Author: minna

Hamahelmi askartelu

hamahelmi

Innostun hamahelmi askartelusta aina säännöllisin väliajoin. Hamahelmet sopivat niin lapsille kuin aikuisillekkin. Itse olen käyttänyt hamahelmiä töissäni kehitysvammaisten parissa, sillä ne ovat mainiota hienomotoriikan harjoittelua! Hamahelmistä voi halutessaan tehdä vaikka mitä upeita teoksia, itse olen mieltynyt näihin pikseliajan hahmoihin.

Olen koonnut Hamahelmi ideoita Pinterest taululleni, kannattaa käydä inspiroitumassa!

 

 

 

hamahelmi

hamahelmi

Lapset keksivät hamahelmillä vaikka mitä omia designeja, ja välillä vähän muutakin hupaa.

hamahelmihamahelmi

 

Minulla näiden mallien tekemiseen käytössä läpinäkyvä alusta jonka alle olen kiinnittänyt teipillä mallin. Malleja voi tehdä itse tai sitten käyttää netistä jo löytyviä malleja apuna. Jos enemmän innostuu hamahelmistä niin kannattaa ehdottomasti ostaa helmet niin että ne on pakattu väreittäin. Siinä säästää huomattavan paljon aikaa, vaivaa ja hermoja.

hamahelmihamahelmi

Olen tilannut hamahelmiä täältä, mutta hamahelmiä voi ostaa esimerkiksi lelukaupoista, Prismoista ja citymarketeista. Jos haluaa lähteä kokeilemaan tälläisiä kuvioita, niin ensimmäisenä tarvitsee isomman alustan kuin mitä niissä lapsille suunnatuissa pakkauksissa on mukana.

Kun haluttu kuvio on valmis niin se silitetään varovasti leivinpaperin läpi. Tässä kannattaa olla painamatta, sain nimittäin myös yhden alustan piikit suhteellisen lyhyeksi silityksen aikana.
Kuvion annetaan jäähtyä hetki ja sen jälkeen sen voi irroittaa alustasta ja silittää toiselta puolelta. Etenkin jos halutaan tehdä avaimenperiä ja muita koruja niin kuviot kannattaa silittää kummaltakin puolelta.

Kun malli on valmis se viimeistellään liimaamalla toiselle puolelle rintaneula tai vaihtoehtoisesti siihen voidaan varovasti porata reika lenkin kiinnittämistä varten.

Tätä ei kannata kokeilla.

 

 

 

 

 

Bloggaus, ei miten vaan miksi?

Olin viime viikolla kertomassa bloggauksesta opiskelijoille ja se jos mikä on laittanut omat rattaat pyörimään. Jouduin tarkastelemaan omaa blogiani uudessa valossa ja miettimään jälleen kerran blogin tavoitteita, omaa intohimoa ja sitä, mitä oikeastaan haluaisin.
Kolmituntisen blogityöpajan aikana opiskelijat miettivät omia vahvuuksiaan, kiinnostuksen kohteitaan ja tavoitteita blogille. Mietimme yhdessä sitä, kuka blogia lukee ja miten blogia voi hyödyntää ammatillisesti. Laitoin opiskelijat töihin, tekemään listoja, kirjoittamaan itsestään ja kartoittamaan omia mielenkiinnon kohteitaan. Koska bloggaamisessa tärkeintä ei ole miten vaan miksi, joutuu jokainen vastaamaan siihen kysymykseen itse, omista lähtökohdistaan.
Minun blogini eivät koskaan ole saavuttaneet mainetta ja mammonaa suuremmassa mittakaavassa, mutta erityisesti edellinen askartelublogini toimi ammatillisena apuvälineenä monessa yhteydessä. Käytin sitä portfolion tapaan hakiessani töitä, mainostaessani kursseja ja etsiessäni yhteistyökumppaneita. Blogiin on ollut helppo viitata, se on ajantaisainen, monipuolinen ja persoonallinen. Blogi on auttanut monien mahdollisuuksien aukeamisessa.
Kerroin opiskelijoille asioista joita itse koen saavuttaneeni blogini kautta. Kerroin mitä se toisaalta vaatii. Kerroin, että nykyinen laidasta laitaan hyppivä blogi ei tavoitteellisuuden kannalta ole helppo. Yhteen selkeään aihepiiriin keskittynyt blogi on helpompi hyödyntää. Toisaalta kapeaan aihealueseen keskittynyt blogi vaatii todellista intohimoa. Vuodesta toiseen.
Työpajaa suunnitellessani kävin läpi blogini sisältöä, nykyisiä aihealueita ja ideoita siitä mihin suuntaan haluaisin blogiani viedä. Blogihan on etsinyt suuntaansa pian puoli vuotta asioiden saamatta sen kummempaa selkeyttä. On ehkä aika alkaa elää niin kuin opettaa. Miettiä miten kartoittaisin omat mielenkiinnon kohteeni niin, että ne muodostaisivat järkevän kokonaisuuden. Tai ehkä pitäisi aloittaa siitä peruskysymyksestä, minkä opiskelijoiltakin kysyin. Miksi bloggaat?

Meidän perheen vakioresepti: Sienirisotto

Sienirisottoa meillä syödään säännöllisesti, syksyllä useammin sieni kauden ollessa parhaimmillaan, mutta kuivatuista sienistä tehty sienirisotto maistuu läpi vuoden. Risotto on kaikissa television ruokaohjelmissa aina kiistelty ruokalaji, jossa on vaikea onnistua. En tiedä mitä Hansu sanoisi meidän perheen risotosta, mutta sen tiedän, että maussa päihitämme monen keskiverto ravintolan risoton.
Risoton aineet ovat simppelit ja ne löytyvät usein silloinkin kun kaapissa ei ole oikein mitään. Valkoviiniä, kuivattuja sieniä, kermaa, risittoriisiä, sipulia, kanalientä ja voita. Parhaaseen tulokseen pääset kun keittelet liemenkin itse, vähintään kannattaa lämmittää liemi ennen sen lisäämistä risottoon.

Sienirisotto

3 dl riisiä
3 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 kpl valkosipulinkynsiä
5 dl kanalientä
1,5 dl valkoviiniä
1 dl kermaa
1dl parmesaanijuustoa
2 rkl voita
200 g sieniä
tuoretta timjamia
suolaa ja mustapippuria

Jos käytät kuivattuja sieniä, laita ne ensin likoamaan veteen niin, että kaikki sienet peittyvät. Kuullota silputtua sipulia ja riisiä hetki. Lisää joukkoon viini. Lisää nestettä erissä koko ajan hämmentäen. Sekoita joukkoon sienet nesteineen. Kun riisi alkaa olla kypsää, lisää joukkoon kerma, parmesan ja voi. Mausta lopuksi suolalla, pippurilla ja tinjamilla. Ohje on otettu aikanaan Risotto purkin kyljestä ja se elää meillä vähän sen mukaan mitä kaapista löytyy ja miltä risotto näppituntumalta vaikuttaa.

Oletteko te risoton ystäviä? Mikä on mielestänne paras risotto resepti?

Designia plus koossa

Kuukauden asukuva! Aika kreisiä! Ajattelin, että luovun koko asukuva ideasta, kun yht äkkiä sain inspiraation kuvata uuden takkini ja uuden laukkuni. Laukun hankin jo ennen joulua Kaapelitehtaan käsityöläismarkkinoilta. Olen haaveillut näistä Huhta designin käsintehdyistä nahkalaukuista jo pidempään. Törmäsin niihin ensikerran Tampereen kädentaitomessuilla, mutta rahatilanteeni ei antanut periksi. Kaapeli tehtaalla bongasin saman myyjän ja tutkittuani jokaista mukana olevaa laukkua päädyin tähän. Suosittelen lämpimästi tukemaan kotimaista käsityötä! Ja ihan ilman kytköksiä.
Laukku innostus juontaa juurensa tarpeeseen. En ole mikään laukkuhamsteri, mutta minulta on puuttunut laukku, jonne saan tarvittaessa piilotettua sekä läppärin, että järjestelmäkameran. Tähän kassiin mahtuvat molemmat, samaan aikaan. Lisäksi laukku pysyy maassa pystyssä ja nahka on paksua ja jäykkää, joka myös suojaa sisällä olevaa elektroniikkaa. Painavahan se on, eikä siksi kaikissa tilanteissa kovin näppärä, mutta toistaiseksi paras, mitä olen löytänyt. 

Takki taas on heräteostokseni New Yorkista. Ostan design vaatteita äärimmäisen harvoin. Kahdesta syystä. A) en mahdu niihin B) minulla ei ole varaa niihin. No nyt tilanne oli toisin. Kävimme reissulla Macy’s tavaratalon plus size kerroksessa shoppailemassa. Koko kerros oli täynnä pluskoon design vaatteita. Alennuksessa. En ole koskaan nähnyt vastaavaa. En ole koskaan nähnyt design vaatteita pluskoossa. En ole tiennyt niitä olevan olemassakaan. Olin väärässä. Toisaalta, saatan olla myös muotiurpo, eli en ole nähnyt vaivaa asian selvittämiseenkään. Olen kuitenkin pluskokoisena etsinyt itselleni juhlavaatteita esimerkiksi Stockmannilta. Turhaan.
No, en juuri innostunut design vaatteista, vaikka niitä kaikissa koossa löytyikin. Taidan olla pohjimmiltani epämuodikas tai liian järkevä. Amerikassa on pakko pitää itsensä kovana, matkalaukku täyttyy helposti ja ylimääräiset kilot maksavat hunajaa. Tämä Michael Korsin toppatakki kuitenkin vetosi minuun. Takki on super kevyt untuvatakki. Vähän kuin pukisi makuupussin ylleen. Ajattelin, että tämä on täydellinen takki reissuun. Jos sitä ei tarvitse, se menee todella pieneen tilaan, eikä toisaalta ole painava kantaa mukana sisätiloissa. Ainut huono puoli on himpuen lyhyet hihat, joita en tajunnut ostohuumassa. Kaiken kaikkiaan olen tähän yllätyshankintaan erittäin tyytyväinen!
Satsaatteko te design vaatteisiin?

Skräppäys – Värjää kohopastaa!

En ole pitkään aikaan esitellyt vaihevaiheelta sivua, joten innostuin tässä ottamaan kuvia matkan varrella. Aiheena työssäni on kohopastan värjääminen. Monesti kuvien otto jää, jos projekti on kovin sotkuinen. Tällä kertaa pyrin työskentelemään sivistyneesti, niin että kuvaaminen oli mahdollista työvaiheiden välissäkin.

Skräppäys- värjää kohopastaa

Aloitin värjäämällä läpinäkyvää kohopastaa PearlEx jauheilla. Olen niiden monikääyttöisyydestä tällä hetkellä super innostunut! Pigmentti jauheet riittävät pitkälle ja niillä voi järjätä monenlaisia materiaaleja. Erityisen kivasti ne toimivat juuri kohopastan kanssa. Aiemmin käytin pelkästään valkoista kohopastaa ja järkytykseni oli melkoinen kun huomasin ottaneeni vahingossa läpinäkyvää pastaa. Juuri tämän tyyppiset onnekkaat vahingot pakottavat meitä poistumaan mukavuus alueelta ja kokeilemaan uutta.
 

Aloitin tekemällä tekstuuripastalla pitsikuvioita taustapaperiin. Minulla on pitsisabluuna, jonka läpi levitin tekstuuripastan palettiveitsen avulla. Aijemmin käytin aina gesson ja erilaisten pastojen levittämiseen vanhaa luottokorttia, mutta nyt olen päässyt palettiveitsen makuun.

 

Kohopasta kuivui sopivasti sillä aikaa kun kävin syömässä, mutta kuivumista voi edesauttaa kuumailmapuhaltimella. Pastan kuivuttua ryhdyin leimaamaan. Aloitin keltaisella Archival musteella ja etenin mustaan StazOn musteeseen.

 

Lisäksi suihkasin sivuun hieman oranssin sävuistä mistiä elävyyttä tuomaan.

 

Rakastan roiskeita ja tykkään käyttää Glimmer Glam kimalleliimoja niiden tuottamiseen. Lopputulos on hieman koholla oleva, kiiltävä, lähes öljymäisen näköinen.

 

Kun kimalle liima on kuivunut aloitin lisäämään paperia. En halunnut täyttää tekemääni pohjaa kuviopapereilla, joten olen liimannut pohjalle vain suikaleita erilaisista papereista. Paperit kiinnitän pohjaan vain niiden keskeltä, sillä haluan säästää itselleni mahdollisuuden lisätä papereita tai koristeita vielä kiinnittämieni kerrosten alle.
Lopuksi olen vain viimeistellyt sivun kuvan tunnelmiin sopivilla koristeilla. Halusin tähän vähän sellaista rentoa mummola fiilistä. Hameessani on aika voimakas korallin sävy, ja sitä olen pyrkinyt toistamaan koristeiden väreissä. Alakulmassa olevassa kukkasessa ja osittain kuvan alle asetetuissa kukissa. Chipboard on värjätty samoilla misteillä ja musteilla mitä olen käyttänyt pohjan kuvioinnissa.

 

Sivu on hyvin kolmiuloitteinen. Se antaa mielestäni mukavan tunnelman ja sopii korostamaan käytettyjä elementtejä. Myös kuva nousee hyvin esille taustasta.

 

Ihanaa päivää sinulle!

 

Lapsityövoimaa, kyllä kiitos!

Terveisiä hiihtolomalta! Lähdimme arkea karkuun mökille. Vaikka ohjelmassa ei ole mitään suurempaa spektaakkelia, tuntuu pelkkä maiseman vaihdos virkistävältä. Ja entäpä aurinko! Se vasta tuntuukin piristävältä pitkän ja pimeän talven jälkeen.

Parasta mökillä on mielestäni se, että perhe on yhdessä, halusi tai ei. Mökkimme ei ole kovin iso, ainakaan kuusi henkiselle perheelle. Lapset nukkuvat parvella ja me erillisessä makuuhuoneessa, muuten tila on yhtä isoa tupaa. Sähköä on käytössä rajallisesti, joten pelaaminen, tv:n katselu ja datailu on rajoitettua. On pakko keksiä muuta tekemistä.

Mökillä kaikki on hankalempaa. Mökki lämpiää puulla, tiskit tiskataan käsin. Ruuan laitto vaatii enemmän ponnistelua kuin kotona. Tilat ovat ahtaammat, joten ne on pidettävä siistinä jo siitäkin syystä, että sohvalle mahtuu muutakin kuin likaisia vaatteita.

Kaikkien panosta tarvitaan siihen, että mökkeily on kivaa. Jokainen joutuu osallistumaan. Isommat lapset osaavat tiskata, pienemmät voivat lakaista ja hakea puita. Jokainen voi osallistua lumitöiden tekemiseen ja mökin lämmitykseen. Mökillä harjoitellaan elämän perustaitoja, selviytymistä.

Jokainen lapsi oppii tekemään tulet takkaan, käsittelemään tulta oikein ja turvallisesti. Kaikki tietävät, että ylimääräiset sotkun tekeminen tarkoittaa ylimääräistä siivoamista. Lapset oppivat, että elämänlaadun kannalta on tärkeää pitää mökki lämpimänä ja siihen tarvitaan kuivia puita.

Vaikka moni asia mökillä on haastavampaa kuin kotona, niin se on samalla hauskempaa. Kuten vaikka ruuan laitto. Puuhellalla ja grillillä kokkailu on oma taitonsa. Lapset ovat miellellään mukana ruuanlaitossa silloin kun se on koko perheen yhteinen projekti, ei kiireellä valmistuva hätäinen polttoaine.

Kaiken kaikkiaan lapset osallistuvat mökillä yhteisiin töihin helpommin ja mieluisammin kuin kotona. Ehkä juuri siksi, että mökillä on enemmän aikaa tehdä yhdessä perusasioita. Kenenkään aika ei kulu facebookin kyttäämiseen, hoitamattomien asioiden murehtimiseen eikä puhelimen räpläämiseen. Jostain syystä aikaa tuntuu mökillä olevan enemmän kuin kotona vaikka elämän perusedellytysten ylläpito vaatii monin kertaisesti työtä.

Onko teillä vastaavaa kokemusta?