Toivottavasti ette ole vielä aivan kyllästyneitä Japaniin tai sitä koskeviin postauksiin, mutta tässä vielä yksi postaus erikoisista tilanteista tai tavoista joihin törmäsimme reissumme aikana ja muutama vinkki miten joiltain hankalilta tilanteilta pystyisi välttymään.

Lentäminen

Ihan ensiksi lentomatkat. Lentolippujen upgradeaminen etukäteen voi olla tyyristä puuhaa, mutta lentokentällä se on selkeästi edullisempaa. Economy comfort luokka tarjoaa 70 eurolla hieman enemmän jalkatilaa, paremmat kuulokkeet, Marimekon hygienia pussukan ja illuusion luksuksesta. 600 euron lisämaksulla olisi päässyt business luokkaan ja saanut ripauksen oikeaa luksusta. Business luokassa matkustavilla on nimittäin ainakin  mahdollisuus nukkua vaakatasossa. Ja ehkä jopa syödä oikeilla aterimilla, vaikea sanoa, sillä lentomatkan ajaksi ykkösluokka peitetään väliverholla rahvaan katseilta. Olin valinnut lentokoneeseen kasvisruuan, joka yllätyksekseni oli myös täysin gluteeniton ja vegaaninen. Muuten maybe jees, mutta gluteeniton sämpylä jäi vähän vaisuksi. Note to self: oma sämpylä mukaan.

Ryokan, perinteinen Japanilainen majatalo

Ryokan on loistava valinta yöpymiseen silloin kun haluat aitoja kokemuksia japanilaisesta kulttuurista ja tavoista. Ryokanissa yövytään tatami lattiaisissa huoneissa, pulahdetaan Onsen kuumavesilähteistä tulevaan kylpyyn ja sen jälkeen puetaan päälle Yukata, eräänlainen kimono. Muistisääntö pukemisessa on “vööst laith, then left“. Sängyt ovat Futon patjat, jotka levitetään suoraan tatamille.

Meillehän kävi niin, että kun vihdoin viimein päästiin perille meidän ensimmäiseen majoituspaikkaan, kävi niin, että siellä ei ollut sänkyjä ollenkaan. Oltiin niin loppu väsyneitä, että nukuttiin lyhyet päiväunet tatamilla takit peittoina. Myöhemmin opittiin, että ne futonit oli siinä eteisen kaapissa rullalla.

Ryokanissa on myös tarkka kenkäpolitiikka. Kengät poistetaan aina sille varatulla alueella, jonka jälkeen ryokanin käytävillä hiihdellään pelkät sliparit jalassa. Tatamilla liikutaan sukkasilleen tai paljain jaloin. Ryokanin henkilökunta huolehtii kengistä. Niitä säilytään erillisessä kenkäkaapissa, jonne henkilökunta korjaa ne pois tieltä ja tuo ne taas ulos lähdettäessä. Note to self: puhdista kengät ennen Japanin matkaa.

Ryokaneissa on eroja. Ensimmäisessä paikassa sängyt pedattiin aamuisin kaappiin ja tilalle katettiin aamiaispöytä. Toisessa ryokanissa taas oli perinteisemmät runkopatjat kiinteästi tatamilla ja aamiainenkin nautittiin erillisessä huoneessa.

Molemmissa ryokaneissa palvelu oli äärimmäisen kohteliasta ja muodollista. Ensimmäisessä paikassa jopa kiusallisuuteen asti. Kun henkilökunta poistui huoneesta, he peruuttivat oville, polvistuivat ja sulkivat oven. Kumartelu oli loputonta ja vaikka aina ei yhteistä kieltäkään ollut, niin auttavaisuus oli huipussaan.

Me yövyimme ensimmäisen yön hyvin perinteisessä Ryokan Sakanouessa, joka on sijainniltaan aivan mahtava. Yövyimme myös Kioton aseman alueella sijaitsevassa ryokanissa, Izuyasussa. Kummassakin ryokanissa on mahdollista syödä perinteinen Kaiseki ateria.

Taksit ja julkinen liikenne

Japani on eurooppalaiselle helppo kohde monellakin tapaa. Liikenne on selkeää, julkinen liikenne toimii aikataulujen mukaan. Lippuja on helppo ostaa, automaatit toimivat englanniksi ja opasteet ovat selkeät.

Takseissa on mittarit ja ainakaan automaattisesti et joudu kusetetuksi. Ongelmaksi voi muodostua se, että kuljettajat eivät usein puhu sanakaan englantia, eivätkä ymmärrä  näitä meidän kotoisia kirjaimia. Muutaman kerran taksi heitti meidät ulos autosta, koska ei ymmärtänyt minne olemme menossa. Kolmannen kohdalla sanoin lähistöllä olevan juna-aseman nimen, jonka varjolla pääsimme kyytiin. Taksit olivat myös melko haluttomia katsomaan kartasta minne olimme menossa. Note to self: Pidä mukanasi japanin kielistä hotellin nimeä ja osoitetta.

Englanninkielen taito

Monissa tilanteissa selvisi yhtä hyvin suomella kuin englannillakin. Yleensä japanilaisten palveluhalukkuus korvasi kielitaidon, mutta hankaliltakaan tilanteilta ei vältytty. Edellä mainittujen taksi probleemien lisäksi esimerkiksi lisätietoja ruuasta oli paikoittain hankalaa saada. Japanissa ravintoloiden annokset on usein havainnoillistettu kuvin ja muovisin malliannoksin. Eräässä ravintolassa en kuitenkaan kuvasta ymmärtänyt onko kyseessä liha-, kala-, vai kasvisruoka. Kun tiedustelin onko kyseessä kasvisannos, minulle vastattiin yes, yes, onions. Hetken kuluttua eteeni kannettiin herkullinen annos lihakastiketta, jossa olis sipulia ja viisi hernettä. Onneksi en ole kasvissyöjä.

Muuta huomioitavaa:

• Japani toimii käteisellä
• Japanissa vasemmanpuoleinen liikenne
• Tatuoituna ei kannata yrittää julkisiin kylpylöihin
• Älä iske syömäpuikkoja pystyyn riisi kulhoon, se liittyy hautajaisiin
• Jos olet allerginen tai kasvissyöjä (erityisesti vegaani), pidä mukanasi lappua, jossa se lukee selvällä japaninkielellä
• Varaa mukaasi seikkailumieltä ja aimo annos ennakkoluulotonta suhtautumista paikallisiin herkkuihin

Japani, Kioto – kokemuksia ja nähtävyyksiä koko rahalla. Upeita puutarhoja, elämyksellisiä temppelialueita, vuoristoa, vanhoja rakennuksia, kapeita katuja ja tietenkin Geishoja. Viikossa ehtii saamaan pintaraapaisun, jos sitäkään. Nähtävää ja koettavaa riittää pidemmäksikin aikaa.

Japani, Kioto – kokemuksia ja nähtävyyksiä

Ensimmäiset postaukseni Kioton matkasta käsittelivät ruokaa, joka olikin reissumme yksi suurimmista ihmettelyn ja nautinnon lähteistä. Kioto on kuitenkin paljon muutakin kuin ruokaa ja lämmitettyjä wc:n istuimia. Se on sekoitus modernia yhteiskuntaa ja ikivanhoja perinteitä. Bisnestä ja pyhäkköjä. Ihmismassoja ja rauhallisia puutarhoja.

Fushimi Inari Taisha

Fushimi-Inari Taisha on yksi Kioton tärkeimmistä Shinto-pyhäköistä. Ja vaikuttavin, ainakin tällä vaatimattomalla kokemuksella arvioituna. Pyhäkkö on tunnettu sen tuhansista punaisista torii-porteista ja kettupatsaista. Porttien muodostama kuja kulkee metsässä pitkin Inari vuoren rinteitä. Alku pätkällä on valtavasti ihmisiä, ellet tule paikalle juuri auringon nousun aikaan, mutta mitä korkeammalle vuorta kiipeää, harvenevat myös ihmismassat.
Shintolaisuudessa Inari tarkoittaa riisin ja saken jumalaa. Kettujen uskotaan olevan Inarin sanansaattajia ja kettupatsaita alueelta löytyykin lukematon määrä. Kävijöiden on myös mahdollista ostaa puisia ketun naaman muotoisia rukouslaattoja, joihin piirretään ketun kasvonpiirteet ja toiselle puolelle kirjataan oma toive tai rukous.

Portit näyttävä sisäänpäin mentäessä oranssin punaisilta, mutta kun katseen kääntää takaisin päin, näkee, että jokaiseen porttiin on merkitty yrityksen tai yksityishenkilön nimi, joka portin on sponsoroinut.

 

Ennen pyhäkköön menemistä suoritetaan puhdistautumis rituaali, jossa pestään kädet ja suu.

Arashiyama Bambumetsä ja keramiikkapaja Kotô-en

Kioton vanhojen kaupungin osien kujat ovat täynnä pieniä keramiikka pajoja, mutta vasta Arashiymassa pääsimme todella tutustumaan paikalliseen käsityöperinteeseen, jonka juuret ulottuvat satojen vuosien päähän. Pajassa valmistetaan keramiikkaa savesta, jota kerätään ympäröiviltä vuorilta. Yksinkertainen design ja astioiden luonnollinen, rustiikkinen luonne ovat kiehtoneet tee seremonian taitajia vuosi satoja.

Kotô-en Shigaraki ware
15-2 Chôjin-chô, Saga Nison-in-monzen-kita, Ukyô-ku

Arashiyaman Bambumetsä

Arashiyama, Ukyo-ku

Bambumetsä on yksi Kioton suosituimmista nähtävyyksistä. Eikä ihme, paikak on lumoava. Korkeuksiin kohoavien bambujen välissä ihminen tuntee itsensä pieneksi. Metsä ei ole kooltaan kovin suuri, mutta ehdottomasti vaivan väärti.

  

Kyomizu-dera, Sannenzaka ja Ninenzaka

Vietimme yhden aamupäivän Kyomizu-deran temppelin ja Sannenzakan ja Ninenzakan alueita tutkien.  Sannenzaka ja Ninenzaka ovat yhdet Kioton kauneimmista kaduista, ne laskevat Kyomizu-deran temppeliltä alas kohti Nene-no-Michi katua. Katujen varsilla on vieri vieressä vanhoja perinteisiä taloja ja erilaisia käsityöläisten puoteja. Samalla reissulla maistoimme huhujen mukaan kaupungin parasta machajäätelöä.

   

Kiyomizu-dera (jap. 清水寺, kirjaimellisesti “puhtaan veden temppeli”) on buddhalainen temppeli Higashiyama-kun alueella Kiotossa Japanissa. Temppeli tunnetaan virallisemmin nimellä Otowasan Kiyomizu-dera (jap. 音羽山清水寺) – nimensä se saa kompleksin sisällä sijaitsevasta vesiputouksesta, joka saa vetensä viereisiltä vuorilta. -Lähde: Wiki

Temppeliltä on upeat näkymät alas kaupunkiin.

   

Saihoji (西芳寺, Saihōji)

Tunnetaan myös nimellä Kokedera (苔寺). Sammal Temppeli on yksi Unescon maailman perintökohde. Ainutlaatuiseen paikkaan pääsee vain varaamalla ajan etukäteen postikortilla. Vierailijat osallistuvat ensin uskonnolliseen toimitukseen, jossa osallistujat lukevat (jos osaavat japania) jonkinlaista mantraa munkkien säestäessä toimitusta erilaisilla lyömäsoittimilla. Tämän jälkeen jokaiselle jaetaan puinen rukouslaattaa, johon kirjataan oma toive tai rukous mustekynällä. Toimituksen jälkeen vieraat pääsevät kiertämään sammalpuutarhaan.

Puutarha on satumaisen kaunis. Yli 120 eri sammallajin lisäksi puutarhassa on vesiaiheita, siltoja, pieniä polkuja. Puutarhan kauneutta oli mahdotonta vangita kuviin, mutta onneksi muisti jälki säilyy vielä pitkään.

Japani, Kioto – kokemuksia ja nähtävyyksiä. Niitä riitti ja jäi vielä seuraavaankin kertaan.

Lue täältä Kioton ruokakulttuurista.

Kioto on lyhyellä kokemuksella juuri sitä mitä odotinkin. Sekoitus vanhaa ja uutta. Tuttua ja tuntematonta. Modernia ja ikiaikaista. Idän eksotiikkaa ja länsimaisia tuulia.

Vaikka Kiotossa on puolitoista miljoonaa asukasta, on yleinen tunnelma kuitenkin rauhallinen ja kaukana siitä eteläisempien Aasiana maiden kaoottisuudesta mihin esimerkiksi Intian reissullani törmäsin. Ihmiset ovat äärimmäisen kohteliaita, mutta ihanan pidättyväisiä. Kukaan ei tyrkytä mitään, eikä kysele kuulumisia suomalaista tyyliä enempää.

Kumartelu on loputonta. Hotellin henkilökunta polvistuu sulkemaan huoneemme oven lähtiessään. Tai ei tämä mikään hotelli ole, vaan perinteinen majatalo, ryokan. Oli melkoinen yllätys saapua perille reilun vuorokauden matkustamisen jälkeen kun huomaat, ettei huoneessasi ole lainkaan sänkyjä. Aamupala tarjoillaan omaan huoneeseen niin, että sängyt pedataan ensin pois ja sen jälkeen aamupala katetaan matalalle pöydälle. Huoneessa istutaan lattialla, eikä täällä oikeastaan ole mitään tasoja tai kaappeja pöytää lukuun ottamatta.

Ensimmäisenä iltana meillä oli todellinen Japanilainen elämys, kun nautimme illallisen Awata Sanso nimisessä michelintähden ravintolassa. Ravintola valikoitui sillä perusteella, että se oli ainut löytämäni tähtiluokiteltu ravintola, jonne pystyi varaamaan pöydän sähköpostilla. Kallishan se oli kuin mikä, mutta kerrankos sitä juhlitaan 20 vuotta yhdessä ja vieläpä Japanissa. Ne jotka seuraavat minua instassa, pääsivätkin jo livenä seuraamaan koomisia tilanteita kun eteemme kannetaan mitä erikosimpia meren eläviä. Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin maistamaan merimakkaraa, merisiiliä ja merikorvaa. Joista viimeisin on vieläpä älyttömän kallis ja arvostettu herkku. Pakko on myöntää, että taisivat tarjota helmiä sioille. Osa ruuista oli niin erikoisia, että syömättä jäi. Erityisesti, koska kaikissa ruuissa raaka-aineet todellakin loistivat. Itse kaipaisin esimerkiksi kalaani suolaa. Tässä seurassa jopa Sasu Laukkonen kalpenee.

Yksi meille tarjotuista ruuista oli höyrytettyä naurista, höyryetettyä valkoista kalaa ja mätiä. Niin ja maistoimme myös pallokalaa. Hauskana yksityiskohtana, että seuraavana päivänä Tane luki uutisista, että pallokalan myrkyllisiä osio oli päässyt myyntiin. Vaikkakin epäilemme ettei meille tarjottu pallokala ollut sitä myrkyllistä lajia.

Kaikken kaikkiaan ateria oli sellainen, että jälkipolville riittää kerrottavaa. Niin erikoinen se oli. Ei mitään california makirullia.

Toisena päivänä meillä oli ohjelmassa ruokakävelykierros; FooDrind Tour. Olin saman tyyppisellä kierroksella aikoinaan New Yorkissa ja tykkäsin kovasti. Emmekä joutuneet pettymään nytkään. Olimme ainoat kierrokselle ilmaantuneet ja kiersimme kolme tuntia Nishiki markettia ja Gion aluetta maistellen erilaisia paikallisia herkkuja. Yllä olevasta kojusta ostimme kuuleman mukaan Kioton parhaat soijamaidon nahkat.

Tässä aijemmin mainitsemani merikorva. Ulkonäkö tuo mieleen kotoisan karjalanpiirakan. Maku ei niinkään.

Kiotossa syödään paljon ankeriaita. Tässä kojussa me käytiin maistamassa ankeriastempuraa ja paistettuja ankeriaita ja tutustumassa kalankäsittelyyn. Koska kalassa on niin paljon ruotoja, ettei niiden poistaminen ole järkevää, hakataan kalan liha millin tarkkuudella, mutta kuitenkin niin, ettei se irtoa nahasta, eikä nahka mene rikki. Hakkaaminen saa ruodot häviämään.

Näitä saken tekoprosessin ylijäämä riisimössöön säilöttyjä kurkkuja me ei maistettu. Mutta mielenkiintoisen näköisiä.

Näissä tunnelmissa! Seuraavaksi matkamme jatkuu valokuvauskurssille.

Seuraa meidän reissua Instagramissa, päivitän aktiivisesti stooreja 🙂

Tuntuu, etten ole pariin päivään aikaan saanut aikaiseksi oikein mitään. Olen pyöritellyt to do -listoja ja katsonut tyttäreni kanssa NetFlixistä Anna, A lopussa sarjaa ja areenasta Elossa sarjaa. Ja vähän hermoillut. Olen yrittänyt kirjoittaa vanhemmilleni muistiin kaikki lasten harrastuskuskaamiset, koulutaksien puhelinnumerot ongelmatilanteita varten ja eläinten ruokintaohjeet. Olen käynyt kaksi kertaa kaupassa ja molemmilla kerroilla unohtanut ostaa lisää kanien heinää.

Olen lisännyt puhelimeni maailman kello osioon Osakan ja säähän Kioton. Ja ostanut uuden repun läppäriä ja kameran kuskaamista ajatellen. Olen piirtänyt Kioton karttaan pallukoita niihin paikkoihin jossa sijaitsee hotellimme, minne ravintolaan olen tehnyt pöytävarauksen ja missä matkaoppaan mukaan on Kioton kaunein katu. Olen ladannut kameran akut, hankkinut toisen muistikortin. Olen hermostuneesti pyörinyt ympyrää näyttäen kiireiseltä, mutta kykenemättä tekemään mitään. Olen suunnitellut pakkaavani hammasharjan, silittäväni lähtövaatteet ja siivoavani.

Mitä enemmän on tekemistä, sen vähemmän saan aikaiseksi.

Onneksi lento ei odota.