Tämä vuosi on ollut melkoinen. Hoiva-alan yrittäjänä Korona on ollut tukevasti läsnä arjessa, välillä tuntuu, että se on seurannut jokaisella askeleella ja ollut mukana jokaisessa hengen vedossa. Korona on vaikuttanut kaikkeen, erityisen paljon siihen miten työtä tehdään ja kuinka paljon. Yrittäjänä rajan vetäminen työ- ja vapaa-ajan välille ei koskaan ole ollut näin vaikeaa.
Korona on tuonut myös hyvää. Kaiken kiireen ja stressin keskellä se on pakottanut pohtimaan omaa elämää ihan uudelta kantilta. On todella joutunut miettimään omia elämän valintoja, ammatinvalintaa ja kutsumustakin. Ehkä korona toi rohkeuttakin. Rohkeutta ravistella totuttua.
Voi olla, että ravistelua auttoivat hyvin sujuvat avoimen yliopiston opinnot. Sosiaalialan historian, yhteiskunnan rakenteiden ja muu yliopisto mehustelu on tuntunut mielekkäältä ja tuonut työhön uusia ulottuvuuksia. Toisaalta opiskelun myötä ajatus siitä, mitä osaa ja mitä työelämä voisi tarjota, on laajentunut.
Mutta on korona-aika ollut rankkaakin. Välillä kaikki on tuntunut ylitsepääsemättömältä, pimeältä ja hemmetin raskaalta. Alati muuttuvassa maailmassa olet ollut vastuussa niin henkilökunnasta, asukkaista kuin omasta perheestäkin. Etätöistä on voinut vain haaveilla. Eniten on pelottanut että itse sairastuu, stressin keskellä kuvittelee olevansa korvaamaton ja se lisää stressiä entisestään. On pakko pystyä ja jaksaa, vaikka ei jaksaisikaan.
Olemme myös jo yritystä aloittaessamme tienneet että perhekodin tilat tulevat jossain kohtaa tiensä päähän, emme vain aavistaneet että tilanne eskaloituisi näin nopeasti. Haasteita on tuonut myös se, että viranomaisohjeet ovat samat kaikille, riippumatta yksikön koosta tai asukkaiden terveyden tilasta. Erityisesti henkisesti muutos on suuri, se yhdessä tekeminen ja perheenomaisuus mikä on toimintamme kulmakivi ja vahvuus, on Koronan myötä muuttunut uhaksi ja riskiksi.
Joskus elämässä pitää repäistä itsensä irti vanhasta ja tehdä tilaa uudelle. Tuntemattomalle, mutta täysin erilaiselle. Me muutamme Kuopioon. Olen käynyt siellä nyt aikuisiällä kaksi kertaa, enkä tunne sieltä ketään.
Meillä ei vielä ole oikeastaan mitään muuta kuin suunnitelma ja toivoa jostakin uudesta. Ja koti, jonka olohuoneesta näkyy Kallavesi.
Vuosi 2021 on muutoksen vuosi.
Onnea tulevaan <3
Kiitos!