Bengtskärin majakka reissu oli kuin aikamatka lapsuuteni kesiin saaristossa. Luodolle meidät kuljetti vene, jota aaltojen yltyessä aloin mielessäni kutsua saunakuupaksi. Kuupan edetessä lähes puolitoista metrisissä aalloissa saattoi hyvin tuntea luissa ja ytimissään sanonnan ”Meri vie, meri tuo”. Tällä kertaa meri toi meidät turvallisesti majakalle.
Jo heti ovesta sisään astuessa meidät ympäröi mummolamainen haju. Vähän tunkkainen vanhan rakennuksen, menneiden vuosikymmenten ja pullan sekoitus. Sellainen mistä tavallaan ei pidä, mutta ei kuitenkaan voi olla pitämättäkään. Siinä me sitten kaikki yöpyjät kipitimme majakan kolmanteen kerrokseen yöpymään huoneisiin, joihin saa avaimen pyydettäessä.
Koko yöpymiskerros oli aikaisemmin toiminut majakan henkilökunnan koteina. Jokaisella perheellä oli ollut hellahuone ja kammari. Menneistä ajoista muistona osassa huoneista oli vanha huuva. Huone oli vaatimaton, vaikkakin se oli nimetty majakanvartian mukaan. Mahtipontisesta nimestään huolimatta huone oli kuin mummolasta, päiväpeittoineen ja ryijyineen. Paksuilla ikkunalaudoilla kukkivat pelargoniat korostivat pysähtynyttä tunnelmaa. Vain ikkunasta avautuva meri pauhasi lakkaamatta.
Majakassa ruoka katetaan pöytään puolilta päivin ja illan suussa. Kalakeittoa ja lohilaatikkoa lounaaksi, pieni, mutta herkullinen pitopöytä illalliseksi. Perinteisiä ja rehellisiä makuja, kalaa ja perunaa. Suolaa, kermaa ja voita ei säästellä. Joka ruualla on jälkiruokaa ja kahvin kanssa on tuoretta pullaa. Henkilökunta on ystävällistä ja vieras tuntee nopeasti olonsa kotoisaksi.
Majakalla ei ole mitään tekemistä. Pieni luoto on nopeasti tutkittu. Sen jälkeen voi alkaa tuijottaa merta. Meren tuijottaminen on aluksi tylsää, mutta mitä pidempään merta tuijottaa, sitä mielenkiintoisemmaksi se käy. Tuntikausien jälkeen kuvittelee jo vähän ymmärtävänsä merta ja sen mielenliikkeitä. Mikä tietenkään ei pidä paikkaansa, koska heti sen perään iskee oman mitättömyyden ymmärtämisen tunne. Pienellä luodolla pieni ihminen on kuin kärpäsen paska tapetissa.
Ruokailujen ja meren tuijottamisen välissä saunotaan ja uidaan meresssä. Ei tietenkään niissä puolitoista metrisissä aalloissa vaan luonnon altaassa. Ja mitkä löylyt saunassa saakaan. Täydellisen pehmeät ja lempeät, sellaiset mitkä lämmittävät luut ja ytimet ja hellivät oman elämänsä merikarhun viimassa pinttynyttä nahkaa.
Bengtskärin majakka on monella tapaa kiinni menneisyydessä. sillä on uskomaton historia ja sen nykyinen olemus tuntuu jääneen lapsuuteni kesiin 70-luvulle, niin hyvässä kuin pahassakin. Yhteisten tilojen ilme oli nuhjuinen, mutta missään muualla en ole törmännyt yhtä lämpimään vieraanvaraisuuteen ja aitoon mummolamaisuuteen kuin majakalla.
Alun perin suunnitelmissani oli pitää pieni kesätauko Heinäkuussa, mutta tauko venähti ylättäin tähän aamuun saakka. Taisin olla sen tarpeessa, sillä usein minuun iskee nopeammin tarve palata blogin pariin.
Kakkua ja kaljaa Matildan kartanossa
Kesä on tehnyt hyvää. Tänä vuonna koko kesäloma oli ensimmäistä kertaa täysin avoin, suunnittelematon ja helppo. Teimme mitä huvitti ja jos ei huvittanut, niin emme tehneet mitään. Kuinka tarpeeseen se tulikaan. Ja miten vaikeaa se olikaan. Vielä viime metreillä emmin, pitäisikö sittenkin lähteä johonkin, vuokrata mökki jostakin? Tuntuuko loma edes lomalta, jos ei tee mitään?
Mutta me teimme. Teimme kaksi yhden yön kotimaanmatkaa, toisen Porvooseen ja toisen Teijoon, jossa pääkohteemme oli Kemiössä sijaitseva Westersin puutarha. Suosittelen kumpaakin kohdetta lämpimästi. Mathildedal on viehättävä kylä hyvillä ruokailumahdollisuuksilla, joista nostan erityisesti esille Ravintola Terhon pizzat ja Matildan kartanon juureen leivotut herkut, joita voi nauttia upeassa miljöössä. Paluumatkalla poikkesimme vielä nautiskelemaan Tammisaaren merellisestä tunnelmasta.
Jonka lisäksi järjestin kahdet juhlat. Omat 40 vuotisjuhlani ja poikani protujuhlat.
Sanoisin, että jotain tuli tehtyä.
Ainut kuva minkä otin 40 -vuotis syntymäpäiviltäni, vaikka olin raahannut kamerankin valmiiksi. Keskityin nauttimaan ystävistä, ruuasta ja juomasta.
Lomalla oli myös aikaa levätä. Olla kotona jos mikään muu ei huvittanut. Löytää uusi rytmi elämään. Hoitaa puutarhaa, nauttia olemisesta, kiireettömyydestä, aikatauluttomuudesta ja hiljentää olkapäällä jatkuvasti motkottava suorittamisen tarve. Sai kerättyä voimia syksyn haasteisiin. Kiitos kesä 2019, teit hyvää.
Tämä kesä on ollut aikamoinen. On ollut ihanaa puuhailla kaikenlaista puutarhassa ja nyt pikkuhiljaa myös nauttia sen tuottamasta sadosta.
Heinäkuun alussa osallistuimme Avoimet puutarhat päivään ja sen suosio yllätti meidät ihan täysin. Vieraita kävi pitkälle toista sataa ja väkeä piisasi aivan tapahtuman loppuun asti. Oli tosi kivaa jutella ihmisten kanssa ja kertoa omasta puutarhastaan, kanojen pitämisestä, kasvihuoneista, kasvulaatikoista, mehiläisitä ja tietenkin kukista! Viiden tunnin jälkeen ääni oli käheänä ja poskilihakset krampissa hymyilemisestä, mutta kyllä kannatti. Ensi vuonna osaamme varautua paremmin esimerkiksi parkkipaikkojen kanssa.
Omavaraisuusaste on noussut kohisten. Suoraan kasvimaalta saa jo kesäkurpitsaa, kurkkua, juurikkaita, perunaa, basilikaa, persiljaa, korianteria, sipulia, lehtikaalia, krassia ja tietenkin raparperia. Moni muu näyttää hyvältä, tomaateissa on hyvin raakileita, varsiparsakaalin kukinnot ovat jo näkyvissä, porkkana kasvaa terhakkaasti, mansikasta ei ole tullut valtavaa satoa, mutta maistelemaan olemme päässeet. Kaiken kaikkiaan sato näyttää ilahduttavalta.
Otsikossa viittaan kypsymisellä siihen, että täytän pian 40 vuotta. Minulla on asian suhteen sikäli ristiriitaiset fiilikset, etten koe itseäni sinällään vielä vanhaksi tai muutoin kriiseile siitä, että siirryn uudelle vuosikymmenelle. Olen kuitenkin kuluvan vuoden aikana sairastanut tai oikeammin saanut hoitoa sairauksiini enemmän kuin koskaan ennen. Olo tuntuu semisti nahistuneelta. On tietenkin hyvä että saa hoitoa, mutta mikään ei tunnu enempää vanhenemiselta kuin sairastaminen.
Muutoin en haikaile nuoruusvuosiani. Minusta jokaiseen ikään on kuulunut niin paljon hyvää ja niin monia haasteita, että mielummin kuin pörräisin paikoillani haluan katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
Forestfoody on kauppapaikka tuotteille, jotka ammentavat inspiraationsa Suomen luonnosta. Valittavana on kaikkea herkuista kosmetiikkaan ja villiyrttiretkiin.
Olen tänä kesänä innostunut uudella tavalla luonnon antimista. Lapsesta saakka olen käynyt sienessä, rakastanut marjoja ja nauttinut metsässä samoilusta. Tänä vuonna olen kuitenkin siirtänyt kiinnostukseni nextille levelille niin sanotusti. Kävin nimittäin kauppayrttipoimijakoulutuksen, joka antaa minulle nyt pätevyyden poimia ja myydä 16 eri luonnonkasvia. Luonnontuotteita hyödyntääkseen ei kuitenkaan tarvitse käydä mitään virallista koulutusta, vaan riittää että omaa riittävät taidot käyttämiensä kasvien tunnistamiseen.
Opi tunnistamaan ja hyödyntämään luonnonkasveja
Forestfoodyn kautta osaajat ja tekijät kohtaavat kuluttajat. Voit esimerkiksi varata villiyrttiretken, jonka avulla pääset alkuun omassa harrastuksessasi. Osallistuin villiyrtti kävelylle, joka järjestettiin Helsingin Mustikkamaalla. Retken aikana sai perustiedot 7 eri kasvista, niiden tunnistamisesta, poiminnasta ja käytöstä. Lisäksi retken päätteeksi pääsimme maistamaan ohjaajana toimineen Riikka Rängmannin loihtimia villiyrttiherkkuja. Onneksi saimme mukaamme kerkkämisun ohjeen, sillä siinä on resepti, joka kääntää paatuneimmankin villiyrttiskeptikon mielen!
Vaikka useimmat kävelyn aikana tunnistamamme kasvit olivat minulle entuudestaan tuttuja, inspiroi kävely silti kokeilemaan tuttuja kasveja uudella tavalla. Sen lisäksi, että porukassa on aina hauskempaa. Helsingin lisäksi kävelyitä on saatavilla ainakin Uudellamaalla, Raaseporissa ja Oulussa. Katso tarkemmat tiedot nettisivuilta.
Kurssien ja retkien lisäksi Forestfoodyn kautta voi tilata kirjoja, joiden kanssa omaa makumatkaa voi aloitella. Yhteistyön tiimoilta kartutin omaa kirjahyllyäni Villiyrtit -hyvinvointia kotikulmilta kirjalla.
Luonnonkasvien hyödyntämisessä tärkeintä on tunnistaa keräämänsä kasvit. Erilaisista kirjoista ja oppaista saa hyvin apua, mutta mielestäni helpointa ja varminta on opetella uuden kasvin käyttäminen asiantuntevan oppaan kanssa. Tunnistamisen lisäksi on tärkeää tietää milloin ja mistä kasveja saa ja kannattaa kerätä.
Puhtaita raaka-aineita ja huumaavia tuoksuja
Olen villiyrtti innostukseni myötä todennut myös sen, että kaikkeen ei oma aika riitä, vaikka intoa ja osaamista olisikin. Keväällä ja alkukesästä suurin osa luonnonantimista kasvaa keruuvaiheeseen samanaikaisesti. Olisi ihanaa, että kotoa löytyisi vähän kaikkea, niin teeaineksia kuin kosmetiikkaankin soveltuvia luonnonkasveja. Forestfoodystä voi myös ostaa valmiiksi kerättyjä villiyrttejä ja tai niistä tehtyjä tuotteita. Erityisesti itselle vieraampia kasveja voi huoletta kokeilla, kun niiden keruusta on huolehtinut koulutettu kerääjä.
Minä päädyin tilaamaan kuivattua kehäkukkaa, sillä vaikka sitä kasvaa omassa puutarhassani, se on vasta aloittanut kukintansa ja tarve on nyt. Lisäksi tilasin kahta erilaista kuorinta-ainetta: vadelma-sokeri ja koivu-merisuola. Ja miten huumaava tuoksu näissä onkaan! Erityisesti tuota vadelma scrubia tekisi mieli syödä suoraan purkista.
Kaupasta saa myös suoraan suuhun pantavaa, kuten esimerkiksi herkulliset mesiangervomarmeladit, ja runsaasti erilaisia mausteita.
Tavoitteeni on pikkuhiljaa kasvattaa omaa osaamistani niin poiminnan kuin käytönkin suhteen. Mitä enemmän luonnonyrteistä oppii, sitä enemmän ymmärtää kuinka vähän hyödynnämme luontoäidin tarjottavia.
Toivon Forestfoodylle kaikkea hyvää heidän tavoitteessaan tehdä kotimaisia pienyrittäjien tuotteita tunnetuksi ja levittää luonnontuotteiden ilosanomaa!
Porvoo oli ihana ja kaiken kaikkiaan haaveitteni täyttymys. Matkustimme Porvooseen Runebergilla mennen tullen, yövyimme vanhan kaupungin idyllisimmässä hotellissa, Pariisin Villessä ja vierailimme Brunbergin karkkitehtaan myymälässä. Söimme ihanassa ravintola Salt.issa kirkon kupeessa ja joimme jääteetä ja söimme suklaata Petris chocolate roomissa (kaksi kertaa). Ja kiersimme kaikki löytämämme antiikki kaupat. Tutustuimme myös ihastuttavaan Frederika Runebergin puutarhaan ja Runergien kotimuseoon. Lyhyen minilomamme aikana meillä oli myös aikaa pelata Pokemon Go:ta ja kohnata kaikki ihanat vanhan kaupungin putiikit. Kokonaisuudessaan vietimme koko lomamme neliökilometrin alueella ja se oli ihanaa.
Porvoo – yöpyminen ja ravintolat
Pariisin Ville
Pariisin Villestä olin haaveillut jo tovin. Olin nähnyt kuvia jossain matkailulehdessä ehkä, mutta tiesin jo etukäteen että viihtyisin. Hotellia suositellaan aikuisille, mutta se sopi mielestäni hyvin myös meidän seurueelle, jossa mukana oli 11 ja 16 vuotiaat tytöt. Jokainen huone on persoonallisesti sisustettu, tyttöjen huoneessa oli hauska koira tapetti ja meillä viehättävä kukkateema. Palvelu hotellissa oli hyvin henkilökohtaista aina varauksesta uloskirjautumiseen saakka. Parasta antia oli kuitenkin ihan paikallisista herkuista koottu aamiainen. Ainut moitteen sana tulee minibaarin antimista. Oluen ystäväna mieheni jäi ihmettelemään miksei minibaarista löytynyt laadukasta kotimaista pienpanimo olutta? Kaiken kaikkiaan Pariisin Ville lunasti odotukset ja voin lämpimästi suositella hotellia kotimaan luksuslomasta haaveileville.
Salt.
Illallisella kävimme lukijoiden suosituksesta Salt.issa. Valitsimme 8 ruokalajin menun, jossa otettiin hyvin huomioon erilaiset ruokavaliot. Ruokalajit olivat melko perinteisiä ja raaka-aineet pääasiassa kaikille tuttuja. Esimerkiksi perunaa ja kanttarelleja ja miedosti savustettua lohta. Täydellistä! Myös jälkiruuaksi tarjoillut kotimaiset juustot olivat vertaansa vailla. Ravintolassa annokset on tarkoitettu jaettavaksi, mikä on varmasti toisille haaste, meidän porukassa se toimi. Pienenä miinuksena koin sen, että ruokalajien välissä ei meinattu vaihtaa lautasia. Jouduimme huomauttamaan asiasta, sillä mielestäni yli 50 euron hintaisessa menussa ruokalajit kuuluu saada syödä puhtailta lautasilta. Lisäksi annokset olivat suuria, mistään pipertelystä ei tarvitse kärsiä, jos näin voi sanoa. Toisaalta 4:n ruokalajin jälkeen olisi ollut valmis siirtymään jälkiruokaan, eikä pääruoka numero kahteen, joka ei valitettavasti maultaan yltänyt ensimmäisten tasolle. Olisin myös mielelläni nähnyt makeana jälkiruokana jotain kotoisampaa kuin churrot.
Petris chocolate room
Petris chocolate roomissa kävimme “jääteellä” eli maistelemassa Petrin kuuluisia suklaita. Koska ensimmäisellä kerralla emme saaneet riittävän laajaa näkemystä suklaista, menimme maistamaan suklaita vielä toiseenkin otteeseen ja pakko se on sanoa, suussa sulavaa! Minä maistoin lakritsi- ja mustaherukkapraliineja, joista voittajaa on mahdotonta sanoa. Myös se jäätee oli erinomaista. Petris chocolate room palvelee myös Mathildedalissa ja netissä.
Gabriel 1763
Ennen kotiin lähtöämme piipahdimme Gabrielissa gourmet pizzalla, niin kuin ravintola itse mainostaa. Listalla oli useampikin herkullisen kuuloinen pizza ja päädyimme kaikki eri vaihtoehtoihin. Listalta löytyy mm. Kirkko ja Rautakauppa nimiset pizzat. Oma pizzani “Högharun” piti sisällään lohta, marinoitua parsaa, talon mätiskagenia, lime-jogurttikastiketta, ruohosipulia ja sormisuolaa. Mieheni söi jättikatkarapuja ja manchegojuustoa sisältävän “Söderskär” pizzan. Alkupalaksi lounasaikaan oli tarjolla perinteinen kaalisalaatti. Pizzat olivat mainiot, katkaravut olivat juuri sopivan kypsyisiä ja lohipizza mukavan mehevä. Jos ihan täydellistä pizzaa hakisi, niin silloin kiviuunissa paistaminen kruunaisi muutoin erinomaiset pizzat. Mutta kyllä nämä pannupitsatkin syötyä tulivat.
Näkemistä ja tekemistä
Brunberg
Lapsuudessani meillä oli mökki Kulloossa ja joka kesäinen retkikohde oli luonnollisesti Brunbergin karkkitehtaan myymälä. Siihen aikaan myymälä sijaitsi vielä eri puolella kaupunkia ja siellä myytiin niin sanottuja maanantai kappaleita. Muistan että ostimme usein säkillisen rikkimennyttä riisisuklaata. Samanlaista “jämä”myyntiä nykyisessä liikkeessä ei ole, mutta maistiaisia sen sijaan on. Ja kasapäin turisteja.
Antiikkia, antiikkia
Vanha Porvoo on täynnä vanhan tavaranliikkeitä. Osaan kannattaa tutusta jo senkin takia, että pääsee kurkistelemaan rannan punamultaisiin vajoihin. Osassa taas oli hyvinkin mukavasti esimerkiksi vanhaa Arbiaa, Finelliä ja Riihimäen lasia, jotka kaikki hivelevät omaa silmääni. Toisaalta edullisia löytöjä näistä antiikkimyymälöistä on ehkä turha etsiä. Meillä mukaan lähti yksi oluttuoppi ja muutamia vanhoja valokuvia. Antiikkiliikkeiden koluamisessa meillä hurahti tunti jos toinenkin.
Runebergin koti
Kun kerran Porvoossa ollaan, niin suorastaan pakollinen kulttuurinähtävyys on kansallisrunoilijamme kotiin rakennettu kotimuseo. Museon lisäksi kannattaa tutustua Fredrika vaimon puutarhaan, jossa perinteisten puutarhakasvien lisäksi löytyy harvinaisempiakin koristekasveja kuten risiini. Fredrika oli muuten myös aikaansa edellä huonekasvien kasvatuksessa. Hän sai vaikutteita euroopasta, jossa hänen lapsensa opiskelijat ja lähettivät sieltä pistokkaita muorin iloksi. Ajatelkaapa sitä!
Vanha Porvoo
Mielestäni vanhan Porvoon isoin nähtävyys on vanha Porvoo itse. Kun kävelee pitkin mukulakivikatuja ja vaeltelee kapeilla kaduilla päämäärättömästi saattaa välillä huomata olevansa Astrid Lindgrenin maailmassa, missä kaikki on mahdollista. Niin kuin vaikka hevonen kuistilla tai Eemeli karkaamassa halkovajasta makkaravarastoon. Vaikka nyt joku tietenkin älähtää, koska Suomessahan täällä ollaan. Oli miten oli, mielikuvitus lähtee helposti lentoon keskiaikaisia katuja kävellessä ja niiden mennyttä elämää pohtiessa. Kannattaa lukea lisää Porvoon historiasta esimerkiksi museoviraston sivuilta.
Riimikko
Tämä oli lapsuuteni tavarataivas. Ja omat tyttäreni rakastuivat puotiin samallalailla kuin itsekin lapsena. Kaupassa myydään leluja, nukkekodin tarvikkeita, kortteja ja kaikkea ihanaa. Suosittelen kaikille, oli sitten tarvetta leluille tai ei.
Banaaniletut on herkullinen ja helppo tapa käyttää mustuneet banaanit. Oikeastaan lettujen kannalta on sitä parempi, mitä kypsempiä banaanit ovat.
Rakastan aamupalaa. Kupillinen hyvää kahvia ja kauniisti esille laitettu herkullinen aamiainen on varma tapa ilahduttaa minua. Vielä kun pöytään on katettu jotakin itse tehtyä, banaanilettuja, skonsseja tai itse tehtyä leipää, kananmunia, hunajaa, marjoja tai kauden kasviksia niin aamiaishurmos on valmis. Katso täältä lisää aamupala ideoita.
Kotona viihtyvänä ihmisenä pitäisi useammin jaksaa panostaa aamiaiseen. Yhtenä ihan tavallisena aamuna päätin hyötykäyttää pöydällä mustuneet banaanit ja paistoin banaaniletut koko perheelle. Taisin itse olla asiasta eniten fiiliksissä ja katoin pöydän koreaksi terassille. Muiden mielestä oli liian aikaista/viileää/mitä lienee, joten pääasiassa nautin hetkestä itsekseni. Ja kuinka hyvää se tekikään!
Pitäisi oikeastaan useammin muistaa ja viitsiä tehdä asioita vain siksi, että itse tykkää. Kauheasti aikaa ja energiaa menee elämässä toisten ihmisten asioiden pohtimiseen, mikä tietenkin on äitinä ja työelämän roolissani tärkeää. Mutta erityisesti koska olen väsymiseen taipuvainen ihminen, tulisi minun erityisesti pitää huolta myös omasta jaksamisestani. Siinä banaaniletut astuvat kuvaan, ainakin noin niin kuin symbolisesti. Onneksi olen elämässäni oppinut jo, että välillä on kaikkien kannalta parasta olla vähän itsekäs ja ennen kaikkea sanoa, että tarvitsee apua jo vähän ennen kuin tilanne eskaloituu.
Tee enemmän asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi on jo ehkä vähän kulunut, mutta silti aina yhtä ajankohtainen motto. Ainakin itse meinaan välillä unohtaa sen tai ainakin tuntea huonoa omaatuntoa, jos keskityn elämässäni liikaa hyviin asioihin. Eikö olekin hullua?
Tänä kesänä olen nimittäin elänyt tuon mottoni mukaisesti. Olen kykkinyt puutarhassa päivittäin ja hoivaillut tomaattejani. Olin koko aikuisen ikäni haaveillut kahden kuukauden kesälomasta ja kesäkuussa vähensin työni minimiin ja nyt heinäkuussa olen kokonaan lomalla oikeista töistäni. Enkä meinannut kauheasti stressata bloginkaan kanssa. Taloudellisesti yrittäjälle lomailu näkyy tietenkin palkkapussissa, joten suurempia reissuja meillä ei tänä kesänä perheen kesken nähdä. Mutta koska jokaisella lapsella on joku kiva oma leiri tiedossa, ei haittaa vaikka perheen yhteiset menot olisivatkin lähinnä edullisempaa lähiseutu matkailua.
