Author: minna

Portaiden muodonmuutos – Iloisen väristä tapettia pintaan!

Mun mielestä meidän portaikko oli aikansa elänyt. Tapetti oli laitettu silloin kun talo rakennettiin ja meidän sisustusmaku on siitä muuttunut, tai sanoisinko että hioutunut. Joka tapauksessa aikanaan valittu tapetti ei vaikuttanut enää ajankohtaiselta. Jos ollaan aivan rehellisiä. olen saanut idean uuteen tapettiin jo vuosi sitten, jolloin olen sen hankkinutkin ja maalannut seinät osittain. Siitä asti koko portaikko on ollut kesken, puolittain maalattuna. Nyt keväällä vihdoin sain Tanen mukaan projektiin ja sen jälkeen alkoikin tapahtua. 
Portaikko on kaikin puolin haasteellinen paikka. Se on lähes neljä metriä korkea tila, jossa on kaksi ikkunaa ja hyvin vähän tasaista lattia pinta-alaa. Siistin lopputuloksen aikaan saamiseksi kaikki seinät piti hioa, vanha tapetti poistaa, sivut seinät maalata kahteen otteeseen ja tapetoida uusi tapetti ikkuna seinälle.

Kuvassa näkyvä valokuvaseinä kaipasi sekin uudistusta. Sekä kuvien, sommittelun, että joiden kehitysten vaihtamisen suhteen. Suoraan sanottuna en vielä tiedä pitäisikö kaikki kehykset maalata yhtenäisen väriseksi vai mitä teen. Nythän niissä on tuollainen mahonkinen väritys.

Vanha tapetti irtosi seinästä helpommin kuin aluksi ajattelimme. Poistimme sen kahdessä eri erässä. Ensin kiiltävä pintakerros, sitten kunnon kostutus rätillä ja sen jälkeen tapetti lähti helposti irti seinästä.

Sivuille on vedetty akvan, eli vaaleanturkoosinsininen väri. Yksi tämän hetken suosikeistani.
Ihan kalpeana portaikko ei ollut kovin houkuttelevan näköinen. Muistan, että jo alusta lähtien kun taloa ruvettiin rakentamaan, pelkäsin sellaista tylsää, pimeää ja ankeaa portaikkoa. Sellaista meille ei sitten kaikeksi onneksi tullut.

Valittu tapetti on kieltämättä aika räyhäkkä. Romanttisräyheä. Vai miten tuota kuvailisi? Kotoisa? Mummoni piipahti käymään juuri kun olimme tapetoimassa ensimmäistä vuotaa ja tykkäsi tapetista kovasti. “Ihan kuin mummolassa” hän sanoi. Nappivalinta sanon minä!

Seuraavaksi sitten valokuvaseinän kimppuun!

Millaisista tapeteista sinä haaveilet? Vai haaveleitko ollenkaan tapeteista? Oletko ratkaissut portaikko pulman jotenkin toiste?

Makuja luonnosta – Kuusenkerkkäsiirappi

 

Makuja luonnosta - Kuusenkerkkäsiirappi

Kerroin jo aiemmin retkestämme kuusenkerkkiä keräämään. Voit lukea siitä täällä. Kuusenkerkäthän ovat todellista suomalaista superfoodia. Kuusenkerkkiä on käytetty lääkkeenä, sen on ajateltu parantavan esimerkiksi kihtiä, reumaa, vatsavaivoja ja flunssaa.

Meillä kuusenkerkkä keitetään siirapiksi ja nautitaan aamupalalla maustamattoman jugurtin kyytipoikana. Tai on sitä laitettu niin puuroon kuin lettujenkin päälle. Ja teehen.

Kuusenkerkkäsiirapin ohje

5-6 l kuusen vuosikasvaimia

1 kg sokeria

Vettä


Huuhtele vuosikasvaimet. Peitä kylmällä vedellä niin, että ne juuri peittyvät. Anna seisoa vedessä 
yön yli. Keitä vuosikasvaimia liotusvedessä noin 2 tuntia sekoittaen koko ajan pohjia myöten 
ettei seos pala pohjaan. Siivilöi seos. Nestettä pitäisi olla jäljellä noin 1,5 litraa. Lisää sokeri ja keitä seosta vielä toiset 2 tuntia sekoittaen pohjia myöten pohjaanpalamisen estämiseksi. 
Seos on nyt siirappimaista ja kovettuu vähitellen. Kaada seos kuumennettuihin lasipurkkeihin. 
Kovaa marmelosta saa lisäämällä hyydytysaineitta. Valmiin marmelon väri on punaruskea.
 
 
Oletteko te käyttäneet kuusenkerkkiä ruuanlaitossa?

Työpöydän uusi ilme

Meillä on talossa useampi työpiste. Tämä on oma henkilökohtainen työpisteeni meidän makuuhuoneessamme. Ei mikään optimaalinen ratkaisu, mutta koska talossamme asuu monta ihmistä monenlaisten tarpeiden kanssa, on pakko tehdä joustavia ratkaisuja.

Huoneoli ennen lasten makuuhuone, mutta uudelleen järjestelyiden myötä minä ja Tane muutimme sinne. Huone on pieni, sinne juuri ja juuri mahtuu parivuode ja tämä työpöytä -kaapisto yhdistelmä.

Työpöydän takana on muutama jämäpala lempitapettiani, Birger Kaipiaisen suunnittelemaa Kiurujen yötä. Tapettia oli jäljellä enää kaksi epämääräisen kokoista palaa, mutta en antanut sen häiritä. Alun perin tarkoitukseni oli kehittää sauman päälle jotakin, mutta se on jäänyt. Päädyin tähän ratkaisuun siksi, että alkuperäinen tapetti oli työpöydän kohdalta kärsinyt aika ikävän näköisesti.

Työpöydän välitilassa olevat tangot ja korit on Ikean keittiötarvikkeita. Niihin saa näppärästi näkyville ainakin osan tarvikkeista. Distress musteita säilytän näppärissä torneissa. Olen tehnyt niihin pienet värimallit kylkiin, jolloin niiden käyttäminen on helpompaa. En tajua miksi niissä ei voi tehdasasetuksena olla tuon tyyppisiä tarroja. Musteet on kuitenkin tehty sillä ajatuksella, että niitä säilytetään päällekkäin.

 

Tässä vielä yleiskuva työpöydästä. Sitä ympäröivissä kaapeissa säilytän kaikkea muuta askarteluun ja opiskeluuni liittyvää materiaalia. Toistaiseksi kaappien sisäosat eivät kestä päivänvaloa. Vaikka pöydälläni vakiovarusteena oleva jatkojohdon pää ei ole visuaalisesti kovin kaunis, on se eri kätevä. Olen myös iloinen työpöydän hyvästä valaistuksesta.
Onko teillä hyviä ideoita työpisteen rakentamiseen?
Iloista päivää sinulle!

Päivän asu – kuumaan kesäpäivään

Tänään päivän asu on siksak mekko ja ihana Junarosen t-paita. Asu joka sopii hyvin hellepäivään. Hame tosin on sitä laatua, joka hulmuaa tuulessa sen verran, että shortsit on säädyllisyyden vuoksi pakko laittaa jalkaan niiden alle.

En tajua, miten olen onnistunut kuvan käsittelyssä saamaan reisille noin upeasinertävän sävyn. Kuin koko vartalo mustelman. Minulla on luonnostaan todella kalpea iho, enkä millään meinaa ruskettua edes etelän auringossa. Sen sijaan palan helposti. Onneksi lapset ovat perineet ihon sävyn Tanelta ja he ruskettuvat helposti ja kauniisti!

Kesällä käytän kotimaassakin aurinkorasvaa, muttaen oikein ole löytänyt sitä omaa merkkiäni. Olisiko sinulla hyviä vinkkejä tai suosituksia ihon suojaamiseen?

T-paita –Junarose / Hame – Newlook / Laukku – Guess

T-paita on muuten juuri nyt tarjouksessa Bootzilla.

Äidit huomio! Olkaa armollisia itsellenne.

“Mulla on facebookissa useampi tuttu joka on saanut vauvan tässä muutaman vuoden sisään. Muistuu selkeästi mieliin ne omat äitiyden alkutaipaleen ajat. Mulla on teille kaikille yksi neuvo. Älkää kuunnelko liikaa neuvoja. Olkaa omanlaisianne äitejä. Luottakaa itseenne. Älkää vertailko. Hengittäkää rauhallisesti. Tehkää juttuja jotka teitä kiinnostaa. Älkää pyydelkö anteeksi omia valintojanne. Käyttäkää tervettä maalaisjärkeä. Nukkukaa kun voitte. Syökää hyvin. Kyllä ne siitä kasvaa. Nimimerkki Teini in da house.“

Kirjoitin näin facebookkiin jokin aika sitten. Halusin jakaa saman teidän blogin lukijoiden kanssa. 


Äitiys on minun elämäni paras ja vaikein asia. Äitiydessä on pakko luottaa itseensä, toimia oman vaistonsa varassa. Tehdä niin kuin oikaksi kokee. Ei ole olemassa mitään oikeanelämän käsikirjaa, josta päätöksiään voisi tarkistaa. Reilun kymmenvuoden kokemuksella voin sanoa, että voi vain rakastaa, tehdä parhaansa ja toivoa parasta.

Nyt kun lapset ovat siinä iässä, että heidän maailmansa on laajentunut kodin ympärille en äitinä voi vaikuttaa joka asiaan. On luotettava siihen, että olen onnistunut äitinä siinä minkä itse koen yhdeksi tärkeimmistä asioista. Toivon, että lapsillani on terve itsetunto. Että he tietävät olevansa arvokkaita, rakkaita ja äärimmäisen tärkeitä henkilöitä. Silloin ei tarvitse polkea toisia, eikä jäädä poljettavaksi, vaan uskaltaa aidosti etsiä oman tiensä tässä maailmassa.

Voihan äitiys.

Lasten kanssa Korteniemen perinnetilalla

Korteniemen perinnetila sijaitsee Liesjärven kansallispuistossa Tammelassa. Yli sata vuotta vanhaa metsänvartijan tilaa hoidetaan perinteisin menetelmin ja teemapäivinä myös yleisö pääsee osallistumaan ja kokeilemaan erilaisia menneen ajan aktiviteetteja.
Lapset tykkäsivät perinnepäivästä todella paljon. Saivat jopa pyykkimummon avustuksella pestä pyykkiä pyykkilaudan kanssa. Opas kertoili tilan historiasta niin elävästi, että pienimmätkin jaksoivat kuunnella ja ihmetellä entisaikojen elämää.
Kannattaa varata mukaan uimapuvut, sillä tila sijaitsee kauniissa rantamaisemassa.
‘

Kesäisin tilaa hoidetaan 1910 -luvun menetelmin. Aitauksessa laiduntavat alkuperäisrotuiset lehmät jalampaat, joinakin vuosina myös hevoset. Erityisen mukavaa oli, että lapset saivat mennä aitaukseen eläimiä silittelemään, oppaan kertoessa eläinten hoidosta ja kasvatuksesta.

Tilan tuvassa laitetaan ruokaa ja teemapäivien yhteydessä on mahdollista ostaa edullinen lounas tai kahvikuppi nisun kera. Minusta tuo sana nisu on jokseenkin hilpeyttä herättävä!

Kannattaa kurkistaa Korteniemen tapahtumakalenteri metsähallituksen tapahtumakalenterista. Tänä vuonna perinnepäivä järjestetään 14.6 klo 11-17 ja lasten perinnepäivä 23.7 klo 11-17