skräppäys – hääpäivä – silkkihäät – video

skräppäys - hääpäivä

Voitteko kuvitella, meillä oli 12. hääpäivä juhannuksena. Googlasin juuri, että kyseessä ovat silkkihäät. Silkkihansikkain meitä on kohdeltukkin. Kun on kaksitoista vuotta saanut rakastaa, niin ei voi kokea itsensä kun onnekkaaksi. Olen monesti miettinyt miksi juuri me, mikä on se tekiä joka on yhdistänyt meitä kaikki nämä vuodet. Me kumpikin ollaan muututtu. Meistä on kasvanut aikuisia, vanhempia ja me ollaan sekä kasvettu yhteen, että löydetty jotain omaa.

skräppäys - hääpäivä

Skräppäys – hääpäivä

Me viihdytään äärimmäisen hyvin yhdessä, mutta pystytään toteuttamaan itseämme myös toisesta erossa,  omien kiinnostuksen kohteidemme parissa. Mutta samalla me ollaan myös kiinnostuneita toisen haaveista ja unelmista ja yritetään tukea toisiamme niiden saavuttamisessa. Me ollaan hyvä tiimi. Me nauretaan samoille asioille, me ollaan erimieltä monissa asioissa, mutta pystytään kuuntelemaan ja kunnioittamaan toisen mielipidettä. Me ollaan parhaat ystävät sen lisäksi, että me ollaan mies ja vaimo, äiti ja isi. Me ei olla vanhemmuuden pyörteissä hävitetty toisiamme.

Mä toivon, että meillä olisi tulevaisuus täynnä onnea, terveyttä, rakkautta ja hellyyttä. Kaikkea sitä, mitä tähänkin asti. Olet rakas!

Mikä on parisuhteen salaisuus? Vai onko sellaista? Millaisen parisuhteen haluaisit? Mikä on toimivan liiton perusta?

skräppäys - hääpäivä

 

Erilainen blogihyppely

Sain Kaisalta haasteen kertoa vähän siitä mitä minulla on työn alla juuri nyt ja mikä ylipäätään inspiroi tällä hetkellä. Päätin tehdä tälläisen videon, missä pääsen höpöttämään aiheesta ilman että kukaan keskeyttää! Amatöörinä en tajunnut, että videota varten kameran olisi järkevää olla vaakatasossa, mutta tekemällä oppii!

Jos inspiroiduit, nappaa haaste mukaasi! Ja tule kertomaan minulle, jotta pääsen lukemaan vastauksesi.

Terkuin, Minna

Sopivasti mausteinen kana -kookoswokki

kana -kookoswokki

 

Vaikka en olekkaan mikään tulisen ruuan ystävä, pidän mausteista. Tämä wokki syntyi nopeana arkiruokana isolle porukalle. Alunperin suunnitelmana oli tehdä Kana -kookoskeitto, mutta wokkia sitä syntyi. Mitähän Hansu sanoisi?

Kana -kookosWokin ohje

Tarvitset:
-maustamatonta broileria
-porkkanaa
-paprikaa
-sipulia
-valkosipulia
-kookosöljyä paistamiseen
-chiliä, curryä, kurkumaa
-tuoretta korianteria
-tuoretta inkivääriä
-sitruunan
-kookoskermaa
Yksinkertaiset työvaiheet voit lukea yllä olevasta kuvasta.

kana -kookoswokki
kana -kookoswokki

Meillä tämä maistui niin aikuisille kuin lapsillekin ja nopea ja helppo tehdä!

Oletko sinä kookoksen ystävä?

Terveisiä Oslosta!

Viikko Oslossa on mennyt nopeasti! Tänään on kotiin lähdön aika. Ehdimme vielä viettää syntymäpäivääni kaupungin vilinässä ennen kuin lento lähtee kohti kotia. (PS. Olen 35v. Puolessa välissä seitsemään kymmeneen.)



Hyvän loman tunnistaa siitä, että on ihanaa palata kotiin! On oikeastaan jo hirveä ikävä lapsia ja omaa kotia. Oikeastaan haluaisin jo olla kotona tämän ihastuttavan vanhan kahvilan sijaan, jossa nautiskelen kahviani herkullisen paikanpäällä leivotun omenapiirakan kera, jossa päällä on pallo oikealla vanilijalla maustettua jäätelöä merituulen vilvoittaessa.

Viikon aikana olemme tavanneet ystäviä, nauttineet kahdenkeskisistä hetkistä, käyneet vuonoristeilyllä, syöneet erittäin hyvää vegaani ruokaa ja osallistuneet Oslo Suscon tapahtumaan, josta lisää myöhemmin! 

Ihanaa kesää kaikille! Nautitaan helteistä nyt, ompahan sitten marraskuussa jotain mitä muistella!

Terkuin, Minna

Intiaanikesä!

Tämä on ensimmäinen olkaimeton mekko minkä olen ostanut näin aikuisella iällä. Tää tuntuu jotenkin spektaakkelimaiselta, sillä yleensä tälläisille allilyyleille suositellaan hihoja. Edes lyhyitä sellaisia.

Mekon kuosion minusta ihana, siitä tulee mieleen intiaanit. Siis minulle. Joka en tiedä intiaaneista mitään. Enkä edes ole perehtynyt termin intiaanikesä todelliseen tarkoitukseen. Tarkoittettakoon sillä tässä yhteydessä ihanaa heinäkuun päivää. Sellaista, jolloi ei edes muista pitkää ja kylmää talvea.

Hankin mekon Lontoossa käydessäni Primarkista. Hintaei ollut paha, joten annoin olkaimettomalle mekolle mahdollisuuden. Hieman harkiten olen sitä omasta epävarmuudestani johtuen käyttänyt, mutta mekko on oikeastaan aika mukava tälläisillä kuumilla ilmoilla. Lisäksi se on kevyt, joten pääseepä se mukaan myös Osloon, jossa parhaillaan olen käymässä.

Mitä mieltä te olette näistä olkaimettomista mekoista? Not or hot?

Hauskaa päivää sinulle!

Filmikuvien taikaa

Hankin taannoiselta Lontoon reissulta Diana F+ kameran, jonka käyttöä olen harjoitellut vaihtelevalla menestyksellä. Kamerassa ei ole kummoiset säätömahdollisuudet, eikä kuvan onnistumista voi tarkistaa oton jälkeen kuten digikuvissa. Ensimmäinen rulla oli täysin alivalittunut, hahmoista sai vain joten kuten selvää. Siihen nähden tämä Viron reissulla ottamani kuvat ovat huisi edistysaskel!

Filmikuvaamisessa on monta kohtaa jossa voi mennä pieleen. Tässä kuvassa näkyy, että valoa on vuotanut filmille siinä kohtaa kun olen ottanut filmin pois kamerasta. Käytän 120 mm filmiä, joka ei samalla lailla kelaudu kotelon sisälle suojaan kuin yleisimmin käytössä olevassa 35 mm filmissä.

Näissä kuvissa näkyy hyvin filmikamerakuvaamisen ainut laatuisuus. Kuvaushetkeä ei voi toistaa. Ilmeet, tapahtumat ja tunnelmat ovat oikeita. Aina ei naurata, eikä tarvitsekkaan. Väsynyttä ja levotonta perheidylliä parhaimmillaan. Tilanteita ja hetkiä, joita ei voi kokea uudestaan.

Tämä kuva on syntynyt tahattoman kaksoisvalotuksen tuloksena. Eli olen ensin ottanut kuvan perheestäni auton edessä ja senjälkeen unohtanut kelata filmiä jaottanut uuden kuvan rannalla olevasta tytöstä. Tuloksena mielenkiintoinen taidekuva!

Yllä olevassa kuvassa näkyy samaa valon vuotamista kuin ensimmäisessä kuvassakin. Siitä huolimatta kuva on mielestäni aika onnistunut. Yllättävästi filmikamera on valolle armollisempi kuin digikamera. Kuva ei oleylivalottunut tai puhkipalanut suorasta auringonpaisteesta huolimatta.

Tämä on suosikki kuvani tältä filmiltä. Lelukamera on pysäyttänyt surfaajan liikkeen ja tarkennus on onnistunut. Tuntuu, että minulla on toivoa! Filmikuvien kehittämisen odotus on jännittävää. Minulla on vielä muutama rulla mustavalkokuvia kehitettävänä. Saa nähdä miten ne onnistuivat.

Tässä itseasiassa näitä mustavalkoisia kuvia onkin. Huomaatteko miten kuva on tarkka keskeltä, mutta epäterävyys lisääntyy reunoilla? Myös mustan eri sävyt ovat upeita!

Onko lukioissa filmikuvaajia? Onko teillä antaa vinkkejä aloittelijalle?

Hauskaa päivää sinulle!

PS. Jos sinua kiinnostaa Viron matkailu lapsiperheen näkökulmasta, niin kurkkaa tänne.

Tervetuloa meille!

Hei, tämä on meidän kotimme, tervetuloa virtuaalikylään! Esittelen teille eteisen ja näkymän olohuoneeseen. Olohuoneessa meillä on iso turkoosi sohva ja lattialla oleva patja on tietenkin koiran sänky. Ei mikään siustuksellinen riemuvoitto, mutta minne itse piilottaisit lähäs satakiloisen eläimen?
Lokkivalaisin on lahja äidiltäni. Olen kehittänyt pakkomielteen valaisimiin ja olen mielummin ilman kuin hankin sellaisia joista en oikeasti pidä. Alemmassa kuvassa näkyy Tanen vanhasta puusuksesta tekemä valaisin. Siinä historia kohtaa luontevalla tavalla Ikean.

Olohuoneessa meillä on myös tietokonepöytä. Siinä on perheemme ainut pöytäkone, kaksi printteriä ja askartelussa käytettävä Cameo leikkuri. Pöytä on oikeastaan vanha ovi, joka on nostettu kahden yksinkertaisen lipaston päälle. Toimii! Se vaan on äärimmäisen hankalaa stailata yhtään siedettävän näköiseksi. Johtoja, printtereitä ja muuta elektroniikkaa on vaan liikaa.

Kirjoittelin jo jokin aikaa sitten teille valokuvaseinähaaveestani. Seinä on valmis, samoin kun koko eteisen muodonmuutos. Vaikka itse sanonkin, niin hieno tuli! Portaat on vaan hirmuisen hankala kuvauskohde. Pienessä tilassa kaksi ikkunaa ja paljon kuvattavaa.

Valokuvaseinästä tuli tosi kiva. Sain kehyksiin suosikkikuvia, muutamia skräppäystöitä ja taideteoksia. Kokonaisuudesta tuli hauska ja eläväinen. Kuvassa näyttää, että kaikki kehykset ovat ihan vinksin vonksin, mutta kyllä ne oikeasti ovat aika suorassa. 
Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin eteisen lamput, jotka ovat ihan suosikkejani! Meidän mummolassa on samanlaisia. 

Meillä on sulassa sovussa vanhoja ja uusia kalusteita. On Ikeasta ja Vepsäläiseltä hankittuja tuotteita. Toiset on hankittu kierrätyskeskuksesta tai nettihuutokaupoista tai saatu lahjaksi. Kirjahyllyn kanssa kävi erinomainen tuuri. Kolme osaa on hankittu kahdelta myyjältä alle 50 eurolla. Tämä eteisen kaappi on kunnostettu itse ja maalattu mustaksi. Se kaipaisi vielä jotain, esimerkiksi kahvat, mutta menee näinkin.

Kaapin päällä on hyvän ystäväni piirtämä kuva minusta ja Tanesta. Pieni keltainen mökki on myös lahja. Saimme sen kun rakensimme tätä nykyistä kotiamme. Jotenkin se siinä rakennusvaiheessa tuntui lohdolliselta. Ehkä projekti sittenkin vielä valmistuu!

Tälläistä meillä on, toivottavasti viihdyitte virtuaalikierroksella!