Designia plus koossa

Kuukauden asukuva! Aika kreisiä! Ajattelin, että luovun koko asukuva ideasta, kun yht äkkiä sain inspiraation kuvata uuden takkini ja uuden laukkuni. Laukun hankin jo ennen joulua Kaapelitehtaan käsityöläismarkkinoilta. Olen haaveillut näistä Huhta designin käsintehdyistä nahkalaukuista jo pidempään. Törmäsin niihin ensikerran Tampereen kädentaitomessuilla, mutta rahatilanteeni ei antanut periksi. Kaapeli tehtaalla bongasin saman myyjän ja tutkittuani jokaista mukana olevaa laukkua päädyin tähän. Suosittelen lämpimästi tukemaan kotimaista käsityötä! Ja ihan ilman kytköksiä.
Laukku innostus juontaa juurensa tarpeeseen. En ole mikään laukkuhamsteri, mutta minulta on puuttunut laukku, jonne saan tarvittaessa piilotettua sekä läppärin, että järjestelmäkameran. Tähän kassiin mahtuvat molemmat, samaan aikaan. Lisäksi laukku pysyy maassa pystyssä ja nahka on paksua ja jäykkää, joka myös suojaa sisällä olevaa elektroniikkaa. Painavahan se on, eikä siksi kaikissa tilanteissa kovin näppärä, mutta toistaiseksi paras, mitä olen löytänyt. 

Takki taas on heräteostokseni New Yorkista. Ostan design vaatteita äärimmäisen harvoin. Kahdesta syystä. A) en mahdu niihin B) minulla ei ole varaa niihin. No nyt tilanne oli toisin. Kävimme reissulla Macy’s tavaratalon plus size kerroksessa shoppailemassa. Koko kerros oli täynnä pluskoon design vaatteita. Alennuksessa. En ole koskaan nähnyt vastaavaa. En ole koskaan nähnyt design vaatteita pluskoossa. En ole tiennyt niitä olevan olemassakaan. Olin väärässä. Toisaalta, saatan olla myös muotiurpo, eli en ole nähnyt vaivaa asian selvittämiseenkään. Olen kuitenkin pluskokoisena etsinyt itselleni juhlavaatteita esimerkiksi Stockmannilta. Turhaan.
No, en juuri innostunut design vaatteista, vaikka niitä kaikissa koossa löytyikin. Taidan olla pohjimmiltani epämuodikas tai liian järkevä. Amerikassa on pakko pitää itsensä kovana, matkalaukku täyttyy helposti ja ylimääräiset kilot maksavat hunajaa. Tämä Michael Korsin toppatakki kuitenkin vetosi minuun. Takki on super kevyt untuvatakki. Vähän kuin pukisi makuupussin ylleen. Ajattelin, että tämä on täydellinen takki reissuun. Jos sitä ei tarvitse, se menee todella pieneen tilaan, eikä toisaalta ole painava kantaa mukana sisätiloissa. Ainut huono puoli on himpuen lyhyet hihat, joita en tajunnut ostohuumassa. Kaiken kaikkiaan olen tähän yllätyshankintaan erittäin tyytyväinen!
Satsaatteko te design vaatteisiin?

Skräppäys – Värjää kohopastaa!

En ole pitkään aikaan esitellyt vaihevaiheelta sivua, joten innostuin tässä ottamaan kuvia matkan varrella. Aiheena työssäni on kohopastan värjääminen. Monesti kuvien otto jää, jos projekti on kovin sotkuinen. Tällä kertaa pyrin työskentelemään sivistyneesti, niin että kuvaaminen oli mahdollista työvaiheiden välissäkin.

Skräppäys- värjää kohopastaa

Aloitin värjäämällä läpinäkyvää kohopastaa PearlEx jauheilla. Olen niiden monikääyttöisyydestä tällä hetkellä super innostunut! Pigmentti jauheet riittävät pitkälle ja niillä voi järjätä monenlaisia materiaaleja. Erityisen kivasti ne toimivat juuri kohopastan kanssa. Aiemmin käytin pelkästään valkoista kohopastaa ja järkytykseni oli melkoinen kun huomasin ottaneeni vahingossa läpinäkyvää pastaa. Juuri tämän tyyppiset onnekkaat vahingot pakottavat meitä poistumaan mukavuus alueelta ja kokeilemaan uutta.
 

Aloitin tekemällä tekstuuripastalla pitsikuvioita taustapaperiin. Minulla on pitsisabluuna, jonka läpi levitin tekstuuripastan palettiveitsen avulla. Aijemmin käytin aina gesson ja erilaisten pastojen levittämiseen vanhaa luottokorttia, mutta nyt olen päässyt palettiveitsen makuun.

 

Kohopasta kuivui sopivasti sillä aikaa kun kävin syömässä, mutta kuivumista voi edesauttaa kuumailmapuhaltimella. Pastan kuivuttua ryhdyin leimaamaan. Aloitin keltaisella Archival musteella ja etenin mustaan StazOn musteeseen.

 

Lisäksi suihkasin sivuun hieman oranssin sävuistä mistiä elävyyttä tuomaan.

 

Rakastan roiskeita ja tykkään käyttää Glimmer Glam kimalleliimoja niiden tuottamiseen. Lopputulos on hieman koholla oleva, kiiltävä, lähes öljymäisen näköinen.

 

Kun kimalle liima on kuivunut aloitin lisäämään paperia. En halunnut täyttää tekemääni pohjaa kuviopapereilla, joten olen liimannut pohjalle vain suikaleita erilaisista papereista. Paperit kiinnitän pohjaan vain niiden keskeltä, sillä haluan säästää itselleni mahdollisuuden lisätä papereita tai koristeita vielä kiinnittämieni kerrosten alle.
Lopuksi olen vain viimeistellyt sivun kuvan tunnelmiin sopivilla koristeilla. Halusin tähän vähän sellaista rentoa mummola fiilistä. Hameessani on aika voimakas korallin sävy, ja sitä olen pyrkinyt toistamaan koristeiden väreissä. Alakulmassa olevassa kukkasessa ja osittain kuvan alle asetetuissa kukissa. Chipboard on värjätty samoilla misteillä ja musteilla mitä olen käyttänyt pohjan kuvioinnissa.

 

Sivu on hyvin kolmiuloitteinen. Se antaa mielestäni mukavan tunnelman ja sopii korostamaan käytettyjä elementtejä. Myös kuva nousee hyvin esille taustasta.

 

Ihanaa päivää sinulle!

 

Lapsityövoimaa, kyllä kiitos!

Terveisiä hiihtolomalta! Lähdimme arkea karkuun mökille. Vaikka ohjelmassa ei ole mitään suurempaa spektaakkelia, tuntuu pelkkä maiseman vaihdos virkistävältä. Ja entäpä aurinko! Se vasta tuntuukin piristävältä pitkän ja pimeän talven jälkeen.

Parasta mökillä on mielestäni se, että perhe on yhdessä, halusi tai ei. Mökkimme ei ole kovin iso, ainakaan kuusi henkiselle perheelle. Lapset nukkuvat parvella ja me erillisessä makuuhuoneessa, muuten tila on yhtä isoa tupaa. Sähköä on käytössä rajallisesti, joten pelaaminen, tv:n katselu ja datailu on rajoitettua. On pakko keksiä muuta tekemistä.

Mökillä kaikki on hankalempaa. Mökki lämpiää puulla, tiskit tiskataan käsin. Ruuan laitto vaatii enemmän ponnistelua kuin kotona. Tilat ovat ahtaammat, joten ne on pidettävä siistinä jo siitäkin syystä, että sohvalle mahtuu muutakin kuin likaisia vaatteita.

Kaikkien panosta tarvitaan siihen, että mökkeily on kivaa. Jokainen joutuu osallistumaan. Isommat lapset osaavat tiskata, pienemmät voivat lakaista ja hakea puita. Jokainen voi osallistua lumitöiden tekemiseen ja mökin lämmitykseen. Mökillä harjoitellaan elämän perustaitoja, selviytymistä.

Jokainen lapsi oppii tekemään tulet takkaan, käsittelemään tulta oikein ja turvallisesti. Kaikki tietävät, että ylimääräiset sotkun tekeminen tarkoittaa ylimääräistä siivoamista. Lapset oppivat, että elämänlaadun kannalta on tärkeää pitää mökki lämpimänä ja siihen tarvitaan kuivia puita.

Vaikka moni asia mökillä on haastavampaa kuin kotona, niin se on samalla hauskempaa. Kuten vaikka ruuan laitto. Puuhellalla ja grillillä kokkailu on oma taitonsa. Lapset ovat miellellään mukana ruuanlaitossa silloin kun se on koko perheen yhteinen projekti, ei kiireellä valmistuva hätäinen polttoaine.

Kaiken kaikkiaan lapset osallistuvat mökillä yhteisiin töihin helpommin ja mieluisammin kuin kotona. Ehkä juuri siksi, että mökillä on enemmän aikaa tehdä yhdessä perusasioita. Kenenkään aika ei kulu facebookin kyttäämiseen, hoitamattomien asioiden murehtimiseen eikä puhelimen räpläämiseen. Jostain syystä aikaa tuntuu mökillä olevan enemmän kuin kotona vaikka elämän perusedellytysten ylläpito vaatii monin kertaisesti työtä.

Onko teillä vastaavaa kokemusta?

Skräppäys – Ystävyydelle!

Ystävänpäivänä tulee yllättäin mietittyä ystävyyttä. Se jos mikä on ajan kuluessa muuttunut. Lapsena ystäviä nähtiin joka päivä.  Minulla oli yksi, jonka kanssa kävin tallilla ja toinen, jonka kanssa olin muuten. Myöhemmin ystävät löytyivät harrastuksista. Aikuisena ystävystyminen ja ystävyys ylipäätään ovat erilaisia. Enää ei nähdä säännöllisesti, ei ehkä pitkään aikaan. Silti ystävyys on edelleen tärkeää.
Huomasin sen konkreettisesti eilen, kun minulla oli tosi hyvä fiilis ja hyviä uutisia. Halusin jakaa ne jonkun tärkeän ihmisen kanssa. Totta kai soitin myös miehelleni, mutta joissakin asioissa kaipaa ystävän kannustavia sanoja, heidän näkökulmaansa ja viisaita neuvojaan. Tai pelkästään naurua.
Samalla tavalla ystäviä kaipaa silloin kun elämä potkii päähän ja haluaa vuodattaa asian ihmiselle, joka osaa suhteuttaa sen oikeaan mittakaavaan. Ystävä tietää sinusta niin paljon, että voit valittaa hänelle elämäsi parhaista asioista ilman pelkoa joutua väärin ymmärretyksi.
Todellinen ystävyys ei tunnu rasitteelta, eikä velvollisuudelta. Ystävälle soitetaan koska halutaan ja nähdään koska se tuntuu oikealta, hauskalta ja voimaa antavalta. Ystävyys on tasavertaista, ottamista ja antamista. Ystävyys kestää erilaiset elämän vaiheet ja ristiriidat. Ystävyys on tärkeää.
Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Skräppäys- ystävyydelle

 

PS. Käy inspiroitumassa ystävyysaiheisista askartelu töistä Paperilla -lehden blogissa!

Tyynyliina ystävälle

ystävänpäivä, lahja ystävälle, kankaanpaino, askartelu, käsityöt, kädentaidot

 

Ystävänpäivän alla on kiva tarttua johonkin sydämelliseen työhön. Tässä tapauksessa haluttiin tehdä jotain helppoa, mutta silti näyttävää.  Tähän ideaan olin törmännyt jo aikaa sitten Pinterestissä ja ystävänpäivä tuntui sopivalta ajalta toteuttaa projekti.
Valmiit tyynyliinat on hankittu Ikeasta. Jos ompelu sujuu hyvin, niin tyynyliinat voi toki ommella itsekkin. Kummassakin tapauksessa kannattaa kiinnittää huomiota tyynyliinan materiaaliin. Painoväri tarttuu luonnon kuituihin paremmin kuin keinokuituiseen pohjaan.
Ennen painamista suojaa tyynyliinan toinen puoli levittämällä liinan sisälle sanomalehteä (muuten väri imeytyy läpi). Ja silitä liina. Painaminen onnistuu helpommin silitetylle pinnalle.
ystävänpäivä, lahja ystävälle, kankaanpaino, askartelu, käsityöt, kädentaidot
Leikkaa paperista haluamasi muoto. Tarvittaessa voit teipata sen kevyesti kiinni alustaan.
ystävänpäivä, lahja ystävälle, kankaanpaino, askartelu, käsityöt, kädentaidot
Itse painaminen on tosi helppoa. Me käytimme Emo kankaanpaino värejä. Kaadoin väriä laakealle alustalle josta sitä on helppo poimia leimasimeen. Käytimme leimasimena mistipullon korkkeja, mutta mikä vaan käy. Siinä alkuperäisessä työssä mistä ajatus lähti, oli käytetty kumipäistä kynää. Silloin ympyrät ovat pienempiä, mutta mielestäni näistä vähän isommistakin ympyröistä tuli ihan hauskoja!

 

ystävänpäivä, lahja ystävälle, kankaanpaino, askartelu, käsityöt, kädentaidot
Paina ympyröitä pitkin kuvion reunaa niin, että osa ympyrästä tulee paperin päälle ja osa kankaalle. Näin kuviosi ääriviivat hahmottuvat parhaiten. Leimaa ympyröitä myös sinne tänne tyynyliinaa.

 

ystävänpäivä, lahja ystävälle, kankaanpaino, askartelu, käsityöt, kädentaidot
Muista kiinnittää painoväri silittämällä ennen kuin annat tyynyliinan lahjaksi!

 

ystävänpäivä, lahja ystävälle, kankaanpaino, askartelu, käsityöt, kädentaidot

Ihanaa ystävänpäivää sinulle!

Lihavuus viihdyttää

Tällä hetkellä TV:stä tulee useampikin sarja, jossa yritetään koulua lihavista laihoja tai ainakin normaalipainoisia. On Suurinta pudottajaa, puolen vuoden superdiettejä ja kulta, sinusta on tullut tunkero. Kaikissa ohjelmissa yhteistä on se, että

a) pullerot kutistuvat kovalla vauhdilla
b) koti sohvilla voidaan tuntea myötä häpeää kun tunkerot hikoilevat salilla
c) katsojat voivat tuntea paremmuutta

Kyllä vain, ohjelmat toimivat myötähäpeän periaatteella. Jopa toiset samassa tilanteessa olevat ylipainoiset henkilöt kuten minä, voimme katsoa kanssa sisariamme vähän ylempää, emmehän me sentään noin pahaksi ole tilannetta päästäneet. Ei ihme että ohjelmat myyvät. Ne tarjoavat ihmeitä, ratkaisun, ja sopivasti nöyryytyksiä, jotta ohjelmaa olisi viihdyttävää katsoa. Ja kukapa ei olisi joskus katsonut kun läski puuskuttaa juoksumatolla. Onhan se hauskaa.

Viime aikoina on uutisoitu myös laihdutus ohjelmien kääntöpuolesta. Esimerkiksi Hesari kirjoitti aiheesta “mitä kuuluu tv:ssä laihduttaneille?“. Törmäsin vastaavaan kirjoitukseen muutama päivä aikaisemmin, silloin kirjoitettiin Suurimmassa pudottajassa vaikuttaneesta Jillian Michaelssista, joka jälleen kerran oli irtisanoutunut ohjelmasta kilpailijoiden kohteluun liittyvien erimielisyyksen takia.

En ole aikoihin seurannut laihdutus ohjelmia, mutta luettuani jutut oli pakko katsoa sekä Suurin pudottaja, että Jutta. Suurimmassa pudottajassa kilpailijoiden viikko pudotukset vaihtelivat 3 kilon kummallakin puolella. Erityisen hyvin mieleen jäi ripitys, jonka 2 kiloa viikossa pudottanut kilpailija sai kuulla. Pettymys valmentajien kasvoilla oli silmin nähtävää. Yksi kausi, jota seurasin muutamia vuosia sitten oli täynnä tuote sijoittelua. Käytiin Subwayssa tai syötiin esanssi jellyä, jossa ei ollut mitään. Ei kaloreita, eikä varmasti paljoa ravintoaineitakaan. Jutan ohjeilla syödään raejuustoa ja treenataan kaksi kertaa päivässä. Valmentajien avulla, tiukkaa ruokavaliota ja vielä tiukempaa treeni ohjelmaa noudattaessa paino varmasti putoaa. Ja jos ei putoa saa ainakin täydellisen looserin maineen kaupan päälle.

Vaikka tiedän, että kilpailijoiden painonpudotus tahti on huima ja siihen liittyy riskejä, monen paino nousee takaisin lähtölukemiin, niin silti. Silti ajattelen, että oma tahtini on luusereiden tahti. Vaikka järkeni ymmärtää, että hitaasti tippuva paino on hyvä, jos se tukee elämäntapa muutosta niin silti. Television supertahti saa minut tuntemaan itseni mukavuudenhaluiseksi, laiskaksi ja sitoutumattomaksi. Kuinkahan moni laihdutus päättyy siihen, että kotisohvalla ei pysytä Suurimman pudottajan tai Jutan tahdissa? Ohjelmia katsoessa voi vetää suoran johtopäätöksen omasta epäonnistumisesta. Vaikka paino laskisi. Vaikka painonpudottaja olisi sitoutunut. Vaikka rokavalio olisi kunnossa. Vaikka harrastaisi liikuntaa. Tuloksia ei synny riittävän nopeasti.

Pitäisikö kehittää uusi ohjelma konsepti, jossa kilpailijoiden elämää seurattaisiin parin vuoden ajan? Painoa pudotettaisiin hitaammin, mutta pitkäjänteisemmin uudenlaista elämäntyyliä etsien. Siten, että vauhdin korvaisi laatu. Annettaisiin vinkkejä, joita tavallinen, perheellinen ja työssäkäyvä vertaispunkero voisi noudattaa. Kerrottaisiin, että jokainen gramma alaspäin on hieno saavutus, etenkin jos se pysyy poissa. Etsittäisiin syitä lihomiselle ja puututtaisiin niihin. Oltaisiin iloisia jokaisesta grammasta, jokaisesta liikunta suorituksesta ja aktiivisen elämän askeleesta. Tehtäisiin koko projekti niin, ettei se näyttäisikään luopumiselta ja kieltäytymiseltä, vaan saamiselta ja ottamiselta.

Lihavuus on mieletön bisnes, jota tuetaan sillä varjolla, että meitä pullukoita halutaan auttaa. Voin kertoa, ei tartte auttaa.

PS. Oletteko katsoneet Drop Dead Divaa? Siinäpä vasta hyvä ohjelma, jonka pääosassa on ylipainoinen, upea ja itsevarma nainen! Suosittelen!