Olen pyrkinyt pitämään blogin positiivisena, arjen huolista vapaana vyöhykkeenä, jossa aurinko paistaa ja linnut laulavat. Kaikkihan tietävät, että oikeassa elämässä se ihan niin mene. Välillä arki on kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssia ja linnunlaulua. On tappelua, ärsyttämistä ja ärsyyntymistä, sotkua, kiirettä, tekemättömiä töitä, odottavia päätöksiä, maksamattomia laskuja, myöhästymisiä, odottamisia, huolta ja murhetta. Peruskamaa.
Koen, että vahvuuteni on pystyä nauramaan myös vastoinkäymisille. Mitä vakavampi tilanne, sitä huonompi huumori naurattaa. Nauru poistaa stressiä ja antaa uusia näkökulmia epätoivoisenakin näyttäytyvään tilanteeseen. Mutta joskus se sitkeinkin hymy hyytyy ja yht äkkiä huomaa stressin kuristavan tunteen hallitsevan koko elämää.
Stressi syntyy epävarmuudesta. Olen itse monessa mukana ja tykkään tehdä asioita. Työn paljous ei minua stressaa, eikä ajoittainen kiirekään. Voimia syö epävarmuus, päättämättömyys, muutos. Se tunne, että kaikki kasaantuu samaan aikaan, kuin vuoreksi, joka musertaa hartiat kasaan.
Olen elämässäni kärsinyt muutaman burn outin. Sellaisen, mistä ei enää selvitty omin avuin stressi tekijöitä vähentämällä. Jos niissä jotain hyvää on ollut, niin se, että tiedän ettei mikään asia ole niin tärkeä, että sen takia kannattaisi menettää oma mielenterveytensä. On parempi pysähtyä hetkeksi ajattelemaan mikä todella on tärkeää, keskittyä siihen ja karsia tarvittaessa rankalla kädellä kaikesta muusta. Kokemus on opettanut minut itsekkääksi. Kun tarpeeksi ajoissa ottaa aikalisän ja keskittyy asioihin jotka oikeasti ovat tärkeitä, niin asia korjaantuu itsestään ja elämä on onnellisempaa.
Mutta arvatkaa mitä. Siitä hetkestä kun päätin kirjoittaa aiheesta on jo varmaan viikko. Sinä aikana olen onnistunut karsimaan muutaman menon, vapauttamaan aikaa lukemiselle ja askartelulle, pitämään ihanan rauhallisen kotipäivän, saamaan valmiiksi muutaman keskeneräisen asian ja tekemään päätöksen erään mieltä askarruttaneen asian suhteen. Olen pyhittänyt aikaa ulkoilulle ja käynyt säännöllisesti salilla. Johan on alkanut stressi helpottamaan!
Miten sä päihität stressin? Vai stressaatko ylipäätään?
