Author: minna

Sitruunainen kesäkurpitsakeitto

Kesäkurpitsan sesonki on nyt. Kesäkurpitsaa puskee sellaista vauhtia, että on todellinen työ keksiä mihin kaikkeen sitä voisi käyttää. Meillä kesäkurpitsaa tulee omalta pellolta, mutta se on edullista lähiruokaa ihan kaupastakin hankittuna!
Luulen, että ylitarjonnasta johtuu myös se, että lapset eivät juuri arvosta kyseistä kasvista. Olen siis oppinut “kätkemään” kesäkurpitsaa mitä moninaisempiin ruokalajeihin. Yksi suosikkini on kesäkurpitsakeitto. Ei uskoisi, mutta tämä maistuu kaikista parhaiten myös “yök, en tykkää kesäkurpitsasta” tyypeille. Lisään keittoon usein sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Kookosmaitoa, ruokakermaa tai joskus jopa tuorejuustoa. Tärkeintä on käyttää mausteita, inkivääri erityisesti on hyvä!

 

Sitruunaninen kesäkurpitsakeitto

Tarvitset:
4 kesäkurpitsaa
1 cm inkivääriä
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
1 rkl kookosöljyä
1 dl vettä
3 dl kookosmaitoa
2 tl currya, tai maun mukaan. Riippuu currysta.
2 tl kurkumaa
1 sitruunan kuoriKurpitsan siemeniä

Pilko sipuli ja valkosipuli. Lämmitä kookosöljy isossa kattilassa, lisää mausteet, sipulit ja raastettu inkivääri. Kuullota miedolla lämmöllä kunnes pehmeitä. Älä ruskista sipuleita. Lisää pilkottu kesäkurpitsa ja vesi. Sekoita ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia. Lisää raastettu sitruunan kuori. Sekoita välillä. Soseuta kesäkurpitsat sauvasekoittimella. Maista ja lisää suolaa oman maun mukaan. Lisää lopuksi kookosmaito ja kuumenna. Maista keittoa, jos haluat lisää happoa, lisää puolikkaan sitruunan mehu. Paahda kurpitsan siemenet ja tarjoile ne keiton kanssa.

Katso myös muut kesäkurpitsareseptit:

      

 

Tilannepäivitys keittiöremontista

Keittiöremontti on listoja vaille valmis. Siis se keittiö keittiö. Kaikki muu mikä keittiöremontista poiki, on vielä ihan asian mukaisesti aivan vaiheessa. Vanhan keittiön tilalle tullut pojan huone on lähes valmis, vain muutamaa hyllyn ja taulujen kiinnitystä vaille. Kaksi lasten huonetta vaihtaa vielä omistajia niin, että vanhin tyttö saa oman huoneen ja nuoremmat jakavat isoimman makuuhuoneen. Olohuone, jonne uusi väliseinä rakennettiin, on toistaiseksi kaaoksen vallassa tapetointia odottamassa.

Alakerrassa sijaitseva keittö on alkujärkytyksen  jälkeen ollut toimiva ratkaisu. Kauppakasseja ei tarvitse enää roudata yläkertaan ja ruokailulle on enemmäm tilaa. Parasta on kuitenkin se, että upea takka, joka alakerrassa on ollut käyttämättömänä melkein kymmenen vuotta, on nyt aktiivisessa käytössä. Tilaa on kaiken kaikkiaan paljon enemmän, mikä perhekodissa on tarpeen.

Huone hakee vielä hieman paikkaansa, sillä tilaan pitäisi saada ruokailutila 14 hengelle. Silti haluaisimme pitää huoneen kodikkaana ja tyylillemme uskollisena. Ruokailu tilan yksi seinä on tapetoitu hauskalla tapetilla, yhdellä seinällä on suuret ikkunat, tila on muuten vähän aulamainen, paljon rikkonaisia seiniä ja takan vierestä tila aukeaa eteiseen. Eteisessä meillä on tietokonepiste. Siihenkin olisi tulevaisuudessa mukava saada jokin laitteita hieman piilottava, mutta silti käytännöllinen ratkaisu.

Tietenkin haasteita sisustamiseen luo myös budjetti. Olisi ihanaa ostaa juuri tilaan sopivat pöydät. Toisaalta tykkään todella paljon meidän nykyisestä ruokapöydästä joka on palvellut meitä erinomaisesti jo yli 10 vuotta. Sen kaverina meillä on tällä hetkellä minun työpajassani ollut vanha ruokapöytä, jossa ei ole muuta vikaa kuin se, että se on kovin maalinen. Tähänkin auttaisi tietysti se, että kunnostaisi pöydän ja maalaisi sen uudelleen. Eli budjetin vaihtoehtona on aika. Toistaiseksi peitamme toisen pöydän pöytäliinalla.

Että tälläistä kuuluu meidän rempalle. Alakerta on elettävässä kunnossa, pientä verhojen valintaa sun muuta tarvitaan, mutta se saa jäädä hetkeen kun yläkerta on yhtä elettävässä kunnossa. Kissi vähähiilarin sanoin: Jaksaa, jaksaa, painaa, painaa, elämä on lainaa, kohta oot vainaa!

Kriisissä.

Ei varmasti ole ketään, joka ei olisi pakolaiskriisiin törmännyt, jota asia ei olisi koskettanut. Suomen maahanmuuttopolitiikka varmasti jakaa mielipiteitä, mutta pakolaisten hätään vastaaminen pitäisi olla jokaisen asia.

Mun täytyy myöntää, ettei pakolaisuus tai maahanmuutto ole juuri koskettanut elämääni, enkä ole pohtinut asiaa koskaan sen enempää. Lähtökohtaisesti olen ajatusmaailmaltani melko liberaali, joten ajattelen että kaikki hädän alaisia tulee auttaa, riippumatta kansallisuudesta tai muista seikoista.

Ensimmäistä kertaa elämässäni jäin todella miettimään pakolaisuutta, kun osallistuin tänä kesänä partioleirillä pakolaisuudesta kertovaan roolipeliin. Roolipeli on äärimmäisen kaukana pakolaisten todellisuudesta, enkä voi muutamien tuntien pelin perusteella väittää tietäväni yhtään mitään siitä, mitä ihmiset kokevat kun he jättävät kaiken taakseen. Peli antoi hyvän näpäytyksen siitä, että miltä tuntuu kun suunnitelmat eivät toteudukkaan niin kuin ajatellut. Vaikka mittakaava pelissä oli aivan toinen, käytiin siinä läpi samoja teemoja kuin mitä ehkä oikeassakin tilanteessa voisi tapahtua. Epävarmuus siitä mitä nyt tapahtuu, miten tää homma toimii, koska tää loppuu, kuka on meidän puolella, mitä meidän tavaroille käy, miksi tää tapahtuu just nyt kun oli ihan muita suunnitelmia, mulla on jano, epämukava ja turhautunut olo.

On turhaa edes väittää, että olisi mitään ymmärtämystä siitä, että kaikki tapahtuisi tosi elämässä, niin että oma ja läheisten henki olisi uhattuna. Silti pelin kautta saatu häivähdys siitä mitä pakolainen saattaa ehkä matkallaan kokea oli silmiä avaava.

Me harvoin tullaan ajatelleeksi, että pakolaisilla on ihan varmasti ollut muita suunnitelmia elämälle kuin lähteä epävarmalle ja ikuisuuden kestävälle pakomatkalle vailla takeita paremmasta tulevaisuudesta.  Autetaan yhdessä.

Haluaisin vielä sanoa kaikille niille, jotka kokevat pakolaisten auttamisen jollakin tapaa negatiivisena. Minä en väheksy kotimaista hätää ja olen sitä mieltä, että myös suomalaisia vähävaraisia ja avuntarpeessa olevia henkilöitä pitää auttaa. Tähän on olemassa paljon tapoja. Kannattaa esimerkiksi olla yhteydessä SPR:ään ja kysyä mahdollisuuksia auttaa kotimaassa. Tiedän, että esimerkiksi ystäväpalvelu tai veripalvelu kaipaavat vapaaehtoisia. Lisäksi joulun lähestyessä on useampia tapoja auttaa vähävaraisia konkreettisilla lahjoituksilla. 

Karviaishilloa kahdella tapaa

Karviaishilloa kahdella tapaa
Meillä on kaksi valtavaa karviaismarjapensasta pihalla. Toinen on punainen ja toinen keltainen ja kumpikin tuottaa mahtavan sadon! Karviaiset ovat minusta parhaita suoraan pensaasta suuhun nappaistuna. Olenkin ollut vähän arka karviasen säilöjä, mutta tänä vuonna olen taas saanut säilömiskärpäsen pureman, joten karviaisetkin piti saada talteen hinalla millä hyvänsä!
Karviaishilloa kahdella tapaa

 

Karviaishilloa kahdella tapaa

Innostuin kokeilemaan karviashilloa kahdella tapaa. Banaanin ja porkkanan kanssa. Kumpikin oli hyvää, mutta itse pidin enemmän porkkanaisesta versiosta.Lasten makuun nämä olivat himpun kirpeitä, mutta ensi järkytyksen mentyä on hillo kelvannut myös raadille.

Karviais-banaanihillo

800 g karviaisia
2 banaania
0,5 dl vettä
500g hillosokeria

Kaada peratut karviaiset ja vesi kattilaan. Kuumenna kunnes alkaa muodostua vesihöyryä. Kaada joukkoon hillosokeri vähitellen, kokoajan sekoittaen. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Lisää viipaloitu banaani ja keitä hilloa kymmenen minuuttia silloin tällöin Sekoitellen. Kuori tarvittaessa vaahto. Soseuta sauvasekottimella ja jaa hillo tölkkeihin.

Karviais -porkkanahillo

1 kg porkkanoita
500 g vaaleita karviaisia
500g hillosokeria
4 dl vettä

Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Keitä porkkanaraastetta, karviaisia ja vettä, kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Soseuta tarvittaessa sauvasekoittimella. Lisää sokeri ja keitä vielä noin 10 min. Kuori vaahto. Tölkitä ja säilytä viileässä.

Tärkeitä asioita

Ekaluokkalaisen läksyvihkosta löytyi tälläinen lause. Liikutuin. Muistin miten tärkeää on olla tärkeä.

Mitä muuta sitä ihminen tarvitsee jaksaakseen? Kuin tietää, että on tärkeä.

Koska sä oot viimeksi antanut näin suoraa palautetta niille jotka ovat sulle tärkeitä?

Kaverisynttärit

Kuten jo mainittu, nuorin poikani vietti kaverisynttäreitään tällä viikolla. Kutsuja tehtiin 8 kun ajattelin, että kaikki eivät kuitenkaan pääse, oli väärässä sillä lapsia tuli 9.

Olen seuraillut aina välillä yltyvää keskustelua siitä, kuinka jo pienenä lasten eriarvoisuus näkyy nimenomaan syntymäpäiväjuhlilla. Ja totta on, että välillä omat lapseni saavat kutsuja synttäreille jotka järjestetään mitä mielikuvituksellisimmissa paikoissa. Osa lapsista antaa mielestäni aivan turhan kalliita lahjoja. Joidenkin synttäreiltä lapset tuovat kotiin vähän arvokkaampia onginta palkintoja. Kaikkea sitä, mistä mediassa puhutaan. Enkä edes maininnut sitä, että itsekkin saatan ostaa paperipillejä ja tehdä kakun sävysävyyn servettien kanssa.

Mikä mua sitten kuitenkin ilahduttaa yli kaiken? No se, että valokuvasuunnistus pihalla on edelleen suosikki ohjelmanumero. Lahjojen sijaan tärkeämpää on yhdessäolo ystävien kanssa. Lapset eivät arvota lahjoja niiden hinnan perusteella. Dippivihannekset tekevät kauppansa. Isosiskon tekemän autokakku herätti ilahtuneita huudahduksia. Tuloerot eivät olleet juhlan hetkellä näkyvissä.

Lapsillani on ystäviä eri yhteiskuntaluokista ja hyvin erilaisilla taustoilla. Aikuinen huomaa sen kyllä, mutta lapsia ero ei onneksi hetkauta suuntaan eikä toiseen. Poikani sai lahjaksi mm. itse piirretyn kortin, kierrätetyn leffan ja kalliin legopaketin. Hän ilahtui kaikista, enkä huomannut kukaan lapsista olisi mitenkään noteerannut sitä, että yhdellä lapsella ei kortin lisäksi ollut lahjaa ollenkaan.

Mitä mä yritän tässä oikein sanoa? Ehkä sitä, että on hienoa, ettei kukaan jää kotiin vain siksi, ettei ole varaa ostaa lahjaa. On kekseliästä antaa lahjaksi jokin oma vanha lelu, kirja tai elokuva, aina ei tarvitse ostaa uutta. Mä olen lukenut, että lasten synttärit ovat nykyisin kovaa bisnestä ja kilpailua. Kilpavarustelua, jossa kaikki eivät pysy mukana. Mietin mistä se mahtaa johtua? Osaavatko lapset arvottaa asioita niiden kalleuden perusteella, jos esimerkki ei tule vanhemmilta? Tuli vaan mieleen, kun luin feissarimokista morsmaikusta, joka vaati kaikilta vierailta vähintään 200 euron lahjaa.

Elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin rahallinen arvo tai sillä kilvoittelu. Niin kuin vaikka ystävyys, yhdessä olo ja leikkiminen. Ne eivät maksa kellekään mitään. Peace.