Tag: hyötykasvit

Puutarhan kevät

Puutarhan kevät on toden teolla alkanut. Lumikellot ja krookukset kukkivat jo, pellolta löytyi ensimmäinen leskenlehti ja moni muu kasvi tunkee maan pinnan läpi valtavalla kasvuvoimalla.

Nyt kun koko maailma tuntuu olevan monella tapaa uuden edessä, on kevättöiden suunnittelu entistä tärkeämpää. Kaiken sen nopeasti tapahtuvan muutoksen keskellä mihin emme voi kauheasti vaikuttaa, (paitsi noudattamalla ohjeita ja välttelemällä sosiaalisia kontakteja) on terapeuttista tehdä suunnitelmia. Muutenkin puutarhanhoito on mielestäni erinomainen stressinhallintakeino, joten siinäkin mielessä suosittelen muitakin siirtämään katseen kevääseen ja keskittyvän siihen mikä on varmaa.

Puutarhan kevät

Puutarhan kevät

Puutarhan kevät on se aika vuodesta kun sormet kutkuttelevat hommiin, mutta esikasvatuksen lisäksi ei kovin montaa hommaa pysty vielä tekemään. Maa on jäässä, se ratkaisee monta asiaa.

On siis hyvää aikaa tehdä to do -listoja, suunnitella tulevan kasvukauden tekemistä. Meillä on sen verran isot tilukset ja mahtavat suunnitelmat, että välillä tuntuu, ettei projektit etene, vaan aina vaan lisääntyy. Viime kesänä saatiin kuitenkin kaksi isoa projektia päätökseen, pergolan lattian laatoitus (Tanen löytämillä laatoilla tai laatan palasilla, kierrätys toi isoimmat haasteet) ja upouuden kasvihuoneen pystyttäminen.

Moni asia on toisaalta sellainen, mikä toistuu joka ikinen vuosi, kuten kasvihuoneiden ja kasvulavojen vuosihuollot. Ja aitaus. Se ei lopu koskaan.

Puutarhatöiden to do lista:

  • Viljelysuunnitelman tekeminen, mitä ylipäätään viljellään, miten viljelykierto toteutuu
  • Laajennetaanko kasvimaata?! Ja jos niin miten?
  • Kasvihuoneiden kevät kunnostukset, lasien vaihtaminen ja peseminen
  • Pienimmän jauhelihapaketiksi kutsutun kasvihuoneen siirtäminen
  • Kasvimaan aitaus
  • Marjapensaiden ja omenapuiden leikkaus
  • Kasvulaatikoiden keväthuolto
  • kompostin rakentaminen
  • Piharakennuksen siivous ja korjaus, mahdollisesti uuden, isomman kanalan tekeminen sinne
  • Täällä eri hyvä lista yleisiin kevättöihin
Puutarhan kevät

Viljelysuunnitelman tekeminen

Viljelysuunnitelman tekeminen on yksi lempihommiani. Piirrän kasvimaastamme yksinkertaisen pohjapiirrustuksen ja etsin viime vuotiset piirrustykset (tai muistelen) miten edellisenä vuonna sijoitin kasvit. Pyrin noudattamaan viljelykiertoa, jossa yksivuotiset kasvit on jaoteltu ravinnontarpeen mukaan ryhmiin. Yleensä ryhmiä on neljä, mutta olen nähnyt tarkempiakin ryhmittelyitä.

Vilejelykierto tarkoittaa, että kasviryhmä vaihtaa joka vuosi paikkaa niin, että kun tänä vuonna kasvatat ryhmää yhdessä paikassa, seuraavan kerran sama kasviryhmä on samassa paikassa vasta neljän vuoden kuluttua. Viljelykierrossa on paljon hyvää ja puutarhuria helpottavaa. Yksi ryhmä muokkaa maata syvillä juurillaan, yksi sitoo typpeä, yksi tyytyy vähempään ravinteeseen. Monipuolinen viljely voi myös suojata satoa kasvitaudeilta ja tuholaisilta.

Samasta syystä käytän myös kumppanuuskasveja, esimerkiksi porkkana ja sipuli viihtyvät mainiosti keskenään, kasvihuoneessa tomaatin kanssa kasvatan basilikaa ja kaikki kasvit tykkäävät samettikukista ja kehäkukista sekä valkosipulista. Kukat tuovat myös viihtyisyyttä kasvimaalle. Minusta visuaalisuus on toiminnallisuuden kanssa yhtä tärkeää, joskus jopa tärkeämpää!

Viljelysuunnitelmaan kuuluu myös esikasvatuksen suunnittelu. Tomaatit, paprikat ja kasvihuonekurkut on jo kylvetty kasvulamppujen alle, seuraavaksi tutkailen siemen pusseista ne, joiden kylvösuositus on huhtikuun aikana. Välillä on tosi vaikeaa pidättäytyä kylvöhommista liian aikaisin, mutta taimien kannalta kevään mittaan lisääntyvä valo on avain asemassa, muista siis malttaa. Pikku hiljaa koti täytyy taimista, mullasta, poteista ja siemenistä, puutarhan kevät on alkanut!

Lue muut puutarha juttuni täältä.

Ite tein ja säästin – omavaraisuus ja raha

Omavaraisuus ja raha

Omavaraisuus ja raha on omavaraisuus bloggaajien aiheena maaliskuussa. Raha on siitä mielenkiintoinen keskustelun aihe, ettei siitä tule juuri puhuttua vaikka se kiinnostaa suurinta osaa meistä. Omavaraistelusta kiinnostuneita se todellakin kiinnostaa, sillä monella on haaveena hypätä oravanpyörästä, korvata menetetyt tulot lisäämällä omavaraisuutta ja pärjätä ylipäätään vähemmällä rahalla. Lue muut omavaraisuutta käsittelevät juttuni täältä.

Omavaraisuus ja raha

Säästääkö itse tekemällä?

Hyvä kysymys. Omavaraisuus ja raha on haastava yhtälö, harvoin ne viihtyvät samassa lauseessa. Oma kokemukseni on, että itse tekemällä voi säästää, mutta mikään automaatio se ei ole. Erityisesti alussa kun ihminen opettelee erilaisia taitoja (joita omavaraistelussa tarvitaan laidasta laitaan) tulee tehtyä virheitä, jotka maksavat rahaa. Omasta kokemattomuudesta ja osaamattomuudesta johtuen sato jää pieneksi, säilöntä epäonnistuu, tulee hukka ostoksia, luulet tarvitsevasi jotakin, vaikka loppu peleissä olisit pärjännyt ilmankin.

Monien asioiden aloittaminen maksaa. Meillä on kolme kasvihuonetta, joista yksi on hankittu aivan uutena ja se on niin hyvä! Ja kallis! Saan viljellä tomaatteja aivan hulluna kymmenen vuotta ennen kuin sijoitus on taloudellisesti järkevä. Entäpä mehiläispesät? Vaikka olemme myyneet hunajaa, kestää pesien hinnan kuolettamisessa monta vuotta. Kanoista en edes viitsi aloittaa, tyypit syövät vuoden ympäri ja munivat jos munivat, minne munivat.

Hyvä esimerkki itse tekemisen kalleudesta on neulonta. Hankin aivan upeaa kotimaista suomenlampaan villasta kehrättyä käsinvärjättyä lankaa villatakkiin. Lankojen hinta nousi pariin sataan euroon. Ketjumarketista olisin saanut valmiin takin parilla kympillä. Tietenkään lankojen ostaminen valmiina ei ole täysin omavaraista, mutta jos ajatellaan itse tekemisen olevan askel omavaraisuuteen päin, ei se useinkaan ole edullisempaa. Ja oikeastaan jos ajatuksen vie vielä pidemmälle, uskooko joku tosissaan, että lankojen ostamista edullisempaa olisi huolehtia ympärivuotisesti lampaista, hankkia rukki, opetella käyttämään sitä ja tuottaa omat lankansa? Ja kun lampaiden hoito veisi kaiken ajan (ne ovat kovia karkailemaan, kokemusta on), niin millä ajalla sitä enää saisi kudottua sitä villapaitaa?

Toisinaan itse tekeminen on halvempaa, mikäli vertailee sitä laatua mitä itse pystyy tuottamaan siihen laatuun mitä samalla hinnalla saisi kaupasta. Leipä on siitä hyvä esimerkki. Taivaallisen hyvä itse tehty hapanjuurileipä maksaa jauhojen ja vaivan verran. Alle jauhojen kilohinnan on kuitenkin ostettavissa leipää. Se ei vain ole yhtä laadukasta.

Omavaraisuus ja raha

Omavaraistelijan talous

Me rahoitamme omavaraistelua osittain sillä, että olemme yrittäjiä. Olemme pyrkineet siihen, että työelämä ja unelma osittaisesta omavaraistaloudesta lomittautuisivat. Mahdollistaisivat toinen toisensa. Ettei tarvitsisi tehdä valtavan suurta valintaa, joko tai. Palkkatyö mahdollistaa monta asiaa ja hankintaa. Työn tuoman toimeentulon vuoksi on varaa kokeilla, tehdä virheitä ja toisaalta mahdollistaa elämän pieniä luksuksia. Toisaalta töissä käynti vie aikaa, jota suurempi omavaraisuus aste vaatisi. Itse olen kuitenkin myös melkoinen kermaperse, enkä olisi valmis luopumaan monesta näennäisesti turhasta asiasta voidakseni lopettaa työntekemisen.

Meille on myös tärkeää se, että vaikka meillä töissä Perhekoti Vipusessa ei eletä omavaraisuudessa, ovat työpaikkamme arvot samoja kuin meillä itsellämme. Luonnonläheisyys, kodinomaisuus ja yhteisöllisyys sitovat työ- ja perhe-elämää. Vapaa-aika sekoittuu luontevasti työelämän kanssa. Elämä on helpompi sovittaa kun arvo ristiriitoja ei synny. Työ ei ole välttämätön paha ja pelkkä tulonlähde, vaan yksi osa hyvää elämää.

Mitä pidempään omavaraisuus ajatus on ohjannut hankintoja, sitä vähemmän hankintoja tulee tehtyä. Alun isot investoinnit on tehty ja koko ajan muuttuu kriittisemmäksi siitä mitä todella tarvitsee. Fakta on myös se, että meillä alkaa olla tilanne jossa voi sanoa, että mitä meiltä ei löydy, sitä ei tarvita!

Omavaraisuudessa on monesti vastakkain aika ja raha. Rahalla ostaa itselleen aikaa. Voit itse rakentaa tosi monia asioita kierrätys materiaaleista, odotella sopivia löytöjä, tehdä itse kaiken alusta saakka tai sitten voit hypätä monen vaiheen yli ostamalla sopivan asian kaupasta. Mitä enemmän on aikaa, sitä edullisemmalla voi päästä. Oma tavoitteeni on valita elämässä enemmän niitä asioita, joihin haluan käyttää aikaa ja maksaa rahalla niistä, joihin en ole valmis satsaamaan.

Eli lyhyesti, tee enemmän asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi.

Lue myös muiden bloggaajien pohdinnat rahasta ja omavaraisuudesta: Urban farming, Tsajut, Puutarhahetki, Sorakukka, Metsäläisten elämää, Korkeala, Stellan kolmas luonto, Rakkautta ja maanantimia,
Oma tupa, tontti ja lupa, Laura eli Javis, Harmaa torppa, Sarin puutarhat,
Rouva Yrttinen, Koivun juurella, Omavarainen, Pienenpieni farmi

Suuntana omavaraisuus – puhdetöitä ja kevään kylvöjen suunnittelua

Suuntana omavaraisuus on bloggaajien yhteinen postaus sarja, jossa jokainen osallistuja kirjoittaa tiettyjen teemojen ympäriltä. Postaukset ilmestyvät jokaisen kuukauden ensimmäinen maanantai. Linkit muiden bloggaajien juttuihin löydät tekstin lopusta.

Puhdetyöt

Kun aiheeksi tässä kuussa annettiin puhdetyöt, olin hetken hieman ulapalla. Että anteeksi kuinka? Puhdetyöt? Onneksi hätä ei ole tämän näköinen, koska ystävämme google sivisti heti. Olen kuin olenkin innostunut talviaikaan puhdetöistä. Kutomisesta ja makrameesta etupäässä.

puhdetyö 

1. (historia) perinteisesti sellainen käsityö, jota voitiin tehdä hämärän aikaan tai silloin kun ulkotöihin ei päästy
2. (historia) erityisesti jatkosodan asemasotavaiheen aikana rintamalla tehdyt käsityöt
3. harrastukseksi tehty työ

Ensisijaisesti olen opetellut kutomaan. Olen kutonut pääasiassa sukkia ja lapasia, mutta tällä hetkellä käsissäni on ensimmäinen neuletakki. Sukissa olen jo melko hyvä ja lapaset valmistuvat nopeasti, neuletakki sen sijaan on aiheuttanut muutamia harmaita hiuksia.

Lähtökohdat sinällään olivat haasteelliset neuletakin suhteen siis.

  1. En ole kovin häävi neuloja, mitä tullaan erilaisiin tekniikoihin tai oudompiin silmukoihin.
  2. En osaa englanninkielistä temistöä lainkaan.
  3. Olen ylipäätään vähän huono seuraamaan ohjeita.

Projekti käynnistyikin sillä, että etsin netistä neulesanakirjan ja aloin opetella käytettyjä silmukoita youtubista aina tarpeen mukaan. Neulottuani kokonaisen kerän verran tajusin, että olin lukenut ohjetta alusta saakka väärin. Purin koko homman ja aloitin alusta. Uusinta kerta onkin sujunut ns vikkelämmin, koska ei ole enää tarvinnut tavata sitä mitä lyhenteet tarkoittavat tai googlata ohjeita. Raportoin tänne, jos neuleeni on jossain vaiheessa siinä kunnossa, että saan sen puettua päälle. Olen jo päättänyt että se riittää. Ei tarvitse olla erityisen hienoa tai istuva, riittää, että sen voi pukea ylleen.

Neulomisen lisäksi olen innostunut makrameesta. En ole siinäkään vielä mahdottoman hyvä, mutta muutaman silmää ilahduttavan työn olen saanut aikaiseksi. Makrameeta olen harjoitellut sen verran, että työt syntyvät jo huomattavasti nopeammin kuin alussa. Katson tässäkin ohjeita youtubesta. Eli tavallaan olen kyllä puhdetöitä tehdessänikin kiinni koneella. Internet nyt kun sattuu olemaan täynnä käsityöohjeita.

Nämä palsternakat nostettiin vasta tammikuussa.

Kevään kylvöjen suunnittelua

Tällä hetkellä suunnittelut ovat siinä pisteessä, että olen tilannut tomaattiharrastajalta 21 erilaisen tomaatin siemeniä. Esikasvatustilani on mennyttä, sillä vapaana ollut asukashuone ei pian enää ole vapaa. Eli joudun valjastamaan olohuoneemme kasvien käyttöön. Aion myös tarkastella entistä kriittisemmin esikasvatettavien kasvien määrää, sillä viime kesänä tein valtavan duunin, mutta tilaa kaikille taimille ei ollut.

Viime vuodesta oppineena aion tehdä esikasvatuksen pelkästään kasvusammaleeseen. Kantapään kautta opin, että huonolaatuinen multa ei ole vaivansa väärti.

Muutenkin aion yrittää maltillisempaa linjaa ensi kesänä. Fenkoli saa jäädä. Kaalit ovat kysymysmerkki, sillä olen tähän asti syöttänyt ne ensin tuholaisille ja lopulta peuroille. Sen sijaan kaikki juurikkaat, porkkanat, pavut ja sipulit saimme pääpiirteittäin syötyä itse. Paitsi pavut, mutta niiden ympärille kehitän ensi kesänä aitaushässäkän. Palsternakka oli yllättävänkin hyvä. Purjon esikasvatuksessa on kamala duuni ja peurat korjasivat sadon yhdessä yössä.

Eli esikasvatuksen tiimoilta riittää sekä tilan käytöllisiä haasteita, että pohdintaa siitä, mitä ylipäätään kannattaa kasvattaa. Esikasvatuspohdistojenvierellä kulkee kokoajan sen pohtiminen, miten turvata viljelykset epätoivotuilta vierailta. Aitaamisen tarve korostuu koko ajan peurakantojen kasvaessa, eikä tilaamme helpota sijainti ruokintapaikkojen välissä.

Lue myös muiden osallistujien postaukset: Tsajut, Puutarhahetki, Harmaa torppa ,Jovela, Sarin puutarhat , Metsäläisten elämää, Urban farming kaupunkiviljely , Kohti laadukkaampaa elämää, Caramellia, Oma tupa ja tontti, Korkeala, Rakkautta ja maan antimia , Riippumattomammaksi , Airot ulapalla, Villa Kotiranta, Pienenpieni farmi

Hei hei puutarha

Se alkaisi niin sanotusti alkaa olla laittaa pillit pussiin tämän kasvukauden osalta. Viime viikot on mennyt lähinnä hissuksiin siivoillessa ja tehden pientä tilanne arviota.

Tämä kesä yllätti monin paikoin positiivisesti. Ja osin sitten ei niinkään. Tomaatteja tuli valtavasti, osa on minulla sisällä kypsymässä, eli voisi jopa sanoa, että tomaatteja tulee edelleen. Kaalit olivat turhaa ajan hukkaa, se mikä säästyi tuholaisilta meni peurojen suuhun. Peurojen suuhun meni kyllä paljon muutakin. Se on suorastaan sääli, että jos todella haluaisi kasvimaan pysyvän suojassa, pitäisi sen ympärille rakentaa sellainen muuri jonka erottaisi avaruudesta käsin.

Puutarha tuotti satoakin enemmän iloa. Oli hyvä fiilis kerätä salaatti ainekset suoraan omasta maasta, tai käydä hakemassa puuttuvat yrtit omasta pihasta. Tai maistella erilaisia tomaatteja. Tai kehitellä ruoka sen mukaan, mikä puutarhassa näytti juuri silloin parhaalta. Suurin osa päivästä kului ulkoillen ja puutarhassa jotakin nykertäen. Sellaisessa hommassa sitä tuntee elävänsä.

Hyvältä näyttää myös jääkaapissa ja pakkasessa. Hyllyt notkuvat hilloja, kastikkeita, maustekurkkuja, soseita, marjoja ja muita hyviä, mitä kesän aikana kasvatettiin. Ensimmäistä kertaa sain esimerkiksi useita litroja paprikaa pakastettua.

Oikeastaan puutarhanhoito, säilöntä ja muu omavaraistelu vei mukanaan siinä määrin, että koko hommaa tuli kauhean huonosti dokumentoitua tänne blogiin. Tuntui, että teki hyvää keskittyä olennaiseen. Eikä energiaa oikeastaan muuhun riittänytkään. Joten sori kaikki ketsuppireseptin odottelijat, palaan asiaan ensi kesänä. Toivon.

Puutarhahommista vapautuneen ajan olen siirtänyt neulontahommiin. Mutta niistä lisää joku toinen kerta!

Tomaatit kypsyvät viimein

Se oli varmaan maaliskuun alku kun laitoin ensimmäiset tomaatin siemenet multaan. Sen jälkeen kotimme alkoi pikku hiljaa enenevissä määrin muistuttaa kasvihuonetta kunnes lapset jo totesivat, ettei kodissamme mahdu ruokailemaan mikäli taimikasvatus vielä yltyy.

Ilman ollessa pääpiirteittään plussan puolella alkoi armoton kasvihuoneen kokoaminen. Kohmeisin sormin kiersimme tuhansia pikkuruisia ruuveja kiinni ja tulkitsimme venäjänkielistä opasta parhaamme mukaan. Taimissa oli järjettömästi kasteltavaa ja ne oli sijoitettu hankalasti, mahdollisimman tiiviisti, niin että kämpässä pystyisi elämään, mutta hoidon ja kastelun kannalta hyvin epäkäytännöllisesti. Osa taimista juroi, multa osoittautui heikkolaatuiseksi, tarvittiin lisää kasvuvaloa. Manasin itsetehtyjä kierrätyspotteja jotka maatuivat käsiin. Multaa oli joka paikassa, taimia sitäkin enemmän ja kämppä tupaten täynnä oheisrekvisiittaa.

Heinäkuussa facebookin kasvihuone- ja tomaattiryhmät alkoivat pullistella uutisia kypsyvistä tomaateista. Omassa kasvihuoneessani oli hädin tuskin raakileita. Mikään ei näyttänyt samalta kuin sosiaalisenmedian viehkeät huoneet täynnä iloisen erivärisiä tomaatteja. Heinäkuun lopussa olin jo epätoivossa. Olin tehnyt puoli vuotta hommia omien tomaattien eteen, mutten ollut vielä päässyt maistamaan yhtäkään. Tappio mieliala yritti lyödä jalkaansa ovenväliin.

Elokuussa se sitten tapahtui. Ensimmäiset tomaatit kypsyivät. Makeina, maukkaina ja mehukkaina. Seuraavalla viikolla niitä oli jo lisää. Keltaisena, punaisena, oranssina ja raidallisena. Pienenä ja suurena.

Haaveeni on toteutunut.

Kurkkusato kypsyy jo, niin kuin minäkin

Tämä kesä on ollut aikamoinen. On ollut ihanaa puuhailla kaikenlaista puutarhassa ja nyt pikkuhiljaa myös nauttia sen tuottamasta sadosta.

Heinäkuun alussa osallistuimme Avoimet puutarhat päivään ja sen suosio yllätti meidät ihan täysin. Vieraita kävi pitkälle toista sataa ja väkeä piisasi aivan tapahtuman loppuun asti. Oli tosi kivaa jutella ihmisten kanssa ja kertoa omasta puutarhastaan, kanojen pitämisestä, kasvihuoneista, kasvulaatikoista, mehiläisitä ja tietenkin kukista! Viiden tunnin jälkeen ääni oli käheänä ja poskilihakset krampissa hymyilemisestä, mutta kyllä kannatti. Ensi vuonna osaamme varautua paremmin esimerkiksi parkkipaikkojen kanssa.

Omavaraisuusaste on noussut kohisten. Suoraan kasvimaalta saa jo kesäkurpitsaa, kurkkua, juurikkaita, perunaa, basilikaa, persiljaa, korianteria, sipulia, lehtikaalia, krassia ja tietenkin raparperia. Moni muu näyttää hyvältä, tomaateissa on hyvin raakileita, varsiparsakaalin kukinnot ovat jo näkyvissä, porkkana kasvaa terhakkaasti, mansikasta ei ole tullut valtavaa satoa, mutta maistelemaan olemme päässeet. Kaiken kaikkiaan sato näyttää ilahduttavalta.

Otsikossa viittaan kypsymisellä siihen, että täytän pian 40 vuotta. Minulla on asian suhteen sikäli ristiriitaiset fiilikset, etten koe itseäni sinällään vielä vanhaksi tai muutoin kriiseile siitä, että siirryn uudelle vuosikymmenelle. Olen kuitenkin kuluvan vuoden aikana sairastanut tai oikeammin saanut hoitoa sairauksiini enemmän kuin koskaan ennen. Olo tuntuu semisti nahistuneelta. On tietenkin hyvä että saa hoitoa, mutta mikään ei tunnu enempää vanhenemiselta kuin sairastaminen.

Muutoin en haikaile nuoruusvuosiani. Minusta jokaiseen ikään on kuulunut niin paljon hyvää ja niin monia haasteita, että mielummin kuin pörräisin paikoillani haluan katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan!