Author: minna

Viinissä ja kermassa keitetyt sinisimpukat

Sinisimpukat on ruoka, jota meillä syödään säännöllisen epäsäännöllisesti ja ehdottomasti yksi sellainen raaka-aine, jonka nappaan ostoskoriini hetken mielijohteesta. Simpukoiden sesonki on syyskuusta huhtikuuhun, kesäkuukausina simpukoiden sanotaan maistuvan mutaisilta, tiedä häntä sitten.

Simpukoiden valmistus on helppoa ja nopeaa. Kaupassa kannattaa pyytää myyjää koputtelemaan simpukat valmiiksi, eli poistamaan kuolleet simpukat. Elävä simpukka sulkeutuu koputtaessa ja ne jotka eivät sulkeudu heitetään roskiin. Jos myyjä ei suostu syystä tai toisesta tätä tekemään, pyydä reilu hinnan alennus. Kokemukseni mukaan jopa 1/3 simpukoista saattaa olla kuolleita. Kotona simpukat kannattaa valmistaa nopeasti, mielellään saman päivän aikana. Jos joudut säilyttämään simpukoita ennen niiden valmistusta, laita ne lautaselle ja nosta jääkaappiin. Simpukat huuhdellaan ja niistä poistetaan parta.

Simpukoiden kypsentäminen kestää muutaman minuutin. Kypsät simpukat on helppo huomata siitä, että ne aukeavat. Klassisesti simpukat valmistetaan valkoviinissä tai kermassa, tai molemmissa kuten tässä ohjeessa. Voit kuitenkin käyttää sinisimpukoiden kanssa myös esimerkiksi aasialaisia makuja, kookosmaitoa, chiliä ja sitruunaruohoa tai kypsentää ne vaikka oluessa. Mahdollisuudet ovat monet.

Simpukoiden kanssa voit tarjoilla maukasta leipää, johon saa hyvin imeytettyä herkullisen liemen. Voit myös valmistaa simpukoiden kaveriksi ranskalaisia perunoita, mikä on Belgiassa perinteinen tapa nauttia simpukoista. Itse olen tehnyt myös monenlaisia simpukkapastoja. Viinissä ja kermassa keitetyt sinisimpukat on helppo ja perinteinen resepti, joka toimii aina.

Viinissä ja kermassa keitetyt sinisimpukat | simpukka | sinisimpukka resepti

Viinissä ja kermassa keitetyt sinisimpukat

2 kg tuoreita sinisimpukoita
2 fenkolia
2 keltasipulia
6 valkosipulinkynttä
vähän oliiviöljyä
reilut ½ dl kuivaa valkoviiniä
2 dl kermaa
½ dl persiljasilppua

Pese simpukat huolellisesti kylmällä vedellä ja poista mahdollinen parta. Kuori ja suikaloi fenkoli, sipuli ja valkosipuli. Kuullota suikaleet öljyssä suuressa padassa. Suolaa ja pippuroi. Lisää simpukat ja anna niiden freesaantua vihannesten kanssa muutama minuutti. Kaada mukaan viini ja kerma, laita kansi päälle ja anna kiehua yhdessä hetki, kunnes kaikki simpukat ovat avanneet kuorensa. Ota silloin pata liedeltä.

Tarjoile simpukat heti syviltä lautasilta. Ota pois ne simpukat, joiden kuori ei ole auennut, sillä ne saattavat olla huonoja. Koristele persiljasilpulla ja tarjoa hyvän leivän kanssa, jota voi dippailla herkulliseen liemeen. Ohje: Strömsö

 

Kärcher lattiapesuri kokemuksia

 

KAUPALLISESSA YHTEISTYÖSSÄ: Kärcher ja Suomen blogimedia

Kärcher lattianpesuri kokemuksia | siivous | joulusiivous | lattioiden peseminen

Siivous ei koskaan ole ollut mikään ykkös vapaa-ajanvietto vaihtoehtoni. Ja se on sinällään valitettavaa, koska siivottavaa tässä taloudessa riittää.  Olen siitä harvinaisessa asemassa, että vietän suurimman osan päivistäni kotona. Teen töitä kotona, vietän aikaani kotona ja harrastankin kotona. Ja se näkyy. On mutaisia kenkiä, keskeneräisiä projekteja, likaisia sienikoreja ja rapaisia koiria. En ole koskaan ollut vie mennessäs, tuo tullessas tyyppinen ihminen, en ole minimalisti, enkä mitään muutakaan siivousta helpottavaa ihmistyyppiä. Enemmänkin olen boheemi, suurpiirteinen visionääri, jolle riittää, että asiat ovat jotakuinkin järjestyksessä ja että kotona on puhdasta.

Meillä on joskus aikanaan käynyt kotona siivooja, mutta mieheni ei jostain syystä innostunut siitä. Hän mielummin jynssää keittiötä martyyrinä ja jättää likaiset ikkunat huomioimatta, kuin maksaa niiden pesemisestä ammattilaiselle. Näin ollen kaikki siivousta helpottavat keksinnöt on otettu taloudessamme avosylin vastaan. Kaikkea on kokeiltu aina konmarituksesta kertakäyttö siivousliinoihin. Erityisesti tähän aikaan vuodesta kun joulusiivous alkaa taas tulla ajankohtaiseksi, olen valmis tarttumaan viimeiseenkin oljenkorteen.

Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua Kärcher lattianpesuri kampanjaan, innostuin samoin tein,vaikka mietinkin hetken haluanko nurkkiimme ylimääräisen laitteen pölyyntymään. Olisiko turhaa pröystäilyä hankkia lattianpesua varten laite, koska kautta aikojen on pärjätty aivan hyvin mopilla ja ämpärillä. Monesti tuntuu, että aiken maailman laitteista on enemmän vaivaa kuin vastaavaa hyötyä. Ne vievät tilaa ja vaativat paksujen opaskirjojen lukemista. Haluttu työn jälkikään ei aina ole kummoista. Laitteen sai kuitenkin koe käyttöön, eli jos kokisin lattianpesurin hankalaksi tai muutoin epäkäytännölliseksi, voisin palauttaa sen.

Kärcher lattianpesuri kokemuksia | siivous | joulusiivous | lattioiden peseminen

Kärcher lattianpesuri kokemuksia

Kärcher lattianpesuri tuli valtavan kokoisessa paketissa ja olinkin melko yllättynyt miten kätevän kokoinen pesuri laatikosta paljastui. Laitetta pääsi testamaan hyvin lyhyen käyttöohjeen luettua ja toiminta on mutkatonta. Tarvitset vettä, pesuainetta ja töpselin seinään. Kokemus on hyvin lähellä imurointia. Koska kuka oikeasti enää nykyisin vain lakaisee lattiat. Imuri on joka kodin perussiivouslaite, miksei siis lattian pesukonekin voisi olla?

Mielestäni Kärcher lattianpesuri oli helppo käyttöinen, mutta halusin laittaa vielä todelliseen testiin ennen kuin antaisin sille täyden hyväksyntäni. Otin perhekotimme miehiä koekaniiniksi ja pyysin kokeilemaan lattian pesemistä. Aivan loistava idea, koska mikä muu saisi miehet innostumaan lattian pesemisestä yhtä paljon kuin siihen tarkoitettu uusi kone! Annoin lyhyen opastuksen laitteen käytöstä ja pistin ukkelit hommiin.

Laite toimii näppärästi erilaisilla pinnoilla, meillä on osa lattioista laminaatilla, osa kiveä ja lisäksi on vielä puiset portaat. Kärcher lattianpesuri soveltuu kaikille tavanomaisille, koville lattiapinnoille, olivatpa ne puuta, laminaattia, kiveä, laattaa tai muovia. Lisäksi liikkuva pesupää ylettyy näppärästi vähän hankalempinkiin paikkoihin, kuten vaikka lipastojen alle ja ahtaisiin kulmiin. Laite itsessään kulkee kevyesti lattialla, sillä eteenpäin pyörivät telaharjat kuljettavat konetta eteenpäin.

Kärcher FC 5 lattiapesuri pesee ja kuivaa lattian siististi ja nopeasti samalla ajolla. Lattiapesuri syöttää puhtaan veden ja pesuaineen mikrokuituteloihin, ja voimakas imutoiminto kerää likaisen veden hygieenisesti likavesisäiliöön, joka on helppo tyhjentää. Nopeasti pyörivät mikrokuitutelat irrottavat lian tehokkaasti, ja jatkuva veden ja pesuaineen syöttö pitää telat raikkaina käytön aikana. FC 5 lattiapesuri säästää vettä jopa 85% verrattuna perinteiseen moppiin ja sankoon, ja se jättää lattian kuivaksi pesun jäljiltä.

Parasta Kärcher lattianpesurissa on kuitenkin se, että se jättää lattiat osaamattomammissakin käsissä puhtaiksi ja kuiviksi. Lattioille ei jää tahmeutta eikä lilluvaa vettä niin kuin joskus mopin kanssa saattaa käydä. Kämppä tuoksuu raikkaalta ja tulee sellainen fiilis kuin meillä olisi käynyt ihan oikea siivooja. Nyt kuukauden käyttökokemuksella on myös todettava, että laite tulee otettua esille paljon useammin kuin perinteinen moppi. Aina ei edes tarvitse imuroida ensin, vaan pelkkä lattianpesuri hoitaa homman. Lattianpesurilla saivat puhdasta jälkeä aikaiseksi sekä allekirjoittanut, että kehitysvammaiset asukkaat ja nuorisokin. Erityisen iso plussa siis helppo käyttöisyydestä ja lattioille jäävästä puhtauden tunnusta. Positiivista on myös se, kuinka vähän vettä ja pesuainetta lattioiden pesemiseen kuluu. Kun laitteen mukana tullut pesuaine loppuu, aion kokeilla lattian pesuun niitä ekologisia pesuaineita, joita muutenkin käytän siivouksessa.

Jos jotain negatiivista pitää keksiä, niin väri on makuuni ehkä hieman ronski. Huutomerkin värinen raksakeltainen viittaa mielestäni siihen, että meillä olisi kotona joku lian poisto jyrä. Vähempikin riittäisi.

  

Kaikkia kuitenkin kiinnostaa palautinko laitteen. No en palauttanut. Päätin että on aika siirtyä uuteen aikaan ja jättää moppailut historiaan.

Tohtori House diagnosoi minulle endometrioosin

Terveisiä sairaslomalta!

En ole blogissani juurikaan puhunut omista tai muidenkaan sairauksista, mutta koska tällä hetkellä elämässäni on kovasti pinnalla terveys, aijon pyhittää kokonaisen postauksen naisten terveydelle. Varoituksen sana siis, aion poistua mukavuus alueeltani ja ottaa puheeksi kuukautiset. Asia on minulle tärkeä siksi, että olisin luultavasti itse päässyt vähän vähemmällä, jos olisin tajunnut ottaa asian puheeksi vähän aikaisemmin.

Minä olen niitä naisia, joille ei todellakaan ole luonnollista puhua luonnollisista asioista. Vatsantoiminta, kuukautiset ja pissalla käymisen tiheys ei koskaan ole olleet mulle casuaaleja keskustelun aiheita. Tai synnytyksen jälkeiset peräpukamat tai virtsankarkailu. YÄK! En todellakaan ole halunnut jakaa kokemuksia mistään pissa-kakka sektorin asioista, kuukautisvaivoista puhumattakaan. Kiitos, mutta ei kiitos.

Tämä puhumattattomuuteni ja itsekseni kärvistely johti omalla kohdallani siihen, että käsitys normaaliudesta hävisi. Luulin että naisen elämään kuuluvat lamauttavat kivut, väsymys ja niin runsaat kuukautiset ettei pariin päivään voi poistua kotoa.

Onnekseni olen kuitenkin aina ollut suuri tv:n lääkärisarjojen ystävä. Rakastin Teho-osastoa, nykyisin menee kaikki Greyn anatomiat, Code blackit, New Amsterdamit, Chicago Medit ja totta kai Doctor House. House nousee näistä keskeiselle sijalle, sillä sen avulla diagnosoin itselleni endometrioosin ja hankkiuduin viimein lääkäriin.

Endometrioosi on kohdun limakalvon sirottumatauti.

Nimi kuvastaa sairautta: kohdun limakalvon kaltaista kudosta esiintyy kohdun ulkopuolella, tavallisesti vatsakalvon pinnalla pikkulantiossa, emättimen ja peräsuolen välissä tai munasarjojen pinnalla. Pesäkkeet aiheuttavat kudokseen kroonisen tulehdusreaktion. Estrogeeni vaikuttaa pesäkkeiden kasvuun. Munasarjojen erittämän estrogeenin lisäksi myös endometrioosipesäkkeet itse tuottavat estrogeenia. Periaatteessa endometrioosia voi olla missä tahansa vatsaontelossa tai jopa sen ulkopuolella. Lähde: Duodecim

Endometrioosin diagnosointi  ei ole kovin helppoa, vaikka siitä kärsii noin 10% naisista. Yleisyydestään huolimatta endometrioosi on edelleen huonosti diagnosoitu sairaus. Diagnosiviive on edelleen 6-9 vuotta. Endometrioosia voidaan epäillä jo potilaan antaman oirekuvan perusteella. Endometrioosin oireista voit lukea enemmän endometrioosiyhdistyksen sivuilta, josta voit tulostaa avuksesi myös oirepäiväkirjan.

Itse marssin lääkärille diagnoosin kanssa. Tohtori Housen mukaan minulla on endometrioosi, voisitteko hoitaa sen pois, kiitos? Nopeasti kävi ilmi, että ensiksikin endometrioosi on krooninen sairaus ja toisekseen lääkäri ei pystynyt todentamaan diagnoosiani. Endometrioosi todetaan usein lapsettomuushoitojen yhteydessä, mikä oireena ei sopinut minulle ollenkaan. Minulla olevia oireita lähdettiin kuitenkin hoitamaan samoin tein. Sain lääkkeitä sekä kipuun, että vuotojen runsauteen. Sinnittelin lääkkeiden kanssa varmaan vuoden todetakseni ettei ongelma ollut poistunut riittävästi. Olin lääkkeiden syönnistä huolimatta joutunut rajoittamaan elämääni ja pysyttelemään kotona kuukautisten aikaan.

Seuraavaksi kokeiltiin niin e-pillereitä, hormoonikierukkaa kuin keltarauhashormoniakin. Syystä tai toisesta hormonihoidot tuntuivat vain pahentavan asiaa. Kohdusta löytyi myoomia, jotka siirsivät kierukan pois paikoiltaan ja syvensivät epätoivon tilaani. Vihdoin viimein ei ollut enää muita hoitomuotoja jäljellä kuin kohdun poisto.

Kohdun poisto on gynegologian suurimpia leikkauksia eikä sitä lähdetä tekemään kevyin perustein. Itselleni leikkaus tuntui aluksi todella vaikealta, mutta kun erilaisista hoitomuodoista ei parin vuoden jälkeen löytynyt apua, tuntui helpottavalta päästä leikkaus jonoon. Suomessa tehdään paljon kohdun poistoja, vaikka hoitomenetelmät ovat kehittyneet. Kannattaa lukea ylen juttu aiheesta.

Luin etukäteen kokemuksia kohdunpoistosta ja törmäsin ajatukseen jossa eräs kohdunpoiston kokenut kuvaili kohtua naiseuden ytimeksi. Myös osa hänen läheisistään oli kauhistellut ajatusta kohdun poistosta. Itselleni asia oli menttaali puolella helpompi, paristakin syystä. Ensinnäkään en koskaan ole suhtautunut kohtuuni minään naiseuden ytimenä vaan enemminkin vanhana uskollisena sotaratsuna. Toisekseen lastemme lukumäärä on päätetty jo yli kymmenen vuotta sitten, kun miehelleni on tehty sterilisaatio. Tämä sanottuna oli silti yllätys millaisen tunne ryöpyn leikkauksen lähestyminen aiheutti. Aikaisemmin päätös lapsiluvusta oli oma, minun ja mieheni päätös. Leikkaus tavallaan otti pois omaan päätökseen liittyvän määräysvallan, jatkossa kehoni ei voisi kantaa lasta vaikka haluaisinkin. Ja todennäköisesti raskaaksi tuleminen olisi muutenkin vaikeaa myoomista ja endometrioosista johtuen. Tuosta sterilisaatiosta nyt puhumattakaan. Silti järjenvastainen haikeus täytti mieleni. Tässäkö ne nyt olivat, nuoruuteni hedelmälliset vuodet? Suurimmat kriisit kohdun poistosta liittyivät siis ikääni, naiseuteeni en koe leikkauksella olleen vaikutusta.

Odotin leikkausta puolisen vuotta. Välillä ajattelin leikkausta enemmän, välillä vähemmän. Välillä jännitti, välillä toivoin leikkaus ajankohdan olevan jo huomenna. Kävin lääkärissä leikkaustapa arvioinnissa ja kohtuni sai hyvää palautetta. Neljästä lapsesta huolimatta kohtuni oli hyvässä kunnossa ja napakasti oikealla paikallaan. Että jotain hyvää sentään.

Itse leikkaus oli minun näkökulmastani helppo. Nukahdin ja heräsin vatsassani kolme reikää ja kurkku käheänä. Olin yön sairaalassa ja sain säkillisen lääkkeitä mukaani. Naistenklinikalla hoito oli hyvää ja empaattista. Sairaslomaa sain kaksi viikkoa.

En vielä tiedä miten leikkaus tulee muuttamaan elämääni. Sen kuitenkin tiedän, että endometrioosi löydettiin vasta tähystysleikkauksessa ja että ennen leikkausta otetuissa verikokeissa paljastui, että minulla on varastoraudan puutosta. Rautakuuri auttoi väsymykseen ja olo on pitkästä aikaa toiveikas. Ehkä naisen elämä voi olla muutakin kuin väsymystä, särkyä ja jatkuvaa vuotamista.

 

 

 

Yrittäjyydestä

Yrittäjyys on viime päivinä tuntunut kirosanalta, ainakin jos sosiaalista mediaa on uskominen. Ja jos yrittäjyys vielä on mennytkin, niin työnantajat ne vasta ovatkin tyrmistyttäviä oman edun tavoittelijoita. Kahden ja puolen vuoden kokemuksella Perhekoti Vipusen yrittäjänä uskaltaisin väittää ettei asia ole ihan niin yksiselitteinen.

Mä olen fundeerannut asiaa paljon, totta kai, olenhan kumpaakin. Sekä yrittäjä, että työnantaja. Mun tuttavapiiriini kuuluu paljon yksinyrittäjiä ja pieniä, alle 10-henkeä työllistäviä yrittäjiä ja mun näkökulmasta näitä ihmisiä on aina yhdistänyt rohkeus tehdä sitä mitä rakastavat ja intohimo omaa alaa kohtaan. Totta kai olen katsellut touhua ikään kuin samalta puolelta pöytää, mutta todella harvoin tapaamieni yrittäjien ensisijainen tavoite elämässä on ollut tehdä kovaa voittoa. Jokainen tapaamani yrittäjä toivoo elävänsä omalla työllään ja saavan korvauksen työstään, mutta sama homma on muuten kaikkien tuntemieni palkaansaajienkin keskuudessa. Eli ainakaan siinä suhteessa emme ole kovin erilaisia.

Yksin yrittäjissä ja pienyrittäjissä on monenlaisia lähtökohtia. Toiset ovat kasvattaneet omalla työllään yritystään pikkuhiljaa oman palkkatyönsä ohella, ennen kuin ovat hypänneet täysipäiväisesti yrittäjyyteen ja toiset, kuten allekirjoittanut, on ottanut lainaa yrittäjyyden aloittamiseen. Yhteistä kaikille on halu tehdä valitsemaansa työtä. Yrittäjä ottaa riskin siitä, että toiminta kantaa ja tuottaa riittävästi kattaakseen toiminnasta aiheutuvat kulut ja työntekijöiden palkan. Vasta sen jälkeen maksetaan oma palkka. Ainakin uusissa, kasvavissa ja kehittyvissä yrityksissä mahdollinen voitto menee usein yrityksen kehittämiseen. Lisäksi työntekijöille kuuluvat lakisääteiset maksut, kuten lomarahat, yrittäjä maksaa itselleen, jos viivan yläpuolelle jää rahaa. Kaikissa yrityksissä yrittäjä tinkii omasta palkastaan, jos taloudellinen tilanne sitä vaatii. Se on osa yrittäjän riskiä.

Julkisessa keskustelussa tälläinen yrittäminen, jossa yrittäjä ei pysty maksamaan itselleen kilpailukykyistä palkkaa tuomittiin tyhmyytenä. Suomessa on yli 280 000 yritystä, joista yli 90% eli 264 519 on alle 10 hengen yrityksiä. Nämä mikroyritykset työllistävät 332 619 henkilöä. Eli tyhmää tai ei, yrittäjät luovat oman työpaikkansa lisäksi töitä myös muille. Lähde. Ilman yrittäjiä olisi työpaikkojakin vähemmän. Ilman yrittäjiä yhteiskuntamme näyttäytyisi hyvin eri näköisenä. Ilman yrittäjiä mä en henkilökohtaisesti voisi valita läheskään niin monessa asiassa kun nyt voin. Ilman yrittäjiä palveluiden ja tuotteiden valmistus olisi kaikki yhden tahon käsissä ja me kaikki tiedämme miten hyvin se on mennyt.

Yrittäjän ja palkansaajan tilanne on erilainen. Työntekijällä on lakisääteisesti turvattu palkka, lisät ja työajat, on lomat, äitiyslomat ja mahdollisuus sairastamiseen. Yrittäjällä ei ole muuta lakisääteistä kuin YEL, vakuutukset ja verot. Yrittäjällä on riski. Jos kaikki menee hyvin, riski kannattaa. Ja jos taas ei, yrittäjä vastaa siitäkin. Yrittäjän tehtävänä on valvoa yrityksen etua. Se on ehkä ollut itselleni vaikeinta ymmärtää. Yrityksen kannalta on tärkeintä, että sen toiminta on laadukasta ja että yritys tekee sen minkä asiakkailleen lupaa.

Työntekijät ovat tässä avain asemassa. Yrittäjänä tehtäväni on pyrkiä luomaan ympäristö, jossa työntekijät voivat parhaalla mahdollisella tavalla toteuttaa yrityksen perusideaa. Tehtäväni on kuunnella, mahdollistaa, kannustaa ja vaatia. Tehtäväni on olla oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Ja se ei ole helppoa. Pienessä työyhteisössä jokaisen työntekijän rooli on merkittävä, heikkoudet ja vahvuudet korostuvat. Jos joku ei syystä tai toisesta pysty tekemään jotakin, muut työntekijät paikkaavat. Jos joku jatkuvasti vie ilmapiirin alas tai haastaa riitaa, vaikuttaa se koko työympäristöön.  Pienessä yrityksessä ei pysty välttelemään ketään tai mitään. Työnantajana pystyn tekemään paljon. Voin miettiä työvuoroja ja hankkia työnohjausta. Voin tarjota koulutusta. Koko yritys ei kuitenkaan voi muokkautua yhden työntekijän mukaan. Yrityksen perustehtävä on tärkein.

On olemassa hyviä työpaikkoja ja huonoja työpaikkoja, osaavia ja osaamattomia yrittäjiä. On olemassa työpaikalta varastelevia työntekijöitä ja ilkeitä esimiehiä. On olemassa ihmisiä, jotka nauttivat yrittämisestä, niitä jotka ovat ajautuneet yrittäjiksi ja niitä, joille yrittäminen ei sovi. On olemassa ihmisiä, jotka ovat todella hyviä työssään, mutta heistä ei ole yrittäjiksi eikä esimiehiksi. Ja sitten niitä, jotka eivät osaa mitään muuta kuin johtaa. Ei ole hyviä ja pahoja, oikeita ja vääriä puolia. On ihmisiä ja on erilaisia tehtäviä.

Yrittäjä ei ole työntekijöidensä vihollinen, eikä työntekijä ole yrittäjälle vain riski ja taakka. Kummatkin tarvitsevat toistaan, kumpikin hyötyy toisesta ja ilman jompaa kumpaa homma ei toimi.

Töissä nähdään!

PS. Jos yrittäjyys kiinnostaa, niin lue myös Olisiko teillä hetki aikaa puhua yrittäjyydestä?

Kolme askelta parempaan kahviin

Tunnustaudun tässä heti alkuunsa kahvin rakastajaksi. Jokainen aamuni alkaa kahvilla. Hyvällä kahvilla. Kahvin suhteen minua voisi kutsua jopa nirsoksi. En kelpuuta mukiini mitä tahansa juhlamokkaa, vaan suosin vähän tummempaa paahtoa.

Kävin kuitenkin jokin aika sitten vierailulla (taas! Tämä on jo toinen kerta) Helsingin punavuoressa sijaitsevassa Kaffa roasteryssä. Koko vierailu sai alkunsa Instagramissa, jossa olen seuraillut Kaffan meininkejä jo pidempään. Ehdotin josko pääsisimme tutustumaan kahviyritykseen uudemman kerran, sillä ensimmäinen kiekka meni ensi ihmettelyn piikkiin. Silloin hankin meille Aeropress keittimen, nyt ajankohtaiseksi oli tullut oman kahvimyllyn hankinta.

Kaffan paahtimon yhteydessä toimii kahvila, jonka lasiseinien läpi pääsee kuka tahansa ihmettelemään kahvinpaahtoprosessia. Kannattaa suunnata aamukahville, jos mielii nähdä paahtimon täydessä työntouhussa. Paahtimon yhteydessä on myös tila jossa voi pitää cuppinkeja eli kahvimaistajaisia, myymälä, jossa myydään kahvilaitteita sekä yrityksille, että kotitalouksille sekä koulutustilaa.

Itselleni kahvissa on tärkeää maun lisäksi ekologisuus ja eettisyys. Olen aikaisemmin ollut hyvin tarkka siitä, että juomani kahvi on reilun kaupan sertifikaatin saanutta kamaa. Kaffan kahveilla ei reilun kaupan sertifikaattia ole, mutta heillä on tarjota viljelijöille jotakin parempaa. Kaffan oma Kaffa handshake tarjoaa kahvin viljeliöille mahdollisuuden saada reilun kaupan kahvia parempi hinta omasta sadostaan. Kun viljelijät satsaavat kahvin laatuun, myös siitä maksettu hinta nousee. Kaffa tekee myös paljon yhteistyötä paikallisesti tuotannon kehittämisen suhteen.  Tuotteen laatu ja työntekijöiden olot käydään tarkistamassa paikan päällä.

Kahvi on intohimo, jonka jaamme tuhansien suomalaisten kanssa. Haluamme olla aktiivisesti mukana suomalaisen kahvikulttuurin kehittämisessä. Tärkeintä on aina kahvin hyvä maku, mutta näemme myös kahvin alkuperän jäljitettävyyden oleellisena osana toimintaamme. Ostammekin raakapavut aina mahdollisimman suoraan viljelijältä, jotta voimme taata kahvin laadun ja eettisyyden. –Kaffa

Vierailu Kaffassa avasi kahvin maailmaa taas vähän enemmän. Vaikka olen edelleenkin tumman paahdon ystävä, haastoin itseni kohtaamaan myös ennakkoluulottomasti vaaleammat paahdot. Vaalea paahto ei yllättäen tarkoitakaan kitkerää sivumakua vaan jopa hedelmäisiä aromeita! Opin, että kahvit ovat vähän kuin viinejä. Niiden makuun vaikuttaa paahtoasteen lisäksi myös alkuperä. Eri maiden kahveissa on erilaiset fibat. Ja mitä tummempi paahto on, sitä enemmän se peittää kahvin omia aromeita. Vaalean paahdon ystävien on siis oltava vielä tarkempana kahvin laadun suhteen!

Kolme askelta parempaan kahviin

        1. Osta laadukasta kahvia. Hyvä laatuinen kahvi maistuu hyvältä. Huono laatuisesta kahvista ei saa hyvän makuista millään konstilla. Hyvä kahvi on poimittu käsin, sillä kahvipavut kypsyvät eri aikoihin. Raa’at, yli kypsät ja vialliset pavut vaikuttavat kahvin makuun, mutta laskevat kahvin hintaa. Suomalaisessa kahvissa usein maistuva kitkeryys ei kuulu hyvään kahviin.
        2. Jauha pavut itse. Tuoreus on avain asemassa hyvässä kahvissa. Tuoreessa kahvissa ovat jäljellä kaikki aromit ja maut. Kiinnitä myös huomiota siihen koska kahvi on paahdettu. Kahvi on parhaimmillaan noin kuukauden sisällä paahtamisesta. Jauha pavut oikeaan karkeuteen keittimestäsi riippuen.
        3. Siivoa keittimesi. Puhtaus on puoli ruokaa myös kahvinkeitossa.

Tässä pieni video meidän metsäsumpeista. Kaffet tarjosi Kaffa Roastery.

Suppilovahverolasagne

Suppilovahverolasagne on herkullinen ja helppotekoinen kasvisruoka arkeen. Ohje on peräisin Perinneruokaa prkl keittokirjasta ja osallistun tällä reseptillä #suurikeittokirjahaaste ‘eseen.

Mika Rampan Perinneruokaa Prkl on visuaalisesti silmää miellyttävä opus, jossa nimensä mukaisesti keskitytään ammentamaan inspiraatiota perinteisestä suomalaisesta ruuasta. Kaikkiin ruokiin on kuitenkin haettu uusia ideoita sekä valmistapoihin, että reseptiikkaan. Kirja on jaettu pikkusuolaisiin, lisukkeisiin, lämpimiin ruokiin, pieniin herkkuihin, suolaiset leivonnaiset ja makeat leivonnaiset osioihin. Jokaisesta osiosta löytyy herkullisen kuuloisia reseptejä ja ilokseni myös runsas valikoima lihattomia ruokia. Kirjasta löytyy resepti niin perunasusheihin, voikukkahilloon, suppilovahverolasagneen kuin itse tehtyyn lakritsaankin. Joita muuten kokeilin, mutta en saanut onnistumaan. Töhnä maistui hyvältä, mutta ei kovettunut riittävästi.

Nyt kun lähdin selailemaan kirjaa uudestaan suppilovahverolasagne mielelessäni niin innostuin todella paljon kirjan resepteistä, joita voisin hyödyntää joulun alla. En tiedä miksi, mutta monista resepteistä tuli mieleeni joulu, ehkä se oli kuvien maanläheisyys sävyissä ja stailauksessa. Oli miten oli, suosittelen kirjaa kaikille jotka haluavat fiilistellä perinteisen suomalaisen ruuan parissa.

Suppilovahverolasagne

Täyte:
300 g suppilovahveroita
2 rkl voita
2 sipulia
1 kirpeä omena
1/2 ruukku rakuunaa
1tl suolaa

Kastikepohja:
3 rkl voita
3/4 dl vehnäjauhoja
1 l täysmaitoa
250 g juustoraastetta (käytän näihin aina kaikki juuston jämät, mitä kaapista löytyy)
1/2 tl suolaa

Lisäksi:
12 lasagnelevyä
50g juustoraastetta

Tee näin:
Puhdista sienet ja hienonna niitä hieman. Paista sieniä paistinpannulla, kunnes neste on haihtunut kokonaan. Kuori ja hienonna sipulit. Lisää pannulle voi ja lisää joukkoon sipulikuutiot. Paista, kunnes sipuli on kypsynyt.

Kuori ja kuutio omena ja lisää se pannulle. Hienonna rakuuna ja lisää pannulle. Mausta suolalla ja nosta sivuun odottamaan.

Valmista kastikepohja sulattamalla voi kattilassa. Lisää joukkoon vehnäjauhot ja anna kiehua hetki, älä kuitenkaan ruskista. Lisää joukkoon täysmaito ja anna kiehua hetki. Lisää juustoraaste.

Kaada paistetut sienet kastikkeen joukkoon ja mausta suolalla.

Kokoa lasagne. Voitele nelikulmainen vuoka kauttaaltaan voilla. Lusikoi pohjalle ensin kastiketta ja lisää sitten kerros lasagnelevyjä. Kerroksia tulee 3-4 vuuan koosta riippuen. Lisää lopuksi kastiketta ja päällimmäiseksi juustoraaste.

Paista 175-asteisessa uunissa noin 1 tunti. Anna lasagnen vetäytyä ennen tarjoilua. Tarjoile raikkaan salaatin kanssa.