Author: minna

Paperilla -lehden uusi skräppäys -haaste

Oletteko te askartelusta innostuneet blogini lukijat huomanneet, että Paperilla -lehden blogissa on startannut sekä skräppäys- että korttihaaste! Haasteet on tarkoitettu kaikentasoisille askartelijoille iloa ja inspiraatiota tuomaan, mukaan kannattaa tulla monestakin syystä. Ensinnäkin haasteisiin osallistumalla oppii uutta, tulee kokeilleeksi asioita, joita ei ehkä muuten tulisi tehtyä. Toisekseen haasteet ovat mukava tapa tutustua muihin askartelijoihin ja saada palautetta ja kommentteja töistään!

Minä osallistuin skräppäyshaasteeseen tälläisellä sivulla. Kuvan olen ottanut viimeviikolla Kreikassa ja tykkään siitä tosi paljon. Koska meillä on edelleen menossa kaoottinen työhuoneen muutto prosessi, niin työ on tehty kokonaan ilman paperileikkuria! Muutenkin sivu syntyi aika pienillä varustemäärillä, juurikin samaisesta syystä. Kaikki on pakattu laatikoihin ja kannettu uuteen työpajaan odottamaan sen käyttöön ottoa.

Skräppäyshaasteessa teemana on “jotain uutta, jotain vanhaa” ja minä olen tulkinnut sitä niin, että vanhaa työssäni on kuvassa oleva ovi. Vanhaa ovat myös tuotteet ja koristeet joita olen sivuun liimannut. Uutta on valokuva itsessään, se on aivan tuore, uutta on myös ylipäätään skräpätä pitkän ajan jälkeen. Uutta on innostua askartelemaan!

Sitä ne haasteet teettävät, saattaa vaikka innostua! Tervetuloa mukaan!

Terveisin, Minna

PS. Nämä napit voit napata mukaasi

 

 

Tinjamilla maustetut mustikkamuffinssit

Tinjamilla maustetut mustikkamuffinssit

Näiden muffinssien ohje syntyi onnekkaan sattuman kautta. Olin aikeissa tehdä mustikka -valkoosuklaamuffinsseja kun huomasin, että joku oli maistellut valkosuklaat parempiin suihin. Uusin Glorian ruoka ja viini lehti julisti samaan aikaan tinjamin ja mustikan liitosta. Vaihdoin siis lennossa valkosuklaat tinjamiin ja täytyy sanoa, että vaihdos oli onnistunut!

Tinjamilla maustetut mustikkamuffinssit

Tarvitset:

225 g voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
1 dl maitoa
3 dl mustikoita
nippu tinjamia hienonnettuna
 
VALMISTUS (30 – 60 min)
1. Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää maito, mustikat ja hienonnettu tinjami ja sekoita nopeasti. Jos käytät pakastemustikoita, lisää ne jäisinä. Jaa taikina muffinivuokiin.
2. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia. Anna muffinssien jäähty ja ripottele pinnalle tomusokeria.

 

Tinjamilla maustetut mustikkamuffinssit

Oletteko te kovia marjastajia? Itse tunnustan olevani varsin laiska ja lahjaton marjastaja. Enimmäkseen keräilen niitä kaupan hyllyltä ja jatkojalostan sitten kotona!

Äitiys ei tehnyt minusta parempaa ihmistä

Törmäsin tässä yksi päivä blogiin, jossa monivammaisen lapsen äiti kertoi miten välillä hermostuu kullanmuruunsa. Joku kommentoija huomautti täysin ystävälliseen sävyyn, ettei monivammainen lapsi tee sitä tahallaan. Sain slaagin. Tyrmistyin. Järkytyin.
Kahdestakin syystä. Ensimmäisenä siitä, että joku saattoi ajatella, ettei vammainen lapsi pystyisi ärsyttämään. Mitä aliarviointia. En ole koskaan tavannut henkilöä, joka ei osaisi ärsyttää minua. En ketään. Ja olen sentään työskennellyt kehitysvamma-alalla koko ikäni. Kertooko se sitten jotain minusta vai asiakkaistani, on eri asia.



Koska yksi omista lapsistani on määritelmän mukaan erityinen, voin tituleerata itseäni erityislapsenvanhemmaksi.  Shokeeraavaa on se, että lapsen syntymä ei tehnyt minusta yhtään parempaa ihmistä. Ärsyynnyn edelleen. Kimmastun. Saatan jopa kiroilla,  huutaa ja okei, raivota kuin idiootti. Saatan ärsyyntyä omaan lapseeni vaikka hän on erityinen.
Tiedän, että lapseltani karkaa mopo herkästi käsistä. Hänelle pitäisi puhua selkeillä lauseilla, antaa yksinkertaisia ohjeita ja kenties tehostaa viestiä yksinkertaisella viittomalla. Sen sijaan huudan kitapurje lepattaen. Ei siksi, etten tietäisi miten toimia. Eikä siksi, että kuvittelisin sen auttavan. Toimintani on täysin epäloogista, eikä sillä ole kasvattamisen kanssa paljoakaan tekoa. Huudan koska en tiedä paremmastakaan. Toimin vaiston varaisesti, intuitiivisesti, tunteen palolla. Olen ihminen, jolta on palanut pinna.

En toisaalta kohtele muita lapsiani sen eriarvoisemmin. Pinna palaa heidänkin kanssaan tasaisin väliajoin. Kimpaannun koska väsymys, nälkä, kiire, sotku, välinpitämättömyys, tylsyys, arki, juhla, you name it. Toivon, että lapseni oppivat elämästä sen, ettei kukaan ole täydellinen, ei edes äiti. 

Olen lapsilleni ensisijaisesti äiti. En kasvattaja, terapeutti tai ohjaaja. Äitiydessä olen mukana 100 prosenttisesti, kaikilla mausteilla. Tässä ja nyt.

Ugh. olen puhunut.

Appelsiinimarinoidut punajuuret

Appelsiinimarinoidut punajuuret

Appelsiinimarinoidut punajuuret

Olen hulluna punajuuriin. Pidän niiden makeasta mausta ja upeasta väristä. Erityisesti nyt kun punajuuret ovat parhaimmillaan, tulee niitä käytettyä ruuanlaitossa vähän väliä. Joka vuosi on kuitenkin kokeiltava jotakin uutta ja kun törmäsin tähän reseptiin Glorian ruoka ja viini lehdessä, niin pakkohan sitä oli kokeilla!

Tarvitset:
6-7 pientä punajuurta
3 valkosipulin kynttä
1 rkl raastettua appelsiinin kuorta
3 dl tummaa balsamiviinietikkaa
2 dl vettä
1 dl sokeria
1 tl suolaa

Pese punajuuret ja keitä niitä 30-45 minuuttia kunnes kypsiä. Kuori punajuuret lämpiminä, jolloin kuoret irtoavat helposti. Puolita punajuuret ja lado ne puhtaaseen lasipurkkiin. Kuori ja halkaise valkosipulit. Pese appelsiini ja raasta sen kuori. Mittaa viinietikka, sokeri, vesi, suola, valkosipuli ja appelsiininkuori kattilaan. Kiehauta lientä 3-4 minuuttia kunnes sokeri on sulanut. Kaada liemi punajuurten päälle ja sulje kansi tiiviisti. Jäähdytä huoneenlämmössä ja nosta sitten kylmään. Anna maustua 3 vuorokautta ja nauti! Punajuuret säilyvät hyvinä 1-2 viikkoa.

Appelsiinimarinoidut punajuuret

 

Lista asioista – kirjat

Lukeminen on yksi rakkaimmista harrastuksistani ja taatusti pitkäaikaisin. Olen lukenut siitä asti, kun opin lukemaan. Ensimmäinen päätökseen saamani romaani oli “Ollin oppivuodet”, Anni Swan 1919. Sen juonikuvioista en muista juurikaan, sillä kirjan läpikahlaamiseen meni kaksi vuotta. Olen lukenut myös kaikki Tiina -kirjat ja Neiti Etsivät, Merja Jalon ponikirjoista puhumattakaan. 

Onneksi lukutahti on nyttemmin nopeutunut, voisi jopa sanoa, että liiaksikin. Luen helposti kirjan päivässä, jos saan pyhittää asialle koko hereillä olo aikani. Tästä syystä kirjan lukuintoni kohdistuu lähinnä loma-aikoihin. Joskus tosin hyvä kirjasuositus innostaa tarttumaan kirjaan ihan arjen pyörteissäkin. Kirjojen ultimaattista top- listaa on mahdotonta koota, mutta ajattelin jakaa teille ne kirjat, jotka tällä hetkellä ovat kielenpäällä. Listalla ei ole parhausjärjestystä.

1) Kinnunen, Neljäntienristeys 
Tästä oli jo aijemmin juttua. Hyvin kirjoitettu, elävä ja mukaansa tempaava esikoisteos. Jää mieleen kirjan jo loputtua. Suosittelen!

2) Martin,  Valtaistuinpeli
Luen tätä oikeastaan englanniksi. Rakastuin sarjaan ja kirjat ovat kuulemma vielä parempia. Henkilöhahmoja ja juonia on useita. Hankalaksi seuraamisen tekee paikka paikoin se, että henkilöt vaihtelevat nimeä sen mukaan kenen kanssa ollaan tekemisissä. Englannin kieli hidastaa hieman, mutta onneksi ole nähnyt sarjat, jolloin lukeminen on vaivattomampaa. Iskee myös minuun, joka en ole yleensä kovin paljoa fantasiaa lukenut. Winter is coming.


3) Westö, Kangastus 38

Jännittävä tarina ihmismielestä ja sen murtumisesta. Varmaa, hyvää kerrontaa. Ihan niin kuin Westöllä aina. Tapahtuma paikkana on 1938 -luvun Helsinki, sekin tuttua aikaisemmista kirjoista. 

4) Pulkkinen, Totta
Riikka Pulkkisen tavassa maalata sanoilla on jotakin erityistä. Taitavaa tekstiä, runon omaista. Totta on hänen kirjoistaan ehkä paras. Luulen, että hänen tyylinsä jakaa mielipiteitä, mutta kehoitan kokeilemaan.

5) Nousiainen, Metsäjätti

Kirjoittaa toteavan hauskaa tekstiä. Lukijaa naurattaa vaikka asiat tai tapahtumat eivät varsinaisesti ole hauskoja. Vadelmavene pakolainen oli myös huippu. Huomasin, että yksi hänen kirjoistaan, Maaninkavaara on vielä lukematta! Taitava sanailija. 

6) Hosseini, Tuhat loistavaa aurinkoa
Taitavaa kerrontaa ja eläytymistä. Edustaa kirjallisuudessa yhtä suosikki aiheistani, eli kirjallisuutta joka käsittelee naisen asemaa eri aikoina ja eri kulttuureissa. Aina yhtä mielenkiintoista! Kannattaa tutustua myös Hosseinin muihin kirjoihin.

7) Hilvo, Viinakortti
Hienosti kirjotettu, kaunis rakkaustarina. Luin kirjan mieheni suosituksesta, kannatti. Luin Hilvon toisen kirjan Rouva S, joka ei minulle toiminut samalla tavalla.

8) Rauhala, Taivaslaulu
Rakkaustarina tämäkin. Koskettava, todentuntuinen. Itkin ja nauroin. Samaistuin suurperheen äidin rooliin. Suosittelen. 

9) Zusak, Kirjavaras
Tykkäsin tosi paljon, enkä ehkä siksi uskalla käydä katsomassa elokuvissa, vaikka mielitekisikin. Riittävän totta, mutta riittävän tarua. Sopivassa suhteessa. Ei kannata säikähtää, vaikka kertoja on kuolema. Tyyli ei ole mässäilevä.

*yhteistyö linkkejä

Mietin yhdistääkö valitsemiani kirjoja mikään teema ja ehkä esille nousee naisasia. Ja homot sodassa. Siihen kun liitetään valtataistelu kuvitteellisessa maailmassa ja yhdet yt neuvottelut, niin kirja makuni taitaa olla sillä katettu.

Tässä minun tämän hetkinen listanini, se voi olla huomenna tai tunnin päästä jo eri, mutta se minulle sallittakoon! Mitä kirjoja suosittelisit minulle?  Oletko lukenut jonkun kirjan minun listaltani, minkä ja mitä tykkäsit?


Kreetalla valokuvaterapia matkalla!

Terveisiä Kreetalta! Olen täällä viettämässä viikkoa valokuvaterapian parissa. Olen valokuvannut paljon, pohtinut kuvien merkityksia ja mahdollisuuksia. Olen kävellyt oliivilehtojen halki ja nähnyt Kreikkalaispapan virkkaavan tien laidassa. Olen syönyt jogurttia hunajalla ja Hortaa, eli villivihanneksia sitruunalla. Olen aloittanut aamuni rannalla tehden taichitä auringon nousussa. Uinut välimeren aalloissa ja harjoittanut mingfulnessia koko rahalla. Olen rentoutunut. Ja kokeillut intialaista päähierontaa.

Tämä matka tuli oikeaan aikaan. Olen saanut valtavasti voimaa jo nyt. Olen tavannut ihmisiä, joiden sanoma on koskettanut juuri tässä ja nyt.

Tähän asti matka on lunastanut odotukseni. Se on ollut sopivasti rentoa ja sopivasti täyttä asiaa. Aivojumppaa, Kreetalaista ruokavaliota ja valokuvan terepeuttista voimaa. Aikamoinen sekoitus vai mitä? Osa luennoista on pidetty pitkien patikointi reissujen lepotauoilla oliviipuiden ympäröimänä. Aivan ihana tapa opiskella itselleen tärkeää aihetta. Opettajat ovat alansa huippuja, samoja joiden ajatuksia olen omassa opinnäytetyössäni peilannut. Olen saanut paljon uusia ajatuksia, mutta ennen kaikkea vahvistusta olemassa oleville.

Olen entistä vakuuttuneempi valokuvan voimasta ja siitä, että olen oman työni kanssa oikeilla jäljillä. Tarinoista kuviksi – voimauttava skräppäys on minun juttuni, asia jolla on merkitystä. Asia joka ansaitsee huomioni. Asia jonka kimppuun käyn palattuani.

Joka päivä meillä on ollut yhteinen lounas tai illallinen, jossa olemme pitkän kaavan mukaan nauttineet Kreetalaisista erikoisuuksista. Mielenkiintoisimpia ruoka elämyksiä ovat olleet paikallisesta hortasta valmistetut ruokalajit. Olemme toisin sanoen syöneet rikkaruohoja! Kreikkalainen salaatti on yksi suosikeistani ja se kuuluukin osana ruokavalioon. Ruokailut ovat siitäkin mukavia, että istumme koko ryhmä samassa pöydässä ja ruokalajit tuodaan pöytään pienillä lautasilla, jotka jaetaan yhdessä. Ruuat nautitaan rauhassa pitkän kaavan mukaan, seurustellen ja viiniä nauttien. Ah!

Ihanaa viikkoa kaikille!

PS. Arvon voittajat kunhan palaan kotia.