Author: minna

Metsäretkelle lasten kanssa – muista eväät!

Me asutaan todentotta maalla. Parasta siinä on se, että tylsänä, melkein sateisena päivänä voi pakata lapset ja eväät mönkiän peräkärryyn ja mennä tilusten kaukaisimpaan nurkkaan eväsretkelle.  Tärkein elementti metsäretkellä on tuli. Se saa minkä tahansa nihkeän retkikohteen muuttumaan jännittäväksi seikkailuksi. (Otathan kuitenkin huomioon, että tulta ei saa tehdä ilman maanomistajan lupaa!)
Metsäretkellä tärkeää ovat tietenkin eväät. Me pakkasimme mukaan nakkeja, kuivattua ruisleipää, voita, Englannista tuliaisiksi tuodun suklaarasian, kahvia ja mehua. Eli sitä, mitä kaapista sattui löytymään. Ulkona kaikki maistuu paremmalta.

 

Taka-ajatuksena tässä oli kerätä kuusenkerkkiä siirappia varten. Kuusenkerkkä on kuusen vuosikasvu. Se on helppo tunnistaa heleänvihreästä väristä ja sen kerääminen on helppoa ja ergonomista, jos verrataan esimerkiksi marjan poimintaan.

Kerkkä, kuten kuusen kuorikin, on syötävä ja maultaan kirpeän makea. Kerkkien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten varmistathan metsänomistajan luvan niitä käyttäessäsi.
Kuusen kerkät sisältävät runsaasti hivenaineita, A- ja C-vitamiineja sekä antioksidantteja. Kerkkistä voi keittää teetä tai puristaa mehua, niitä voi käyttää höyryhengitksessä sekä virkistävänä kylpynä. Rohtojen on tarkoitus auttaa särkyihin, vatsavaivihin ja reumaoireisiin, ja haihtuvat eteeriset öljyt irrottavat limaa ja lievittävät tulehduksia. Kerkkiä käytetään myös kaupallisesti esimerkiksi yskänpastilleissa, mutta liiallinen altistus voi olla terveydelle haitallista. Lähde: Partiowiki

Me teemme kuusenkerkkäsiirappia, jota käytetään maustamattoman jogurtin kaverina talvella. Jos mielit kerätä kuusenkerkkiä, niin se kannattaa tehdä nyt.

 

Kuusenkerkkiä kerätssä voi törmätä tälläisiinkin kavereihin.

Ihanaa Sunnuntaita sinulle!

Skräppäystä – hippityttö

Skräppäys – hippityttö
Niisk. Tänään on vietetty kevätjuhlia. Kaikilla lapsillamme vaihtuu opettaja ja nuorinkin siirtyy ensi syksynä esikouluun. Meillä ei enää ole päiväkoti-ikäisiä lapsia! Miten se on mahdollista, näin nuorilla vanhemmilla 😉 Ikäkriisin paikka!
Lasten kasvaminen on monella tapaa haikeaa. Päiväkodin loppumiseen ja opettajien vaihtumiseen liittyy surua ja ihmissuhteiden päättymistä. Ensimmäisten luokkien opettajat ovat tärkeitä ihmisiä lapsen elämässä. Päiväkodin tädit ovat viettäneet arkisin lapseni kanssa aikaa lähes yhtä paljon kuin minä. Yht äkkiä kaikki muuttuu. Se on raskasta pienille ihmisille. Se on raskasta myös vanhemmille. Vaikka haluaisin, en voi surra surua lapseni puolesta.
Onneksi kevät juhlaan kuuluu myös iloa ja vapaudentunnetta, jota aikuisena on enää hankala saavuttaa. Lapsilla on koko pitkä kesä aikaa. Kaikki tuntuu mahdolliselta!
Kesän keveyttä ja iloa halusin tuoda myös alla olevaan sivuun. Kuvasta heijastuu meidän Oilin ihana hippityttö olemus. Hän rakastaa liehuvia mekkoja ja hiukset pitää aina olla vapaana (koska ponihäntä ahdistaa). Hän on ihanan tyttömäinen, prinsessa joka pukee päälleen hörhelömekon ja kumisaappaat, eikä pelkää leikkiä poikien kanssa puissa kiipeilyä.

Poimin sivuun valokuvan tunnelman ja värit. Sassafrass lass on yksi suurimmista suosikeistani skräppäys tarvike valmistajissa. Yritystä ei sellaisenaan enää ole olemassa, mutta sitä luotsanneet Tim  and Beck suunnittelevat papereita ja muita tuotteita yhteistyössä eri yritysten kanssa.

Heidän paperinsa on aina hyvin värikkäitä ja siksi ehkä hieman hankalia käyttää. Aloitin tämän sivun työstämisen liimamalla valokuvan taakse kerroksittain tarroja ja paperisuikaleita. Niiden päälle levitin ohuen kerroksen gessoa ja sen kuivuttua kohopastaa sabluunan läpi. Pohjan kuivuttua värjäsin gessotetun alueen Pan Pastels- väreillä. Käytin värjäämiseen keltaisen, oranssin ja punaisen sävyistä Pan Pastels -väriä ja häivytin sävyjen erot niin, että sävy tummenee kohti valokuvaa. Lopuksi vielä leimasin kuvan taakse mustalla StazOn leimasin värillä. Tämä kiinnittää katsetta kohti kuvaa.

Koristeeksi käytin puupahvisia tarroja, joita asettelin kuvan reunoille. Kun svu oli valmis lisäsin kontrastia tiputtelemalla sivun päälle mustaa Indian ink -mustetta.

Mukavaa päivää sinulle!

Päivän asu

Meillä maalla saa rauhassa pukeutua Crocseihin. Etenkin näihin Amerikan tuliaisiin. Tykkään sujauttaa ne jalkaan kun menen käymään pihalla tai kykin kukka penkeissä. Vastustin pitkään Crocs ilmiötä, mutta nykyisin nämä taitavat olla lempparipuutarha kenkäni.

Mä tykkäisin hirveästi pitää kynämekkoja, mutta jostain syystä niiden malli ei istu minulle. Olen malliltani päärynä, joten leveästä ahteristani huolimatta minulla on vyötärö. Kynähameissa käy usein niin, että kun mekko on lantiolta sopiva,niin vyötärölle jää liikaa väljää ja hame valuu alaspäin. Kuten näissä kuvissakin näkyy. Kuvien ottamisen jälkeen lisäsin asuun punaisen vyön, se itse asiassa toi mukavaa väriä asuun ja piti mekon paikoillaan. Istuvan hameen saamiseksi pitäisi varmaan tarttua ompelukoneeseen.

Onko teillä vinkkejä mistä kannattaisi etsiä leveälanteiselle, mutta vyötärön omaavalle istuvia vaatteita?

Kuvassa oleva t-paita on Junarosen mallistoa. Suomessa Junarosea myy esimerkiksi Boozt. Heillä on  juuri nyt paljon tuotteita alennuksessa. T-paidan juju on sen pitsinen, läpikuultava selkä. Hankin  omani ruotsinlaivalta. Oli aika hauskaa, että kerrankin pullukoita suosittiin! Se taisi olla eka kerta, että oikein innostuin sovittelemaan erilaisia vaatteita. Junarosen vaatteista minulle käy Medium. 
Hame – New look Inspire / T-paita – Junarose / villatakki – Premoda / Kengät – Crocs
Yhteistyössä Boozt. 
Oikein mukavaa päivää sinulle!

Valokuvauskoulu osa1: Valokuvauksen historiaa

Valokuvaus on harrastus, johon skräppäys on minut innostanut. Alunperin tartuin kameraan saadakseni enemmän skräpättävää, sitten skräppäsin enemmän, koska sain parempia kuvia jotka innostivat minua skräppäämään. Positiivinen kierre oli valmis. Tällä hetkellä kuvaan enemmän kuin ehdin skräppäämään, mutta välillä kuppi kääntyy toisin päin.

Valokuvauksen hauskuus ja sen tärkeys ja merkityksellisyys sekä minulle, että lähipiirilleni saa minut myös jakamaan sitä tietoa ja oppia, jota olen valokuvatessa saanut. En ole missään tapauksessa valmis valokuvaaja, sellaiseksi voi tuskin tullakkaan, mutta toivon voivani jakaa innostusta ja rohkaista teitäkin tarttumaan kameraan! Minusta valokuvauksen ei tarvitse olla pelkkää tekniikkaa, enkä väitä olevani mikään huippukuvaaja, mutta pienestä teoriatiedon osaamisesta on valokuvatessa hyötyä. On kiva saada kuvattua liikkuvia kohteita tai tärähtämättömiä kuvia hämärässä.

Teen tämän Valokuvauskoulu sarjan yhteistyössä PhotoBoxin kanssa. Tällä kertaa kurssini on lukijalle maksuton, mutta seassa vilahtaa Affiliatemarkkinointi linkkejä. Se tarkoittaa sitä, että jos tilaat  yhteistyön kautta kuvia, kilahtaa bloggaajan tilille ostoksistasi muutama roponen.

Tulostan paljon kuvia omalla printterilläni, mutta säännöllisin väliajoin tilaan isomman nipun kuvia myös netistä. Netistä tilaaminen on edullisempaa ja kuvat kestävät paremmin skräppäyksen eri tekniikoita. Huono puoli on, ettei kuvia saa heti käteen kun inspiraatio iskee!

Moni kokee kameran hankalasti lähestyttävänä teknisenä laitteena, eikä edes yritä tutustua sen toimintaan kovin syvällisesti. Hyvien kuvien ottaminen on kuitenkin helpompaa kun ymmärtää kuvaamisen perusperiaatteet. Kameran toiminta on mielestäni helpointa hahmottaa kun tarkastellaan sen alkuperää. Sallikaa siis pieni luento kameran historiasta.

Kameran lyhyt historia

Kameran nimi on lähtöisin hämärää huonetta tarkoittavasta latinan kielisestä termistä Camera obscura. Antiikin aikana tehtiin havainto, että jos pimeän huoneen seinässä on pieni reikä, muodostuu vastapäiselle seinälle kuva ulkopuolella olevasta näkymästä. Seinälle heijastuva kuva oli ylösalaisin. 
Kuva: Wikipedia
Keskiajalla kuva opittiin kääntämään oikein päin erilaisten linssien ja peilien avulla. Optisen parannusten avulla pystyttiin myös valitsemaan osa ulkopuolisesta näkymästä huonetta siirtämättä. Kuvan tallentamisessa käytettiin edelleen kynää tai sivellintä. Kamera ei enää ollut kiinteä huone, vaan tähän aikaan osattiin jo käyttää myös mukana kannettavaa laatikkoa.
Valokuvaus mullistui 1800 –luvun alussa, kun opittiin valmistamaan valonherkkiä materiaaleja. Hämärän huoneen, kameran, seinässä oleva reikä tukittiin, vastapäiselle seinälle asetettiin valoherkällä aineella päällystetty levy, reikä avattiin hetkeksi ja kuva ulkopuolisesta maailmasta syöpyi levyyn. Näin syntyi valokuva.
Yksinkertaisimmillaan kamera on siis laatikko, jonka yhdellä sivulla on reikä ja vastapäiselle seinälle asetettiin valonherkkä levy. Tälläisen neulanreikäkameran rakentamista ja sillä kuvaamista meillä harjoiteltiin peruskoulussa. Muistan niiltä ajoilta pimiötyöskentelyn hauskuuden!
Koska tällaisen neulanreikäkameran ongelmaksi muodostui valotusajan pituus, suurennettiin reiän kokoa, jolloin kuva muuttui epätarkaksi. Kun reikään asennettiin linssejä kokoamaan valonsäteet takaisin yhteen pisteeseen kameran sisällä. Tätä pistettä kutsutaan polttopisteeksi. 
Valotusaikoja pystyttiin lyhentämään myös lisäämällä valokuvauslevyjen ja myöhemmin filmien herkkyyttä. 1800 –luvun puolessa välissä oli jo päästy valotusaikoihin, jotka mahdollistivat henkilökuvauksen.
1900 –luvulla tuli tarve kontrolloida filmille pääsevän valon määrää, sillä kuvausolosuhteet vaihtelivat, eivätkä kuvattavat kohteet olleet aina yhtä kirkkaassa valaistuksessa. Aluksi valon määrää säännösteltiin manuaalisesti. Linssin edessä oli tulppa, jota avattiin ja suljettiin kellon kanssa. Hyvin pian valotusajat kuitenkin lyhenivät sekunnin osiksi ja tarvittiin mekaaninen suljin.
Valotusajan muuttelu ei kuitenkaan vastannut kaikkiin valokuvaajan kohtaamiin ongelmiin. Esimerkiksi liikkuva kohde toi uudenlaisia haasteita valotusajalle. Piti siis keksiä väline, jolla kamerassa olevan reiän kokoa pystyttiin muuntelemaan. Syntyi himmennin, jolla voitiin joustavasti säädellä valon tuloaukon halkaisijaa.
Seuraava suuri harppaus valokuvaamisessa oli siirtyminen digiaikaan. Filmiä ei enää tarvita, vaan kuva tallentuu sähköisesti, tietokoneen ymmärtämässä muodossa.
Valokuvattaessa meillä on siis kolme tapaa vaikuttaa valotukseen. Se kuinka kauan päästämme valoa sisään, suljin aika, ja se kuinka isosta reiästä valo tulee, himmennin eli aukko. Lisäksi kuvaan vaikuttaa ”filmin herkkyys”, joka digikameroissa tunnetaan ISO-arvona.
valokuvia, valokuvaus, valokuvauskoulu

Tämä kuva on ensimmäisiä kokeiluitani Diana F+ kameralla, hyvin yksinkertaisella muovisella ns. lelukameralla. Kamerassa on rajalliset säätömahdollisuudet ja kuva tallentuu perinteiseen tapaan filmille. Ensimmäinen filmini oli selkeästi alivalottunut, eli filmille ei ole päässyt riittävästi valoa. Perusteiden harjoittelu siis jatkukoon!

Hyödynnä tarjous:100 kuvaa ilmaiseksi!

Ensi kerralla kerron kameran valinnasta, pysy kanavalla.

Lontoo lasten kanssa

Lontoo lasten kanssa on monipuolinen kulttuuri kohde, jossa myös aikuisille riittää koettavaa.

Meillä on perinne viedä kymmenen vuotta täyttävä lapsi hänen valitsemaansa Euroopan kaupunkiin. Vanhin tyttäremme valitsi Pariisin ja Einon kohteeksi valikoitui Lontoo.
Reissuilla parasta on se, että saa viettää aikaa vain yhden lapsen kanssa, täysin hänen ehdoillaan. Reissua suunnitellaan etukäteen ja sitä muistellaan jälkikäteen. Lapsi saa valokuvata omaa reissuaan, vaikuttaa päivien kulkuun ja vierailukohteisiin. Budjetin ja mahdollisuuksien rajoissa.

Reissumme kesti neljä päivää, mikä mielestäni on kymmenvuotiaalle sopivan pitkä aika. Huomasi, että viimeisenä iltana alkoi jo vähän väsyttää hektinen kaupunkilaiselämä. Lomakohteessa hotelli kannattaa varata läheltä keskustaa, jolloin pääsee kävelyn kanssa hieman vähemmällä. Me varasimme lennot ja hotellin Ebookersilta.

Kokosin suosikki kohteemme vinkiksi muillekkin matkustajille!

Lontoo lasten kanssa

1) London eye

London eye on suuri maailmanpyörä Thames joen rannalla. Maisemat ovat upeat! Menimme London eye:hin heti ensimmäisenä päivänä. Kapseli kohoaa 135 m korkeuteen niin hitaasti, että edes kaltaistani korkean paikan kammoista ei pelottanut. Liput 17,96 £ / 12,60 £ voi hankkia etukäteen netistä tai ostaa paikan päältä. Kävimme London eye:ssa illan suussa, emmekä joutuneet odottamaan sisäänpääsyä juurikaan.

Lontoo. matkustaminen lasten kanssa, Lomntoo lapsille

 

Lontoo. matkustaminen lasten kanssa, Lomntoo lapsille

 

Lontoo. matkustaminen lasten kanssa, Lomntoo lapsille

2) Warner Bros Studio Tour The making of Harry Potter

Warner Bros Studio oli reissumme pääkohde. Eli kierros Harry Potterin lavasteissa. Kierrokselle varataan liput ennakkoon netissä. Aika varataan päivän ja kellon ajan tarkkuudella, joten kannattaa olla ajoissa liikkeellä lippujen kanssa. Perusliput maksavat 30 £ / 22 £. Me emme ostaneet mitään ylimääräisiä audiolaitteita tai opaskirjoja, emmekä niitä kierroksen aikana kaivanneetkaan.

Paikka oli upea kurkistus elokuvan tekemiseen. Nimensä mukaisesti kyseessä on studio kierros, ei mikään huvipuisto. Kaikki näytillä olevat lavasteet, puvut ja esineet ovat oikeasti olleet käytössä yhdessä tai useammassa elokuvassa. Nuorta Harry Potter fania kiinnostivat erityisesti erilaiset koneet ja robotit. Kierros tehdään tietyssä järjestyksessä niin, että takaisin päin ei enää pääse. Kannattaa siis katsoa aina yksi halli kunnolla läpi ennen seuraavaan siirtymistä. Kokonaisuudessaan meillä kului noin kolme tuntia kierroksen tekemiseen.

Kulkeminen Warner Bros studioille onnistuu helposti junalla. Eustonin juna-asemalta lähtee useita junia Watford junction asemalle. Junia on kahden tyyppisiä, hitaita paikallisjunia ja nopeita “pikajunia”. Nopeimmillaan matka kestää noin 20 minuuttia ja hitaammalla junalla lähes tunnin. Watford Junction asemalta lähtee Warner Brosin omia busseja, joita ei voi olla tunnistamatta!

Junalippua ostaessa kannattaa huomioida, että menopaluu lippu maksaa vain punnan enemmän kuin pelkkä menolippu. Warner Brossin oma kuljetus maksoi 2£ menopaluu. Matkaan kannattaa varata tunnin verran.

Lontoo. matkustaminen lasten kanssa, Lomntoo lapsille

 

Lontoo. matkustaminen lasten kanssa, Lomntoo lapsille

3) British museum

Lontoossa museot ovat ilmaisia ja niissä riittää nähtävää kaiken ikäisille. Me kävimme British museumissa ihailemassa muumioita ja muita menneiden aikojen ihmeitä. Aikaa hujahtaa helposti muutama tunti. Nähtävää riittää vielä senkin jälkeen. Kannattaakin miettiä mitä erityisesti haluaa nähdä ja suunnistaa ensin niille osastoille. Jos sitten vielä jaksaa kävellä, niin tutustuu muihin näyttelyihin.

Museossa on myös vaihtuvia näyttelyitä, mutta ne ovat maksullisia ja meille perusnäyttelyssäkin riitti nähtävää yllinkyllin.

Lontoo. matkustaminen lasten kanssa, Lomntoo lapsille

4) Sherlock Holmes -museo

Yksi päivänsankarin toiveista oli käydä Sherlock Holmes museossa Baker Streetillä. Museo on pieni ja kannattaa varautua joutua odottamaan.

Museo itse on Viktoriaaninen asunto, siellä pääset kurkistamaan sekä vanhoissa elokuvissa käytettyihin esineisiin, mutta myös ajan elämään ja asumiseen. Koko museon kiertäminen ei kestä tuntia kauempaa, mutta on vaivan väärti. Etenkin jos Sherlock Holms tarinat ovat tuttuja!

Lontoo. matkustaminen lasten kanssa, Lomntoo lapsille

5) Kaksikerroksinen bussi

Ei ehkä ensi kuulemalla vedä vertoja Harry Potter kierrokselle, mutta osoittautui silti yhdeksi matkan kohokohdaksi. Hankimme heti matkan alussa Oyster kortin, joka on siis matkakortti. Sen saa ostettua metroasemilta automaateista tai logolla varustetuista kioskeista. Korttia ostettaessa pitää maksaa 5£ pantti ja sen lisäksi kortille ladataan rahaa valinnan mukaan. Me latasimme korteille yhteensä 20£. Alle 11 vuotiaat matkustavat ilmaiseksi. Loman päätteeksi kortin voi palauttaa lentokentän juna-aseman asiakaspalveluun ja käyttämätön raha ja pantti palautetaan tilille.
Kortilla matkustaminen on sekä helppoa, että edellisempaa kuin yksittäisten matkojen ostaminen. Busseja menee usein ja toisesta kerroksesta pääsee tarkkailemaan kaupungin vilinää silloinkin kun ei vaan jaksa enää kävellä.
Jos haluaa nostalgisoida vanhojen bussien kovilla penkeillä, niin linjat 15 & 9 liikennöivät edelleen vanhoja autoja.
Lontoo. matkustaminen lasten kanssa, Lomntoo lapsille

Bussikyytien merkitystä ei pidä aliarvioida. Heittäytymällä bussin vietäväksi voi löytää jotain sellaista mitä ei muuten olisi tullut löytäneeksi. Päämäärättömät bussimatkat pakottavat laskemaan irti suunnitelmista ja aikatauluista. On katsottava ympärilleen uudella tavalla. Silloin tulee löytäneeksi seikkailuita! Ja takaisinhan pääsee aina. Useimmiten riittää, että nousee ulos bussista, menee toiselle puolelle tietä ja palaa takaisin.

Lontoo. matkustaminen lasten kanssa, Lomntoo lapsille

6) Hamleys

Neljä kerrosta yhtä sirkusta. Lelukauppa, jossa myydään kaikkea pehmeleluista taikurivälineisiin. Jokaisessa kerroksessa on tuote-esittelyitä. Ilmakuplia puhalletaan, radio-ohjattavat autot ajavat seinillä, taikuri esiintyy, joka puolella kuuluu huutoa ja kiljahtelua. Suomalaiselle ehkä jopa liian iloinen karnevaalitunnelma, mutta kokemus.
Lontoo. matkustaminen lasten kanssa, Lomntoo lapsille

TTässä meidän vinkkimme Lontoon matkailuun. Onko sinulla muita hyviä kohteita tai suosituksia Lontoon matkaa suunnitteleville?

Hauskaa päivää sinulle!

Tee enemmän asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi

Tämä pieni mixed media taulu noudattelee samaa kaavaa kuin aikaisemmin tekemäni Puutarha unelmia ja Kevät terveisiä taulut. Tämä oli se lopputulos, johon lopulta eri kokeiluiden jälkeen päädyin.
Olen työssä käyttänyt Tekstuuri pastaa, Pan pastelleita ja akryyli meediumia. Kaikki tuotteet mustaa kimalle liimaa lukuun ottamatta Temperasta.

Aloitin työskentelyn kanvas pohjalle levittämäälä tekstuuri pastaa sabluunan läpi, kuivattuani työn siirryin käyttämään Pan Pastels -värejä. Värejä levitetään eri muotoisilla sienillä, mutta suurpiirteiseen sävyjen sekoittamiseen sopii hyvin hieman suurempi sieni.
Hauskuutta työskentelyyn tuo Pan Pastels -värien ominaisuus, niitä voi sekä poistaa, että lisätä kerroksellisuutta tuomaan.

Työn yksityiskohdat, perhoset, olen tehnyt erilliselle paperille ja leikannut irti Sizzixin teriä hyödyntäen. Lopuksi olen vielä käynyt perhosten reunat läpi Pan Pastels -värillä syvyyttä tuomaan. Perhoset on kiinnitetty työhön Akryyli mediumilla. Ennen akryyli mediumin käyttöä Pan Pastels -värit kannattaa kiinnittää fiksatiivilla. Fiksatiivi kiinnittää värin pohjaan, näin ollen se ei enää liimausvaiheessa pääse elämään.

Kiinnityksen jälkeen lisäsin tekstuuri pastaa sabluunan läpi, mutta tällä kertaa jätin sen valkoiseksi. Lisätty pasta sitoo perhosia taustaan ja antaa kontrastia koko työlle.

Halusin työhön myös hieman mustaa, sillä se antaa voimaa muille väreille. Piirsin ohuella mustalla tussilla yksityiskohtia työhön. Lisäksi tipautin työn päälle muutaman pisaraa mustaa Gimmer Glam kimalle liimaa. Perhosiin olen piirrellyt pisteitä valkoisella  kynällä.

 

Ja tässä vielä valmis työ.