Olen tämän vuoden alusta käynyt 3 krt viikossa Kirkkonummen Cross fitissä (tai boksilla, niin kuin me tavataan sanoa) treenaamassa. Ensimmäisten treenien alku lämmittelyn jälkeen pyörrytti ja tuntui että oksennan hetkenä minä hyvänsä. Olin juossut muutaman kerran boksia ympäri, kyykännyt ja venytellyt. Huimasi.
Parasta on huomata pystyvänsä ihan uusiin liikkeisiin. Hyppäämään boxille, tekemään tuplia, nostavansa painoja. Jaksavansa enemmän kuin uskoi jaksavansa. Tekemään vielä muutaman toiston, kirimään loppua kohden. On koukuttavaa huomata kehitystä ja miten lyhyessä ajassa!
Treenit ovat joka kerta erilaiset. Ne pakottavat menemään mukavuusalueen ulkopuolelle, juoksemaan, harjoittelemaan käsillä seisontaa, tekemään burbeita. Toisaalta tsemppihenki on kova. Boksilla kilpaillaan itseä vastaan, jokainen omalla tasollaan. Kaikkien onnistumisia juhlitaan. Jollain se on treenin tekeminen skaalaamattomana, jollain toisella ensimmäinen onnistuminen jossakin uudessa liikkeessä. Kaverin tuki auttaa yllättävän paljon. Se että joku tsemppaa viimeisiin toistoihin auttaa kummasti löytämään itsestään vielä sen voiman, jota ei tiennyt olevan olemassakaan.
En tiedä onko Cross fit ainoa oikea urheilumuoto, enkä tiedä mitä tutkimukset sanovat sen hyödyllisyydestä. Tiedän vain sen, että boksilla on kivaa, porukka on hyvä ja tuloksia on nähtävissä! Se riittää minulle.
Oletteko te koukuttuneet johonkin tiettyyn urheilulajiin? Mikä on teidän juttu?
