Unelmien puu – taidepaja kehitysvammaisille

Jokaisella on unelmia. Unelmat ovat tärkeitä. Tehdään yhdessä unelmista puu. Tule mukaan maalaamaan yhteistä taideteosta. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan. Kirkkonummen kehitysvammaistentuen puheenjohtaja Tuula Sjölund pitää puheen.
Työpajan toteuttaa Minna ja Taneli Enqvist Perhekoti Vipusesta.


Olen mukana Pop Up -kulttuurikeskuksessa Kirkkonummen Kipinässä. Pop Up-tapahtuma tarkoittaa sitä, että tyhjillään olevaan kiinteistöön perustetaan väliaikainen kohtaamispaikka Kirkkonummelaisille. Kirkkonummen Kipinä toimii 16-31.8 vanhoissa Seppälän tiloissa aivan Kirkkonummen keskustassa. Osoitteessa Tallinmäki 2. Edessä on parkkitilaa.

Kun minua pyydettiin mukaan tapahtumaan sain heti Kipinän. Halusin järjestää jotakin mikä toisi kehitysvammaiset luontevasti mukaan yhteiseen projektiin. Samalla koin, että olisi tärkeää tehdä jotakin sellaista mikä samalla toisi esille jokaisen yksilöllisyyttä mutta samalla sitä, että emme kuitenkaan ole kovin erilaisia. Kaikilla meillä on unelmia. Kaikki osaamme tehdä taidetta. Kaikki pystyvät nauttimaan yhdessä tekemisestä.

Unelmien puu työpaja on kaikille avoin. Yli 10 hengen ryhmiä pyydetään ilmoittautumaan osoitteeseen minna@perhekotivipunen.fi 

Kipinässä toimii kahvio!

Tervetuloa mukaan!



Arabian vanhat kahvikupit minialbumiksi

Minialbumi kierrätysmateriaaleista!

Minialbumin pohjaan voi käyttää monenlaisia kodista löytyviä materiaaleja. Tässä albumissa pohjana on käytetty ruskeita paperipusseja ja hajonneen pahvilaatikon osia. Parhaat lopputulokset syntyvätkin yhdistelemällä uutta ja vanhaa.
Arabian vanhat kahvikupit minialbumiksi
askartelu, paperiaskartelu, teeseitse, itse tehty, arabia, retikka, pop
Aloitin minialbumin koostamisen valitsemalla albumille teemaksi kahvikupit joita keräilen.  Skräppäys ei aina vaadi aiheekseen kovin ihmeellisiä asioita, vaan on mukavaa taltioida arkea ja omaa, aivan tavallista elämää. Tykkään itse paljon vanhoista hauskoista astioista ja meillä juodaankin kahvia varsin sekalaisesta valikoimasta erilaisia, hauskoja kuppeja.

 

askartelu, paperiaskartelu, teeseitse, itse tehty

 

Koska kuppini ovat pääasiassa vanhaa Arabiaa, halusin minialbumin toistavan samaa mummolamaista teemaa. Aloitin työskentelyn valitsemalla tunnelmaan sopivia tarvikkeita, värejä, papereita ja jonkin verran koristeita. Kun erilaisia materiaaleja pyörittelee käsissään jo ennen varsinaisen työskentelyn aloittamista, löytyy työlle helpommin punainen lanka ja minialbumi pysyy yhtenäisenä.

 

askartelu, paperiaskartelu, teeseitse, itse tehty
askartelu, paperiaskartelu, teeseitse, itse tehty

 

Työstin aivan ensimmäiseksi albumin kannet. Leikkasin ne hieman suuremmiksi kuin kahtia taittamani paperipussit. Tämän jälkeen levitin kanteen kohopastaa pitsisabluunan läpi. Käytin samaa sabluunaa kohopastan kanssa myös paperipusseihin, jotka muodostavat albumini sisäsivut. Kohopastan kuivuttua suihkutin kansiin hieman mistejä, nestemäisiä musteita, mutta en ollut tulokseen järjin tyytyväinen.

 

askartelu, paperiaskartelu, teeseitse, itse tehty

 

Otin esille valitsemani kuviopaperit ja lähdin leikkaamaan yhdestä paperista irti pyöräilevää tyttöä. Pieniä yksityiskohtia leikatessa kannattaa käyttää pieniä, kapea teräisiä saksia tai paperiveistä. Kuvan alle kerrostin valitsemiani teemaan sopivia papereita, pitsiä ja Sizzixillä leikkaamiani kuvioita kerroksellisuutta tuomaan. Kiinnitin sivuun myös nauhan, jolla albumin saisi suljettua. Kun kaikki eri elementit oli liimattu paikoilleen, kiinnitin päälle vielä leikkaamani polkupyöräilevät tytön. Nostin hänet tausta irti kaksipuoleisia kohotarrapaloja käyttäen.  Viimeistelin kannen vielä rykelmällä kukkasia ja muita koristeita. Takakansi  noudattelee samaa linjaa, mutta ei ole yhtä paljon koristeltu, eikä yhtä kolmiulotteinen kuin etukansi.

 

askartelu, paperiaskartelu, teeseitse, itse tehty
askartelu, paperiaskartelu, teeseitse, itse tehty

 

askartelu, paperiaskartelu, teeseitse, itse tehty

 

Kansien jälkeen keskityin albumin varsinaiseen sisältöön. Koska halusin sivuille yhtenäisen ilmeen, työstin kaikkia sivuja yhtä aikaa. Aloitin levittämällä jokaisen paperipussin toiselle puolelle kohopastaa pitsisabluunan läpi ja kohopastan kuivuttua ompelin pussien toiselle puolelle teemaan sopivia papereita. Lisäsin sivupohjiin muutamia tarroja ja liimasin kuvat paikoilleen.

 

askartelu, paperiaskartelu, teeseitse, itse tehty
Koska keräilen kuppeja, oli minulle tärkeää saada erilaisten kuppien nimet esille, ainakin siinä määrin kun ne olivat minulla tiedossa. Otsikoiden tekemiseen olen käyttänyt sähköistä leikkuria Silhouette Cameota. Otsikot on leikattu tarrapohjaisesta kankaasta ja värjätty vesivärein.
Liitin sivuihin otsikot paikoilleen ja koristelin ne yksinkertaisesti sopivan värisillä koristeilla.
askartelu, paperiaskartelu, teeseitse, itse tehty
askartelu, paperiaskartelu, teeseitse, itse tehty

 

Valmiisiin sivuihin on tehty reiät ja koko albumi on sidottu yhteen saranarenkain.  Tarinat olen kirjoittanut erillisiin tageihin, jotka olen sujauttanut paperipussien sisään.

 

Tämä albumi on tehty alunperin Ihana -lehteen.
askartelu, paperiaskartelu, teeseitse, itse tehty, arabia, retikka, pop

Keräilettekö te jotakin? Vanhoja astioita, postimerkkejä? 

Mukavaa päivää sinulle!

Minna

Kirjastoasu

Tässä asussa olen yhdistänyt shortsihameen vaaleaan hihattomaan paitaan. Tämä on mukava, mutta vähän siistimpi versio blogissa aiemmin esittelemäsäni yhdistelmästä. Tämä asu sopisi esimerkiksi siihen, että palauttaa myöhässä olevia kirjastonkirjoja. Pikku erehdyksestään huolimatta osoittaa kuuluvansa kuitenkin vastuullisten ihmisten joukkoon.

Siisteyden tosin rikkoo nämä villisti kuraiset puutarha Croksini! Mutta kirjaston täti ei onneksi näe niitä tiskin takaa.

Meillä pidettiin tänään puutarhajuhlat kesän ja menneiden syntymäpäivien kunniaksi. Ilmakin oli mitä mainioin! Saatte varmasti lukea täältä blogista juhlista, resepteistä ja koristeluista vielä moneen otteeseen! Oletteko te pitäneet puutarhajuhlia? Tai muita kesäjuhlia? Ihan huvikseen vaan, koska se tuntui hyvältä ajatukselta, vai tarvitaanko juhlimiseen aina joku syy?

Ihanaa sunnuntai iltaa kaikille!

Raikas vesimelonimansikkajuoma!

Tämä raikas kesäjuoma sopii niin lapsille kuin aikuisillekin. Teen itse melkolailla koko talven mehut, mutta en ole juurikaan tehnyt tälläisiä heti nautittavia juomia. Mikä on vähän hassua, sillä nämä ovat hurjan hyviä, tuoreista kauden marjoista ja hedelmistä. Voisin ajatella, että aikuisten juhliin tämä sopisi jääpalojen ja pienen terästyksen kanssa vaikka tervetulias drinkiksi.

Raikas vesimelonimansikkajuoma

Ohje:
Vesimeloonia
Mansikoita
Puolikas Sitruuna
Vissyä
Minttua
(Sokeria)

Soseuta mansikat ja vesimelooni blenderissä, lisää joukkoon sitruunamehu, kaada joukkoon vissyä. Varoitus, juoma kuohuu! Mausta mintulla ja halutessasi ripauksella sokeria. Nauti kylmänä!


Onko teillä hyviä juomaohjeita kokeiltavaksi?

Niin ja hauskaa elokuun alkua, aika menee kuin siivillä.

Terkuin, Minna

Tarinoista kuviksi – Voimaannuttava kansio

Ne jotka ovat seuranneet blogiani pidempää, muistavat, että olen tehnyt opinnäytetyöni Voimauttavasta skräppäyksestä kehitysvammaisille. Työ on ajan kanssa hiotunut ja en kutsu lopputulosta enää skräppäykseksi vaan työn nimi on Tarinoista kuviksi – Voimaannuttavat kansiot.
Opinnäytetyöni on syntynyt omasta kiinnostuksestani luovaan askarteluun, valokuvaukseen ja toisaalta kehitysvammatyössä kohtaamaani ilmiöön, jossa kehitysvammainen henkilö jää helposti sivuosaan omassa elämässään. Olen havainnut valokuvan terapeuttisen voiman oman skräppäys harrastukseni kautta. Skräppäys on omaelämänkerrallista työskentelyä, jossa valokuva yhdistetään luovaan askarteluun. Havahduin omia töitä tarkastellessani niiden tuottamiin vahvoihin tuntemuksiin ja uusiin merkityksiin. Koko projekti perustuu siis omakohtaiseen kokemukseen valokuvan ja siihen yhdistetyn taiteellisen työskentelyn voimasta.
Voimaannuttavat kansiot
Tämä kuva on otettu Miina Savolaisen voimauttavan valokuvan kurssilla
Näistä lähtökohdista lähin työstämään ajatusta voimaannuttavista kansioista. Halusin selvittää mitkä ovat ne teoreettiset perustat sille, että koin skräppäyksen niin voimauttavana ja koskettavana. Mistä työskentelyn merkityksellisyys syntyi? Pohdintojeni ja käytännön kokeilun tuloksena syntyivät voimaannuttavat kansiot.

Voimaannuttava kansio

Voimaannuttavan kansion tavoitteena on oman identiteetin ymmärtäminen ja selkeyttäminen sekä omien voimavarojen tunnistaminen. Työskentelyn tavoitteena on antaa kansion tekijälle oikeus tulla nähdyksi haluamallaan tavalla. Menetelmä antaa välineitä itseilmaisuun ja tarjoaa osallistujille tilan, jossa heillä on mahdollisuus tehdä näkyväksi omia haaveitaan, tarpeitaan ja kokemuksiaan ilman ympäristöstä tulevia vaatimuksia ja arvostelua.
Voimaannuttava kansio
Tällä sivulla olen halunnut tehdä näkyväksi omaa naisellista puoltani
Menetelmässä keskitytään kolmeen eri osa-alueeseen (kuvio 1), keskusteluihin, valokuviin ja taiteelliseen työskentelyyn. Keskusteluiden tavoitteena on nimetä omia ajatuksia ja tunteita, nimeäminen auttaa järjestämään ja tunnistamaan asioita ja helpottaa niiden jakamista. Valokuvat sitovat ajatukset nykyisyyteen ja tekevät niistä totta. Valokuvan ominaisuuksiin kuuluu sen suhde todellisuuteen, valokuvassa näkyviä asioita pidetään totena, sillä ne ovat silminnähtävissä ja toisaalta se mahdollistaa ajassa liikkumisen. Taiteellisen työskentelyn tehtävänä on tehdä näkyväksi omaa sisäistä maailmaamme, heittäytyä luovaan flow -tilaan, jossa työskentely on heittäytymistä tuntemattomaan. Nämä kolme osa-aluetta tukevat toisiaan ja antavat erilaisia mahdollisuuksia yhden aiheen käsittelyyn ja esille tuomiseen.

Kaavio 2. Voimaannuttavan kansion osa-alueet



Menetelmä sopii sekä lapsille, että aikuisille. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä ja kysy rohkeasti lisää! Tai pysy kanavalla, esittelen menetelmää täällä blogissa.

Pidätkö sinä päiväkirjaa? Kirjoittamalla, piirtämällä tai valokuvaamalla?

Mukavaa päivää sinulle!

Mikä muka keski-ikä

Täytin sitten 35 vuotta. Tuosta noin vaan. Alla oleva kuva on otettu syntymäpäivä tunnelmissa. Se kuvaa olotilaani hyvin. Kaikki on vähän epäselvää, mutta naama on virneellä. Otan ulevan vuoden vastaan kiitollisuudella. Viimeisen vuoteni nuorena aikuisena. Ensi vuonna olen keski-ikäinen (lähde: Wikipedia).

Muistan kun teininä ajattelin kolmekymppisten olevan vanhoja, elämää nähneitä. Jollakin tapaa myös menetettyjä, perheelle, aikuisuudelle, tylsyydelle. Nykyisin neljäkymmentä ei tunnu yhtään pahalta. Omalla kohdallani ikä tuo myös uudenlaista vapautta. Lasten kasvaessa on taas uudella tavalla aikaa itselleen ja parisuhteelle. Mikäs sen vapauttavampaa.

Toisaalta iän tuoma itsevarmuus vapauttaa. Nykyisin olen harvinaisen vähän kiinnostunut muiden ihmisten mielipiteistä. Olen monella tapaa löytänyt paikkani elämässä ja tapani toteuttaa itseäni. Tai siltä ainakin tuntuu juuri nyt. Iän myötä on myös hyväksynyt sen, että kaikki ihmiset eivät pidä minusta. Kaikkien ei tarvitsekkaan pitää. Saan itsekkin valita ne ihmiset, jotka haluan pitää lähelläni. Se on ollut arvokas oppitunti.

Olen myöntänyt itselleni, että en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja tyytynyt siihen. Elämä näyttää kyllä.

Ajankulun huomaa helpoiten lasten kasvamisesta. Vaippapyllyistä on kasvanut omatoimisia, hauskoja ja osaavia koululaisia. Teini-ikä kolkuttelee ovella, kavereiden merkitys korostuu ja äiti jää pikku hiljaa taka-alalle. Jännittävää, haikeaa ja samalla niin ihanaa!

Kun elämää katsoo taaksepäin on vaikeaa sanoa, mikä ikä olisi ollut suosikkini. Olen aina ollut tyytyväinen juuri siihen, missä kulloinkin olen. Onko sinulla suosikki ikää? Tai elätkö ikäkriisissä?

Terkuin, Minna

Olethan muuten jo tutusunut sivupalkissa oleviin mahdollisuuksiin seurata minua sosiaalisessa mediassa! Tervetuloa uudet seuraajat!