Andalusian auringossa on ihana keittokirja

Andalusian Auringossa on yksi niistä ruokablogeista, joita olen seurannut pitkään. Hänellä on mahtavia reseptejä, mielenkiintoisia matkakertomuksia, upeita ruokakuvia ja sangen omintakeinen huumorintaju, katso vaikka itse. Ja nyt tämä inspiroiva nainen on julkaissut keittokirjan.

Ja mikä parasta. Olin mukana kirjan julkkareissa, joissa pääsin maistelemaan ihania herkkuja kirjan ohjeilla, kuulemaan hauskoja tarinoita kirjan syntyprosessista ja tietenkin nostamaan maljan Arielan ja andalusialaisen keittiön kunniaksi. Pääsimme maistamaan mutabbal munakoisotahnaa za’atar tortillasipsien kanssa, Arabialaisia pizzoja, sfiha, aivan ihania lammasnyyttejä jogurttikastikeessa, Shish Barak, ja jälkkärinä tarjoiltiin raikas ja mukavan mausteinen Marokkolainen appelsiinisalaatti. Sanomattakin on selvää, että ruoka vei kielen mennessään. Niin hyvää, kuin kuvitella saattaa. Kaikkiin näihin löytyy tietenkin ohje kirjasta, jonka saimme mukaamme.

Mitä itse kirjaan tulee niin sanotaanko näin, että löysin itseni selailemasta lentoja Andalusian aurinkoon. Kirja on kaikkea sitä mitä keittokirjalta toivoo, ihania kuvia, herkullisia reseptejä ja hauskoja tarinoita reseptien takana. Kirja on mahtava opas Andalusialaiseen ruokakulttuuriin, mutta se on myös innostava mielikuvamatka suositun bloggaajan rakastamaan maailmaan, jossa ruoka on ennen kaikkea rakkautta. Kirja kuljettaa lukijaa Andalusian, Tunisian ja Israelin kautta Palestiinaan.

Reseptit ovat yksityiskohtaisia ja niitä on helppo noudattaa. Kuvat ovat taattua laatua ja niiden perusteella onkin mahdotonta päättää mitä reseptiä kokeilisi ensin. Parasta antia ovat kuitenkin tarinat, joita löytyy joka reseptin kohdalta. Ne herättävät kirjan eloon ja synnyttävät pakahduttavan matkakuumeen. Myös ystäväni, jonka mies on kotoisin Marokosta tarttui kirjaan mielenkiinnolla ja naureskeli tarinoiden osuvuudelle. Erityisesti tarina vihaisista taksikuskeista herätti hymyn huulille. Hän tykästyi erityisesti Sambousekkien, pienten lihapiirakoiden ohjeeseen. Luulen, että joudun vielä lainaamaan kirjaa yhdelle jos toiselle.

Olen aina rakastanut Lähi-idän makumaailmaa, ja onnistunut sen luomisessa kotona joskus enemmän, joskus vähemmän. Tämän kirjan avulla olen varma, että tuurin osuus keittiössäni vähenee ja pääsemme tutustumaan ihan uudella intesiteetillä uusiin makumaailmoihin. Haluan vielä nostaa esille kirjan lopussa olevat mausteseokset, ihanaa, ihanaa, ihanaa!

Kiitos Ariela, oon sun suurin fani.

Syksyn upeimmat keittokirjat

Rakastan kirjoja. Erityisesti ruokakirjoja. Sellaisia, jotka saavat selaamaan yhä uudestaan ja uudestaan, ihailemaan kuvia ja pysähtymään lähes jokaisen reseptin kohdalle. Jopa siinä määrin, ettei saa aikaiseksi kokeilla yhtään reseptiä, koska jokainen tuntuu siltä, että juuri siitä olisi hyvä aloittaa. Juuri sellaisia kirjoja ovat Mari Moilasen Syötäviä vietäviä ja Ilkka Isotalon ja Santeri Vuosaran Säilö ja kokkaa.

Muistatteko muuten, mikä on ollut ensimmäinen hankkimanne keittokirja? Minä muistan, se oli yhdeksänkymmentä luvun lopulla hankittu Pirkka keittokirja. Hankin sen, kun muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa, Englantiin. Kirja on minulla käytössä vieläkin, sieltä löytyvät ohjeet lettuihin, pannukakkuun, sämpylöihin ja etu- ja takakansista erilaisia reseptejä, jotka kirjoitin muistiin Englannissa asuessani. Ihana nostalgia pläjäys aina kun kirjaa selailee. Ehkä kirjojen merkitys onkin just siinä, että parhaimmillaan niihin liittyy niin paljon muutakin kuin vaan se sisältö. Niihin liittyy muistoja ja haaveita, päätöksiä ja muutoksia.

keittokirjat

Syötäviä vietäviä kirjan tekijään Mari Moilaseen tutustuin Keep it simple ruokakuvauskurssilla. Tykkäsin heti Mari iloisesta ja mutkattomasta tyylistä. Hänen reseptinsa ovat helposti lähestyttäviä, sellaisia, että tälläinen kotikokkikin uskaltaa tarttua niihin ja rseptien tarvikkeet löytyvät oman kylän kaupalta. Kuvat ovat omaa luokkaansa. Koska itse olen visuaalinen tyyppi, joka selaa keittokirjoista ennemmin kuvia kuin varsinaisesti noudattaa kauhean tarkasti reseptejä, on Syötäviä vietäviä oikeastaan tehty juuri mulle. Olen varma, että ensi jouluna saattaa useampikin kaveri saada juurikin tästä kirjasta peräisin olevan lahjan.

keittokirjat

Säilö ja Kokkaa on lkka Isotalon ja Santeri Vuosaran nimensä mukaisesti säilöntään keskittyvä opus. Kirjassa käydään läpi erilaisia säilöntä metodeja aina kuivauksesta pakastamiseen, unohtamatta hilloamista. Kirjassa käsitellään myös itselleni vieraampia menetelmiä kuten öljyyn tai rasvaan säilöminen ja suolaaminen. Kirja innostaa kokeilemaan uutta ja haastamaan itseään säilönnän parissa. Kirjassa on sekaisin sekä vanhoja perinteisiä, että uusia ja innovatiivisia reseptejä. Vai mitä sanotte koivunlehtisokerista ja graavatuista keltuaisista? Minulla oli itseasiassa ilo tutustua Santeriin ja päästä maistamaan muutamaa kirjassa esiteltyä reseptiä tuolla edellä mainitulla kurssilla. Suosittelen lämpimästi Tyrniporkkanoita ja itseasiassa koko kirjaa.

keittokirjat

Kirjat on saatu blogin kautta.

Luukku 9 keittokirjoja pukinkonttiin

Tervetuloa joulukalenterin yhdeksänteen luukkuun. Tämä on samalla oma osuuteni Blogiringin bloggaajien joulukalenteriin. Käy katsomassa eilisen luukku Lillalove -blogista. Tänään aukeaa kaksi luukkua, joista toinen on nähtävillä Herkkuhovissa. Huomisen luukku aukeaa Vastaisku ankeudelle -blogissa.

Minulla on jo vuosia ollut sama toivomuslista jouluksi. Toivon hyvää suklaata, hyvää kirjaa ja villasukkia. Olen kaikkien kolmen tuotteen suurkuluttaja ja paras hetki jouluna on linnoittautua (lasten mentyä nukkumaan) sohvalle villasukissa hyvän kirjan ja suklaan kanssa.

Yli kymmenen yhteisen vuoden jälkeen mies osaa yleensä ostaa minulle yhden Finlandia ehdokkaista, isältäni saan yleensä voittajan. Lapset ostavat suklaata ja itse olen hankkinut itselleni villasukat. Täydellinen lahjapaketti.

Olen myös kirjalahjojen antaja. Kavereille annan monesti kierrätettyjä kirjoja suoraan omasta hyllystä suositusten kera. Hankin sopivia kirjoja myös pitkin vuotta esimerkiksi kirja- ja kädentaitomessuilta. Harrastuksiin sopivat kirjat ovat monesti tykättyjä lahjoja, kuten myös uudet keittokirjat kokkailua harrastaville ystäville.


Tänä syksynä minulla on ollut ilo tutustua näihin neljään keittokirjaan. Talven maku ja Max 30 min on saatu blogini kautta, sillä niiden kirjoittajat Kira Åkerström-Kekkonen ja Sari Spåra ovat myös Blogirinkiläisiä. Kumpikin kirja on ihana, täynnä houkuttelevia ohjeita.

Max 30 minuuttia on täynnä nopeasti valmistuvia, helppoja ja terveellisiä reseptejä. Ja toden totta, muutaman reseptin kokeiltuani, ne todellakin valmistuvat nopeasti. Kirja sopiikin hyvin lahjaksi vaikka tälläiselle ruuhkavuosiaan elävälle, joka kaipaa arkeen vaihtelua, mutta ei halua käyttää hyvän ruuan kokkaamiseen tuhottomasti aikaa. Kirjan kuvat ovat kauniita ja houkuttelevia, vaikka kannen keltainen väri saattaakin säikäyttää. Lisäksi kirjassa on valmiit kauppalistat, jotka voi näppärästi kuvata kauppaan lähtiessä.

Talven maku (alla) on Sari Spåran toinen kirja ja luontevaa jatkoa ensimmäiselle kirjalle Meren maku. Kirjassa on ihania syksyn ja talven makuja, pitkään haudutettuja patoja, syksyn sadon säilöntää ja itse tehtyjä makeisia. Kirja on jaettu kivasti sesonkien mukaan ja välissä on mukavia fiilistelykuvia ja pieniä tarinoita. Suosittelen kaikille sesonkisyömisestä kiinnostuneille herkkusuille, jotka tykkäävät fiilistellä syksyn ja talven tunnelmaa.

Hankin itselleni etukäteisjoululahjaksi myös Henri Alenin Vuoden keittokirjan ja Katie Quinn Daviesin What Katie ate on the weekend.

Vuoden keittokirjan hankin koska Henkka. Olen hänen suuri faninsa, ruokafilosofiasta ulkoiseen hapitukseen ja tyyliin millä hän tekee asioita. Olen käynyt syömässä kaikissa hänen ravintoloissaan ja totta kai seuraan miestä somessa. Kirjassa on hänelle tuttua hyvää tarinan kerrontaa, jonka kirjan toinen toimittaja, hänen vaimonsa sisko Annukka Oksanen on saanut muutettua sujuvaksi tekstiksi. Reseptit tuntuvat selkeiltä ja helposti lähestyttäviltä. Kirjassa on ruuanlaittoa helpottavia pikku tipseja ja sesonkiajattelua suosivat symbolit. Suosittelen kirjaa kaikille, siis myös sulle. Koska Henkka.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä. What Katie ate. Ostin tämän kirjan puhtaasti kuvien perusteella. En osaa sanoa yhtään mitään resepteistä, enkä mistään muustakaan, koska olen täysin kuvien lumoissa. Mä haluaisin ottaa tuollaisia kuvia. Mä haluaisin järjestää nuo juhlat. Mä haluaisin tarjoilla mun ruokani noista astioista. Mä haluaisin palan Katien ruokaelämää itselleni. Nyt. Kenelle siis suosittelisin kirjaa? No kaikille visualisteille ja wanabee ruokakuvaajille. Kaikille, jotka inspiroituvat hyvistä kuvista.

Onko sinulla antaa keittokirja suosituksia? Olivatko nämä ennestään tuttuja? Luetko ylipäätään enää keittokirjoja?

 

Viljaton kattaus – kirja-arvostelu

Sain Atenalta luettavaksi gluteiinittomaan ruokavalioon keskittyneen Viljaton kattaus keittokirjan. Kirjan on kirjoittanut Torkkuja ja nokkosia bloggaaja Emmi-Liia Sjöholm. Suosittelen tutustumaan blogiin, aivan ihastuttava paikka!
Mutta kirjaan. Sain kirjan luettavakseni, sillä ajattelin sen tarjoavan vinkkejä myös vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, jota itse noudatan. Monin osin näin onkin. Ohjeet ovat  kekseliätä, luontaisesti gluteiinittomia ja vähähiilihydraattisia. Reseptit vaikuttavat toteuttamiskelpoisilta, eli sen verran yksikertaisilta, että tälläinen tavallinen kotikokki pystyy ne tekemään. Kirjan reseptit ovat kasvispainotteisia, suurin osa resepteistä on nopean vilkaisun perusteella vegaaneille soveltuvia.

Kirjan valokuvat houkuttelevat kokeilemaan reseptejä. Jopa mökki oloissa. Erityisesti minua kiehtovat kirjassa esitellyt lisukkeet, kastikkeet ja tahnat. Tahnoissa on useampikin ohje, joita aion kokeilla. Erityisesti punajuurihummus, pistaasipesto ja haudutettu spagettikurpitsa pääsevät kokeiluun. Myös jälkkäriosion pistaasipuikot vakuuttivat etenkin perheen nuorison. Osa raakakakku ohjeista tuntuu vaikeasti toteutettavilta siitä syystä, että tavallinen blenderi ei tahdo voimaltaan riittää pohjien valmistukseen. Nimimerkki kokemusta on.

Aloitin reseptien kokeilun kirjan klassikko annoksesta. Bataattiburgeri on kirjoittajan mukaan toiminut inspiraationa ruokabloggaamisen aloittamiselle. Me teimme burgarit mökillä grillissä ja vaihdoimme tofun kanafileisiin. Grillatuista bataateista tuli todella kauniin näköisiä. Mökkiolosuhteista johtuen, oli burgerimme jonkin verran ohjeen burgeria köyhempi, mutta silti maistuva! Lapset olivat hieman ennakkoluuloisia alkuun, mutta purilaiset maistuivat koko porukalle.

Voin lämpimästi suositella kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita gluteiinittomasta ja kasvispainotteisesta ruokavaliosta. Lihan syöjille kirja ei tarjoa reseptejä, mutta monet reseptit ovat muunneltavissa tai ne soveltuvat lisukkeiksi sellaisenaan.

Ihana uutuuskirja – Hyvää Joulua

Hemmottelin itseäni tänä jouluna uudella joulukirjalla. Kyseessä on Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin tekemä kirja Hyvää joulua. Kirja kiinnitti katseeni Tampereen kädentaitomessuilla upeilla kuvillaan ja herkullisilla resepteillään. Kerta kaikkiaan visuaalisesti kaunis kirja! Kuvat ovat houkuttelevia ja ulkoasu leikkisä. Fontteja on käytetty tuomaan kirjaan ilmettä ja persoonallisuutta. Kaiken kaikkiaan ulkoasu on sekoitus trendikkyyttä ja kotoisuutta. Juuri niin kuin jouluun sopii.

Kirja on jaoteltu erilaisiin teemoihin. Oma lukunsa on aamiaisille,  alkupaloille, pääruuille, lisukkeille, jälkiruuille, joulukarkeille, leivonnaisille, ruokalahjoille, kodin koristelulle ja juhlaruokien tähteiden uusio käytölle. Ohjeet vaikuttavat helposti lähestyttäviltä, sellaisilta, joihin tälläinen keskiverto kotikokki voi helposti löytää raaka-aineet ja muut tarvikkeet. Askartelijan silmin kodinkoristelu osuus on vaatimaton, mutta keittokirjaksi minä tämän laskenkin.

Toistaiseksi olen kokeillut kirjasta yhtä reseptiä, oikeastaan vanhaa tuttua luumujuustokakkua, jota teimme itsenäisyyspäiväksi. Enimmäkseen olen fiilistellyt kuvia, suunnitellut mitä kaikkea voisi tehdä. Kirja kerta kaikkiaan houkuttelee kokeilemaan, inspiroitumaan ja ihailemaan.

Ohjeista olen päättänyt kokeilla ainakin erilaisia ruokalahjoja, punajuuri -sinihomejuustogratiinia, paistettua ruusu- ja lehtikaalia, piparkakku – suklaa- suolapähkinätoffeeta. Ja poppari-piparminttusuklaata. Nam!

Kaiken kaikkiaan suosittelen kirjaa lämpimästi, itselle tai lahjaksi jouluihmiselle. Tästä löytyy varmasti inspiraatiota kaikentasoisille kokkailijoille!

Kuva: Ruoka.fi
Arvatkaa mitä, mahtava juttu, Ruoka.fi sivusto arpoo kirjan! Kurkkaa tänne ja voita omasi.
Onko teillä suosikki joulukirjoja? Sellaisia joita selaillessa ei voi välttyä joulutunnelman kohoamiselta? Minulla on muutama suosikki, voisinkin tehdä niistä vinkkilistan!