Author: minna

Harry Potter juhlat

Harry Potter juhlat

Harry Potter juhlat

Meillä juhlittiin eilen Harry Potterin hengessä. Halloween meni jo, eikä kyseessä oikeastaan ollut pikkujoulutkaan tai mitkään lasten synttärit. Meillä juhlittiin, koska juhliminen on kivaa! Alunperin idea lähti liikkeelle siitä, että halusin kokeilla tehdä taikasauvoja. Katso täältä ohje Harry Potter taikasauvoihin.
Juhliin kuljettiin luonnollisesti tiiliseinän läpi, mutta siitä en muistanut napata kuvaa. Tiilet oli maalattu puuvillakankaalle, johon oli leikattu aukko kulkemista varten.
Harry Potter juhlat

Taikasauvojen jälkeen idea seurasi toistaan. Ompelin mustasta lakanasta viittoja, joihin kiinnitin Rohkelikon tunnuksen. Neuloin kaksi kaulahuivia, tietysti Rohkelikon väreissä. Askartelin lentäviä kynttilöitä. Hamstrasin oikeita kynttilöitä ja kultaa. Paljon kultaa!

Harry Potter juhlat

Mieheni sai tehtäväkseen hankkia kuivajäätä. Pitäähän Harry Potter juhlissa olla taikajuomaa! Kuivajää oli todella hyvä hankinta. Se toi kattaukseen upean Wau efektin ja näyttävyyttä. Emme lisänneet kuivajäätä elintarvikkeisiin vaan käytimme sitä vain efektinä. Kuivajään kanssa kannattaa olla varovainen, eikä se sovi lasten käsiteltäväksi.

Harry Potter juhlat

Padan alla oli valoista tehty “tuli”. Olisi hauskaa joskus kokeilla myös sellaista, että savun mukana huoneeseen leviäisi jokin mieto tuoksu. Se jäi tällä kertaa kokeilematta.

Harry Potter juhlat

Somisteeksi kaivoin esille kaikki vuosien varrella metsästä löytämäni peuransarvet. Kukkapurkkeina toimivat vanhat peltipurkit. Kynttilänjalka on lainassa vanhemmiltani. Leijuvat kynttilät on askarreltu kiinnittämällä ledi tuikkuun suikale leivinpaperia ja kiinnittämällä ne siimalla kattoon. Efekti pääsi oikeuksiinsa illan pimetessä.

Harry Potter juhlat

Ohjelmassa meillä oli tietenkin Harry Potter tietovisa. Aikuiset vastaan lapset. Arvaatte varmaan ketkä voittivat. Lapset tietenkin! Lisäksi harjoiteltiin taikasauvojen käyttöä ja tehtiin improna elokuvakohtauksia.

Harry Potter juhlat

Ruoka tehtiin nyyttäri periaatteella. Kaikki toivat teemaan sopivaa ruokaa muokanaan. Erittäin toimiva ratkaisu!

Harry Potter juhlat

Katso syötävien sipeppien ohje TÄÄLTÄ.

Harry Potter juhlat

Oli aivan mahdottoman hienot kekkerit.

Tärkeintä elämässä on puutarhan hoito, eikä sekään ole niin tärkeää

Tämä mixed media teos syntyi Ihana -lehdelle jo viime keväänä ennen äitienpäivää. Inspiraationa työssä on ollut oma äitini ja hänen rakkautensa puutarhanhoitoa kohtaan. Ajattelin, että tälläinen värikäs muisto keväästä sopii tähän harmaaseen ja pimeään marraskuuhun paremmin kuin hyvin! Itse ainakin lääkitsen itseäni juurikin värien kautta juuri nyt kun on harmainta.
Tälläiset projektit ovat ihania tehdä! Saa leikkiä väreillä, kokeilla erilaisia tekniikoita ja nautiskella tekstuurien tunnusta sormissa. Tämän tyyppisiin taideprojekteihin kannattaa lähteä avoimin mielin, vailla liian tarkkaa kuvaa valmiista työstä. Tärkeintä on heittäytyä mukaan ja luottaa prosessiin!
Mixed media tarkoittaa suomeksi sekatekniikkaa ja nimensä mukaisesti kyse on erilaisten tekniikoiden yhdistämisestä. Tämä puutarha-aiheinen työ on tehty vanhalle kanvas –pohjalle, edellinen työ on poistettu osittain, mutta vanhan työn rippeet tuovat vain mukavaa rouheutta!
Taulussa on käytetty paljon erilaisia tekniikoita, mutta tekniikoiden määrä tai laatu ei työskentelyn kannalta ole oleellista. Tärkeämpää on uskaltaa kokeilla omia tarvikkeitaan rohkeasti. Voit käyttää akryylimaalien sijasta mistejä tai vesivärejä, lopputulos on varmasti erilainen, mutta kenties sitäkin hienompi!

Aloita työstämällä taustaa. Kanvas pohja kannattaa pohjustaa gessolla, jolloin väri ei imeydy kankaaseen. Voit käyttää pohjan kuviointiin esimerkiksi gelliplatea, tai erilaisia sabluunoita. Muista kuitenkin, että tausta jää taustalle, eikä sen ole tarkoitus olla pääosassa.

 

 

 

 

 

 

Ota seuraavaksi haluamasi sabluuna ja lisää värillistä tai valkoista kohopastaa sabluunan läpi irtonaiselle kartongille. Kohopastaa voit värjätä myös esimerkiksi akryylimaaleilla, kuten yllä olevassa kuvassa on tehty. Kohopastan kuivuttua, leikkaa kuvio irti ja kiinnitä se gel mediumilla pohjaan kiinni.

 

 

 

 

 

Ota seuraavaksi öljypastellit ja väritä kuvion ympäriltä. Kun käytät työssä sekä kylmiä, että lämpimiä sävyjä saat kuvion nousemaan esille taustastaan. Voit käyttää tummempia ja vaaleampia sävyjä varjojen luomiseksi.

 

 

Viimeistele työ metallinhohtoisilla akryyli glaze –maaleilla. Ne ovat läpikuultavia, mutta jättävät työhön metallin hohdon. Käytä samansävyisiä värejä kuin olet jo käyttänyt,ettei lopputulos muutu liian kirjavaksi.

 

Voit lisätä akryyli glaze –maaleja taustan lisäksi myös itse kuvioon. Kontrastia lisäämään voi kuvion reunat käydä läpi mustalla öljypastellilla.

 

 

Viimeistele työ levittämällä valkoista kohopastaa sabluunan läpi. Voit myös valuttaa vedellä laimennettuja akryylimaaleja tai gessoa työhön. Lopuksi työhön lisätään haluttu teksti. Teksti on ensin tulostettu ja sen jälkeen leikattu sopivan kokoisiksi paloiksi.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Uutispimennosta hei!

Mä olen tätä blogia kirjoittaessani miettinyt, että on kiva kirjoittaa itseäni koskevista yhteiskunnassa puhuttavista aiheista. Vähän samaan tyyliin kuin se teiniäiti juttu aiemmin. Ajatus on mielestäni erinomainen, mutta vaatii yllättäin sen, että pitäisi seurata aktiivisesti eri medioita pysyäkseen kärryillä. Voin kertoa, en seuraa.

Voin itseasiassa ihan näin julkisesti tunnustaa, etten ole katsonut uutisia vuosiin. Siis vuosiin. En muista milloin viimeksi. Meille ei tule sanomalehteä, eikä oikeasti juuri muitakaan lehtiä enää, kun peruutin hermostuksissani lähes kaikki. En kestä niistä syntyvää jätettä. Luen uutisia netistä, mutta silloinkin harkiten. Linkkien ja suositusten perusteella enimmäkseen.

Hesarin peruutin aikanaan siitä syystä, että paperiroskan määrä oli kestämätöntä. Tai oikeastaan pohjimmainen syy lienee laiskuus. En jaksanut jatkuvasti kiikuttaa hesareita paperinkeräykseen.
Televisiota meillä ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen. Joten tapaa uutisten katsomiseen ei ole syntynyt, vaikka siihen nykyisin olisikin mahdollisuus netin kautta. Ainut mitä kautta kuuntelen säännöllisesti uutisia on radio.

Toisinaan uutispimento yllättää itsenikin. Erityisesti silloin kun elämässä on paljon menoja, en ehdi seurata mitä muualla maailmassa tapahtuu. Toisaalta uutiset ovat useimmiten lohduttomia ja kertovat surullisia uutisia meiltä ja maailmalta. Olen tietoisesti valinnut sen, että suodatan osan uutisista suosiolla.

Suljenko siis silmäni toisten ihmisten kärsimykseltä ja maailman eriarvoisuudelta? Mielestäni alamme olla jo niin kyllästettyjä kuvilla ja uutisilla maailmalta, että meitä ei enää liikuta oikein mikään. Kuvatulvan keskellä yksittäisten kriisien on vaikea päästä esille. Hyväntekeväisyys järjestöjen on entistä vaikeampaa tuottaa materiaalia, joka koskettaa suurta yleisöä. Haluan suojella itseäni kyynisyydeltä, jonka uutistulva väistämättä aiheuttaa. Tietoinen uutisten säännöstely ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä.

Yksilötasolla pyrin vaikuttamaan tärkeinä pitämiini asioihin. Tuen mahdollisuuksien mukaan suomalaisia yrittäjiä ostamalla kotimaisia tuotteita. Arvostan tuotteiden eettisyyttä. Olen muutamia suurien järjestöjen kuukausilahjoittaja, sillä toivon sitä kautta voivani kantaa korteni kekoon gloobaalilla tasolla. Pyrin äänestämään henkilöä, joka ajaa minulle tärkeitä teemoja.

Olen joutunut myös miettimään auttamisen problematiikkaa. Kaikki apu ei ole toivottua tai se ei ole oikeanlaista. Kuka auttamisesta oikeasti hyötyy? Onko kuukausi lahjoittaminen sosiaalisen omatunnon ostamista? Oikeita vastauksia tuskin on.

Tällä hetkellä haluan tukea tasa-arvoista avioliittolakia. http://metahdomme.fi

Näissä mietteissä tänään,

Minna

Hyvän tekijät

Loppuviikosta tuli käytyä Tampereella. Kolme kertaa. Eikä siinä mitään, Tampereella oli hauskaa! Autonratissa sitä vaan tuli muutaman kerran miettineeksi, että miksei teleporttia ole vielä keksitty.

Torstaina minulla oli ilo osallistua OTA ry:n koulutuspäiville ja pitää siellä työpajaa omasta Tarinoista kuviksi -menetelmästäni. Samalla reissulla sain ensikerran pidellä käsissäni kansitettua opinnäytetyötäni! Palaute työpajastani oli positiivista ja toivottavasti antoi inspiraatiota alan ammattilaisille oman työn tueksi. Erityis kiitos teille, jotka vielä messuilla poikkesitte moikkaamaan ja kiittelemään, se vasta lämmitti sydäntä!

Perjantaina ja sunnuntaina piipahdin Tampereen kädentaitomessuilla myymässä käsintehtyjäkortteja Uusi Lastensairaala 2017 – hankkeen hyväksi. Kädentaitajat ympäri suomea lahjoittivat kortit meille myyntiin ja me myimme kortteja viiden euron lahjoitusta vastaan. Koko tuotto lahjoitetaan lyhentämättömänä hankkeen hyväksi. Korttien äärellä tuli käytyä niin tiukkaa yhteiskunnallista keskustelua kuin jutustelua kädentaidoista ja niiden merkityksestä.

Projektissa tärkeää oli myös sen yhteisöllinen vaikutus. Kortteja olivat lähettäneet niin koululuokat, perhepäivähoitajat, seurakunnan vanhustyönryhmät, harrastuspiirit kuin yksittäiset ihmisetkin. Oli upeaa nähdä miten paljon vaivaa korttien eteen oli tehty ja miten paljon iloa niiden tekeminen tekijöilleen oli tuonut.

Vielä en tiedä tarkkaa summaa jonka keräsimme, mutta jokainen penni on varmasti tarpeen.

Kiitos ihan jokaiselle projektiin osallistuneelle, tekijöille, myyjille, ostajille ja erityisesti yhteistyökumppaneille Ihana -lehdelle ja Suomen kädentaidot messuille!

Vaikka loppuviikko oli intensiivinen, niin siitä jäi superhyvät fiilikset. Opinnäytetyöni näkeminen kunnon kansissa ja käsissä pyörittely ja selailu. -> Täydellinen voittaja fiilis. Työpajassa keskeisten teemojen purku yhdistettynä käytännön harjoituksiin toi itselle lisää varmuutta ja innosti toivottavasti myös muita. Messujen hyväntekeväisyys projekti oli todellinen hyvänmielen sytyttäjä. Upeita kortteja oli mukavaa myydä hyvääntarkoitukseen. Samalla itselle jäi hieman aikaa hankkia muutamia joululahjoja ja muita hankintoja messujen valikoimasta.

Että tälläistä jouluun virittäytymistä täällä, miten teillä on viikonloppu sujunut?

Mangosorbetti ja mascarponevaahto

Isänpäivänä meillä oli jälkiruokana kotitekoinen mangosorbetti. Meillä on jäätelökone, varmaan vuodelta -85, mutta toimii edelleen hyvin. Ei ehkä hiljaisin tai ulkonäöltään modernein, mutta riittävä. Jäätelökone on mahdollistanut itsetehdyn jäätelön, joka muuten on paljon terveellisempää kuin kaupasta ostettu.

Itsetehdyn jäätelön tai sorbetin tekeminen on suhteellisen helppoa ja parasta on, että tietää varmuudella mitä jäätelö pitää sisällään. Tämä oli ensimmäinen sorbetti, jota kokeilimme. Tai jos ihan totta puhutaan, niin tyttäreni Alma valmisti sorbetin aivan alusta loppuun saakka. Ehkä ohjeesta olisi voinut hieman nipistää sokerin määrästä ja sorbettia olisi voinut pitää jäätelökoneessa hiukan pidempään. Muuten lopputulos oli erinomaista! Mascarponevaahto valmistettiin kokonaan ilman sokeria, joka tasapainotti liikaa makeutta. Yhtenä komponenttina meillä oli karamellisoidut ananakset, mutta jälkikäteen ajatellen lisäisin ananakset ihan pelkiltään. Värikin olisi kauniimpi.

 

Mangosorbetti

1 1/2 dl sokeria
1 dl sitruunamehua
1 dl vettä
3 kpl tuoreita mangoja
1 kpl valkuaista
2 rkl sokeria

Mittaa sokeri, sitruunamehu ja vesi kattilaan. Keitä kunnes sokeri on kokonaan liuennut liemeen. Kuori mangot,irrota hedelmäliha ja paloittele pienemmiksi. Soseuta mangopalat ja liemi. Anna jäähtyä. Vatkaa valkuaista ja sokeria niin, että siitä tulee vaaleaa ja kastikemaisen sakeaa. Sekoita valkuainen mangososeen joukkoon. Jäädytä sorbetti jäätelökoneessa. Voit myös jäädyttää sorbetin pakastimessa. Siirrä seos rasiaan ja pakastimeen. Anna jäätyä vuorokauden verran. Sekoita sorbettia useita kertoja jäätymisen aikana.

Mascarponevaahdon ohje

2 dl kuohukermaa
250g mascarponejuustoa
1 kpl vanilijatankoja

Vaahdota kerma ja sekoita se notkistetun mascarponejuuston joukkoon. Halkaise vanilija tanko ja kaavi siemenet vaahdon joukkoon, sekoita.

Oletteko te tehneet itse jäätelöä? Mikä on suosikki makusi?

Teiniäitikö?

Nyt kun lööpeistä on saanut näistä teiniäideistä, niin törmäsin väittämään, että kaikki alle 25 -vuotiaat olisivat teiniäitejä. Tämä perustui siihen, että ihmisen aivot kehittyvät 25 vuoden ikään asti. Lähteenä tässä tiedossa on anonyymi Iltalehden kommentoija.

Tällä perusteella olisin itsekkin teiniäiti. Minulla oli 25 vuotiaana kaksi lasta. Aivojeni kehitysasteesta en voi ottaa takuita. En toisaalta pysty sanomaan sitäkään onko aivojeni keskeneräisyys vaikuttanut kykyyni olla äiti. Tekstistä ei välittynyt kokiko kommentoija alle 25 -vuotiaiden äitiyden hyvänä vai huonona asiana, vai halusiko vain tuoda esille aivojen keskenkasvuisuuden. Niin tai näin, teksti herätti minussa kysymyksiä siitä milloin olisi hyvä aika tulla äidiksi. Se oikea.

Kun saimme ensimmäisen lapsemme, olin 23 vuotias. Mieheni oli minua puolitoista vuotta nuorempi. Kummallakaan ei ollut mitään käsitystä lapsista, vanhemmuudesta tai jostain kasvatuksesta. Me rakastimme toisiamme ja halusimme perheen. Simple as that. Ensimmäinen lapseni täyttää pian 12. Äitiys on edelleen vaistonvaraista toimintaa, takuita onnistumisesta tai oikeista valinnoistaei ole. Edelleen sitä vaan yrittää tehdä parhaansa, välillä paremmin ja välillä huonommin onnistuen.

Moni tuttuni elää nyt vauva arkea. Ovatko he parempia äitejä nyt kuin minä olin silloin kun esikoiseni syntyi? Valmistaako kymmenenvuotta elettyä elämää äitiyteen paremmin? Olisinko minä valmiimpi äidiksi jos saisin esikoiseni vasta nyt, päälle kolme kymppisenä? En tiedä.

En muista että ensimmäisen lapsen syntyminen olisi ollut kriisin paikka. Esikoisen syntymään liittyi draamaa, mutta sen jälkeen kun pääsimme sairaalasta kotiin elämä oli ihan tavallista. Lapsi toi elämään lisää sisältöä, onnea ja rakkautta, enkä koskaan ole kokenut lapsen tai lapsien vieneen minulta mitään. Olin omasta mielestäni niin valmis kuin valmis voi olla.

Kokonaan eri kysymys on minusta se, voiko kukaan olla kokonaan valmis? Näkemykseni mukaan äitiys on matka joka alkaa jokaisella vähän eri hetkenä. Tosilla se on positiivinen raskaustesti, toisilla ensimmäinen vatsasta tunnettu liike. Toisilla äitiys alkaa ihan erilailla. Päätöksestä lähteä sijaisvanhemmaksi tai adoptioneuvonnasta. Jokaisella matka on erilainen, yhteistä on se, ettei äitiydessä olla koskaan perillä. Äitiys muuttuu. Itse olen jo nähnyt vauva- ja taaperoajat, koulun aloittamisen ja esiteinivaiheen. Äitinä yritän mukautua erilaisiin rooleihin ja rakastaa lapsiani silloinkin kun se ei ole helpointa. Äitinä en ole koskaan valmis.

Tekstini ei ole tarkoitus kannustaa teiniäitiyteen, ainakaan silloin kun sillä tarkoitetaan ala-ikäisyyttä. Yli 20 vuotias taas oman kokemukseni valossa voi olla yhtä valmis äidiksi kuin kymmenen vuotta vanhempi sisarensa. Kummallakin voi olla juuri oikea ikä tulla äidiksi.

Minkä ikäisenä sinusta tuli äiti? Miltä tuntuu, oliko aika oikea?