Pientä kremppaa

Tämä syksy on ollut erikoinen. Tai miten sen muotoilisi, intensiivinen. On ollut paljon hyvää ja kivoja juttuja, mutta omaa olemista ovat varjostaneet kummalliset oireet.

Kesällä kaikki alkoi sillä, että kädet puutuivat öisin, pikku hiljaa oireet ovat pahentuneet, puutumista on myös toisessa jalassa ja käsissä ihan päivän mittaankin. Raajat tuntuvat toistuvasti turvonneilta ja kylmiltä, vaikka tosiasiassa ne ovat ihan normaalit. Syksyn mittaan käsiä on alkanut särkeä ja ne tuntuvat voimattomilta, aivan kun olisi tehnyt edellisenä päivänä jonkun kovan treenin. Välillä tuntuu, että pyörryttää ja silmissä vilisee.

Oireet eivät itsessään ole niin kamalia, etteikö niiden kanssa voisi elää. Enemmän on stressannut oireiden eteneminen ja se, ettei tiedä mistä ne johtuvat. Minulle on tehty hermoratatutkimus ja kuvattu niin päätä kuin selkääkin. Mitään oireita selittävää ei ole löytynyt, mutta vahingossa aivoistani löytyi pieni kysta, jonka takia joudun uusiin magneettikuviin. Mahtavaa.

Omia oireita vahdatessa tulee hulluksi. Onko mun kädet oikeasti kylmät, vippaako mulla päässä, tippuuko mun kädet? Mikä mua oikein riivaa, onko nää oireet oikeita vai kuviteltuja? Liittyykö nää toisiinsa vai onko mulla MS-taudin lisäksi kenties aivokasvain? Magneettikuvien valossa on kuitenkin melko selvää, että en kuole tähän tautiin ihan lähiaikoina, mikä sinällään on helpotus. Se mikä edelleen on voimia vievää, on epätietoisuus. Mistään ei ole löytynyt mitää sellaista, mikä selittäisi kaikki oireet yhdellä kertaa.

Käsien väsyminen vaikuttaa esimerkiksi siihen, että koneella ei kauheasti jaksa naputella, mikä näkyy täällä blogissa hiljaisina jaksoina. Ja muutenkin inspiraatio jakaa on rajoittunutta siinä hetkessä kun miettii kuolevansa tai ainakin pysyvästi invalidisoituvansa. Mikä ei varmaan ole ollut kovin relevantti pelko, mutta kukapa näitä hommia aina pystyy järjellä funtsimaan.

Mutta toistaiseksi täällä kuitenkin porskutellaan kalma käsin ja pää vipaten. Mitäs teille syksyyn?

Faktoja joita kukaan ei halua kuulla omavaraisuudesta

Kävin kesällä pitämässä pienen työpajan aiheena Urbaani omavaraisuus. Saimme työpajasta tänään palautteen, ja oli ilo lukea, että olimme innostaneet monia.

Muutamassa palautteessa kuitenkin kritisoitiin työpajan nimeämistä, urbaani omavaraisuus oli huono nimivalinta, koska kerrostalo yksiössä asuva ei ollut saanut omasta mielestään mitään vinkkejä omavaraisuuden lisäämiseen. Harmillista.

Mietimme otsikon asettelua pitkään, koska halusimme pitää omavaraisuus aiheen helposti lähestyttävänä ja esitellä mahdollisuuksia, joita myös taajamassa asuva ihminen voisi hyödyntää. Aiheena omavaraisuus on tunteita herättävä. Osa pettyy kun kuulee, ettemme tuota itse sähköä, emmekä viljele viljaa, osan mielestä kaksi kasvihuonetta ja puolen hehtaarin puutarha on extremeä. Helsinkiläisten mielestä Kirkkonummella omakotitalossa asuva on umpimaalainen, mutta oikeasti maalaisten mielestä vain kaupunkilainen vehreässä ympäristössä. Jälkiviisaana nimeämistä olisi voinut harkita paremminkin, mutta tässä muutama fakta heille, joita urbaani omavaraisuus yksiössä kiinnostelee.

  1. Vähennä kulutusta. Ainut tapa lisätä omavaraisuutta on vähentää kulutusta. Tylsää mutta totta. Lue lisää täältä.
  2. Korjaa ja uudelleen käytä rikki menneet asiat. Niin vaatteet kuin muutkin käyttöesineet.
  3. Omavaraisuuden lisääminen on työlästä. Jos asut yksiössä ilman parveketta se on vielä työläämpää. Käy sienessä, marjassa, hanki viljelypalsta, selvitä minne voisit viedä mehiläispesän. Hyödynnä villivihanneksia. Kasvata ituja.
  4. Opettele taitoja ja tee itse. Opettele valmistamaan saippuaa, panemaan olutta, leipomaan ja säilömään. Hyödynnä kansalaisopistojen ja muiden tahojen kurssit. Opettelu on moninpaikoin hidasta ja välillä tuskaista, mutta niin on omavaraisuuskin.

Kerrostaloasujan omavaraisuus vaatii todellista viitseliäisyyttä. Kaupungilta voi hakea viljelypalstaa, rivitalossa voi pitää kesäkanoja, kerrostalon katolle voi saada mehiläisiä. Mikään ei ole kovin helppoa, mutta valitettava tosiasia on, ettei omavaraisuuden lisääminen alkuun ole kovin helppoa. Tai siinä sivussa tapahtuvaa. Moni asia kyllä rupeaa rullaamaan omalla painollaan, kunhan siihen on perehtynyt, rutiinit löytyneet ja osaamista syntynyt. Mutta mitään helppoa, tosta noin vaan syntyvää omavaraisuutta ei ole olemassakaan.

Mitä vinkkejä sulla olisi antaa ihmiselle, joka haluaisi lisätä omavaraisuutta urbaanissa ympäristössä?

Tomaattipasta tuoreista tomaateista

Tomaattipasta tuoreista tomaateista on helppo ja herkullinen ruoka, ellei laske sitä mukaan, että tomaattien eteen on tehty hommia reilu kuusi kuukautta.

Kun Helmi- maaliskuussa istuttelin tomaatinsiemeniä pikku potteihin, haaveeni oli täydellinen omavaraisuus tomaattien suhteen. Halusin, että kasvihuoneessa kypsyvät kaiken näköiset ja kokoiset tomaatit, minulla olisi mahdollisuus kokeilla erilaisia tomaattireseptejä ja jopa säilöä tomaattia talven varalle. Ja siihen on päästy! Olemme syöneet erilaisia tomaatti ruokia, piirakkaa, keittoa ja ihan perustomaattikastiketta.

Tänä kesänä on myös huomannut, että on tomaattikastiketta ja tomaattikastiketta. Tuoreista tomaateista tehty kastike on yksikertaisuudessaan herkullista ja se maistuu aivan erilaiselta kuin purkitetusta totaamista valmistettu. Tietenkin siis, mutta silti ero on mielestäni hämmästyttävä. Kastikkeeseen kannattaa valita ne kaikista kypsimmät yksilöt, joiden maku on parhaimmillaan.

Tomaattikastike käy hyvin myös säilöttäväksi pakkasessa, katso muut säilöntä reseptini täältä.

Tomaattipastaa tuoreista tomaateista

Tomaattipasta tuoreista tomaateista

Tomaattipasta tuoreista tomaateista on herkullinen kauden kasvisruoka. Tomaattikastiketta kannattaa suoraan tehdä isompi satsi ja pakastaa loput talvenvaralle tai syödä tätä herkullista ruokaa muutamana päivänä perätysten. Pastaan saa mukavasti eri vivahteita kun paahtaa osan tomaateista uunissa ja lisää päälle vielä parmesaania. Toimii!

Tomaattikastike tuoreista tomaateista 

2kg kypsiä tomaatteja
2 rkl oliiviöljyä
rkl voita
3 salottisipulia
3 valkosipulunkynttä (jostykkäät, voit laittaa enemmänkin)
2 tl sokeria
1 tl suolaa
puska tuoretta basilikaa

  1. Käytä kypsiä tomaatteja, tarvittaessa voit antaa tomaattien kypsyä huoneenlämmössä muutaman päivän ajan.
  2. Lämmitä paistinpannulla oliiviöljy ja voi. Lisää joukkoon hienonnettu salottisipuli. Kuullota sipulia kunnes se pehmenee ja maku muuttuu makeaksi. Lisää kuullotuksen aikana myös hienonnettu valkosipuli.
  3. Lisää pannulle pilkotut tomaatit ja basilika. Halutessasi voit kaltata tomaatit (eli viiltää kuoreen pienen ruksin, kastaa tomaatin ensin kiehuvaan veteen noin minuutiksi ja sitten kylmään ja lopuksi poistaa kuoren) ja poistaa siemenet. Itse jätin tomaatit kalttaamatta ja lohkoin ne vain ronskeiksi paloiksi.
  4. Mausta tomaatit suolalla ja lisää myös ripaus sokeria. Anna sitten kypsyä miedolla noin lämmöllä 30 minuuttia.
  5. Halutessasi voit soseuttaa valmiin kastikkeen, mutta minusta se parasta sellaisenaan. Kastikkeen voi nauttia sellaisenaan tai esimerkiksi pakastaa talven varalle. Tilkka valkoviiniä antaa tomaattikastikkeelle erinomaisen maun, joten sitäkin kannattaa kokeilla!

Uunissa paahdetut tomaatit

400 gkirsikkatomaatteja
2 rkl öljyä
1 tl sokeria
1 maustemittasuolaa
¼ tl rouhittua mustapippuria
5 oksaatuoretta timjamia tai rosmariinia

Halkaise tomaatit ja asettele puolikkaat pellille leivinpaperille. Valuta päälle hiukan öljyä ja ripottele pintaan mausteita. Paahda 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Suklaa- vadelmakakku

Suklaa- vadelmakakku on yksi mun all time favourite. Siinä on hirveästi kaikkea, suklaata, vadelmaa, kermaa ja voita, ja siltä se maistuukin. Täytteeseen tuleva ihana vadelmarahka on niin vadelmaista, että oikein vesi herahtaa kielelle sitä ajatellessa. Ja entäpä suklaa sitten. Paksua, täyteläistä, ihanaa. Ou mai kaad. Kakku on niin iso, että siitä riittää hyvin parille kymmenelle hengelle.

Pikaiset kuulumiset tässä samalla. Blogi on ollut heitteillä, koska muun elämän projektit ovat pitäneet kiireisenä. Töissä on aloittanut uusi työntekijä, partiossa Valkama leiri projekti puuskuttaa täyttä vauhtia eteenpäin, omavaraisuus vaatii sadonkorjuuta ja säilömistä. Tiedättehän, paletilla on yksin kertaisesti liikaa siihen, että voisi pitää kaikki pallot yhtä aikaa ilmassa. Niinpä blogi on se, joka on helppo laittaa hetkeksi sivuun muiden asioiden niin vaatiessa.

Mä en kuitenkaan koskaan ole tätä blogia stressannut (paitsi ehkä hetkellisesti joulukalenterien kohdalla). Blogi on mulle sellainen henkilökohtainen tila, jossa en halua kokea suorituspaineita. Kirjoitan kun kirjoitan, jos kirjoitan. Pidemmänkin tauon jälkeen tulee aina välillä tunne, et nyt mä haluan kirjoittaa. Niin kuin vaikka nyt. Tuli tunne, et haluan viimeinkin laittaa tän vadelma- suklaakakun ohjeen tänne. Kaikkea muutakin olisi. Niin kuin vaikka pastaa omista tomaateista ja pappilan hätävaraa.

Mut tosta kakusta vielä. Olen julkaisuut ohjeen aikaisemminkin täällä blogissa. Mikä on hyvä, koska en täysin mielestäni onnistunut tossa ulkonäössä. Mut sit kun katsoin ekaa versiota olin ihan et tää on tosi jees.

SUKLAA -VADELMAKAKKU

Kakkupohja
400g tummaa suklaata (yli60%)
400g voita
8 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl muscovaldosokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Vadelmapyree
600g vadelmia
2dl tomusokeria
Lisäksi täytteeseen
8 dl vispikermaa
3 dl rahkaa
1 1/2 dl tomusokeria
2 tl vanilijasokeria

Kostutusliemi
1/2 dl tummaa rommia
1-1 1/2 dl vettä
n. 1 rkl muscovaldosokeria

Suklaaganache
250g tummaa suklaata
1 3/4 dl kermaa
2 rkl voita

1. Voitele kaksi 22cm vuokaa ja laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
2. Aloita tekemällä kakkupohja. Paloittele suklaa ja voi kattilaan. Sulata liedellä sileäksi ja anna jäähtyä.
3. Vaahdota munat ja sokeri kuehkeaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään ja nostele varovasti muna-sokerivaahtoon. Sekoita lopuksi jäähtynyt suklaaseos taikinaan.
4. Jaa taikina vuokiin. Paista kakkuja uunin alatasossa 50-60 minuuttia.
5. Tee sillä välin täyte. Valmista vadelma pyree soseuttamalla vadelmat ja tomusokeri sauvasekoittimella. Paseeraa sose siivilän läpi kulhoon.
6. Vaahdota kerma ja lisää siihen rahka ja sokeri. Sekoita siihen pyree ja nosta jääkaappiin odottamaan.
7. Sekoita rommi ja vesi kulhossa. Lisää muscovaldo sokeria maun mukaan.
8. Kokoa kakku. Leikkaa kakkupohjat kolmen kerrokseen. Nosta alin kakkulevy tarjoiluvadille. Kostuta se rommiliemellä tasaisesti, esimerkiksi pullasudin avulla. Levitä vadelmavaahtoa 1,5 cm paksuiseksi kerrokseksi levyn päälle. Jätä reunoille noin sentin verran tilaa, sillä kakun paino työntää täytteen reunoille. Nosta seuraava kakkulevy päälle ja paina sitä kevyesti. Kokoa muut kerrokset samalla lailla. Levitä loppu vaahto kakun päälle ja reunoille. Laita kakku jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat ganachen.
9. Kuumenna kerma kiehuvaksi kattilassa ja nosta liedeltä. Pilko suklaa joukkoon. Hämmennä kunnes suklaa on sulanut. Lisää voi ja sekoita tasaiseksi. Anna massan jäähtyä noin 10 minuuttia tai kunnes se paksuuntuu.
10. Valuta ganache kakun päälle. Levitä keskeltä reunoja kohti, anna kuorrutuksen valua reunojen yli.
11. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa vähintään 5 tuntia ennen tarjoamista. Jos annat kakun maustua seuraavaan päivään, kuorruta kakun pinta vadelma vaahdolla ja ganachella vasta tarjoilupäivänä.

Tomaatit kypsyvät viimein

Se oli varmaan maaliskuun alku kun laitoin ensimmäiset tomaatin siemenet multaan. Sen jälkeen kotimme alkoi pikku hiljaa enenevissä määrin muistuttaa kasvihuonetta kunnes lapset jo totesivat, ettei kodissamme mahdu ruokailemaan mikäli taimikasvatus vielä yltyy.

Ilman ollessa pääpiirteittään plussan puolella alkoi armoton kasvihuoneen kokoaminen. Kohmeisin sormin kiersimme tuhansia pikkuruisia ruuveja kiinni ja tulkitsimme venäjänkielistä opasta parhaamme mukaan. Taimissa oli järjettömästi kasteltavaa ja ne oli sijoitettu hankalasti, mahdollisimman tiiviisti, niin että kämpässä pystyisi elämään, mutta hoidon ja kastelun kannalta hyvin epäkäytännöllisesti. Osa taimista juroi, multa osoittautui heikkolaatuiseksi, tarvittiin lisää kasvuvaloa. Manasin itsetehtyjä kierrätyspotteja jotka maatuivat käsiin. Multaa oli joka paikassa, taimia sitäkin enemmän ja kämppä tupaten täynnä oheisrekvisiittaa.

Heinäkuussa facebookin kasvihuone- ja tomaattiryhmät alkoivat pullistella uutisia kypsyvistä tomaateista. Omassa kasvihuoneessani oli hädin tuskin raakileita. Mikään ei näyttänyt samalta kuin sosiaalisenmedian viehkeät huoneet täynnä iloisen erivärisiä tomaatteja. Heinäkuun lopussa olin jo epätoivossa. Olin tehnyt puoli vuotta hommia omien tomaattien eteen, mutten ollut vielä päässyt maistamaan yhtäkään. Tappio mieliala yritti lyödä jalkaansa ovenväliin.

Elokuussa se sitten tapahtui. Ensimmäiset tomaatit kypsyivät. Makeina, maukkaina ja mehukkaina. Seuraavalla viikolla niitä oli jo lisää. Keltaisena, punaisena, oranssina ja raidallisena. Pienenä ja suurena.

Haaveeni on toteutunut.

Hunajalla makeutettu gluteeniton kesäkurpitsakakku

Gluteeniton kesäkurpitsakakku on oiva vaihtoehto kun haluat leipoa hyvää ilman sokeria ja valkoisia vehnäjauhoja.

Gluteeniton kesäkurpitsakakku

Kesällä 94 vietettiin omaa konfirmaatiosta kieltäytymiseni juhlaa. Olin muiden mukana osallistunut rippileirille. Kesän hittibiisi oli Samuli Edelmanin Ihana valo, jota lauloimme ystäväni kanssa uudelleen sanoitettuna. Muisto ihanasta Panusta ei kuitenkaan ole ainut, mitä rippileiriltä jäi käteen. Leirin loppuvaiheilla sain kutsun papin puheille. Pappi yritti kaikkensa saadakseen mustan lampaan kääntymään, enimmäkseen hän kertoi mahtavista konfirmaatiojuhlista, joista jäisin paitsi. Muistan jo silloin ajatelleeni, että jos tuo on tarjoamasi hengellinen anti, niin soronoo.

Onneksi nykyisin on toisin ja kirkkoon kuulumattomillekin on tarjolla vaihtoehtoja. Tänä kesänä oli vanhimman poikani prometheusjuhla joka on rippijuhlaa vastaava uskonnoton aikuistumisjuhla. Poikani oli sitä ennen viettänyt muiden nuorten kanssa viikon leirillä, jossa pääasiassa mietitään syntyjä syviä, pohditaan omaa elämää, mennyttä ja tulevaa, aikuiseksi kasvamista, parisuhdetta, maailman menoa ja mitä näitä nyt on. Parasta on, että keskustelua vetävät toiset nuoret, jolloin pohdinnat ovat aidosti vertaistuellisia. Ihan kyynel tirahti kun näin poikani siinä joukossa osallisena, arvostettuna omana itsenään. Nuorissa on tulevaisuus!

Mutta takaisin asiaan. Gluteeniton kesäkurpitsakakku syntyi Protujuhliin vastaamaan useampaan erityisruokavalioon. Ilman valkoista sokeria leivottu kakku sopii myös hiilaritietoiselle, vaikka kakku ei mikään täysin karppiversio olekaan. Muut sokerottimat ja viljattomat reseptit näet täältä.

Gluteeniton kesäkurpitsakakku

Gluteeniton kesäkurpitsakakku

Leivotaan 20 cm kakkuvuokaan

Tarvitset:

  • 400 g kesäkurpitsaa
  • 100 g voita
  • 1 dl hunajaa
  • 1 lime
  • 2 kanamunaa
  • 1 tl rosmariinia
  • 2,5 dl mantelijauhoja
  • 2,5 dl tattarijauhoja
  • 1 dl rusinoita
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 0,5 rkl psylliumia
  • mustapippia myllystä
  • 1-2 rkl pinjansiemeniä

Kuorrutus:

  • 250g maustamaton tuorejuusto
  • 100 g voita
  • hunajaa maun mukaan
  • koristeeksi paahdettuja pistaasipähkinöitä

Tee näin:

  1. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Vuoraan irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele vuoka valmiiksi.
  2. Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi isoon kulhoon.
  3. Sulata voi.
  4. Sekoita hunaja voihin.
  5. Kaada hunaja-voiseos keskurpitsaraasteen joukkoon ja sekoita.
  6. Raasta limesta kuori ja purista mehu. Sekoita raasteseokseen.
  7. Lisää raasteseokseen kananmunat ja sekoita hyvin.
  8. Sekoita manteli- ja tattarijauhot kulhossa.
  9. Lisää rosmariini, rusinat, leivinjauhe, ruokasooda, psyllium ja mustapippuri. Sekoita huolellisesti.
  10. Kaada kuiva-aine seos raasteseokseen ja sekoita.
  11. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista 30-40 minuuttia, kokeile kypsyyttä tikulla.
  12. Anna jäähtyä vuoassa kymmenisen minuuttia ja siirrä sen jälkeen ritilälle jäähtymään.
  13. Tee kuorrutus vatkaamalla voi ja tuorejuustosekaisin. Lisää joukkoon hunajaa maun mukaan.
  14. Koristele kakku rouhituilla pistaasipähkinöillä

Kiitos reseptistä: Queen of Delicious