Grillatut nektariinit on helppo grillauksen lomassa syntyvä jälkkäri. Koska grillaus entisestään korostaa niiden luontaista makeutta, ei lisättyä sokeria välttämättä tarvitse ollenkaan. Tarjoilin nektariinit vanilialla ja hunajalla maustetun ranskankerman ja paahdettujen manteleiden kanssa.
#suurikeittokirjahaaste
Olen viime aikoina miettinyt vaihtoehtoisia herkkuja sokerin rasvan ja valkoisten jauhojen muodostaman pyhän kolminaisuuden tilalle ja törmäsin keittokirjojani selaillessa tähän reseptiin. Samalla mieleeni muistui idea, jonka sain jo keväällä. Niinpä juhlallisesti nyt lanseeraan ajatukseni myös teille hyvät lukijat. Olen päättänyt aloittaa hankkeen nimeltä #suurikeittokirjahaaste, jossa tavoitteena on kokata vähintään yksi resepti jokaisesta omistamastani keittokirjasta.
Olen aina rakastanut kirjoja, joten voin kertoa, että projektissa riittää puuhaa loppu vuodeksi ja varmaan hyvää matkaa ensi vuodellekin. En ole edes laskenut kuinka monta keittokirjaa omistan, sillä niitä on leviteltynä ympärikämppää. Uusimmat ja inspiroivimmat sijaitsevat keittiössä, mutta myös olohuoneessa ja makuuhuoneessa on keittokirjoja. Osasta olen kokannut useita reseptejä, osa on kokonaan korkkaamatta. Mutta sen aika on nyt ohi.
En lupaa noudattaa ohjeita täydellisesti, enkä muutenkaan stressata asian suhteen vaan enemminkin innostua ja inspiroitua. Hyödyntää sitä valtavaa materiaalimäärää, jota olen kotiini haalinut. Jatkossakin varmasti hyvät, kirjailian itsensä luomat reseptit löydät keittokirjasta. Blogista löytyy Ku ite tekee versiot, joissa on saatettu oikoa vääriä mutkia.
Lupaan, kautta kiven ja kannon, että kokkaan yhden taikka useamman reseptin kaikista omistamistani keittokirjoista. Tai mörökölli minut vieköön.
Kuka lähtee messiin? Jos ja kun innostutte, niin linkatkaa toki mulle. Blogissa, facebookissa tai Instassa. #suurikeittokirjahaaste
Grillatut nektariinit
Mukaelma What Katie ate kirjan ohjeesta. Ohje n. 6 hengelle
Pilko manteleita pienemmäksi ja paahda niitä kuivalla pannulla kunnes saavat väriä. Lisää manteleiden joukkoon noin ruokalusikallinen hunajaa, sekoita ja kaada leivinpaperille jäähtymään. Pilko jäähtynyt mantelipraliini veitsellä sopiviksi suupaloiksi.
Halkaise vanilijatanko, raaputa siemenet irti ja sekoita ne Creme fraichen joukkoon. Lisää tarvittaessa hunajaa makeutukseksi.
Grillaa nektariineja ensin selkäpuolelta, kunnes ne saavat hieman väritä (5-10 min). Käännä ja grillaa vielä etupuolelta. Tarjoile grillatut nektariinit creme fraichen ja manteleiden kanssa.
Ylläs on mitä mainioin kotimaan kohde aktiivilomailijalle. Tarjontaa on vaikka millä mitalla ja vieressä sijaitseva Pallas- Yllästunturin kansallispuisto tarjoaa upeat puitteet monenlaisille aktiviteeteille.
Ne jotka ovat blogiani pidempään lukeneet saattavat muistaa kuinka viime keväänä etsin matkamessuilta tietoa ja ideoita kesän kotimaan matkaa varten. Onkin melko ironista, että huolimatta matkamessujen nihkeästä Ylläsilmapiiristä, täällä sitä ollaan. Matkakohteen valinnasta on kuitenkin annettava iso kiitos anopilleni, jonka lomaosake saatiin käyttöömme juhannusta edeltäväksi viikoksi.
Ylläkselle pääsee melko näppärästi autojunalla. Juna lähti Pasilasta yhdeksän aikaan ja on seuraavana aamuna klo 11 perillä Kolarissa. Hintaa lystille tulee auton, neljän lapsen, kahden aikuisen ja koiran kanssa 515 euroa. Takaisin päin junia ei tule, joten ajamme Oulun kautta takaisin kotiin. Yhden hotelliyön kanssa paluumatka ei ole toden näköisesti yhtään halvempi.
Puron ylitystä Kesänkijärven kierroksella
Ylläs -sää ja ötökät
Pohjoisessa sää saattaa muuttua rajustikkin lyhyessä ajassa ja niin kävi nytkin. Olin seuraillut lämpötiloja ennen lomaamme ja välillä täällä päästiin jo yli 20 asteeseen. Meidän lomaviikollamme sää on ollut sateinen ja laskenut välillä kahteen asteeseen. Välillä on kuitenkin myös paistanut aurinko, eikä kylmä sää ole oikeastaan meitä juurikaan hidastanut. Kylmä alkukesä on myös siitä suotuisa, ettei sääskiä tai muita ötököitä ole oikeastaan ollut yhtään.
Maisema Hangaskurun kodalta.
No juu, lähdin siis Ylläkselle melko skeptisin mielin. Tai jos tarkkoja ollaan, mökkimme sijaitsee Äkäslompolossa, melko lähellä Jounin kauppaa. Ainut mitä olin etukäteen tehnyt loman suhteen oli googlailu, josko alueella olisi tarjota opastettuja valokuvausretkiä. Löysinkin melko kiinnostavan yrityksen, Artic Frontierin, jolla kuitenkaan ei ollut tarjota retkiä juhannus viikolla.
Kesänkijärvi
Lapset hinkuivat vuokralle fatbikejä, ja niiden vuokraaminen olikin parasta mitä saatoimme tehdä. Pyörien vuokra vaihteli 20e -45e/pv. Ensimmäisenä päivänä teimme helpohkon noin 8 km retken Kesänkijärven ympäri. Samalla reissulla myös kiipesimme ylös Pirunkuruun maisemia ihailemaan. Kesänkijärven päässä on mukava paikka tehdä tulet ja syödä eväät. Allekirjoittanut arvostaa myös siistejä vessoja. Vaikka pyöräilyosuus oli tässä melko leppoisa, teki kiipeäminen osansa ja kotona koko jengi painoi saunan kautta sänkyyn. En ole aikoihin nukkunut niin hyvin!
Näkymä Pirunkurusta Kesänkijärvelle ja Kesänkitunturille
Luontokeskus Kellokas ja Varkaankuru
Seuraavana päivänä lähdimme tutustumaan luontokeskus Kellokkaaseen. Olemme ottaneet tavaksi käydä luontokeskuksessa, jos sellainen on tarjolla. Ne ovat ilmaisia, näyttelyt ovat mielenkiintoisia ja niissä on usein huomioitu lapsikävijät erittäin hyvin. Tällä kertaa vaihtuvassa näyttelyssä sattui olemaan Hannu Hautalan valokuvanäyttely. Kellokkaasta lähtee useampikin luontopolku, me valitsimme Varkaankurun Velhonpolun (n.3,5km), jota kuvaillaan Suomen kauneimmaksi luontopoluksi. Ja upea se olikin.
Tane ui kylmässä tunturilammessa.Varkaankurun Velhopolku oli maineensa veroinen.
Hangaskuru
Koska Fatbike retki oli parasta, mitä 11 ja 13 -vuotiaat pojat tiesivät, vuokrasimme pyörät vielä toiseksi päiväksi. Tällä kertaa valitsimme hieman vaativamman reitin Hangaskurun laavulle. Reittien vaativuus on melko helppo arvioida maastopyöräkartan avulla, jossa reitit on koodattu vaikeusasteensa mukaan. Karttoja myydään (6e) esimerkiksi vuokraamolla ja Jounin kaupassa. Yhteensä matkaa kertyi noin 15km, josta suunnilleen puolet oli ylämäkeä ja vastaavasti puolet alamäkeä. Onneksi suurin osa noususta tapahtui menomatkalla ja takaisin päin sama matka taittui ihan hujauksessa alamäkeä lasketeltaessa. Kaiken kaikkiaan reitti oli sellainen, että tälläinen varhaiskeski-ikäinen mamma vailla aikaisempaa maastopyöräilykokemusta selvisi siitä melko hyvin. Kaiken kaikkiaan reissu oli koleasta säästä ja sadekuuroista huolimatta upea. Viimeistään tässä vaiheessa minun oli myönnettävä, että Ylläs oli loistava matkakohde meidän perheelle.
Hilla kukkii Hangaskurussa
Kalareissu Rautujärvelle
Poikamme on innokas kalamies ja hänen toiveensa oli päästä kalaan. Otimme yhteyttä Ylläsguiden Ilkka Mäkeen, joka lupasi viedä perheemme kalaan. Retki oli täyden palvelun reissu. Meillä oli mukana vain lämpimät sään mukaiset vaatteet ja Ilkka hoiti kaiken muun eväistä kalastuslupiin ja -tarvikkeisiin. Saimme opastuksen kalastuksen saloihin ja ryhdyimme hommiin. Järveen on istutettu taimenta ja kirjolohta, mutta me saimme saaliiksi ahvenia. Lähdimme tyytyväisinä kotiin “kassi täynnä” kaloja ja iloisella mielellä. Suosittelemme lämpimästi Ilkan palveluita kaikille matkaajille. Noin neljän tunnin retken hinta oli 85e / aikuinen ja lapset -50%.
Ylpeä kalamuija
Kaiken kaikkiaan Ylläs on yllättänyt kauneudellaan ja monipuolisuudellaan. Sää ei ole haitannut, kun sen ei ole antanut häiritä. Ainut mistä ruokabloggaaja jää nipottamaan on ruokatarjonta. Ylläksen nettisivuilla esitellään useita eri ravintoloita, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa, että suurin osa niistä on kesäaikaan suljettu. Olemme yhden kerran käyneet syömässä (ainoassa löytämässämme auki olevassa) ravintola Rouhessa, joka oli TripAdvisorin eniten ääniä saanut ravintola näillä huudeilla. Itse söin siellä “murikat” eli eräänlaisia tapaksia talon tapaan. Annokset kuulostivat hyviltä, oli savuahventa, poronkieltä, sienipiirakkaa, metsäkaurista ja tiikerirapuja. Annokset sinällään olivat melko maukkaita, mutta ruoka oli hukutettu erilaisiin kastikkeisiin. Oli aiolia, yrttiöljyä, balsamicoa, vadelmakastiketta, etikakurkkuja, lakkoja ja jo sun mitä. Samat yrttiöljyt ja balsamicot löytyivät myös miehen tilaamasta paistetusta rautufileestä. Monesti vähemmän on enemmän ja se pätee tässäkin tapauksessa.
Olen itse asiassa sitä mieltä, että monesti hyvä, rakkaudella tehty kotiruoka ilman turhaa hienostelua toimii paremmin kuin ruoka, josta paistaa liika yrittäminen. Just nyt mulle maistuisi kunnon lohikeitto!
Me ollaan muutettu tähän nykyiseen kotiimme noin 11-vuotta sitten. Silloin alakertaa vielä rakennettiin, minä olin viimeisilläni raskaana ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Muistan jo silloin haaveilleeni, että kunpa joskus saataisiin lasit alakerran terassille ja yläkerran parvekkeelle.
Ja kuulkaa, nyt vihdoin odotus palkittiin. Meillä on upouudet lasit terassilla ja parvekkeella. Tuntuu kuin olisimme kerta heitolla saaneet yhden huoneen lisää kumpaankin kerrokseen. Terassin käyttöaste on ollut heti hurjassa kasvussa. Aikaisemmin terassille tuuli melkoisesti, eikä siellä viitsinyt syödä, ellei ilma ollut täydellisesti kohdillaan. Nykyisin sään epävakaus tai kovakaan tuuli ei haittaa, sillä lasien sisäpuolella on mukavan lämpöistä. Olemme miettineet jonkinlaisen lämmittimen hankkimista, jolloin käyttöaika laajenisi vielä pidemmälle syksyyn.
Meille lasit teki Lumon. Hintaa ylä- ja alakerran lasitukselle tuli yhteensä noin 7000 euroa, mikä onkin syy siihen, miksi lasituksesta on haaveiltu ensin se kymmenen vuotta. Elän kuitenkin vakaasti siinä uskossa, että lasitus on “ikuinen” eli vaikka hinta on suolainen, on käyttö ikäkin sen mukainen. Lasien asentaminen sujui muitta mutkitta, nopeasti ja ilman mitään mutkia matkassa.
Yksi ehdoton plussa laseissa lämpötilan lisäksi on myös se, että kalusteet pysyvät hyvässä kunnossa kun ne eivät altistu jatkuville säätilan muutoksille. Itse olen ainakin maailman laiskin pehmusteiden sisään ja ulos raijaaja, eikä meillä oikeastaan ole edes mitään tilaa, missä pehmusteita voisi säilöä.
Olen myös suunnitellut kuinka pääsen hyödyntämään lasitettua tilaa taimikasvatuksessa ensi keväänä. Ja yhdet juhlathan tässä meidän pienellä terassilla on jo vietetty. Hyvin mahtui 15 henkeä juhlimaan kun ruoka oli katettu seisovaksi pöydäksi ruokailutilaan. Eli juhannus säällä ei jatkossa enää ole merkitystä! Tulkoon vaan rakeita ja lunta!
Nälkä tietysti kasvaa syödessä ja nyt himottaisi tapiseerata tuo ensimmäisissä kuvissa näkyvä terassille johtava seinä.
Olen jo pitkään haaveillut reissusta Pohjanmaalle tutustumaan Kyrö Distilleryyn. Olen seurannut yrityksen taivalta mielenkiinnolla, sillä yksi yrityksen takana olevista yrittäjistä on vanhoja lapsuuden kavereitani. Tarina on huikea, yritys on huikea ja tuote on huikea, vaikka varsinaista päätuotetta, ruisviskiä ei vielä olekaan päästy maistamaan. Gini sen sijaan on niittänyt maailmalla mainetta ja kunniaa.
Odotuksiini vastattiin aivan yllättäin, kun pääsin retkelle Isokyröön muiden ruokabloggaajien kanssa. Ja millainen reissu meillä olikaan! Olen aivan väärä ihminen kertomaan teille ginin tai ruisviskin tislaamisesta, osaan vain sanoa, että promeininkiä. Hienoja steampunk henkisiä laitteita, viljeliältä ostettu vanha mylly ja omasta pihasta kerättyä mesiangervoa. Menkää ja katsokaa itse!
Mutta se tarina, mikä sitoo kaiken yhteen on loistava. Viisi kaverusta keksii saunan lauteilla, että mitäs jos ruvettaisiin tekemään ruisviskiä. Isossakyrössä, vanhassa meijerissä, jossa aikanaan on tehty Oltermannia. Ostettaisiin ruiskin paikallisilta viljeliöiltä. Mentäisiin ja tehtäisiin, vaikka mistään ei alkuun mitään tiedettäisikään. Kyrö Distilleryn tarina kertoo uskaltamisesta, intohimosta, luottamuksesta ja suomalaisesta sisusta. Ja se uppoaa meikäläiseen kuin veitsi voihin.
Kaikki Kyrö Distilleryssä tukee tarinaa. Fontti on napattu lähellä sijaitsevasta Napuen taistelun muistomerkistä. Koskue on paikallinen kylä. Markkinointi materiaalissa vilahtelevat yrittäjien omat pyllyt. Kaikki on tarkkaan harkitun huoletonta, vierastalon tapetteja myöten.
Huomaatteko, olen täysin vakuuttunut. Kyllä, jos joku osaa PR:n, niin se on Kyrö Distillery.
Ihan alkuun pääsimme kierrokselle tislaamoon. Meille esiteltiin toimintaa hauskoilla tarinoilla höystettynä. Itsehän en ymmärtänyt mistään mitään, mutta nauratti. Ja ihastutti. Kuinka rohkeaa! Kuinka uskaliasta! Kuinka kekseliästä! Kuinka kunnianhimoista!
Onneksi mukana oli myös proginijengiä. Kuten kuvasta näkyy, niin eräillä meistä oli hyvinkin lämmin suhde giniin.
Kyrö Distillery on kasvanut vauhdilla. Alkuun tavoitteena oli pullottaa 20 000 pulloa vuodessa ja kaikki pullotettiin käsin. Tänä vuonna tavoite on pullottaa 500 000 pulloa giniä. Sitä varten on onneksi jo vähän enemmän automatisoidut systeemit. Jos en ihan väärin muista, niin Kyrö Distilleryn osuus kaikesta suomessa myydystä ginistä on jo 10%. Ja se on kuulkaa paljon se.
Tiedättekö sen tunteen kun Suomi voittaa urheilussa kultaa ja se tuntuu siltä, kun olisi itsekkin vähän voittaja? Mulle tuli samanlainen olo Kyrö Distilleryn tarinaa kuunnellessa. Että tässä sitä Suomi ponnistaa maailman kartalle, kyllä saa olla ylpee oman kylän pojista! Että tavallaanhan tässä ollaan itse kukin mukana voittaja joukkueessa. Ainakin niiden muutamien ginipullojen verran, jotka olen Alkosta kotiini kantanut.
Mutta takaisin meidän vierailuun. Tislaamo vierailun päätteeksi pääsimme tastingiin ja kokeilemaan omien ginien maustamista. Sanottakoon, että mun ei ihan vielä kannata jättää leipätyötäni ginibisneksen takia. Tyydyn jatkossakin tilaamaan drinkkini ja ostamaan ginini ihan valmiina. Mutta hauskaa ja opettavaista se oli. Tajusin esimerkiksi ensimmäistä kertaa sen ruisviskijutun. Kädet tuoksuivat kuin olisi pyöritellyt vasta paistettua limppua käsissään.
Dinneri meille tarjoiltiin Kyrönmaan matkailun edistämiskeskuksessa eli tislaamon yhteydessä sijaitsevassa ravintolassa. Erinomaiset tarjoilut meille toimitti Seinäjoella toimiva ravintola Juurella. Suosittelen.
Yövyimme aivan tislaamon vieressä sijaitsevassa vierastalossa. Vierastalo valmistui juuri ennen reissuamme, sillä taisimme olla toiset talossa majoittuneet vieraat. Talo oli todella upeasti remontoitu ja taidolla sisustettu. Koska meitä oli matkassa ruokabloggaaja jengi, niin järjestimme yhdessä ihanan brunssin ennen kotiin lähtöämme.
Juustolautanen on konkreettisesti juhlien pelastaja. Se on helppo ja nopea tehdä ja siihen saa helposti sekoitettua itse tehtyjä ja valmiina ostettuja elementtejä. Idea tapaspöytään lähti siitä, että piti saada pöytäkoreaksi melko pienellä vaivalla ja lyhyessä ajassa, ilman etukäteisvalmisteluun kuluvaa aikaa. Eli niin sanotutisti piti nyhjäistä tyhjästä. Oma mielikuvitukseni oli tyhjä. Niinpä käännyin ruokabloggaaja yhteisön puoleen kysyen “Millä saan pöydän näyttämään siltä, että kyllä on taas auvoinen emäntä pistänyt pöydän koreaksi, mutta oikeasti en oo tehnyt juuri mitään?” ja minulle ehdotettiin tälläistä herkku-juusto-antipastolautaa. Kiitos vinkeistä Saara ja Helinä!
Olin tälläistä herkkulautaa fiilistellyt Pinterestissä jo aikaisemminkin, mutta en jotenkin osannut ajatella sitä näihin, tyttäreni protubileisiin, vaan enemmänkin johonkin viinin huuruisiin illanistujaisiin. Voi miten väärässä olinkaan. Tälläinen rönsyilevä juustolautanen toimii kaikkien kanssa. Jokainen kun voi valita omaan ruokavalioonsa sopivat elementit ilman sen kummempaa showta. Lapset erityisesti tuntuivat tykkäävän runsaan näköisestä pöydästä.
Alun perin meillä oli tarkoitus tehdä ceasar-salaatti ja lohisalaatti valmiiksi, mutta päädyimme vain laittamaan kaikki tarvikkeet esille niin, että jokainen saattoi valmiin vihersalaattipohjan päälle koota juuri omanlaisensa salaatin.
Vaikka tämä juustolautanen olikin melkoinen onnistuminen, niin ihan ilman kommelluksia ei näistäkään kekkereistä selvitty. Tunnelmista juuri ennen juhlien alkua oli tämä:
Tyttären protujuhlat parin tunnin päästä ja mulla on käsissäni kakkukatastrofi. Löysin mielestäni aika kivan raparperikakun ohjeen ja sen mukaan lähdin tekemään. Vähän jäi raa’aksi keskeltä, mutta ajattelin, ettei se nyt niin noko nuukaa ole. Tässä on välissä sveitsiläinen marenki voikreemi ja olin jo alun alkaen vähän skeptinen, että miten mahtaa onnistua kun aina olen oppinut, että marengin pahin vihollinen on rasva. No ihan ohjeen mukaan tein ja sain lopputulokseksi leikkaantuneen päälismöllin. Nyt mulla on raaka kakku kuorrutettuna voiklimpillä.
Tervetuloa sukulaiset! Täällä on kakkua!
Juustolautanen
noin 20 hengelle.
Ostetut elementit
Vihersalaattia, jossa oli sekaisin babypinaattia, rucolaa, erilaisia salaatteja sekaisin.
juustoja, esim. savujuustoa, vuohenjuustoa, manchego, brie, pippurijuusto, parmesan, cheddar.
krutonkeja, suolakeksejä ja grissineja. Erilaiset muodot ja lajit tuovat näyttävyyttä.
Se onkin sitten Juhannus edessä seuraavaksi. Onko teillä jo juhannuksen menu selvä? Kuuluuko juhannukseenne ylipäätään jotain perinteisiä ruokia vai menettekö fiiliksen ja ilmojen mukaan?
Taste of Helsinki, meikäläiselle se kesän odotetuin festari, on parasta aikaa meneillään. Kävin eilen maistamassa melkoisen laajan setin tarjolla olevia herkkuja ja ajattelin jakaa omat suosikkini teille.
Kävi kuitenkin niin legendaarisesti, että ilma oli kuin morsiain, ruuat toinen toistaan parempia ja Koskue 75 sen verran erinomaista, että mä en kertakaikkiaan muistanut instastoorissien lisäksi ottaa juurikaan mitään kuvia. Mutta vaikka se blogin kannalta onkin ikävää, koen, että se kertoo melko paljon tapahtuman tunnelmasta. Herkullinen ruoka vaan vei mukanaan. Amatöörimeininkiä, mutta Instan puolelta tosiaan löytyy videomatskua.
Olin jo etukäteen päässyt maistamaan muutamia annoksia, niistä voit lukea lisää täältä ja täältä. Ja Bistro o matin tartarin olin käynyt syömässä jo pariin otteeseen, sillä se löytyy ravintolan listalta.
Kuvituskuva Taste of Helsingin sivuilta
Mut tässä mun lempparit:
Bistro omat: Luomunaudanliha tartar, vesikrassikreemiä ja macadame pähkinää -10mk Passio: Parsakeittoa ja ibericotempuraa -6mk Pastor: BISTEK TATAKI CON SHIITAKE- Black Angus -härkää, shimejisieniä, pikkelöityjä siitakesieniä, punaista jalapeñoa, soijamajoneesia -6mk Toca: Mustekalaa, persilja-valkosipulimajoneesia ja savuperunaa -6mk Mun suosikki! Ludu: Valkosuklaa cremeux, mallascrumblea, koivunmahlavaahtoa ja suolaheinäjäätelöä -6mk Miehen yhdeksi suosikiksi nousi Shelterin KARITSA- 24h haudutettua luomukaritsankylkeä, pikkelöityä keltavahveroa & savustettua jogurttia -6mk
Voi olla, että Kirkkonummelaisena olen puolueellinen, mutta tykkäsin kyllä kaikista Bistro o matin ruuista, kun taas todella paljon kehutut Grön ja Savoy, eivät olleet mun lemppareita. Onneksi tarjontaa on kuitenkin niin paljon, että jokaiselle löytyy aivan varmasti jotakin!
Kannattaa myös käydä kurkkaamassa viimeistä nurkasta löytyvä kotimaisten tislaamoiden tarjonta.
Tälläiset pikaiset vinkit tällä kertaa, kiireisen viikon päättää mun osaltani vielä päivä Helsingin design schoolissa ja sen jälkeen me suunnataan viikon lomalle lappiin!
