Author: minna

Hyvää joulua!

Meillä on kuusi haettu, lahjat pakattu ja muilta osin kaikki tekemättä. Juuri niin kuin meidän jouluumme kuuluu. Kaikki on vähän vinksin vonksin, mutta joululaulut soi!

Luin ihanan artikkelin vähän aikaa sitten yleltä, kannattaa lukea se, huokaista syvään ja ottaa pipari. Joulu ei ole kulissi. Joulu on aikaa yhdessä ololle, hyvälle ruualle ja vessapaperitontuille. Omaan stressittömään jouluuni kuuluu pukki joka tulee jo puolen päivän jälkeen, lähes siisti koti, likaiset ikkunat ja erittäin epätrendikkäästi koristeltu kuusi. Piparkakkutaloa ei tänä vuonna ole, sillä koira söi seinät. Sama koira paskoi tänään kaikille matoille, joten ainakin tänä jouluna meillä on vasta pestyt puhtaat matot!

Ruokapuoli on sitäkin helpompi, menemme aattona syömään vanhempieni luokse naapuriin. Joulun pyhinä tehdään ruokaa se mitä huvittaa. Kokeillaan muutama uusi resepti, tehdään joulukarkkeja jos jaksetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat.

Hyvää joulua sinulle blogini lukija! Kiitos kuluneesta vuodesta, kaikista ihanista kommenteista, ideoista ja tarinoista, joita olette jakaneet täällä blogissa ja muualla sosiaalisessa mediassa. Kiitos tsempistä ja kannustuksesta silloin kun sitä olen tarvinnut. Kiitos ohjeista ja vinkeistä joita olette jakaneet. Kiitos yhteisistä hetkistä niin blogissa kuin sen ulkopuolellakin.

Mä jään nyt joululomalle, palailen kanavalle sressittömästi heti kun siltä tuntuu!

New york, New york!

Olen lähdössä tammikuun ensimmäinen päivä kahdeksi viikoksi reissuun.Yksin. Tai en ihan yksin, mutta ilman perhettä. Lähden reissuun hyvän ystäväni Elinan kanssa, jonka kanssa olen reissannut aikasemminkin maailmalla. Reissumme pääkohde on CHA -messut, Anaheimissä, mutta matkalla vaihdamme konetta New Yorkissa ja samalla viivymme neljä yötä kaupungissa. Aivan mahtavaa!

Kuva täältä.

En ole koskaan käynyt New yorkissa, Amerikassakin vain yhden kerran vuosi sitten. Samaisilla CHA messuilla. CHA -messut ovat maailman suurimmat askarteluun keskittyneet messut, joissa on varsin laaja ja monipuolinen tarjonta paperiaskartelua. Messuilla voi osallistua kursseille, työpajoihin ja tietenkin tavata ystäviä ja tuttuja askartelun parista. Viimeksi pyörimme messujen lisäksi Los Angelesissa, Hollywoodin ja Santa Monican alueilla. Tällä kertaa satsaamme ylimääräiset päivät New Yorkiin.

Kuva täältä.

Meilä ei ole kovin tarkkaa suunnitelmaa lomapäivien varalle. Sen verran etukäiteistyötä on tehty, että meillä on varattu liput Broadway musikaaliin ja kulinaristiselle kävelykierrkselle Manhattanin etnisiin puoteihin. Lisäksi meillä on yhteinen ystävä, joka asuu New Yorkissa ja hänen kanssaan on tietysti sovittu treffit! Hauskinta on, että näemme myös messuilla, sillä on siellä esittelemässä omaa mallistoaan.

Oletko sinä käynyt koskaan New Yorkissa? Mitä matkavinkkejä antaisit? Minne menisit ehdottomasti, jos itse olisit lähdössä muutamaksi päiväksi New Yorkiin?

Joululahjojen paketointi

Muistattekos kun muutama päivä sitten esittelin maanläheisiä, lähes metsäisiä joulupaketteja? Olen luopunut läheskokonaan perinteisten lahjapapereiden käytöstä, ainoan poikkeuksen olen tehnyt ihastuttavien Paapiin papereiden kohdalla. Suurin osa lahjoista on kuitenkin peittynyt koristeellisiin voimapapereihin, joista tämä tähdillä kohokuvioitu paperi oli ehdoton suosikkini. Aika ihana, eikö?

Lahjoihin saa helposti lisämaustetta lisäämällä päälle erilaisia elementtejä kuten kakkupaperia, paperinarua ja leikekuvioita. Myös vanhat pitsit näyttävät hauskoilta pakettien päällä. Loppujen lopuksi kauniiden pakettien tekemiseen ei vaadita kovin monenlaisia elementtejä. Silmät kannattaa pitää auki, sillä paketointi materiaalia voi löytyä yllättävistäkin paikoista!

Hauskojen pakettien tekeminen vaatii:

  • yhteen sopivia elementtejä
  • mielikuvitusta
  • pitsiä, nauhoja, paperinarua
  • kakkupaperia
  • kauniita lahjapapereita, joko valmiita tai itse tehtyjä
  • valokuvia
  • teippiä

 

 

Toimintasuunnitelma lahjojen jakamisen varalle

Olen miettinyt, että tänä vuonna haluaisin, että lahjat olisivat esillä vähän aikaa ennen kuin ne jaetaan. Jotenkin se antaisi arvoa sille, että olen nähnyt jokseenkin paljon vaivaa paketointiin. Perinteisesti joulupukki on tuonut lahjat ja sen jälkeen ne on vain revitty auki sekunnin sadasosissa. Toimintasuunnitelmani tänä vuonna on, että osa lahjoista ilmestyy kuusenalle ja joulupukki tuo jokaiselle ihan vaan yhden lahjan. Näin joulupukin vierailu säilyy rauhallisempana, eikä pukin tarvitse keskittyä pelkästään lahjojen jakamiseen. Toisaalta lahjoista saadaan nauttia hieman kauemmin. Haasteena on se, että miten lapset pystyvät odottamaan pakettien aukaisua, vaikka ne ovat kuusen alla nähtävissä. Pitäisikö antaa lahjoja avattavaksi ripotellen? Yhdet ennen ruokaa, yhdet ruuan jälkeen? Pukki tuo yhdet ja loput sitten pukin tulon jälkeen?

Millaisia toimintasuunnitelmia teillä on lahjojen jakamista ajatellen?

 

Parisuhteesta päivää – äidin oma aika

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen siinä tilanteessa, että minulla ei ole mitään omaa harrastusta, mutta mieheni lentää aktiviteetista toiseen. Olen elämäni aikana tehnyt vaikka mitä, kaikkea vatsatanssista valokuvauskursseihin ja askartelutapahtumista jumppiin. Opiskeluni määrittivät koko perheen menoja neljä vuotta. Sen lisäksi löysin aikaa omille jutuilleni. Mieheni on aina ollut enemmän kotona viihtyvää tyyppiä, jopa siinä määrin, että olen välillä tuskaillut asian kanssa. Meillä on useammin kuin kerran käyty keskusteluita siitä, että omaa aikaa pitää ottaa silloin kun sen kokee tärkeäksi. Kukaan ei voi tietää mitä toinen haluaa.

En tuskaile enää, sillä osat ovat vaihtuneet. Tane on selkeästi löytänyt omat juttunsa. Opiskelu on tuonut hänelle uudenlaisia haasteita ja tekemistä. Siihen kun lisätään muut menot, niin huomaan vaakakupin kääntyneen ihan uuteen kulmaan. Minä olen se, joka olen kotona ja mieheni se, joka ilmoittaa koska on koulussa tai jossakin muualla menossa.

Olen samaan aikaan sekä hyvilläni, ällistynyt, että hämmentynyt. Miten tässä näin kävi? Ei sillä, etteikö nyt olisi minun vuoroni, tasapuolisuuden nimissä. Se tuntuu vain niin kovin vaikealta. Tiedän, että se on oikeus ja kohtuus, mutta en silti halua kokonaan luopua omasta ajastani. En halua olla se vaimo, joka kyttää kotona miehensä tulemisia ja menemisiä. Ja katkeroituu.

Oih, kuulostaapa itsekkäältä. Mutta tunnen itseni, minulla on pakko olla myös omaa aikaa. Ihan ikiomaa aikaa. Jotain inspiroivaa ja kehittävää. Yhteisöllistä. Haluan oppia ja kehittyä. Oma aika tekee minusta paremman äidin ja vaimon. Se lienee pitkän avioliittomme salaisuus. Meillä on kummallakin ollut mahdollisuus tehdä omia juttujamme ja olemme niihin toisiamme kannustaneet. Meillä on ollut mahdollisuus kehittää itseämme siihen suuntaan mikä meille on ollut tärkeää. Nyt on minun paikkani miettiä, mitä tässä elämäntilanteessa tarkoittaa minun oma aikani.

Oman ajan ottaminen tai sen toiselle antaminen ei aina ole helppoa. Parisuhdeajan järjestämisestä puhumattakaan. Jokaiselle äidille tuttu kumppani on huono omatunto. Minä olen hiljentänyt sen äänen sillä, että olen aina kokenut antaneeni lapsilleni paljon aikaa. Olen pääsääntöisesti kotona kun he lähtevät kouluun, tulevat koulusta,  tekevät läksyt ja syövät illallisen. Minulla on aikaa jutella, olla läsnä ja kuunnella. Minulla on hyvä omatunto siitä, miten paljon minulla on mahdollisuus antaa perheelleni. Perusasiat ovat kunnossa. Perheessämme on rakkautta. Perheemme kestää vanhempien oman ajan. Opiskelun tai pienet omat lomat. Rakkauden määrää tai perusturvallisuuden tunnetta ne eivät vaaranna.

Tähän yhteyteen on pakko kertoa, että omaa aikaa olen saamassa heti uudenvuoden jälkeen kun lähden hyvän ystäväni Elinan kanssa ensin muutamaksi päiväksi New Yorkiin ja sieltä Los Angelesiin, joten ihan kokonaan ilman omia menoja en minäkään ole, vaikka tässä räpätänkin!

Mikä on sinun omaa aikaasi? Miten oman ajan tarpeesi on muuttunut eri elämäntilanteissa? Koetko huonoa omaatuntoa oman ajan ottamisesta?

Lahjat pakettiin

Taas on se aika vuodesta, että lahja jos toinenkin peittyy kääröihin. Paketointi on kiva tapa nostaa yksinkertainenkin lahja ihan uudelle tasolle. Erityisesti aikuisväestö arvostaa kauniisti paketoitua lahjaa. Ei sillä, etteivätkö lapsetkin, mutta heillä pääpaino taitaa vielä olla sisällöllä.
Lahjat pakettiin
Laskin eilen lahjoja paketoidessani, että paketoin lahjoja yhteensä 6 asukkaalle, 4 lapselle, miehelleni, vanhemmilleni, mummoille, anopille, lasten kaikille 7 opettajalle ja tarhatädille ja muutamille ystäville. Lähes 30 hengelle. Pakkaamista siis riittää.
Eikä siinä mitään. Lahjojen pakkaus on minusta ihan mukavaa puuhaa. Etenkin jos siihen valmistautuu hyvissä ajoin. Hankin joulupapereita vähän sieltä sun täältä. Käytän hyödykseni pienten valmistajien persoonallisia paperiarkkeja ja vanhoja, ylijääneitä tapetteja. Lisäksi minulla on paketointi tarvikkeita ihan Ikeasta, koska siellä oli mieletäsni aika hauskoja juttuja kun viimeksi kävin. Käytän paketoimiseen oikeastaan aika samoja välineitä kun muinakin vuodenaikoina. Minusta tärkeintä on se, että paketista tulee hauskan näköinen ja että lahjan saaja ilahtuu siitä!
Lahjat pakettiin

Lahjat pakettiin

Osa paketeista on hyvin yksinkertaisia, niissä paketoinnin juju tulee valokuvasta joka kertoo kenelle paketti on tarkoitettu.  Mielestäni kuvan käyttäminen on myös siitä hauska idea, että se ei ainoastaan tuo uutta twistiä lahjan ulkoasuun, mutta auttaa myös niitä henkilöitä tunnistamaan omat lahjansa, jotka eivät osaa lukea. Ainakin auttaa sitä pukkia, jolla alkaa olla jo vähän huono näkö!

Lahjat pakettiin

Nämä paketit ei niin ikään ole kovin monimutkaisia. Olen yhdistänyt kauniisti kuvioituihin voimapapereihin hamppunarua, mustaa niinen oloista lahjanarua ja puisia kirjaimia. Mielestäni lopputulos on mukavan luonnonläheinen. Ja miehekäs. oikeastaan kaikki nämä tässä postauksessa esitellyt paketit ovat ulkoasultaan maskuliinisia. Tiedättehän, yksinkertaisia, sulavalinjaisia ja mutkattomia. Tai siihen ainakin pyrin.

Lahjat pakettiin

Ajattelen paketoinnin pieninä askarteluprojekteina. Yksi lahja on aina oma projektinsa, jota sitten saatan tarvittaessa monistaa. Käytän paketointiin askarteluvälineitä ja tarvikkeita. Kuten vaikkapa pilvenmuotoista nimilappua, jossa on tarrakirjaimilla tehty nimi. Jotkut koristeet kerään joulun jälkeen talteen uusiokäyttöä varten. Kuten vaikka ison puisen kuvion neliönmuotoisen paketin päältä.

Kerään ne vähän räyhäkämmät paketit vielä kokonaan omaan postaukseensa, mutta toivottavasti tämä antaa pakkausideoita teille, jotka pidätte maanläheisistä sävyistä ja valokuvista!

Millaisia paketteja teidän käsissänne on tänä vuonna syntynyt?

 

Lisää paketointi vinkkejä löydät täältä ja täältä, täältä ja täältä.

Mitä kuuluu sokeriaddiktiolle?

Erittäin hyvä kysymys näin joulun alla. Maistuuko sokeri, olenko piilo syöppö? Sokeriaddiktioni on ja pysyy, mutta ruokavalio muutosten takia se pysyy hallinnassa.

Olen aikaisemminkin elämässäni karpannut ja se tuntuu toimivan minulla niin kauan kun pystyn pitämään ruokavalion vähähiilihydraattisena. Ongelmia syntyy kun syystä tai toisesta annan löysää. Esimerkiksi loman / juhlan / painonpudotus tavoitteen saavuttamisen vuoksi. Kuvittelen hallitsevani kohtuu käytön ja havahdun seuraavan kerran kun sokeri on jo juurruttanut itsensä takaisin ruokavaliooni.

Tällä kertaa olen aloittanut lempeämmin. Osittain laiskuuttani. Tekosyy tai ei, olen käyttänyt paljon energiaa kouluun. Uusien tapojen ja muutosten tekeminen on ollut hidasta. Olen pyrkinyt oikeaan suuntaan, lisännyt vedenjuontia, ottanut joitakin lisäravinteita käyttöön, pyrkinyt syömään luontaisesti vähähiilihydraattisia ruokia, mutta toisaalta olen myös ollut tilanteissa, joissa olen vain pyrkinyt valitsemaan pienimmän pahan. Olen syönyt lempiruokaani risottoa, nautiskellut muutamaan otteeseen suklaata ja olempa syönyt perunalaatikkoakin.

Pääsääntöisesti olen kuitenkin lisännyt kasvisten syöntiä, pyrkinyt panostamaan aamupalaan ja napostelun lopettamiseen. Ruokavalion seuraaminen on ollut sekä helppoa, että haastavaa. Haastavinta ovat tilanteet joita en syystä tai toisesta ole ennakoinut. Herkkupöytien äärelle ei pidä mennä nälkäisenä. Vanha viidakon sananlasku.

Täytyy sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt kun osallistuin Tampereella koulutukseen ja kahvilla oli vaihtoehtona myös hedelmiä.

Minua on auttanut ruokavaliomuutoksessa oma, henkilökohtainen ravitsemusterapeutti. Häneltä ole nsaanut sekä käytännön vinkkejä että henkistä tukea ja uusia näkökulmia. Oman osansa tuo se, että ravitsemusterapeutti tuo positiivista painetta projektiin. Koen että olisin hänen aikansa tuhlausta jos en edes yrittäisi toimia yhdessä sovittujen periaatteiden mukaisesti.

Ongelma on edelleen aamupalassa. Olen aamuisin hidas ja mielikuvitukseton. Minulla ei ole nälkä heti herättyäni, enkä ainakaan tykkää syödä mitään kiireellä. Tänä aamuna söin kuvassa olevia banaanilettuja. Ohjeen löydät täältä.

Mitä te suosittelisitte aamiaiseksi hankalan nirsolle hiilareita tarkkailevalle henkilölle?