Luurangot kaivettiin esille

Huhuu! Nyt alkaa jo heikompia huimaamaan, sen verran karmeissa merkeissä mennään tänään. Tämä luuranko ei ole ihan uusinta tuotantoa, mutta näin halloweeinin alla silti aika ajankohtainen, vai mitä sanotte?

Työn pohjana on käytetty valmista puupahvista aihiota, jonka olen koonnut, maalannut ja koristellut mieleisekseni. Luuranko on embossattu. Tausta on käsitelty ensin maskausnesteellä ja sen jälkeen maalattu mustalla akryylimaalilla. Maalin päälle olen levittänyt patinan väristä metallivahaa. Metalli vaha on todella mainio efektin tuoja.

Tämä luurankotaulu saa nojailla tauluhyllyssä seinään Halloweenin yli. Mites teillä, onko luurangot nostettu kaapista tuulettumaan?

Etsitkö inspiraatiota halloweeniin? Klikkaa yllä olevaa kuvaa!

Halloween 2015

Meillä vietettiin Halloween juhlaa etuajassa, sillä perheemme on varsinaisena Halloween viikonloppuna hajautunut eri menoihin. Toisaalta perheellämme ei ole vahvaa perinnettä tämän juhlan suhteen, joten juhlan aikaistaminen ei onneksi ole verrannollinen siihen, että juhlisi vaikkapa joulua viikkoa aikaisemmin. Olen muutenkin maltillisen Halloweenin kannattaja, eli tykkään kyllä lisätä pieniä “kauhu” elementtejä kattaukseen, mutta kuten kuvista näkyy, meidän halloween on enemmän iloinen kurpitsa juhla kuin kauhujen täyttämä karmea kummitusjuhla.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kukat kruunaavat juhlan kuin juhlan. Niinpä tämäkin kattaus on tehty upean syksyisen kimpun ympärille. Lisäksi kattauksen jujuna ovat oikeat ja pienet paperiset kurpitsat, jotka askartelin asukkaiden kanssa aiemmin.
Pöytäliinaa toimittaa musta satiinilakana. Lakana on edullinen ja helppo vaihtoehto silloin kun pitää saada useampaan pöytään yksivärinen pöytäliina. Meillä kun koko porukkaa juhlii Halloweeiniä, niin yhteensä 14 henkeä kokoontuu pöydään ääreen. Meillä on kaksi ruokapöytää ja lakanat tulevat tarpeeseen. Olen hankkinut pöydille kapeampia kaitaliinoja, joiden avulla lakanamaisuutta saa häivytettyä mukavasti.
Tykkään järjestää juhlia, joten olen satsannut sellaisiin pöytäliinoihin ja koristeisiin, jotka ovat mahdollisimman monikäyttöisiä ja toimivat monenlaisissa juhlissa. Näin ollen näyttävään kattaukseen ei tarvitse joka kerta tehdä kalliita hankintoja. Teemaan sopivat kukat ja servetit riittävät. Ja tietenkin ruoka! Lisäksi tulostin netistä hauskoja etikettejä kiinnitettäväksi mehupulloihin ja muihin purkkeihin. Pieni ja edullinen lisä, mutta antaa mukavasti halloween henkeä ihan tavallisiin astioihin.

Hain juhliin inspiraatiota Pinterestistä. Ja löysin aivan ihastuttavan blogin nimeltä Half baked harvest. Voin kertoa, että sieltä löytyi aivan kreisi snickers kakku, jonka eräänlainen kaukainen maalaisserkku päätyi omaan halloween pöytäämme. Sen lisäksi nautimme sammakon silmiä, eli marinoituja oliiveja ja minimozzarellapalloja, kurpitsakakkua, hämähäkkijuustokeksejä, omenaisia hirviönsuita, ruusukaalisalaattia, couscoussalaattia, lämmintä briejuustoa ja tietenkin vampyyrin verta eli mustaherukkamehua. Kaikki tarjoilu oli lihattoman lokakuun hengessä kasvisruokaa.

Osa resepteistä oli tosi helppoja. Hämähäkit on tehty juustokekseistä, joiden väliin olen laittanut piparmintunmakuista tuorejuustoa ja suolatikkuja jaloiksi. Halutessaan voi laittaa rusinat silmiksi. Hirviön suut on tehty omenasta, maapähkinävoista ja pinjansiemenistä. Minulla oli niin pieniä kotimaisia omenoita, että kärsivällisyys ei kertakaikkiaan riittänyt näiden tekemiseen koko porukalle. Lapset siis saivat syödä suut suihinsa!

Ruusukaalisalaatin ohje löytyy täältä ja kurpitsaleipä täältä.

Sammakon silmät olivat erinomainen lisä, joka valmistui helposti ja nopeasti.

Marinoidut oliivit ja mozzarellapallot

2 pkt minimozzarellaa
1 prk kalamata oliiveja
Tuoretta tinjamia, salviaa ja rosmariinia
Oliiviöljyä
Kokonaisia rosepippureita
suolaa ja pippuria

Laita lasipurkkiin kerroksittain mozzarellaa, oliiveja, mausteita ja yrttejä. Kaada päälle oliiviöljyä niin, että oliivit ja mozzarellat peittyvät. Anna maustua yön yli.

Snikkerskakun, kurpitsakakun ja muiden herkkujen reseptit kirjoittelen tänne blogiin lähipäivinä. Kannattaa pysyä kuulolla. Kakku nimittäin voi hieman muistuttaa kummituksen oksennusta, mutta maku on super. Makea. Ohje löytyy täältä.

 

Tälläiset kekkerssonit meillä. Juhlitaanko teillä Halloweenia?

 

 

Etsitkö inspiraatiota halloweeniin? Klikkaa yllä olevaa kuvaa!

 

Jogurttipizzaa? Kyllä kiitos!

Meillä on vietetty lihatonta lokakuuta rennossa hengessä. Eli olemme syöneet satunnaisesti kalaa ja muutaman kerran ulkonasyödessämme myös lihaa, mutta kaiken kaikkiaan lihan syöntiä on vähennetty tosi paljon. Olen aikanaan ollut yli kymmenen vuotta kasvissyöjä, joten tuntuu hassulta miten vaikeaa lihasta luopuminen alkuun oli.
Lapset ovat sopeutuneet kasvisruokailuun hyvin. Tai sanotaanko näin, että niin kauan kun kasvisruoka on ehtaa kasvisruokaa, niin kukaan ei kiinnitä edes huomiota lihan puuttumiseen, mutta heti kun ruokaan yrittää lisätä vaikka tofua, niin alkaa vastaan hangoittelu. Varmasti luontaista epäilevyyttä uutta kohtaan. Ja osittain myös sitä, etten ole mikään mestaritofukokki.
Itse en pysty syömään soijarouhetta, enkä sen kaltaisia tuotteita sillä vatsani tulee niistä tosi kipeäksi. Niinpä lihaton lokakuumme on perustunut ihan oikeisiin kasviksiin. Proteiinin saannista en niin osaa sanoa. Olemme toki syöneet palkokasveja, erityisesti pidän kikherneistä, vihreitä papuja ja sieniä.

Tämä valkoinen pizzaohje syntyi lihattoman lokakuun hetkenä kun kaapeista ei tahdo löytyä oikein mitään. Ja okei, myös Hannan soppa blogin herkulliset suppispizzat toimivat motivaattorina. Pizzaa oli saatava, maksoi mitä maksoi. Ja maksoihan se.

Olin nimittäin kuullut valkoisista pizzoista, joissa pohjalle tuleekin tomaattikastikkeen sijaan ranskankermaa. Ranskankermaahan meiltä ei sitten löytynytkään, joten käteväemäntä vaihtoi ranskiksen turkkilaiseen jogurttiin.

JA vielä yksi tunnustus ennen varsinaista ohjetta. En kertakaikkiaan osaa leipoa hiivalla. Joten mieheni tai lapseni tekevät meillä kaikki hiivaa vaativat leivonnaiset, kuten pizza taikinan. Jos kuitenkin kaipaat ohjetta pohjaan, kurkkaa yllä oleva linkki Hannan blogiin. Siellä on kuulema maailman paras pizzapohjan ohje!

Jogurttipizzan ohje

1/2 luomusitruunan raastettu kuori
2 tl puristettua sitruunan mehua
1,5 dl Turkkilaista jogurttia
1/4 tl rouhittua mustapippuria myllystä
ripaus suolaa

Tuoretta pinaattia
4 pkt Mozzarellaa

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen kiertoilmatoiminnnolla. Laita kaksi uunipeltiä kuumenemaan uuniin 5 minuutiksi. Kun paistat pizzan kuumennetulla pellillä, pohjasta tulee rapeampi. Levitä kaksi leivinpaperia pöydälle.

Jaa taikina kahteen osaan ja pyörittele taikinapalat palloiksi. Painele taikinapallot liiteiksi leivinpapereiden keskelle. Jauhota pinta ja kauli ohuiksi pohjiksi. Vedä pohjat leivinpaperin avulla kuumalle pellille. Esipaista pohjia noin 10 minuuttia tai kunnes reunat alkavat saada väriä.

Tee sillä välin täyte. Raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Sekoita ne jogurttiin. Lisää mustapippuri ja suola. Sekoita hyvin.

Ota pizzapohjat uunista. Jaa jogurtti pohjien päälle ja levitä tasaiseksi. Paista noin 3 minuuttia, kunnes pizzojen reunat ovat kypsät. Levitä pinaatti ja mozzarella pizzoille ja laita pizzat vielä uuniin kunnes juusto sulaa. Lisää lopuksi muutama tippa oliiviöljyä.

Lomalta paluu shokkia vai ei?

Palasin juuri syyslomalta. Oli ihanaa ottaa pieni aikalisä kiireiseltä tuntuneeseen syksyyn. Tehdä patikkaretki Torronsuolle, toteuttaa lasten toive retkestä Funparkkiin, olla mökillä ja lukea kirjaa.
Syödä hernekeittoa kertakäyttöastioista. Ja kaupan omenamunkkia. Lämmittää saunaa ja ihailla tähtitaivasta. Sellaista se oli lomalla. 
Nyt arkeen paluu pyykkeineen, töineen ja harrastusrumbineen tuntuu entistä voimaa vievemmältä. Miten saisi loman leppoisan sykkeen tuotua myös arkeen? Oliko virhe haalia kaikille lapsille ja itselle harrastuksia? Olisiko parempi vaalia kiireetöntä aikaa, ilman kuljettamista, osallistumista ja kansalaisvaikuttamista? Olisiko elämä antoisampaa kun ei olisi niin paljoa itsensä kehittämistä ja harrastus hauskaa?
Vai onko tää vaan lomalta paluu shokki? Vai olenko vaan saanut laajennettua mun näköalaa?
Olisiko syytä tarkastella aikataulua uusin silmin ja karsia sieltä epäoleellinen? Miten tehdä se, kun on jo sitoutunut tiettyihin rooleihin ja vastuisiin? Saako harrastuksien suhteen tehdä ohareita? Vai onko harrastamisesta saatava hyvä kuitenkin suurempi kuin niihin menevä aika ja stressi? Ja miten ihmeessä sen määrittelee? Onko ylipäätään hyvä, että harrastustoiminta tuo elämään stressiä? Ja jos on niin missä määrin? Kannattaako harrastuksen antaa viedä yöunet?
Voiko itsensä irtisanoa harrastuksen luottamustoimesta? Vai onko ihmisen velvollisuus yrittää ratkaista eteen tulevat ongelmat? Vai voiko sitä vaan lähteä kuin koira veräjästä ja jättää vatvomisen muille?
Tässä päälimmäiset kysymykset tällä erää.

Miten sinun syyslomasi sujui?

Tule mukaan Diy joulukalenteriin

Joulu on kohta täällä! Ainakin askartelijasta tuntuu, että jouluvalmistelut on jo aloitettu. Erityisesti siksi, että tänä vuonna haluan järjestää blogissani Joulukalenterin, joka tarjoaa jouluisia ideoita jokaiselle päivälle. Rakastan joulufiiliselyä, ihan kaikkea siinä. Jouluista puuhastelua, tuoksuja, makuja ja valmisteluun liittyvää odotusta.

Kalenteriin olen suunnitellut jouluisia askarteluita, paketointi vinkkejä, DIY -lahjoja, ideoita kattaukseen, ruokalahjoja, leivonta vinkkejä. Mitä ikinä jouluun kuuluukaan!

Kysymys kuuluunkin. Haluaisitko sinä olla mukana? Mikä on sun paras joulureseptisi? Onko sulla ehkä paras idea joulukortteihin? Rakastatko järjestää pikkujoulut? Tai tiedätkö hyviä vinkkejä opettajien lahjoihin?

Kerro kommenteissa mistä sinä haluaisit kirjoittaa blogiini, mikä jouluinen idea olisi sinusta jakamisen arvoinen? Jätä mukaan spostisi, otan yhteyttä!

Niin jaj os joku miettii miksi jo nyt, niin siksi, että mitä enemmän ihmisiä mukana, sitä enemmän aikaa kannattaa varata  suunnitteluun.

Ihana Suppilovahverohilloke

Suppilovahverohilloke on ihanan mausteinen lisäke.
Nyt sieniajan ollessa kukkeimmillaan, syödään meidän perheessä sieniä jos jonkinlaisessa muodossa. Osan sienistä pyrin säilömään talvenvaralle ja yksi tapa säilöä sieniä on tehdä niistä hillokkeita. Tosin, en ole koskaan päässyt toden teolla kokeilemaan kuinka pitkään hillokkeet kestävät, sillä olemme aina syöneet ne ennen kuin varsinaisesti on päästy katselemaan säilyvyys aikoja.
Suppilovahverohillokeen ohje on joskus aikanaan Hesarista mukaan tarttunut ja hyväksi havaittu kasvisherkku. Se sopii erinomaisesti juustolautaselle tai syksyiseen alkupala annokseen. Toimii hyvin myös ruokalahjana. Minä sujautin tähän hillokkeeseen mukaan myös muutaman kantarellin.

Suppilovahverohilloke

1/2 l tuoreita suppilovahveroita
1 1/2 dl kuivattuja aprikooseja
1/2 punasipuli
1 rkl voita
1/2 dl valkoviinietikkaa
1/2 dl vettä
1 1/3 dl sokeria
1 rkl tuoretta timjamia
1 laakerinlehti
ripaus suolaa

1. Liota kuivattuja aprikooseja yön yli vedessä.
2. Kuutioi liotetut aprikoosit ja hienonna timjami. Pilko punasipuli pieneksi.
3. Kuullota sipuli voissa. Lisää etikka ja sekoita.
4. Lisää pannulle vesi, aprikoosit, mausteet ja yrtit. Hauduta miedolla lämmöllä noin 15 minuttia.
5. Puhdista ja paista suppilovahverot ja lisää hillokkeeseen. Jatka hauduttamista vielä 5 minuuttia.
6. Purkita ja säilytä viileässä.
7. Nauti esimerkiksi juustojen pähkinöiden kanssa.

Oletko sinä innostunut säilömään?