Lohichevise on näyttävä herkku juhlapöytään.

Pakko tunnustaa. Pidän raa’asta kalasta. Sushista, graavikalasta ja chevisestä. Kaikki edellä mainitut uppoavat meillä myös perheen pienimpiin, joten mistään aikuisten herkusta ei voida puhua. Chevise on suhteellisen tuore tuttavuus, maistoin sitä ystäväperheen luona ja päätin kokeilla itsekkin. Kannatti!
Chevise on viimeaikoina noussut ykköseksi helpon valmistettavuutensa takia. Sitrushedelmien happo kypsyttää kalaa juuri sopivasti. Olen tehnyt cheviseä alkupalaksi silloinkun haluan etukäteen valmisteltavan, helpon, mutta silti näyttävän alkupalan tai pikkusuolaista juhliin.

300 g lohifileetä
3 tl sitruunankuoriraastetta
1/2 kpl punasipulia
2 rkl ruohosipulia
2 rkl tuoretta tilliä
1 dl greippitäysmehua
1/4 tl suolaa
1/4 tl sokeria
1/4 tl mustapippuria
(8 kpl ruisleipäviipaletta)

TEE NÄIN
4 t 30 min aktiivinen kokkausiaka 30 min maustuminen 4 t

Leikkaa lohi pieniksi kuutioiksi. Pese sitruuna ja raasta sen kuori. Hienonna sipuli, ruohosipuli ja tilli. Pane lohikuutiot astiaan, jossa on tiivis kansi. Purista greippimehu lohikuutioiden päälle. Sekoita joukkoon sitruunan kuori, sipulisilppu ja yrtit. Mausta ripauksella suolalla ja sokerilla. Nosta jääkaappiin maustumaan vähintään neljäksi tunniksi. Kääntele astiaa pari kertaa, jotta kaikki kalapalat maustuvat. Paista ruisleivät voissa paistinpannulla tai paahda paahtimessa. Tarjoile kylmä lohiceviche lämpimän ruisleivän päällä. Jos haluat vähähiilihydraattisen vaihtoehdn, tarjoile chevise esimerkiksi ohuen kurkkuviipaleen päällä tai siemennäkkileivän päällä. Viimeistele ripauksella sormisuolaa, rouhitulla mustapippurilla ja tillin oksalla.

Ohje täältä.

Mixed media kortteja Gelliplatella

Olen aivan ihastunut tähän taannoin Paperilohikäärmeestä hankkimaani Gelliplateen. Käytän gelliplatea säännöllisesti työpajallani. Gelliplate sopii hyvin erityisryhmien kanssa työskentelyyn, sillä lopputulos on aina upea!

Työssäni kehitysvammaisten ohjaajana pyrin käyttämään erilaisia luovuia menetelmiä, missä asiakkaitteni oma luovuus pääsee esille. Gelliplate on hyvä esimerkki helposta, hauskasta ja lopputulokseltaan näyttävästä tekniikasta.
Asiakas itse on valinnut värit ja levittää ne Gellin päälle telalla. Tässä otoksessa gessoa lurahti hieman liikaa, mutta lopputulos oli silti hieno.
Levitettyyn maaliin voi piirtää tylpällä esineellä, tässä piirretään pensselin päällä. Taustaa voi kuvioida myös leimaamalla siihen erilaisilla leimasimilla, tai vain kokeilemalla millaisia jälkiä erilaiset kammat, harjat ja muut asiat tuottavat.

Alla kuva joka syntyy kun piirstuksen päälle on painettu ihan tavallinen akvarellipaperi.

Tässä tehdään toista erää sabluunan avulla. 

Teimme kortteja sekoittamalla kahta eri tekniikkaa. Alla olevassa kortissa taustaa on ensin työstetty Pan Pastelleilla, jonka jälkeen siihen on painettu yllä olevan sabluunan kuva Gelli platea käyttäen. Lopuksi päälle on vielä leimattu isolla Stampendouksen leimasimella.

Ja tässä on toinen kortti jonka tausta on tehty gelliplatella. Gelliplate tausta ei välttämättä vaadi päälleen leimasin kuvaa, mutta tässä kortissa on haluttu leimata taustan päälle vielä erillisellä leimasimella.

Tämän tyyppinen työskentely sopii hyvin tilanteisiin, jossa halutaan tehdä paljon kortteja suhteellisen edullisilla tarvikkeilla ja nopealla tahdilla. Numeroita minulla on aika runsaasti, ne jäävät helposti käyttämättä kirjantarra -arkeista.

 

 

Aurinkoista päivää!

Onko Pertti Kurikan nimipäivät hyvää musiikkia?

Yhtyeen musikaaliset ansiot tuntuvat olevan sosiaalisessa mediassa pääpuheenaihe. Osan mielestä Suomi nolaa itsensä lähettämällä PKN edustamaan itseään Euroviisuihin. Olen aivan päin vastaista mieltä. Olen melko varma, että tapahtuma on maailmanlaajuisestikkin katsottuna historiallinen. Ensimmäistä kertaa ikinä kehitysvammaiset edustavat kansainvälisessä kilpailussa koko maata. Tasavertaisina osallistujina. Se jos mikä antaa syytä olla ylpeä suomalaisuudesta.

Entä musikaaliset lahjat? Aivan saman tekevää sanon minä. En ole varsinaisesti koskaan kokenut, että Euroviisuissa olisi kyse hyvästä musiikista tai että ne olisivat puhtaasti laulukilpailu edes omassa genressään. Ulkomusikaaliset tekijät ovat vaikuttaneet kisoissa varmaan niiden alusta lähtien. En voi väittää olevani euroviisu asiantuntija, mutta maallikkona väittäisin, että viime vuoden voittaja saattoi hyvinkin saada muutamia pisteitä ihan muista syistä kuin laulunlahjojensa vuoksi. Eiväthän ne viisut taida mikään Voice of Europa olla vaan enemmänkin musikaalinen sirkus, jossa visuaalisuudella ja showlla on suuri merkitys. Ja saakin olla.

Suomi on voittanut viisut kerran, silloin edustamassa oli Lordi. Voidaanko silloin sanoa, että Suomi olisi voittanut laulunlahjoilla? Tuskin. Suomen etu oli silloin yllätyksellisyys ja erilaisuus. Pertti Kurikan Nimipäivät ovat varmasti molempia, erilaisia ja yllätyksellisiä. He saavat varmasti kansainvälistä huomiota suomelle helpommin kuin perusPirkko, joka laulaa ihan kivasti, mutta ei nouse viisumassasta erityisen hyvin esille.

Monessa euroopan maassa kehitysvammaisten asiat ovat kaukana siitä miten meillä. Ja suomessakin on vielä paljon tekemistä. PKN:llä on mahdollisuus muuttaa yleistä asenne ilmapiiriä, herättää keskustelua ja vaikuttaa asioihin paljon enemmän kuin ensi ajattelemalta voisi kuvitella. PKN:n osallistuminen on enemmäin kuin kehitysvammaisten punk bändi euroviisuissa. Se on osoitus siitä, että moni asia on mahdollista. Että yhteiskunta muuttuu. Että suvaitsemisen aika alkaa olla ohi.

En tiedä tuleeko PKN voittamaan viisuja, eikä sillä ole väliäkään. Varmaa on se, että suomi on aikaisemmin voittanut ja hävinnyt, PKN tulee tekemään saman tai jotain siltä väliltä.

Karppaus – näin pääset alkuun

Karppaus on saanut viime vuosina paljon palsta tilaa, mutta jostain kumman syystä sen päälle on asettunut myös aikamoinen mörkö. Ajattelin jakaa teidän lukijoiden kanssa oman nyrkkisääntöni, joka on helppo muistaa ja toteuttaa.

Jätä pois kaikki sokeri, viljat ja peruna.



Karppausta on helppoa toteuttaa silloin kun syö vapaasti kaikki vihanneksia, marjoja ja hedelmiä välittämättä niiden hiilaripitoisuuksista. Ruokavaliosta tulee huomaamatta terveellinen kun vaihtaa pastan ja muut hiilihydraatit kasviksiin.

Kasviksia voi syödä salaattina tai lämpimänä lisukkeena. Vain mielikuvitus on rajana. Omia suosikkejani on ihan perus salaatti, höyrytetty parsa- tai kukkakaali, pekonipavut, paistettu paprika sipuli sekoitus. keitetyt porkkanat, bataatti ransakalaiset. Myös kaali toimii!

Syön aina niin paljon, että nälkä lähtee. En ota lisää ruokaa, mutta en toisaalta mitenkään varo annoksen kokoa. En syö erityisen rasvaisesti, mutta en vähä rasvaisestikkaan. Lisään toisinaan oliiviöljyä salaattiin, en pelkää voita enkä kookosöljyä. Maitotuotteet ostan rasvaisina.

Aamupalaksi syös useimmiten munakkaan, banaanilettuja tai turkkilaistajugurttia kookoshiutaleiden ja paahdetun pellavan ja mustikkarouheen kanssa. olen myös kokeillut tehdä itse karppileipää, mutta se ei ole suurinta suosikkiani. Menee joskus leivän himossa. Sen sijaan saatan toisinaan syödä gluteiinittoman rosmariinilla maustetun näkkileivän. Gluteiiniton ei ole sama kuin vähähiilihydraattinen, mutta ottaen huomioon näkkileivän painon, ei yhdelle näkkärille tule kuin 7 g hiilaria. Tämä mahtuu ruokavalioon silloin kuin karppaa tälläisellä rennolla tyylillä.

Lounaaksi syön kunnon aterian. Pyrin siihen, että ruualla on aina proteiinia. Suunnilleen kämmenen kokoinen pala. Se voi olla upotettuna keittoon, paistokseen tai pelkiltään salaatin kera. Joskus lounaalla ei ole mahdollista valita vähähiilihydraattista vaihtoehtoa. Silloin valitsen pienimmän pahan. En koe karppaukseni menneen mönkään tilanteissa, joissa minulle sopivaa vaihtoehtoa ei ole. Olin esimerkiksi opettamassa paikassa jossa minulle tarjottiin lounas. Söin perunamuussia ja silakkapihvejä runsaalla salaatilla, mutta kieltäydyin jälkiruuasta. Kotona söin normaaliin tapaan ylimääräisiä hiilareita vältellen.

Illallinen on myös kunnon ateria. Syön samaan tapaan kuin lounaalla. Illallisen teemme yleensä aina itse. Käytämme todella vähän eineksiä ja muita valmisruokia. Toisinaan ostan pakastekasviksia, riippuen sesongista. Kaikki syövät meillä samaa ruokaa. Joskus kuitenkin lisukkeena on sekä makaroonia, että kasviksia. Tällöin lapset ottavat kumpaakin. Mutta ihan hyvin meillä uppoaa kaikille parsakaali ja kastike. Eikä tarvitse pelätä, etteivätkö lapset saisi tuikitärkeitä hiilareita. Kouluruokailuhan perustuu halpoihin hiilihydraatteihin. Ja on meillä kotona ruisleipää, makaroonia ja  karkkipäivä.

Napostelu ja herkut. Olen pyrkinyt jättämään pois kaiken muun syömisen. Välipalat eivät ole minun juttuni. Joskus kuitenkin syön hedelmän tai jos haluan esim viikonloppuna pistää elämän risaiseksi ja napostella jotakin niin cashew pähkinät ovat hyvä valinta. Paras jälkkäri tällä hetkellä on kotimaiset pakastemarjat ja kermavaahto! Olen myös kokeillut leipoa makeita muffinseja karppisokerista ja stevialla makeutetusta suklaasta. Lopputulos oli minusta esanssinen. En käytä makeutusaineilla makeutettuja tuotteita, paitsi noin kerran kuukaudessa cokis lightia, joka jostain mystisestä syystä on herkkuani.  Marjojen ja kerman luontainen makeus on enemmän omaan makuuni.

Millaista ruokavaliota sinä noudatat?

Viljaton kattaus – kirja-arvostelu

Sain Atenalta luettavaksi gluteiinittomaan ruokavalioon keskittyneen Viljaton kattaus keittokirjan. Kirjan on kirjoittanut Torkkuja ja nokkosia bloggaaja Emmi-Liia Sjöholm. Suosittelen tutustumaan blogiin, aivan ihastuttava paikka!
Mutta kirjaan. Sain kirjan luettavakseni, sillä ajattelin sen tarjoavan vinkkejä myös vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, jota itse noudatan. Monin osin näin onkin. Ohjeet ovat  kekseliätä, luontaisesti gluteiinittomia ja vähähiilihydraattisia. Reseptit vaikuttavat toteuttamiskelpoisilta, eli sen verran yksikertaisilta, että tälläinen tavallinen kotikokki pystyy ne tekemään. Kirjan reseptit ovat kasvispainotteisia, suurin osa resepteistä on nopean vilkaisun perusteella vegaaneille soveltuvia.

Kirjan valokuvat houkuttelevat kokeilemaan reseptejä. Jopa mökki oloissa. Erityisesti minua kiehtovat kirjassa esitellyt lisukkeet, kastikkeet ja tahnat. Tahnoissa on useampikin ohje, joita aion kokeilla. Erityisesti punajuurihummus, pistaasipesto ja haudutettu spagettikurpitsa pääsevät kokeiluun. Myös jälkkäriosion pistaasipuikot vakuuttivat etenkin perheen nuorison. Osa raakakakku ohjeista tuntuu vaikeasti toteutettavilta siitä syystä, että tavallinen blenderi ei tahdo voimaltaan riittää pohjien valmistukseen. Nimimerkki kokemusta on.

Aloitin reseptien kokeilun kirjan klassikko annoksesta. Bataattiburgeri on kirjoittajan mukaan toiminut inspiraationa ruokabloggaamisen aloittamiselle. Me teimme burgarit mökillä grillissä ja vaihdoimme tofun kanafileisiin. Grillatuista bataateista tuli todella kauniin näköisiä. Mökkiolosuhteista johtuen, oli burgerimme jonkin verran ohjeen burgeria köyhempi, mutta silti maistuva! Lapset olivat hieman ennakkoluuloisia alkuun, mutta purilaiset maistuivat koko porukalle.

Voin lämpimästi suositella kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita gluteiinittomasta ja kasvispainotteisesta ruokavaliosta. Lihan syöjille kirja ei tarjoa reseptejä, mutta monet reseptit ovat muunneltavissa tai ne soveltuvat lisukkeiksi sellaisenaan.

Fazerina kakku

Fazerina kakku on oikea suklaaunelma. Ja takuu varma makeannälän sammuttaja. Kakku ei vaadi kypsentämistä.

Erittäin suklainen ja omaan makuuni ehkä himpun liian makea. Toisaalta taas osa vieraista todella rakasti kakun runsautta. Eikä palaakaan jäänyt yli. Ajoi siis asiansa. Makeutta voi kuitenkin säädellä vähentämällä reseptissä olevaa sokerin määrää.

Tämä resepti on yksi blogini suosituimmista resepteistä, se kertonee siitä, että teissä lukijoissa on paljon suklaan ystäviä!

Fazerina kakku | suklaakakku | juustokakku | suklaajuustokakku

 

Fazerina kakku

Pohja 
1 pötkö (n. 180 g) Fazerina täytekeksejä
1 kpl Kismet Fazerina -suklaavohveli
70 g voita tai margariinia

Täyte 
2 dl kuohukermaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
125 g Fazer Tumma leivontasuklaata
1 ½ Kismet Fazerina -suklaavohvelia
4 liivatelehteä
½ dl appelsiinimehua

Koristelu 
½ Kismet Fazerina -suklaavohveli

Tee näin

Vuoraa halkaisijaltaan 20–25 cm:n irtopohjavuoka leivinpaperilla. Hienonna keksit sekä pohjaan tuleva Kismet Fazerina. Sulata rasva ja sekoita se keksimurun joukkoon. Painele seos vuoan pohjalle.

Valmista täyte

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sulata suklaa vesihauteessa ja anna sen jäähtyä hieman.Vaahdota kerma pehmeäksi vaahdoksi ja lisää tuorejuusto kermavaahdon sekaan. Mausta vaniljasokerilla sekä sokerilla. Lisää sulatettu suklaa täytteen sekaan. Purista liivatelehdistä vesi pois ja liuota ne kiehuvan kuumaan appelsiinimehuun. Lisää mehuun liuotetut liivatteet täytteen sekaan ohuena norona koko ajan samalla sekoittaen. Leikkaa täytteeseen tulevat Kismet Fazerinat veitsellä karkeaksi rouheeksi ja lisää rouhe täytteeseen. Kaada täyte vuokaan ja peitä vuoka tuorekelmulla.

Anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Irrota kakku vuoasta, nosta tarjoilulautaselle ja koristele kakku murennetulla Kismet Fazerinalla. Ohje täältä.

Fazerina kakku | suklaakakku | juustokakku | suklaajuustokakku