Syksyn pyhät päätökset

Tiedättekö mistä tietää syksyn tulleen? No tietenkin siitä että bloggari raahautuu lenkkipolulle!

Syksyllä on halu aloittaa jotakin uutta. Tehdä jotakin. Itselleen. Minun kohdallani se on tarkoittanut säännöllisen liikunnan lisäämistä päiväohjelmaan. Joka päivä olen tehnyt jotakin. Kävellyt, pyöräillyt tai uinut. Olen tehnyt seuraavan havainnon: olen rapakunnossa.

Kyllä. Rapakunnossa. Puuskuttaessani ylös reitin varrella olevaa ylämäkeä mietin kuinka näppärää olisi säilyttää säännöllinen liikunta ohjelmistossa ympärivuoden. Säästyisi aloittamisen tuskalta.

Keväällä minulla oli ongelmia toisen polveni kanssa ja se olikin sitten mitä mainioin tekosyy lopettaa koko touhu. Imeytyä kiinni sohvaan. Kuukausiksi. Mutta ei muuta kuin uuteen nousuun.

Tehostaakseni syksyistä aloittamista olen myös vähentänyt lisätyn sokerin ja tyhjien hiilihydraattien nauttimista. Vieroitusoireet kärventävät hermoja. Lahjaksi saatu Kismet huutaa nimeäni.

Puntarilla en käy kiusaksikaan. Että tälläistä tähän päivään. Oletko sinä tehnyt syksyn pyhiä päätöksiä? Oletko aloittanut jotakin uutta?

Aamupalahitti Banaaniletut

Meillä oli mökillä kerrassaan huippumahtavia vieraita, terveisiä vaan Lauralle ja tytöille! Laura on suurin inspiraation lähteeni kun tullaan hyvään ruokaan. Harvalla tuntemallani ihmisellä on samanlaista intohimoista suhdetta ruokaan. Ja niin paljoa tietämystä ravinnosta.
Banaaniletut eivät taida täällä blogistaniassa olla mikään uusijuttu, mutta meidän perheessämme niistä nousi hitti tuon taannoisen mökkivierailun jälkeen. Banaani letut on helppo tehdä ja ne ovat ravitsevia ja herkullisia. Mitä muuta voi enää toivoa?

Banaaniletut

Nämä herkulliset, gluteiinittomat banaaniletut syntyvät kädenkäänteessä.
Murskaa kaksi banaania haarukalla, sekoita joukkoon kaksi kananmunaa ja ripaus kanelia. Paista kypsäksi.
Nauti tuoreiden marjojen ja hyvän kahvin kanssa.
Persikoitakin olin viipaloinut, mutta kuvausassari söi muutaman viipaleen ja jäljelle jääneestäkin on haukattu pala!

 

 

Aurinkoisia aamuja toivoo, Minna

Pitsiunelma

Hankin tämän mekon viime kesänä veljeni häitä varten ja se on minusta edelleen ihana. Mekon väri on koralli ja voin kertoa, että kun avasin postipaketin oli järkytys aikamoinen. Nettikaupan kuvissa mekon väri oli ennemminkin persikkainen. Laukun väriä mukaileva.

Kesti aikansa ennen kuin totui tähän lähes neonväriseen pitsiunelmaan. Nykyisin se on “hieno mekkoni”, jonka puen päälle kun haluan olla itsevarma ja kaunis. Joissakin vaatteissa on vaan helpompi olla kuin toisissa.

Tässä mekossa on hauska häntä, muistaakseni mallin nimi on fishtale. Olen tilannut sen Simply be nimisestä kaupasta. Ei muuten olisi kannattanut käydä siellä, sillä teki heti mieli tilata pari uutta juttua! Ou, nou!

Ostan suurimman osan vaatteistani ulkomailta. Mikä sotii sitä vastaan, että mielelläni tukisin paikallisia yrittäjiä ja kotimaista osaamista. Olen kuitenkin kuluttajana laiska, enkä viihdy shoppailemassa. Tilaan lähes kaiken netistä. Olisin kuitenkin avoin kokeilemaan myös Suomalaisia nettikauppoja. Onko teillä suosituksia, missä kannattaisi käydä ostoksilla? 

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Matka luovuuteen

Viime viikonloppuna olin mukana järjestämässä tapahtumaa nimeltä Matka luovuuteen. Matka järjestettiin Museolaiva Borella, aivan Turun keskustan tuntumassa. Matkalla oli mukana 30 upeaa ja luovaa naista.

Olemme ystäväni Elinan kanssa matkustaneet erilaisissa askartelutapahtumissa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ja haaveilleet samalla oman tapahtuman järjestämisestä. Olemme osallistuneet niin hyvin kuin huonostikkin järjestettyihin tapahtumiin. Ja ennen kaikkea keskenään hyvin erilaisiin tapahtumiin. Toiset tapahtumat ovat keskittyneet myyntiin, toiset kursseihin, toiset omaan askarteluaikaan.

Matka luovuuteen sai alkunsa Puolassa järjestetystä Prozartista. Se oli pieni, keskellä maaseutua järjestetty pieni ja intiimi tapahtuma, jossa oli sopivassa suhteessa ohjattuja kursseja ja luovaa toimintaa. Tapa tehdä tuntui heti omalta.

Halusimme järjestää tapahtuman, joka ei varsinaisesti profiloituisi pelkkään askarteluun, vaan ennemminkin oman luovuuden löytämiseen. Halusimme luoda ilmapiirin, joka kannustaisi heittäytymään ja ylittämään itsensä mukavassa seurassa. Koska itse olen hirvittävän innostunut valokuvauksesta, halusin tuoda mukaan myös uudenlaista valokuvatyöskentelyä.

Halusimme tuoda suomeen myös mixed media taiteilijan Finnabairin, sillä meillä on ollut ilo tutustua häneen reissuillamme. Sen lisäksi, että hän on taitava omassa työssään, on hän myös hyvä opettaja. Hänen työnsä ovat kiehtovia, niiden tekeminen on kivaa ja samalla oppii paljon niistä menetelmistä, joita hän käyttää töidensä luomiseen.

Ennen matkan alkua perustimme facebook ryhmän, jonka kautta osallistujien oli mahdollista tutustua toisiinsa jo ennalta ja jakaa ideoita, kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä ja ylipäätään fiilistellä tulevaa tapahtumaa. Ryhmä oli hulvaton, mitä lähemmäksi tapahtumaa tultiin, sitä lennokkaampaa juttua ryhmässä riitti! Oli todella hienoa, että yhteyksiä luotiin jo ennen paikalle tuloa. Itselleni ainakin tuli tunne, että tässä ryhmässä on pakko olla hauskaa!

Perjantain valokuvaussessio jännitti minua etukäteen. Se oli jotakin erilaista, mitä aikaisemmin ei suomessa ole askarteluun liittyvissä tapahtumissa tehty. Osa kurssilaisista vaikutti epäileviltä, mutta jo facebook ryhmässä näki kuinka ihmiset alkoivat innostua ja suunnittelivat erilaisia asuja ja rekvisiittaa omia kuviaan varten. Parasta kuvauksen jälkiin oli nähdä tyytyväisiä ilmeitä kun kurssilaiset selailivat omia kuviaan kameroistaan. Moni tuntui positiivisesti yllättyneeltä kuvauksista. Kritiikkiä tuli liian lyhyestä ajasta! Aivan mahtavaa! Tästä rohkaistuneena aijon aivan varmasti jossakin vaiheessa järjestää jotakin, jossa kuvaamiseen käytetään enemmän aikaa ja mennään syvemmälle valokuvien maailmaan.

Kiitos kaikille teille jotka olitte mukana tapahtumassa. Te teitte siitä mahdollisen. Hienoa, että heittäydyitte matkalle mukaan. Lähditte kaikkiin työpajoihin mukaan positiivisella asenteella, muut huomioon ottaen. Teidän kanssanne matkalla oli hauskaa!

Järjestäjän näkökulmasta tapahtuma oli upea. Toki asioita olisi voinut tehdä paremmin ja ennen kaikkea järjestelmällisemmin, mutta toivottavasti ensimmäisestä kerrasta pystyy ottamaan opikseen ja tekemään asioita paremmin ensi kerralla. Koska sellainenhan ihan varmasti on tulossa!

Kiitos vielä ihan joka ikiselle!

Terkuin, Minna

Paahdettu valkosuklaajuustokakku

Paahdettu valkosuklaajuustokakku
Tämä kakku oli varsinainen murheen kryyni. Ensimmäinen kokeilu ei ehtinyt jähmettyä riittävästi ennen kuin poistin kakun vuuasta. Paahdettuvalkuklaa vaahto on kuitenkin kaiken vaivan arvoista. Ohje on Kinuskikissan, alkuperäisen Suloisen suvikakun kakun ohjeen löydät täältä. En ole aivan varma, onko tässä käytetty mansikka -raparperipäällys paras mahdollinen yhdistelmä paahdetun valkosuklaan kanssa, mutta menettelee. Aijon jatkossa varmasti kokeilla valkosuklaavaahtoa jossakin toisessa yhtälössä. Varmaa on kuitenkin, ettei tämäkää jää syömättä!

Paahdettu valkosuklaajuustokakku

Pohja:

200 g kaurakeksejä
50 g voita tai margariinia

Paahdettu valkosuklaa -vaahto:
370 g valkosuklaata
5 dl kuohukermaa

Muut täyteainekset:
4 liivatelehteä
2 valkuaista
200 g vaniljatuorejuustoa
¾ dl vettä

Mansikka-raparperikerros:
4 liivatelehteä
400 g raparperia
½ dl vettä
1 dl sokeria
1 vaniljatanko
200 g mansikoita

Koristelu:
Tuoreita marjoja

Vuoraa irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohja leivinpaperilla. Murskaa kaurakeksit. Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon keksimurska. Painele seos vuoan pohjalle.
Leikkaa valkosuklaa veitsellä rouheeksi. Levitä pellille leivinpaperin päälle. Paahda uunissa 175 asteessa noin 8 minuuttia, kunnes suklaapalaset ovat muuttuneet vaaleanruskeiksi. Laita kattilaan suklaarouhe ja kerma. Lämmitä miedolla lämmöllä rauhallisesti hämmentäen, kunnes suklaa on sulanut kerman joukkoon.
Kaada valkosuklaakerma kulhoon ja jäähdytä kylmässä vesihauteessa. Nosta jääkaappiin. Kun valkosuklaakerma on täysin kylmää, vatkaa se vaahdoksi. Kannattaa antaa kerman rauhassa jäähtyä, muuten se ei vatkaudu.
Laita täytteen liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
Notkista tuorejuusto vatkaimella. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sulata siihen liivatteet. Sekoita tuorejuuston joukkoon. Yhdistä tuorejuusto-liivateseos ja valkosuklaavaahto keskenään. Lisää joukkoon lopuksi valkuaisvaahto.
Levitä täyte vuokaan. Anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti.
Laita mansikka-raparperikerroksen liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Paloittele raparperi. Laita palat kattilaan yhdessä veden ja sokeri kanssa. Halkaise vaniljatanko ja kaavi sisältä siemenet kattilaan.
Keitä raparperiseosta, kunnes raparperit ovat pehmenneet hillokemaiseksi. Sulata kuuman hillokkeen joukkoon liotetut liivatteet. Soseuta mansikat ja yhdistä mansikkasose raparperihillokkeen kanssa.
Kaada seos vuokaan täytteen päälle. Anna hyytyä jääkaapissa vielä kolmisen tuntia tai yön yli.

Irrota kakku vuoasta ja siirrä tarjoilulautaselle. Asettele päälle tuoreita marjoja ja nauti!