Author: minna

Filmikuvien taikaa

Hankin taannoiselta Lontoon reissulta Diana F+ kameran, jonka käyttöä olen harjoitellut vaihtelevalla menestyksellä. Kamerassa ei ole kummoiset säätömahdollisuudet, eikä kuvan onnistumista voi tarkistaa oton jälkeen kuten digikuvissa. Ensimmäinen rulla oli täysin alivalittunut, hahmoista sai vain joten kuten selvää. Siihen nähden tämä Viron reissulla ottamani kuvat ovat huisi edistysaskel!

Filmikuvaamisessa on monta kohtaa jossa voi mennä pieleen. Tässä kuvassa näkyy, että valoa on vuotanut filmille siinä kohtaa kun olen ottanut filmin pois kamerasta. Käytän 120 mm filmiä, joka ei samalla lailla kelaudu kotelon sisälle suojaan kuin yleisimmin käytössä olevassa 35 mm filmissä.

Näissä kuvissa näkyy hyvin filmikamerakuvaamisen ainut laatuisuus. Kuvaushetkeä ei voi toistaa. Ilmeet, tapahtumat ja tunnelmat ovat oikeita. Aina ei naurata, eikä tarvitsekkaan. Väsynyttä ja levotonta perheidylliä parhaimmillaan. Tilanteita ja hetkiä, joita ei voi kokea uudestaan.

Tämä kuva on syntynyt tahattoman kaksoisvalotuksen tuloksena. Eli olen ensin ottanut kuvan perheestäni auton edessä ja senjälkeen unohtanut kelata filmiä jaottanut uuden kuvan rannalla olevasta tytöstä. Tuloksena mielenkiintoinen taidekuva!

Yllä olevassa kuvassa näkyy samaa valon vuotamista kuin ensimmäisessä kuvassakin. Siitä huolimatta kuva on mielestäni aika onnistunut. Yllättävästi filmikamera on valolle armollisempi kuin digikamera. Kuva ei oleylivalottunut tai puhkipalanut suorasta auringonpaisteesta huolimatta.

Tämä on suosikki kuvani tältä filmiltä. Lelukamera on pysäyttänyt surfaajan liikkeen ja tarkennus on onnistunut. Tuntuu, että minulla on toivoa! Filmikuvien kehittämisen odotus on jännittävää. Minulla on vielä muutama rulla mustavalkokuvia kehitettävänä. Saa nähdä miten ne onnistuivat.

Tässä itseasiassa näitä mustavalkoisia kuvia onkin. Huomaatteko miten kuva on tarkka keskeltä, mutta epäterävyys lisääntyy reunoilla? Myös mustan eri sävyt ovat upeita!

Onko lukioissa filmikuvaajia? Onko teillä antaa vinkkejä aloittelijalle?

Hauskaa päivää sinulle!

PS. Jos sinua kiinnostaa Viron matkailu lapsiperheen näkökulmasta, niin kurkkaa tänne.

Tervetuloa meille!

Hei, tämä on meidän kotimme, tervetuloa virtuaalikylään! Esittelen teille eteisen ja näkymän olohuoneeseen. Olohuoneessa meillä on iso turkoosi sohva ja lattialla oleva patja on tietenkin koiran sänky. Ei mikään siustuksellinen riemuvoitto, mutta minne itse piilottaisit lähäs satakiloisen eläimen?
Lokkivalaisin on lahja äidiltäni. Olen kehittänyt pakkomielteen valaisimiin ja olen mielummin ilman kuin hankin sellaisia joista en oikeasti pidä. Alemmassa kuvassa näkyy Tanen vanhasta puusuksesta tekemä valaisin. Siinä historia kohtaa luontevalla tavalla Ikean.

Olohuoneessa meillä on myös tietokonepöytä. Siinä on perheemme ainut pöytäkone, kaksi printteriä ja askartelussa käytettävä Cameo leikkuri. Pöytä on oikeastaan vanha ovi, joka on nostettu kahden yksinkertaisen lipaston päälle. Toimii! Se vaan on äärimmäisen hankalaa stailata yhtään siedettävän näköiseksi. Johtoja, printtereitä ja muuta elektroniikkaa on vaan liikaa.

Kirjoittelin jo jokin aikaa sitten teille valokuvaseinähaaveestani. Seinä on valmis, samoin kun koko eteisen muodonmuutos. Vaikka itse sanonkin, niin hieno tuli! Portaat on vaan hirmuisen hankala kuvauskohde. Pienessä tilassa kaksi ikkunaa ja paljon kuvattavaa.

Valokuvaseinästä tuli tosi kiva. Sain kehyksiin suosikkikuvia, muutamia skräppäystöitä ja taideteoksia. Kokonaisuudesta tuli hauska ja eläväinen. Kuvassa näyttää, että kaikki kehykset ovat ihan vinksin vonksin, mutta kyllä ne oikeasti ovat aika suorassa. 
Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin eteisen lamput, jotka ovat ihan suosikkejani! Meidän mummolassa on samanlaisia. 
‘

Meillä on sulassa sovussa vanhoja ja uusia kalusteita. On Ikeasta ja Vepsäläiseltä hankittuja tuotteita. Toiset on hankittu kierrätyskeskuksesta tai nettihuutokaupoista tai saatu lahjaksi. Kirjahyllyn kanssa kävi erinomainen tuuri. Kolme osaa on hankittu kahdelta myyjältä alle 50 eurolla. Tämä eteisen kaappi on kunnostettu itse ja maalattu mustaksi. Se kaipaisi vielä jotain, esimerkiksi kahvat, mutta menee näinkin.

Kaapin päällä on hyvän ystäväni piirtämä kuva minusta ja Tanesta. Pieni keltainen mökki on myös lahja. Saimme sen kun rakensimme tätä nykyistä kotiamme. Jotenkin se siinä rakennusvaiheessa tuntui lohdolliselta. Ehkä projekti sittenkin vielä valmistuu!

Tälläistä meillä on, toivottavasti viihdyitte virtuaalikierroksella!

Alman jauhoton suklaakakku

jauhoton suklaakakku

 

Tämä suussa sulava jauhoton suklaakakku on saanut nimensä leipojan mukaan. Tyttäreni Alma leipoi tämän kakun jauhottomille vieraille, mutta voin kertoa, ettei kukaan kaikki ruokaisistakaan irvistellyt.
jauhoton suklaakakku

 

Alman jauhoton suklaakakku

Tarvikkeet:
200 g tummaa suklaata
120 g voita + hiukan vuokaan
6 munaa
200 g sokeria
70g Maizenaa + hiukan vuokaan
1 rkl tomusokeria
marjoja oman valinnan mukaan
Kuumenna uuni 180 asteeseen. Sulata suklaa vesihauteessa. Kun suklaa on sulanut, anna sen jäähtyä hieman. Lisää vähitellen pehmeä voi ja vatkaa varovasti.
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää Maizena ja voi-suklaa seos. Vatkaa tasaiseksi. Kaada seos voideltuun ja jauhotettuun vuokaan.
Paista 25-30 minuuttia. Ota kakku uunista ja anna jäähtyä ennen kuin otat kakun vuuasta. Ripottele kakun päälle tomusokeria, lisää marjat ja nauti!
Herkullista alkanutta viikkoa toivoo Alma ja Minna

Korttiaskartelua – Life is a Circus

Välillä on ihanan rentouttavaa kaivaa kaapista esille askartelutarvikkeet ja näpertää jotakin. Tuntuu, että askarrellessa mieli lepää. Aina tulosten ei tarvitse olla kovin kummoisia tai monimutkaisia. Tärkeintä on tekeminen.

Tämä kortti syntyi pöydälläni lojuneesta jämäpalasta. Olin kohokuvioinut paperiin ympyröitä ja värittänyt sen osittain Pan Pastels väreillä. Leikkasin palan ensin oikeaan kokoon ja väritin sen kauttaaltaan Pan Pastels väreillä.

Sen jälkeen lähdinpoistamaan kortista väriä sabluunan ja vauvan kosteuspyyhkeen avulla. Lopuksi leimasin korttiin sirkusaiheiset kuvat ja ympyröin muutaman kohokuvioidun pallon valkoisella geelikynällä.

Uskoisin, että kortin sanoma Elämä on yhtä sirkusta sopii useampaankin tilanteeseen.

Leimasimet – Stambendous / Pan Pastels – Tempera

Olkoon sinunkin elämäsi yhtä sirkusta, sen positiivisessa mielessä!

Mummola tunnelmissa

Olisin kamalasti halunnut käydä Asuntomessuilla, mutta sen sijaan pääsin mummolaan. Kätevä emäntä ammentaa ideoita sieltä missä kulloinkin sattuu olemaan, eikä haikaile siitä mihin ei ole mahdollisuutta. Viikon vinkki, kannattaa kirjoittaa ylös.

Mutta eipä sillä, mummolassa on ihana tunnelma. Juuri sopivasti väriä ja vintagea. Mummo kertoi että kun taloa rakennettiin, esitteli tapetti myyjä viittä erilaista tapettia, joista valinnat tehtiin. Ja hyvät valinnat tehtiinkin kun samat tapetit vieläkin ilahduttaa. Etenkin tyttären pojan vaimoa.

Mummoissa ihmetyttää moni asia. Yksi niistä on taito tehdä täydellistä ruskeakastiketta. Mummot on siitäkin ihmeellisiä, että ne on aina olleet vanhoja. Huomaa tosin, että mummoista on tullut tosi vanhoja, sillä karjalanpiirakat on nykyisin ostettu kaupasta. Niitä syödessä tulee haikea olo.

Muistakaa mummoja sanon minä!

PS. Lähden huomenna Osloon mieheni kanssa kahdestaan. Kahdestaan. Vielä kerran varmuuden vuoksi. Kahdestaan. Onko teillä antaa matka vinkkejä? Minne Oslossa kannattaa mennä?

Laatu lauantai

Nimittäin blogin laatua tarkkaillaan tällä kertaa.

Tämä uusi blogini on nyt ollut pystyssä muutaman kuukauden. Blogissa on menty aiheissa laidasta laitaan. On ollut  leivontaa, askartelua, plusmuotia, lasten kanssa touhuamista ja valokuvausta. Erilaisia postauksia on ollut todella kivaa tehdä. Huomaan, että toiset jutut herättävät paljon keskustelua, ja toiset taas paljon lukioita. Koska blogini on iloinen sillisoppa, olisi mukavaa tietää enemmän siitä mistä te lukijat olette oikeasti kiinnostuneita. Ajattelinkin heittää pallon hetkeksi teille!

Mikä sinusta on ollut mielenkiintoista, mistä aiheista haluaisit jatkossa lukea? Haluaisitko tietää jostakin enemmän? Kiinnostaako teitä työni kehitysvammaisten perhehoitaja? Pitäisikö kirjoittaa enemmän arjesta vai jakaa ruokaohjeita? Haluatko enemmän askartelua? Kaipaatko enemmän vinkkejä pluspukeutumiseen? Synkkiä salaisuuksia vai juhlajärjestelyitä? Haasteista erityislapsen kanssa vai tavallisesta suurperheen elämästä? Haluaisitko kysyä jotakin minulta? Että kuka mä ja mä mitä mä luulen tekeväni? Mitä mä tekisin jos voittaisin lotossa? Tai mikä oli mun haave ammattilapsena?

Kerro se minulle! Ehdotusten perusteella teen toivepostauksia tai olen tekemättä! Pidätän kaikki oikeudet muutoksiin.

Ihanaa lauantaita kaikille!