olevan videon olen kuvannut muutama vuosi sitten yhdessä asukkaittemme kanssa.
Etsin työtä, jonka koen merkitykselliseksi sekä itselleni että yhteiskunnalle
Työssä minua motivoi ajatus paremmasta maailmasta, erityisesti työ tasa-arvon, yhdenveroisuuden, saavutettavuuden tai kestävyyden teemojen kanssa kiinnostaa. En kuitenkaan ole hengeltäni julistaja, vaan ennemmin uskon esimerkin voimaan ja siihen, että teot puhuvat puolestaan.
Tykkään tehdä työtä, joka on vaihtelevaa, vastuullista ja erityisesti pidän siitä, että saan työssäni auttaa muita onnistumaan. Olen saanut positiivista palautetta johtamistyylistäni ja esihenkilötaidoistani ja ne ovat rooleja joissa viihdyn. Toisaalta erilaiset koordinaattorin tai suunnittelijan tehtävät kiinnostavat.
Koulutukseltani olen lähihoitaja (valmistunut 1998) ja Ohjaustoiminnan artenomi AMK (valmistunut 2014). Tällä hetkellä suoritan sosiaalityön perusopintoja Jyväskylän avoimessa yliopistossa.
Mitä voin tarjota työpaikalle?
Ydinosaamistani on ihmisten kohtaaminen ja taito yhdistää empaattisuus ja ammatillisuus. Olen kriittinen tarkastelija, luova ongelman ratkaisija ja työn kehittäminen asiakaslähtöisesti on minulle suuri motivaation lähde. Olen tottunut viestimään ja esiintymään eri kohderyhmille, asiakkaille, omaisille ja sidosryhmille ja vahvuuteni on selkeys, johdonmukaisuus ja kyky löytää kunkin kohderyhmän kannalta olennainen.
Esihenkilön roolista ajattelen, että tehtäväni on johtaa suuntaa ja varmistaa, että tiimini pääsee tavoitteiseen. Parhaiten se mielestäni onnistuu niin, että esihenkilö pitää huolen siitä, että jokaisella tiimin jäsenellä on mahdollisuus parhaalla mahdollisella tavalla suorittaa oma ydintehtävänsä, se mihin hänet on palkattu ja minkä hän parhaiten osaa. Koen, että hommani on mahdollistaa asiantuntijoiden toiminta, huolehtia siitä, että kaikki tuntevat käytettävissä olevat resurssit ja reunaehdot, saavat riittävästi tietoa toimintansa tueksi ja auttaa ratkomaan tielle tulevia esteitä.
Ajattelen, että onnistuessaan työyhteisö on enemmän kuin osiensa summa ja tämän yhteistyön tuoman uuden tason saavuttamisessa esihenkilöllä on merkittävä rooli. Hyvässä työyhteisössä vallitsee luottamus, arvostetaan erilaisia tulokulmia ja näkemyksiä ja ymmärretään monialaisuuden merkitys, pystytään antamaan ja ottamaan vastaan tukea ja palautetta. Hyvin johdettu työyhteisö yhdessä riittävien resurssien ja arvostuksen kokemuksen kanssa on avain työhyvinvointiin.
Vapaaehtoistyö ja harrastus kokemus
Olen oppinut paljon johtamisesta ja esihenkilönä toimimisesta työelämässä, mutta myös vapaaehtoistyössä partiossa. Olen viime vuosina tehnyt suurleirejä, esimerkiksi johtanut Valkama 2020 leiriprojektia, jota oli tekemässä yli 100 vapaaehtoista ja jonne ilmoittautui lähes 3000 leiriläistä. Leiriprojekteihin on liittynyt myös pienempien tapahtumien, koulutusten ja seminaarien järjestämistä. Tällä hetkellä teen Suomen partiolaisissa valtakunnallista vaikuttamistyötä sen eteen, että partio olisi tulevaisuudessa entistä saavutettavampi harrastus myös erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille. Tähän sisältyy mm. vapaaehtoisten kouluttamista, materiaalien tekemistä, mutta erityisesti toimintatapojen kehittämistä yhteistyössä muiden moninaisuus toimijoiden kanssa.
Partion lisäksi harrastuksiini kuuluu valokuvaus, bloggaaminen ja lukeminen.
Ota yhteyttä
Jos sinulla on ehdottaa minulle sopivaa hommaa, niin ota yhteyttä! Aloittaisin mielelläni keväällä 2021, mutta aloitus aika on sovittavissa.
Tämä vuosi on ollut melkoinen. Hoiva-alan yrittäjänä Korona on ollut tukevasti läsnä arjessa, välillä tuntuu, että se on seurannut jokaisella askeleella ja ollut mukana jokaisessa hengen vedossa. Korona on vaikuttanut kaikkeen, erityisen paljon siihen miten työtä tehdään ja kuinka paljon. Yrittäjänä rajan vetäminen työ- ja vapaa-ajan välille ei koskaan ole ollut näin vaikeaa.
Puutarhamme etsii pian uusia tarhureita!
Korona on tuonut myös hyvää. Kaiken kiireen ja stressin keskellä se on pakottanut pohtimaan omaa elämää ihan uudelta kantilta. On todella joutunut miettimään omia elämän valintoja, ammatinvalintaa ja kutsumustakin. Ehkä korona toi rohkeuttakin. Rohkeutta ravistella totuttua.
Voi olla, että ravistelua auttoivat hyvin sujuvat avoimen yliopiston opinnot. Sosiaalialan historian, yhteiskunnan rakenteiden ja muu yliopisto mehustelu on tuntunut mielekkäältä ja tuonut työhön uusia ulottuvuuksia. Toisaalta opiskelun myötä ajatus siitä, mitä osaa ja mitä työelämä voisi tarjota, on laajentunut.
Ja talomme pienestä pintaremontista kiinnostunutta asujaa.
Mutta on korona-aika ollut rankkaakin. Välillä kaikki on tuntunut ylitsepääsemättömältä, pimeältä ja hemmetin raskaalta. Alati muuttuvassa maailmassa olet ollut vastuussa niin henkilökunnasta, asukkaista kuin omasta perheestäkin. Etätöistä on voinut vain haaveilla. Eniten on pelottanut että itse sairastuu, stressin keskellä kuvittelee olevansa korvaamaton ja se lisää stressiä entisestään. On pakko pystyä ja jaksaa, vaikka ei jaksaisikaan.
Olemme myös jo yritystä aloittaessamme tienneet että perhekodin tilat tulevat jossain kohtaa tiensä päähän, emme vain aavistaneet että tilanne eskaloituisi näin nopeasti. Haasteita on tuonut myös se, että viranomaisohjeet ovat samat kaikille, riippumatta yksikön koosta tai asukkaiden terveyden tilasta. Erityisesti henkisesti muutos on suuri, se yhdessä tekeminen ja perheenomaisuus mikä on toimintamme kulmakivi ja vahvuus, on Koronan myötä muuttunut uhaksi ja riskiksi.
Joskus elämässä pitää repäistä itsensä irti vanhasta ja tehdä tilaa uudelle. Tuntemattomalle, mutta täysin erilaiselle. Me muutamme Kuopioon. Olen käynyt siellä nyt aikuisiällä kaksi kertaa, enkä tunne sieltä ketään.
Meillä ei vielä ole oikeastaan mitään muuta kuin suunnitelma ja toivoa jostakin uudesta. Ja koti, jonka olohuoneesta näkyy Kallavesi.
Uuniperunat erilaisilla täytteillä on herkullinen, mutta vähän unohduksiin jäänyt ruoka ainakin meidän perheessä. Tein potuille kolme erilaista täytettä, pinaatti-feta, paahdettu kurpitsa ja savusilakka. Uuniperunat syntyvät helposti isommallekin porukalle.
Olen pitkän linjan luomuintoilija. Kasvoin perheessä, jossa isäni viljeli luomuvihanneksia silloin, kun niitä sai vain harvaan valituista erikoisliikkeistä. Teininä kuljin välillä isäni mukana viemässä luomu vihanneksia pääkaupunkiseudun luomukauppoihin, jotka saattoi melkein laskea yhden käden sormilla. Vuosituhannen vaihteessa asuin vuoden englantilaisessa luomumaitotilalla ja esikoiseni synnyttyä 2002 perustin pienen luomupuuvillaisia ja muita ekologisia lastentarvikkeita maahantuovan yrityksen. Se oli aikaa, kun luomu oli vielä marginaalissa, eikä joka kaupan perusvalikoimaan kuuluva tuote. Aika on onneksi muuttunut ja ympäristöystävällisyys ja puhtaus on valtavirtaistunut. Luomu on tullut osaksi ihmisten jokapäiväistä elämää.
Minulle merkittävin syy luomun käyttämiseen on ollut luonnon varojen säästäminen tuleville sukupolville. Luomussa yksi pääperiaate on kasvualustan elinvoimaisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen ja luonnon manimuotoisuuden säilyttäminen. Luomuviljelyssä käytetään hyödyksi viherlannoitusta, eli pelloille kylvetään esimerkiksi apilaa ja hernettä, jotka sitovat maaperään typpeä. Luomuviljelyssä käytetään eloperäisiä lannoitteita kuten karjanlantaa, ja siitä tykkäävät madot ja muut maan pieneliöt. Nämä maanuumenissa työskentelevät pikku vilpertit ovat niitä tärkeitä tyyppejä, jotka tekevät jatkuvaa työtä maan hyvinvoinnin eteen. Multava maa pysyy tasaisemmin kosteana, kestää paremmin kuivuutta, sateita, vähentää ravinteiden huuhtoutumista ja mikä parasta, hyvinvoivassa maassa kasvaa terveitä ja maukkaita kasveja.
Jopa 95 % maailman ruoantuotannosta on sidoksissa maaperään. Multava maa on luonnonvara, jota häviää tehoviljelyn ja eroosion vaikutuksesta nopeammin kuin uusiutuu. Siksi maasta kannattaa pitää hyvää huolta. –Luomumerkki
Omassa pikku puutarhassani toimin näiden samojen luomuperiaatteiden mukaisesti. Ravitsen puutarhaa orgaanisella lannoitteella, kompostilla ja viherkatteella, joka auttaa pitämään huolta maan mikrobeista. Hyödynnän vuoroviljelyä ja kasvien omaa kykyä huoltaa kasvualustaa. Puutarhan monimuotoisuus on ilo sekä silmälle, että erilaisille pörriäisille, linnuille, sammakoille ja muille luonnon eläimille. Itse asiassa oma puutarha ja sieltä saadut kokemukset ovat entistä enemmän herättäneet pohtimaan omien kulutusvalintojen merkitystä ympäristölle. Hyvänä boonuksena tulee mielestäni luomuvihannesten vahvempi maku. Kaikki eivät edes tiedä miltä maistuu peruna! Jos haluan itse viljellä omia kasviksiani luontoa kunnioittaen ja monimuotoisuutta vaalien, miksi en vaatisi samaa myös niiltä tuotteilta, joita ostan kaupasta?
Luomuvihanneksia ja muita luomutuotteita saa nykyisin todella hyvin ihan tavallisista kaupoista, mutta bongailen usein reissatessa pientuottajien valikoimia, joista löytyy yllättäviäkin tuotteita tai laajempi valikoima erilaisia lajikkeita.
Valitsin tähän reseptiin lähtökohdaksi perunan, sillä se on kaiken kaikkiaan erinomainen raaka-aine ympäristönäkökulmasta. Perunan hiilijalanjälki on pienempi kuin esimerkiksi vehnän, riisistä puhumattakaan. Lisäksi sen viljely vie vain vähän vettä. Myös perunan rehevöittävää vaikutusta mittaava fosfaattijalanjälki on alhainen. (Lähde: Yle) Voisi siis sanoa, että kotimainen luomupottu on syytä nostaa lautaselle entistä useammin!
Uuniperunat x 3
Uuniperunoiden tekeminen kannattaa aloittaa täytteistä, sillä ne tarvitsevat aikaa tekeytyäkseen. Valitse jokaiselle ruokailijalle oma peruna (iso), esimerkiksi Rosamunda. Pistele perunaan haarukalla reikiä ja laita perunat uuni pellille. Uuniperunat kypsyvät 200 asteessa noin tunnin.
Kurpitsatahna
1 luomukurpitsaa
2 luomuvalkosipulinkynttä
2 rkl säilöttyä sitruunaa
1 1/2 dl luomuoliiviöljyä
2 tl luomu celyoninkanelia
2 tl suolaa
4 rkl luomu vaaleaa tahinia
1 dl luomu turkkilaista jogurttia
luomu Kikherneitä tai kurpitsan siemeniä halutessasi
Tuoretta korianteria
1. Halkaise kurpitsa pituussuunnassa kahtia. Poista siemenet. Viipaloi kurpitsa ja asettele viipaleet pellille. Paahda 225 asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes kurpitsaviipaleet ovat täysin paahtuneita ja pehmeitä. Anna jäähtyä.
2. Poista kurpitsan kuoret ja soseuta kurpitsa blenderissä. Lisää myös 2 valkosipulinkynttä ja 2 rkl hienonnettua suolaan säilöttyä sitruunaa. Käynnistä kone ja lisää 1 1/2 dl oliiviöljyä hitaasti koneen käydessä. Lusikoi tahna sekoituskulhoon ja lisää 2 tl kanelia, 2 tl suolaa, 4 rkl vaaleaa tahinia ja 1 dl turkkilaista jogurttia. Sekoita hyvin. Anna makujen tasaantua jääkaapissa seuraavan päivään.
3. Halutessasi voit paahtaa kikherneitä uunissa tai kurpitsansiemeniä kuivalla pannulla kurpitsatahnan päälle.
Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipulia öljyssä. Lisää pinaatti. Sekoittele, kunnes enin neste on haihtunut. Lisää mausteet. Paahda pinjansiemeniä hetki kuumalla pannulla lisää pinaatin joukkoon. Anna jäähtyä hetki. Murustele jäähtyneen täytteen joukkoon feta. Mausta mustapippurilla.
Savusilakkatahna
5 kpl savusilakoita
125 g piparjuurituorejuustoa
180 g luomukermaviiliä
1 luomusitruunan raastettu kuori
1/2 luomupunasipulia
tuoretta tilliä
Perkaa silakat. Sekoita kaikki aineet haarukalla toisiinsa. Koristele tuoreella tillillä. Tää on muuten erinomaisen monikäyttöinen tahna, sopii myös esimerkiksi pikku coctail-palojen täytteeksi, tsekkaa täytetyt ruisnapit.
Tämä materiaali on tuotettu Euroopan unionin tuella. Artikkelissa esitetään tekstin kirjoittajan näkemyksiä ja ainoastaan hän on vastuussa sen sisällöstä. Euroopan komissio ja kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanovirasto (Chafea) ei vastaa mistään tekstin sisältämien tietojen käytöstä.
Lehtikaalipiirakka on syyskauden ihanan helppo herkku, jossa hyödynnetään sekä itsekasvatettua, että kaupasta ostettua valmista piirakkapohjaa.
Sain idean tähän ihanaan sadonkorjuupiirakkaan Liemessä blogista, jossa Jenni oli tehnyt upean värisen piirakan kauden juureksista. Koska meillä juurikkaat on jo popsittu parempii suihin, eikä kotoa löytynyt muitakaan tykötarpeita, tein tästä oman versioni. Väri jäi vähän valjummaksi, mutta muutoin maistui hyvin.
Blogin uusi ilme
Olette muuten varmaan huomanneet blogini uuden ihanan visuaalisen ilmeen. Homma on vielä vähän kesken ja jotain haasteita on myös koodauksen kanssa (josta minä en ymmärrä mitään). Onneksi muut saavat pähkäillä ne hommat kuosiin ja itse saan vain ihailla miten kivaa jälkeä tulee. Erityisen paljon minua ilahduttaa uusi logoni. Se on saanut inspiraationsa kuningatar Elisabethista ja hänen hoviväestään. ❤️
Olen jo vähän pidempää salaa haaveillut blogin ulkoasun muutoksesta, mutta siinä on aina hommansa, vaikka joku muu sen konkreettisesti tekisikin. Itsellä pitää olla valmius antaa mielipiteitä, näkemyksiä ja aikaa käydä asioita läpi. Eikä mikään ole ihan ilmaistakaan. Nyt kuitenkin koen, että aika oli kypsä muutokselle. Kaipasin uusia tuulia blogiin ja mikä paremmin konkretisoisi nämä ajatukset kuin uusi ulkoasu. Visuaalisesta ilmeestä vastaa Sara Savijoki, jonka kanssa on ollut tosi kiva työskennellä, suosittelen häntä lämpimästi!
Lehtikaalipiirakka
Ainekset:
1 iso pakaste lehtitaikina (600 g)
200 g ranskankermaa
n. 1 rkl hunajaa
puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
ripaus suolaa
mustapippuria
1 pkt fetajuustoa
nippu lehtikaalia
sipuli
2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
aurinkokuivattuja tomaatteja
Tee näin:
Kuori ja pilko sipulit ja paista niitä hetki öljyssä miedolla lämmöllä. Lisää ruodistaan irroitettu lehtikaali ja anna hautua hetki pannulla. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla.
Kaulitse sulanut lehtitaikina hieman ohuemmaksi leivinpaperin päällä ja nosta pellille. Tee pohjaan veitsellä reunojen ympärille kehykset viiltäen kevyesti noin 1,5 cm reunoista. Sekoita ranskankerma, hunaja, sitruunan kuori ja mausta suolalla ja pippurilla. Levitä täyte pohjan päälle jättäen reunat tyhjiksi.
Ripottele ranskankerman päälle paistettu lehtikaaliseos. Murenna päälle feta ja lisää aurinkokuivatut tomaatit.
Paista 180-asteessa uunin keskitasolla noin 30 minuuttia.
