Hei kaikki! Olen pitänyt täällä blogissa vähän matala lentoa, mutta ei siksi, etteikö elämässä olisi kerrottavaa, vaan siksi, että aika tuntuu valuvan käsistä sellaista vauhtia, ettei mukana meinaa pysyä.
Olen käynyt Legolandissa, ravintoterapiassa, Salossa pitämässä Art Journal kurssia ja Jari Sillanpään konsertissa. Legolandissa ja Siltsun keikalla ensimmäistä kertaa elämässäni! Siltsusta ehkä myöhemmin vielä lisää, nyt ajattelin keskittyä lempiaiheeseeni ruokaan.
Kuten blogiani seuraavat tietävät, olen ylipainoinen sokeriaddikti. Suurin osa ongelmistani liittyy sokeriin. Kun ruokavaliossani on paljon nopeita hiilihydraatteja, niin sokeriarvoni heittelevät, olen väsyneempi, ärtyneempi ja ylipainoisempi. Kun rajaan sokerin pois ruokavaliosta, alkaa painolaskea, olo on energisempi ja mieliala tasaisempi. Kaiken kaikkiaan voin paremmin hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla. Itse puhun karppauksesta, mutta siitä on viime vuosien mediamylläkän aikana tullut aikamoinen mörkö, hiilihydraattitietoisuus tarkoittaa minulle ihan samaa asiaa.
Miksi sitten edelleen olen ylipainoinen sokeriaddikti vaikka tiedän miten minun kannattaisi syödä voidakseni hyvin? Koska olen laiska ja tyhmä ja saamaton. Ainakin joidenkin ihmisten mielipiteitä mittaavien barometrien mukaan. Ylipainoa pidetään merkkinä heikosta luonteesta. Ja voi se olla sitäkin, en kiistä enkä myönnä. Sokeriaddiktiota voi olla vaikea hahmottaa jos sellaisesta ei kärsi. Ihan niin kuin mitään muutakaan addiktiota. Miksi joku tupakoi vaikka tietää sen olevan epäterveellistä sekä itselle, että ympäröiville, tai miksei alkoholisti lakkaa juomasta?
Minulle sokeri toimii samoin. Sokerin nauttimiselle keksii tekosyitä. On juhla, on lomaa, on raskasta, on väsynyt, on pienen tai ison merkkitapahtuman hetki. On tehnyt jotain hyvin tai huonosti. You name it. Aina on syytä. Sokerikoukussa huomaa olevansa kun sokeria syö salaa itseltäänkin.
Tai enhän minä valkoista sokeria syö suoraan pussista. Jos sitä epäilette. Olen paljon ovelampi. Tosi paikan tullen sokerinhimoon kelpaa vaikka valkoinen leipä. Se tässä salakavalaa onkin, että hiilihydraatit ovat minun kokemukseni mukaan minulle haitallisia hyvin eri muodoissa.
Vaikka olenkin aika paljon lukenut ja eri tavoin perehtynyt itselleni sopivaan ruokavalioon, tarvitsen toteutukseen tukea ja niin sanotusti potkua persiille. Tässä kohtaa kuvaan tulee
Hyvän olon Hansen!
Tutustuin Minnaan taannoisella Valokuvaterapia matkallani ja voin lämpimästi suositella häntä. Minnan kanssa kävimme läpi ruokavaliota, omia kokemuksia ja aikaisempia ongelmakohtia. Lisäksi Minna antoi ideoita ruokavalion koostamiseen ja lisäravinteisiin.
Oletteko te lukijat kiinnostuneita projektini etenemisen seuraamisessa? Ajattelin, että voisin aika ajoin kertoilla miten homma etenee ja kenties saada vertaistukea muilta sokeriaddikteilta?
Terveisin, Minna
