Author: minna

Joulun tunnelmaa ruokailutilassa

Eihän se ole pyhä eikä mikään, jos ei pientä kodin muutostyötä ehdi tekemään. Tänä vuonna pitäydyimme melko maltillisessa muutoksessa, sillä kärräilimme vain olemassa olevia kalusteita paikasta toiseen.

Meillä on erillinen keittiö ja olohuoneemme sijaitsee toisessa kerroksessa. Koska keittiö kuitenkin on kodin sydän, olen huomannut, että esimerkiksi vieraiden kanssa tulee useimmiten vietettyä aikaa alakerrassa ruokapöydän ääressä. Olen haaveillut pienestä istuma-alueesta ruokailu tilaan, mutta sohvalle tila on aivan liian ahdas, etenkin kun haluan säilyttää tilassa olevan romukaapin. Muutenkin ruokailutila on haastava sisustettava, sillä se aukeaa eteiseen, yhdessä nurkassa on komea takka ja muilla seinillä on vielä kolme ovea.

Jos tyylimme olisis edes hieman askeettisempi, saisi tänne varmasti hyvin pienen sohvan, mutta koska voisi jopa ajatella, että olemme melko kaukana minimalismista, on sohvalle mahdotonta löytää paikkaa. Onneksi hätä ei inspiraation iskiessä ollut kovin suuri, sillä yläkerran olkkarin kaksi Ikean nojatuolia olivat jääneet melko vähälle käytölle.

Nojatuolit on hankittu jo vuosia sitten ja olen ostanut niihin uudet päällisetkin jo pari kertaa. Ruokailutilassa ennestään ollut suuri ruskea nojatuoli sen sijaan kaipaisi jo uutta verhoilua. Lisäksi ruokapöydän päälle tarvitaan lamppu, mutta muutoin olen tähän pieneen muutokseen hyvin tyytyväinen!

Hyvää joulua!

Hyvää joulua meille kaikille! Toivottavasti jokaisella olisi mahdollisuus tehdä siitä omannäköisensä, nauttia juuri niistä asioista kun haluaa ja rentoutua stressaamisen sijaan. Toivon pitkää pinnaa lapsiperheisiin, helpotusta väsymykseen, pysähtymistä kiireeseen ja rakkautta jokaiselle. Ja tietty lahjoja ja suklaata.

Meidän joulumme on mennyt niin, että aatonaattona kävi siivooja ja haettiin paikallisesta maatilapuodista laatikot, suurin osa kaloista ja pieni kinkku. Vanhin tytär esivalmisteli rosollin ja minä leivoin nuorimman kanssa pienen luumujuustokakun. Viimeiset lahjat pääsi pakettiin ja totesimme, että mitä ei ole, sitä ei tarvita. Yksi lapanen mulla on vielä puikoilla, mutta muuten onnistuin neulomaan koko perheelle jotakin pientä lahjaksi.

Me vietämme koko joulun töissä, joten roudaamme jouluherkut naapuriin ja nautimme joulusta siellä asukkaitten kanssa. Eli meikä lähtee nyt töihin, viettäkää ihana joulu!

Lahjaideoita opettajille

Meillä on tapana muistaa lastemme opettajia jollakin pienellä lahjalla. Monena vuonna lahja on ollut itse tehty, mutta aivan yhtä hyvällä omallatunnolla voin muistaa opettajia vaikka kukkasella. En koskaan laita lahjaan kovin paljon rahallista arvoa, enkä ajattele, että lahjan arvo jollakin tavalla määrittelisi sitä, kuinka paljon arvostan opettajien työpanosta tai ylipäätään heitä ihmisenä/ammattilaisena.

Minusta opettajalle lahjan antaminen opettaa lapselle tapakulttuuria ja kertoo siitä, että haluamme ilahduttaa opettajaa. Oma äitini oli opettaja ja muistan siltä ajalta suklaarasioiden ja joulukukkien määrän. Muistan, että äitini oli ilahtunut muistamisesta, ei niinkään yksittäisistä lahjoista.

Olen tarkka myös siitä, että pyrin antamaan opettajille positiivista palautetta kasvotusten, kiitän hyvästä yhteistyöstä, lapsemme asioiden hoitamisesta, kärsivällisyydestä ja kannustuksesta. Olen joissakin asioissa tiukka mutsi, joka vaatii ja kyseenalaistaa. Meillä on nollatoleranssi koskien rakenteellista eriarvoisuutta, olemme nostaneet esille esimerkiksi pienluokkien toimintaan liittyviä epäreiluja käytäntöjä ja muutenkin tuntuu, että välillä olemme olleet piikkinä lihassa kun olemme nostaneet esille asioita, jotka nuoren tai vanhemman näkökulmasta ovat älyttömiä.

Kuinka moni teistä lukijoista menisi klo 9:30 alkavaan joulujuhlaan jos kotoa pitäisi lähteä jo 6:45, koska paikalla pitäisi olla jostain mystisestä syystä jo klo 8:00?

Mutta kiitosta toivon viljeleväni enemmän. Kiitos, että olet lapseni opettaja. Kiitos, että puutuit kiusaamiseen. Kiitos, että kannustat. Kiitos, että olet saanut lapseni tuntemaan itsensä hyväksytyksi. Kiitos, että nostit asian esille.

Mutta niihin lahjaideoihin. Tänä vuonna askartelin vanhasta palapelistä magneetteja. Osaan kirjoitin Kiitos, osaan muita tekstejä.

Lahjaideoita opettajille

  • Itse tehty käsityö, esim villasukat, palasaippua
  • Joulukukka
  • Paketti hyvää kahvia/teetä
  • Jouluherkku, panosta määrän sijaan laatuun (tänä vuonna meidän opet saa hunajaa)
  • Lapsen tekemä kortti
  • Eettinen lahja, esimerkiksi koulutarvikkeita kehitysmaihin

Pyrin lahjoilla siihen, että ne mahdollisimman jäisivät kuluttamaan opettajan hyllytilaa kotona. Mielestäni parhaat lahjat ovat asioita, jotka kuluvat itsestään pois, kuten vaikka jouluherkut, kahvi tai saippua. Isojen määrien sijaan voi panostaa laatuun. Käsityöt ovat riski, osa on pulassa niiden kanssa, kun ei tiedä mihin toisen ihmisen tekemän hengentuotteen tunkisi, osa ilahtuu aidosti. Lapsen tekemä käsityö ei välttämättä ole sen parempi idea, mutta itse tehty kortti sen sijaan voi olla ihana muistaminen, ihan pelkiltäänkin!

Miten teillä lahjotaan opettajia vai lahjotaanko ollenkaan?

Muistoissa, Helmi

Voihan elämän arvaamattomuus. Nuorempi koiramme Helmi menehtyi onnettomuudessa muutama päivä sitten. Tuntuu, että meillä on varsin huono onni koirien kanssa, kun ei Martastakaan ole kuin kolme vuotta.

Koirat juoksivat pitkää loivaa alamäkeä keskenään riehuen, kun Helmi kompastui, lensi niskoilleen ja kuoli. Aivan odottamatonta, ennakoimatonta ja epätodellista. Kuinka näin voi käydä?

Koiran kuolema koskettaa. Jokainen, jolla koira on koskaan ollut, tietää miten tärkeä perheenjäsen siitä tulee. Koira on mukana jakamassa (ja aiheuttamassa) niin iloja kuin surujakin. Koira on arjessa, juhlassa, lomilla ja jos ei ole, niin oman osansa hän vie kuitenkin hoitopaikka järjestelyineen.

Helmi oli erikoistunut ruokakoira. Hän söi kaiken minkä suinkin pystyi nielemään. Ja pureskelun sijaan hän mieluiten keskittyikin juuri nielemiseen. Suuhun sujahtivat niin kokonaiset sukat kuin esimerkiksi keittiöstä haettu kokonainen leipä, kissanruoka pussi tai lahjaksi ostetut pikkaisen paremmat suklaat. Koirille tarkoitetut herkkupalat ja pehmeämmät dentastick tyyppiset herkkupalat hän kulautti kitusiinsa vaivatta. Uskoimme tämän taipumuksen koituvan vielä hänen kohtalokseen.

Helmi näytti rakkauttaan suu auki. Mitä innostuneempi hän oli sitä enemmän kita oli ammollaan. Hän otti mielellään suuhunsa käden tai jalan ja piteli sitä varovaisesti suussaan, tai niin varovaisesti kuin nyt koira voi. Eli toisin sanoen, hän ei ollut rakkaudessaan kovin hienovarainen.

Helmi loukkaantui herkästi, mikäli häntä ei ymmärretty tai joku kehtasi huomauttaa hänen toiminnastaan. Ja sen hän myös näytti. Sellaista maleksivaa luoksetuloa ei ole kuunaan nähty.

Helmi ja Usko olivat erottamattomat. He nukkuivat samalla tyynyllä, aina vähän päällekäin. Ulkona ne villitsivät toisensa riemukkaaseen juoksuun ja kantoivat metsässä samaa keppiä. Niiden hännät vispasivat tahdissa ja yhdessä ne saivat suolestettua koristetyynyn alta aikayksikön. Nuija ja tosi nuija niin kuin me heitä leikkisästi kutsuimme. Nyt tosi nuija on poissa.

Lepää rauhassa Helmi.

Joulukalenteri tulitikkuaskeista

Olen joulukalenteri ihminen. Joulua ei tule, ellei jääkaapin ovessa roiku partiolaisten joulukalenteri. Tämän lisäksi minulla on tänä vuonna Lakrids by bulowin joulukalenteri. Lapsilla on myös partiolaisten joulukalentereiden lisäksi joku vapaavalintainen suklaakalenteri, jonka lisäksi löytyy myös itse tehty kuusikalenteri ja uutuutena tämä elämänviisaus tulitikkuaski kalenteri. Siinäpä kalentereita kyllikseen.

Kaikki lähti liikeelle siitä, että nuorimmaiseni olisi kovasti halunnut kaupasta kosmetiikkakalenteria, mutta hintojen kohotessa sataan euroon, sen lisäksi, etten ollut vakuuttunut niiden sisällöstä 11 -vuotiaalle. Minulla ja kosmetologiksi opiskelevalla vanhimmalla tyttärelläni taas sattuisi olemaan riittävästi erilaisia näytepusseja ja muuta kalenteriin sopivaa kosmetiikkanäytettä sen verran, että yhteen kalenteriin riittäisi. Samoihin aikoihin törmäsin tulitikkuaskikalenteriin Kiti Kokkosen instafeedissä ja kuulkaa, se oli menoa se.

Kalenteri oli helppo tehdä sen jälkeen kun mieheni leikkasi kuusen muotoisen palan vanerista. Maalasin sen kalkkimaalin jämillä ja päällystin tulitikkuaskit kaapeista löytyneillä kuviopapereilla. Kaikki muutkin koristeet löytyivät kotoa valmiina, vetimiksi laitoin mummoni perintöä olevat muoviset hedelmänapit.

Kun kalenteri oli valmis huomasin, että tulitikkuaskit olivat aivan liian pieniä, jotta niihin mahtuisi kosmetiikkanäytteitä. Niinpä päädyin tulostamaan 24 muumien elämänviisautta. Kosmetiikka yllätys kiinnitetään pienellä verhonipsulla päivittäin kuusen kiinnitys naulaan. Sellaista.

Koko perheen joulukuva perinne

Hei ystävät, kuten ehkä huomasittekin, tänä vuonna en ole koonnut joulukalenteria, mutta tarkoitukseni on somen puolella nostella ahkerasti joulujuttuja teidän iloksenne. Käykää siis klikkaamassa itsenne seuraajiksi, jos ette vielä ole sitä tehneet. Jotain jouluisia askarteluvinkkejä on myös tulossa sillä olen hurahtanut makrameeseen, kransseihin ja muutenkin vähän askarteluun. Mikä on tosi kivaa pitkästä aikaa!

Meillä on tapana ottaa joku joulu perhekuva, ja siinä on aina joku teema tai idea, minkä ympärille kuvaa lähdetään rakentamaan. Tänä vuonna meillä oli teemana tanskalaistyyppinen hygge. Ja hassut sukat. Sitten kuviin haalitaan sekalainen sakki eläimiä ja nappaillaan kuvat. Liian tarkkoja emme teemasta emmekä pukeutumisesta ole. Tärkeintä on se, että jokainen saa olla juuri sellainen kuin on ja esiintyä kuvissa juuri omasta mielestään hyvissä vaatteissa. Olivat ne sitten kalsarit, yökkkärihousut tai shortsit. Emme myöskään tapaa lavastaa kuvia liiemmalti, vaan kuvat ovat melko luonnollisia, ne näyttävät kotimme ja meidät meinä. Tälläinen ryhmä rämä me olemme.

Vaikka teinit eivät niin innostu joulukuvasta, osallistuvat kaikki kuitenkin kuvaan mukisematta, mikä on nykypäivänä harvinaista. Tulkitsen sen niin, että perinne on myös heille omalla tavallaan tärkeä.

Kuvia on kiva katsoa taakse päin, osan meidän vanhoista joulukuvista näet täältä.

Otimme Tanen kanssa myös pari pariskuntakuvaa. Nimesin ensimmäisen “Kauniit ja Rohkeat”.