Puutarha unelmia

Tykkään lukea moodboard juttuja blogeista. Tiedättehän sellaisia tauluja, joihin on kerätty inspiroivia kuvia. Visuaalista fiilistelyä. Minua inspiroi tällä hetkellä Puutarha. Olemme rakentaneet talomme vuonna 2006 ja pihaa on tehty pikku hiljaa alusta asti. Uusi talo on kuitenkin aina uusi talo. Omenapuut ovat hyvästä kasvustaan huolimatta vielä nuoria, eikä pihamme yhteydessä voida puhuakkaan tunnelmallisesta vanhasta puutarhasta.

Sellaisesta kuitenkin haaveilen. Tiedättekö pihoja, joissa kaikki näyttää siltä, että ne ovat oikealla paikallaan, kuin vahingossa? Erilaiset kasvit näyttävät kasvavan puolivillinä, mutta silti sulassa sovussa keskenään. Vanhat puutarhat näyttävät vaivattomilta ja helposti lähestyttäviltä. Puiden oksat riippuvat kapeiden käytävien päällä ja jossakin on  portti.

Upea puutarha näyttää hyvältä jokaisena vuoden aikana. Ensimmäiset lumikellot puhkeavat kukkaan aikaisin keväällä, viimeisten lumien vielä sulaessa. Sen jälkeen kukkisivat sipulikasvit, narsissit ja tulppaanit. Sitten omena- ja kirsikkapuut! Kesällä puutarha täyttyisi kukista, perhosista ja linnuista. Päiväkahvit voisi nauttia puiden varjossa, kevyen kesätuulen puhaltaessa. Syksyllä kypsyisivät omenat ja syysvärit elävöittäisivät maiseman. Omalta kasvimaalta nostettaisiin porkkanoita, punajuuria ja lanttua. Talvella puutarhan upeat havut pilkistäisivät esiin lumivaipanalta.

Olen kerännyt Pinterestiin aiheesta taulun, kannattaa käydä katsomassa lisää kuvia sieltä.

Lähde: turkeyfeathers.typepad.com

Puutarhassa risteilevät polut ja ortit ovat ihania. Pieni sokkeloisuus tekee minuun vaikutuksen ennemmin kuin tasaiseksi ajettu nurmikko.

Lähde: www.bhg.com

Voitko kuvitella istuvasi kesäpäivänä tällä penkillä? Minä voin. Takana oleva linnunpönttö on mahtava!

 

Lähde: flowersandpetals.tumblr.com

Aidan välistä puskevat päivänkakkarat. Kyllä kiitos!

Lähde: Flickr

Kukkapenkit, josta kukat elävä sulassa sovussa täyttäen koko alan. Näyttää siltä kuin kaikki olisi sattumalta kasvanut tuohon. Eikö olisikin upea penkki?

 

Lähde: personaltao.com

Tälläiset vähän sinne päin olevat laatoitukset inspiroivat myös!

Tätä kirjoittaessa ulkona on 9 astetta lämmintä ja vettä tihkuaa. Taidan lähteä laatoittamaan kasvihuonetta, että olen taas askeleen lähempänä unelmieni puutarhaa!
Millaisia puutarha unelmia sinulla on? Uskotko, että joskus vielä istut siinä pihakeinussasi ja katselet unelmiesi puutarhaa?

Viikon asukuva -koiran kera

Hello! Aika esitellä tämän viikon asu!
plus size päivänasu

Tää mekko on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi mun lemppareista. Puen sen farkkujen tai leggareiden kanssa. Alkuun vierastin vähän sen vartaloa nuolevaa istuvuutta, mutta nykyisin olen sen asian kanssa sinut. Mekko on mukava päällä ja sopii hyvin siistiksi, mutta sopivan leppoisaksi asuksi moneen lähtöön.

plus size päivänasu

Vaikka olen vasta alkutaipaleella Plus size fashion kuvissa, on minulla antaa yksi vinkki kuvien ottamiseen. Hankkikaa iso koira! 😉 Martta on siitä hauska otus, että kun yritän kuvata sitä, se ei pysy yhtään paikoillaan ja tuntuu jotenkin vierastavan kameraa. Kun taas otan näitä asukuvia, se yrittää tunkea jokaiseen mukaan. Onko teillä muilla lemmikkien omistajilla tälläisiä pulmia?

plus size päivänasu

Mekko -Asos / Farkut – Asos Curve / Kengät – Crocs

Hauskaa päivää sinulle!

Valokuvauskoulu 2: Kameran valinta

 

 

Vinkkejä kameran valintaan

Keskityn tässä digikameroihin, ja niihin filmikameroihin joilla perheessämme kuvataan.
Kameroita on monentyyppisiä ja mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin soveltuvia. Jos haluat pienen, taskuun sopivan kameran, on se käyttö ominaisuuksiltaan erilainen kuin järjestelmäkamera, johon voit vaihtaa objektiiveja. Nykyisin markkinoilla on vielä näiden välimuotoja, pieniä digijärkkäreitä.
Kameraa valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota ainakin näihin seikkoihin; Käsisäätömahdollisuuksiin, mukavuuteen, hintaan ja lisäksi pokkareissa kiinnittäisin huomiota kameranvalovoimaisuuteen, eli aukon suuruuteen.  Etukäteen kannattaa miettiä mitä haluaa kuvata, millaisia kuvia haluaa ottaa ja mitä tekijöitä kamerassa arvostaa.
Monesti puhutaan megapikseleistä. Niitä on helppo vertailla kameroiden välillä, mutta nykyisissä kameroissa niitä on tarpeeksi. Suurin mahdollinen megapikseli määrä ei yksistään kerro kuvan laadusta. Megapikseleillä tarkoitetaan niitä pisteitä, joista kuva koostuu. Pisteiden määrä vaikuttaa kuvan yksityiskohtiin. Jos ajattelette, että kuva koostuisi vaikka 100 pisteestä, ei siinä luonnollisesti voi olla lainkaan yksityiskohtia, vaan kyse olisi lähinnä erivärisistä alueista. Mitä suurempiin pikselimääriin mennään, sitä enemmän kuvassa on informaatiota.
Mukavuuskamerassa on tärkeää siksi, että paras kamera on sellainen joka on mukana. Ei ole hyödyllistä ostaa liian monimutkaista ja isoa kameraa, jota ei jaksa opetellä käyttämään tai joka painonsa takia ei ole koskaan mukana.
Käsisäädöt määrittävät sen kuinka paljon kuvaajalla itsellään on mahdollisuuksia vaikuttaa kuvaan. Pokkareissa kuvaajalle voi jäädä kameran suuntaaminen ja napinpainaminen, kun taas monimutkaisemmissa kameroissa kuvaaja vaikuttaa valotuksen lisäksi siihen mihin kamera tarkentaa, mikä kuvassa näkyy terävänä ja epäterävänä.
Etenkin pokkareissa, missä objektiivia ei pysty vaihtamaan, on kameran valovoimaisuudella merkitystä. Suuri aukko vaikuttaa siihen, että kameralla on mahdollista kuvata hämärässä käsivaralta eli ilman jalustaa. Eli kun aukko, josta valo pääsee sisään on tarpeeksi suuri, voi suljin aikakin olla lyhyempi, joka taas estää kameran tärähtämisen.
Hintavaikuttaa kameran valintaan usein ratkaisevasti. Laatu ja hinta kulkevat monesti käsikädessä. Halvimmissa pokkareissa käsisäätömahdollisuudet ovat olemattomat ja järjestelmäkameroissa maksetaan kameran lisäksi myös objektiiveista. Useimmiten kameran hankinta on kompromissien tekemistä, etsitään omiin resursseihin parhaiten sopivaa kameraa.

Meillä on yhteensä kaksi digikameraa, järjestelmä kamera ja pokkari, lisäksi meillä on kaksi filmikameraa, polaroid -kamera ja Iphonet. Se mikä kamera valikoituu käyttöön riippuu tilanteesta ja henkilöstä.

valokuvauskoulu, kameran valinta

Millainen kamera kannattaa hankkia?

Yksiselitteisesti on mahdotonta sanoa, millainen kamera on hyvä juuri sinulle. Kerron seuraavassa hieman niistä kameroista, joita itse käytän.

Kuvaan paljon kuvassa näkyvällä järjestelmä kameralla Canon 60D. Sen hyviä puolia ovat monipuoliset säätelymahdollisuudet, sarja kuvaus, kääntyvä näyttö ja videokuvaus mahdollisuus. Kamera ei ole markkinoiden paras ja uudet mallit ovat varmasti ajaneet ohi monessa suhteessa. Olen kuitenkin oppinut käyttämään juuri tätä kameraa ja koen sen siksi helpoksi. Järjestelmäkamerassa käytetään erilaisia objektiiveja sen mukaan mitä kuvataan. Kerron käyttämistäni objektiiveista toiste.

Kameran huonoja puolia hinnan lisäksi ovat paino ja koko. Järjestelmäkamera ei kulje käsilaukussa siltä varalta, vaan se täytyy vartavasten ottaa mukaan.

Lisäksi meillä on Olympus XZ-1, pokkarikamera. Googlaamalla löysin siitä hyvän arvion Jari Harjulan blogista, suosittelen lukemaan, jos pokkari hankinta on edessä. Meillä pokkari on lähinnä miehen ja lasten käytössä. Käytän sitä myös työssäni asiakkaiden kanssa. Päädyimme aikanaan tähän pokkariin sen suuren valovoiman ja säädeltävyyden takia. Hävettää kuitenkin myöntää, että Canon säätöihin tottuneena en ole jaksanut opetella tarpeeksi pokkarin käyttöä ja sen käyttö omassa kuvaamisessani on jäänyt vähemmälle. Lisätään opettelu TO DO -listalle. Pokkari ei ole kooltaan markkinoiden pienimpiä, mutta kulkee silti mukavasti mukana laukun pohjalla. Vaikka tässä pokkarissa on keskiverto pokkaria enemmän säätömahdollisuuksia, häviää se silti järjestelmäkameralle.

Filmikameroista meillä löytyy sitten aivan eri kameran tyypin edustajia. Kuvaamme lomokameroilla. Muovisilla, epätarkoilla, epävakailla ja kaikin puolin arveluttavilla lelukameroilla. Mieheni kuvaa lähes kokonaan vanhalla Neuvostoliittolaisella Cmeha 8 m kameralla. Oma uusin hankintani on Diana F+. Muovisten kameroiden etuna on niiden keveys ja ne kulkevat siksi vaivattomasti mukana. Teettäminen sen sijaan on kallista ja koska kuvien onnistuminen on epävarmaa, kannattaa usein vain kehittää filmit, skannata ne itse digitaaliseen muotoon ja sen jälkeen vasta kehittää parhaat.
Valokuvia voi tilata vaikkapa PhotoBoxilta helposti ja edullisesti.

Teknisesti näillä kameroilla kuvaamisessa ei ole mitään järkeä. Säätömahdollisuudet ovat suppeat ja tulos on aina vähän sattumusten summa. Ehkä juuri se tekeekin kuvaamisesta hauskaa. Oma tieni lomokuvaajana on vielä alussa, mutta kuten aina, olen intoa täynnä!

Digi- ja filmikameroiden lisäksi meillä on vielä vanha Polaroid kamera. Polaroid Spectra 2. Polaroidilla kuvaaminen on oma tarinansa sinällään. Monilla on mielessä kuva nopeasti kehittyvistä kuvista, joita heilutellaan kehittymisvaiheessa. Valitettavasti filmi on nykyisin herkkää ja se tuo omat haasteensa sekä kuvien kehitysvaiheeseen, että säilyttämiseen.

Sekä filmi- että polaroid kameralla kuvaamiseen liittyy samanlainen ainutlaatuisuus ja hetken taltiointi. Kuvaaminen on valikoivaa ja siihen keskittyy erilailla kuin ehdä digikameoilla keskimäärin. Ehkä osittain kyse on pelkästä nostalgiasta, mutta digiaikana kuvaamisen luonne on muuttunut. Vanhoilla kameroilla on helpompaa tavoittaa valokuvauksessa jotakin sellaista, minkä digikuvaus on kadottanut.

Lisäksi minulla on Iphone, siitä lisää myöhemmin.

 

Valokuvauskoulu on tehty yhteistyössä PhotoBoxin kanssa.

Seuraavassa osassa lisää kameran säädöistä. Viimeksi puhuttiin Valokuvauksen historiasta ja perehdyttiin hieman peruskäsitteisiin.

 

Meidän Martta the Mastiffi

Martta on melkein kolme vuotias noin 75 kiloinen ihana perhekoira. Sen hankkimista aikanaan pähkäiltiin aika pitkään, sillä etenkin minua mastiffin koko hirvitti. Sehän söisi kuin hevonen, entä jos se on agressiivinen, osataanko me kasvattaa noin järjettömän kokoista koiraa?

Luin netistä kaikenlaista. Joissakin paikoissa rodusta puhuttiin taistelukoirana, mutta aika nopeasti huomasin, että kirjoittelijoilta meni puurot ja vellit sekaisin. Moni kehui koirarotua ihmisläheiseksi perhekoiraksi. Ratkaiseva käänne oli mennä katsomaan pentua. Oletteko ikinä törmänneet pentua harkitsevaan perheeseen, joka ajaa kasvattajan luo ja palaa ilman pentua. Emme mekään.

Martta on äärimmäisen ystävällinen, perheeseen leimaantunut ja seurallinen koira. Pentuna se joskus innostui lasten leikeistä liikaa, eikä ymmärtänyt täysin omaa kokoaan ja tuli näin ollen näykänneeksi tai kaataneeksi jonkun. Nyt kun ikää on tullut lisää on sekin ongelma poistunut. Martta ei ole liiemmin kiinnostunut muista koirista, pysyy kävelyllä muutaman metrin päässä, eikä turhia hötkyile. Suuresta koostaan huolimatta myös lapset voivat taluttaa häntä. Ainut henkilö joka saa Martan riehaantumaan joka kerta on mummoni. Hän puhuu Martalle äänellä, jonka koira tulkitsee leikkiin kutsuna. Tuloksena on iloinen ja riehaantunut koira ja säikähtänyt mummo.

Martalla on kummallinen tapa leikkiä kivillä. Suurilla nyrkin kokoisilla kivenmurikoilla. Niitä se kantelee suussaan ja kaivelee vähän väliä jättäen nurmikkoon valtavia monttuja. Martta meillä pihalla vapaana, eikä todellakaan lähde omille teilleen.

Kasvatuksessa meillä on ollut kulmakivenä maalaisjärki. Martta on perheenjäsen, mutta myös koira. Koiralla on perheessä henkisesti ja fyysisesti omapaikka jota kunnioitetaan. Kun kyseessä on Martan kokoinen mötkäle, on sen paikkakin vanhan sohvamme divaanikohdan tyyny. Eli ei mikään ihan pieni oma paikka. Koiran annetaan syödä ja nukkua rauhassa. Toisaalta lapsiperheessä koira ei saa häiriintyä tai käyttäyty agressiivisesti vaikka jokin sen toiminto keskeytettäisiin. Se on lauman alin.

Tämä on meillä toiminut hyvin. Martta ei ole tottelevaisuus valio, mutta se on kelpo lapsiperheen koira jonka kanssa uskaltaa matkustella ja jonka voi huoletta laskea lasten kanssa pihaleikkeihin. Saatiin eläinlääkäriltäkin kehuja kun jouduttiin viemään Martta tassunpaikkaus operaatioon.

Onko teillä lemmikkejä? Koiria, kissoja, hamstereita?

Kasvihuone – vaikeuksien kautta voittoon!

Hankittiin alkukesästä Bauhaussista edullinen kasvihuone. Intopiukeana koottiin se ja vasta sitten tultiin ajatelleeksi, että kasvihuone tarvitsee jonkunlaisen perustan mille se kiinnitetään. Päätettiin kaivaa nurmikko ylös, lisätä soraa, suodatinkangasta ja hiekkaa, jotta saadaan päälle laatoitus. Haluamme näet kasvattaa kasveja ruukuissa.
Kaikki meni hienosti. Aurinko paistoi. Yhteistyö toimi. Tuli ilta. Ajattelimme jatkaa suraavana päivänä. Seuraava päivä oli sateinen, alkoi tuulla. Huomasin, että muutama katto pala lähti irti. Olin laiska, en tarttunut asiaan. Seuraavaksi ihmettelen kuinka 4,6 neliöinen muovinen huone pyörii pihalla kuin muovikassi tuulen riepoteltavana.
Niinpä oli pakko nousta sohvan nurkasta, mennä ulos pelastamaan se mitä pelastettavissa on. Näytti pahalta, inspiraatio katosi. En enää mielikuvissani kerännyt tomaattisatoa.

Onneksi tuli uudestaan aurinkoinen keli. Katsottiin tuulessa purettuja osia ja ihmeteltiin hetki. Tilanne ei näyttänytkään niin pahalta kuin alunperin oletettiin. Hieman vasaraa ja pihtejä joihinkin kohtiin ja kasvihuone alkoi nousta uudestaan. Nyt jo kokemuksella.

Niin vaan saatiin kasvihuone kasaan. Tällä kertaa kiinnitettiin se hyvin kiinni alustaansa. Toivotaan että kestää.

Kasvihuone bisnekset jatkuvat seuraavaksi laatoituksen tekemisellä. Haaveilen myös itse valetuista betoniruukuista. Toivottavasti kerkeän ennen kasvukauden loppumista!

Mukana menossa tietenkin ylipuutarhuri Martta.

Onko teillä kasvihuoneita? Mitä viljelette siellä? Uskotteko, että ehditään saada mitään kasvamaan ennen sadonkorjuun aikaa?

Hauskaa päivää sinulle!