Author: minna

Extremerun – yli esteiden

Osallistuin eilen kolmatta kertaa Vantaalla järjestettävään Extreme run tapahtumaan. Tai tapahtumahan järjestettiin Vantaalla jo kuudetta kertaa, mutta minä olin mukana kolmatta kertaa. Voiko vaikeammin asiaa enää ilmaistakkaan? No oli miten oli, siellä minä juoksin yhdessä lähes 5000 muun kanssa. Kyllä vain. Ja kiipesin esteiden yli, uin ja ryömin mudassa. Kokonaista 8 kilometriä. Extreme run on ensimmäinen urheilukilpailu, johon olen aikuisiällä osallistunut. Se on ainut urheilukilpailu, johon olen osallistunut sitten kolmannen luokan fudis turnausten. Ja se on paljon se.

Juoksun harrastajalle matka ei varmasti ole pitkä. Minä taas kuulun siihen porukkaan, joka uskoo ettei osaa eikä pysty juoksemaan. Tämä vuosi oli itseasiassa ensimmäinen, jolloin en panikoinut etukäteen. Enkä koko matkan aikana. Tiesin, että jaksaisin 8 kilometriä, jos en juosten, niin kävellen.

Jotenkin koko tapahtuma symbolisoi minulle itsensä ylittämistä ja omien unelmien tavoittelua. Samaan aikaan hirmu kliseistä ja osuvaa. Mutta tiedättekö, juokseminen yli päätään on minulle vaikeaa. Ensimmäisillä kerroilla juoksin Extreme runissa ensimmäistä kertaa muiden ihmisten kanssa, muiden katsoessa. Pelkäsin kaikkea mitä kuvitella saattaa ja ei saata. Joku voisi nauraa koko osallistumiselleni. Kun pääsisin maaliin kaikki olisivat jo lähteneet kotiin. En vaan jaksaisi, joutuisin keskeyttämään. Kaikki menisivät ohitseni. Häviäisin koko kilpailun. Olisin ainoa ylipainoinen joka kuvittelisi voivansa osallistua. Joutuisin naurun alaiseksi.

Olin niin väärässä. Extreme runissa nauretaan paljon, mutta tuskin kenenkään ylipainolle. En ainakaan ole huomannut. Ihmisillä on hassuja asuja ja meininki on karnevaalitunnelmainen. Matkan pituus ei tapa, vaan se vauhti. Jaksan hyvin, kun välillä joutuu jonottamaan esteille ja ihan tiukassa paikassa vaihdan kävelyyn. Ja se on täysin ok, osa porukasta kävelee koko matkan. Matkan varrella tsempataan muita ja on oikeastaan väärin puhua kilpailusta. Suurin osa porukasta on mukana liikunnan ilosta. Ylittämässä itseään. Pitämässä hauskaa.

Maalissa minusta tuntuu aina siltä, että pystyisin mihin vaan. Olenhan juuri enemmän tai vähemmän juossut 8 kilometriä, uinut kaksi kertaa pienen joen yli, kiivennyt jättimäisten Goljatin portaiden yli ja ryöminyt mudassa. Kaikki asioita, joihin en yksittäin suostuisi. Mutta kun ne lyödään yhteen, niin itsensä ylittäminen ei enää tunnu missään. Talviturkki lähtee ilman toista mietintää. Mudassa ryömitään kun se eteen tulee. Miksen muuallakin elämässä voisi tarttua haasteisiin samalla innolla. Vaikka vähän pelottaisi? Vaikka tie olisi täynnä mäkiä ja esteitä?

Koska oikeasti, ne esteethän matkasta juuri tekevät kulkemisen arvoisen.

Mukavaa sunnuntai iltaa teille lukijat!

Tekniikka Torstai 11

On Tekniikka Torstain aika!

 
Ajatushan lähti liikkeelle siitä, että omistan suhteellisen mittavan varaston kaiken maailman askarteluun liittyviä aineita ja mömmöjä, enkä käytä läheskään kaikkia niistä. Osaa en ole käyttänyt koskaan! Vaikka aikomus on ollut vahva. Nyt olen päättänyt ottaa härkää sarvista ja etsiä uusia ja verestää vanhoja käyttötapoja jo olemassa oleville tarvikkeille. 
Aikaisemmat Tekniikka Torstai videot löydät täältä.
 

Teknisten ongelmien vuoksi minulta on jäänyt tekniikka torstai väliin, joten julkaisen tässä videon, jonka olen tehnyt eräälle  vanhalle kurssille.

Aina paperin kuviointiin ja upeisiin mixed media taustoihin ei tarvita kalliita välineitä eikä monimutkaisia tekniikoita. Mielestäni hauskimmat tekniikat syntyvät käsillä olevia materiaaleja kokeillen ja niillä leikkien.

Mixed mediaan kannattaa suhtautua kuin Suureen seikkailuun, mieli avoinna ja kokemuksesta nauttien. Päämäärä ei ole tärkeintä! Kun tekniikoita harjoittelee ja niitä yhdistelee erilailla, syntyvät mielenkiintoisimmat työt. Kananttaakin rauhassa kokeilla eri tekniikoita erilaisille suttupapereille.
Kun ensimmäisiin kokeiluihin ei käytä sitä kauneinta taustapaperiaan, niin uskaltaa rauhassa varioida ja kokeilla, eikä tekemisessä ole onnistumisen taakkaa.

 

Tekniikka Torstain videoista poiketen, tämä tekniikka on tehty paksulle kuvioidulle kartongille.  Tähän tekniikkaan tarvitset:
  • gessoa
  • suolaa
  • vesivärit

Gesso voi toisille olla uusi aine, mutta lyhykäisyydessään kerrottuna, kyseessä on pohjuste aine, jota myydään kaikissa taidetarvikeliikkeissä ja esimerkiksi hyvin varustetuissa kirjakaupoissa. Gessoa tullaan käyttämään tällä kurssilla useammassa eri tekniikassa, sillä mixed mediassa se on yksi perustarvikkeista. Oman gessoni olen hankkinut Temperasta.

Monet vesiliukoisilla musteilla tehdyt tekniikat ovat siitä mukavia, että suihkuttamalla päälle vettä muste aktivoituu uudestaan ja sen työstämistä voi jatkaa. Kannattaa kuitenkin huomioida vesiliukoisten värien ominaisuus reagoida toistensa kanssa. Eli vaikka keltainen muste tai vesiväri olisi kuivunut ja päälle lisättäisiin sinistä, olisi lopputulos todennäköisesti vihreä.

Jos sekoittaa useita värejä keskenään saa mitä todennäköisimmin aikaiseksi epämääräisen ruskean. Suosittelenkin alkuun pitäytymään korkeintaan kahdessa, kolmessa värissä, jolloin sävyjen hallinta on helpompaa.

salasana: suolaa


Suolatekniikka from Minna Enqvist on Vimeo.

Tekniikka Torstai on samalla haaste sinulle lukija. Onko sinulla osa tarvikkeista pölyttynyt hyllyille? Haluatko oppia uusia tekniikoita? Tule mukaan! Kokeile videon tekniikkaa ja linkitä tekemäsi työ blogiini. Tulen katsomaan. Voit myös halutessasi ehdottaa minulle mistä aiheesta kaipaisit uusia tekniikoita ja ideoita. Jos joku käyttämistäni tarvikkeista on sinulle tuntematon, enkä esittele sitä riittävän hyvin videolla, niin kysy ihmeessä kommenteissa. Joku muu saattaa ihmetellä samaa!

Mukavia hetkiä Tekniikka Torstain parissa!

PS, jos tykkäsit, niin tilaa Youtube kanavani ja kerro Tekniikka Torstaista myös kavereille! Muista myös äänestää blogiani Kesän kuumin blogi äänestyksessä. Linkki sivupalkissa. Kiitos osallistumisestasi!

 

 

Terveisiä Ranskasta!

Hyvää huomenta kaikille! Ajattelin päivittää pikaiset kuulumiset koti-Suomeen ihan näin reaaliajassa. Minut on siis kutsuttu Temperan yhteistyömatkalle tutustumaan Pebeon tehtaille eteläiseen Ranskaan lähelle Marseillen kaupunkia. Pebeo on perinteikäs perheyritys joka valmistaa taidetarvikkeita, kuten maaleja ja erilaisia mixed media tuotteita.
Ensimmäinen päivä meille meni ihan vain maisemien ihailuun, majoittumiseen ja syömiseen. Totta kai syömiseen, olemmehan Ranskassa, kulinarismin synnyin seuduilla. Ja millaista ruokaa täällä onkaan! Olemme kutsuvieraita ja sen kyllä huomaa. Meistä on todella pidetty huolta. Ravintolat ovat olleet erinomaisia, hotelli on hyvä ja keskeisellä paikalla. Mutta ensis sijaisesti me olemme täällä oppimassa Pebeon tuotteista.
Eilen teimme kierroksen tehtaalla, jossa meille avattiin enemmän tuotteiden valmistusprosessia. Kävelimme ympäriinsä tehtaalla ja ihmettelimme! Vaikka moni asia nykyisin tehdään koneilla, on monia työvaiheita, joihin edelleen tarvitaan ihan oikeita ihmisiä. Mielestäni on myös hienoa, että suurin osa Pebeon tuotteista tehdään edelleen Ranskassa, jossa tehdas työllistää paikallisia ihmisiä.
Tehdaskierroksen jälkeen olemme tutustutuneet tuotteisiin ihan käytännön tasolla. Laskin että eilen laitoimme alulle 9 erilaista projektia Pebeon mixed media linjan tuotteilla. Todella mielenkiintoisia uusia juttuja olen päässyt kokeilemaan ja uusia ideoita on syntynyt myös ihan keskusteluissa muiden osallistujien kanssa.
Matkaporukkamme koostuu pääasiassa askartelu- ja taidetarvikekauppiaista, Ihana -lehden Kaarinasta ja minusta itsestäni, joka tässä tilanteessa edustan mixed media opettajaa.

 

Tähän mennessä reissu on ollut kaikinpuolin upea! Mutta nyt täytyy jatkaa aamupalalle, jotta jaksaa kokopäivän opetella uutta. Ihanaa päivää myös sinulle!
Yhteistyössä:
Tempera_logo

Lahja idea opettajille – Donitsin siemenet

Muutama vuosi sitten meillä lahjottiin opettajia ja hoitajia Donitsin siemenillä. Valitettavasti kuvien laatu valmiista pussukoista on heikohko, sillä perinteiseen tapaan viimeistelin lahjat pussittamalla siemenet autossa, päiväkodin pihassa.

Näissä on siis sellofaanipusseihin laitettu muroja.

 

 

Tämä sopii mielestäni pieneksi muistamiseksi. Vaikka kukan seuraksi. Tai itse tehdyn kortin, niin kuin meillä kävi. Aikataulullisista ongelmista johtuen emme ehtineet enää pysähtyä kukkakaupassa. Tähän kylkeen voi yhdistää myös esimerkiksi lahjakortin kahvilaan tai paketillisen donitseja “ensimmäisen sadon” kunniaksi.

Jostain syystä nämä toukokuun viimeiset päivät vaativat aikamoista ajankäytön ja organisaation taituruutta. Samaan aikaan saattaa olla useammatkin kevätjuhlat. Tänään on yhdet synttärit ja sekä päiväkodin, että partion koko perheen retki. Yksi auto, kaksi vanhempaa, samat kellon ajat!


Miten teillä lahjotaan opettajia, vai lahjotaanko?

Bloggaajat laivalla

Lauantaina minulla oli mahdollisuus käydä tutustumassa uudistettuun Silja Symphonyyn. Meille oli järjestetty pieni laiva suunnitus, jonka aikana pääsimme maistelemaan laivan eri ravintoloiden antimia, kurkistamaan upeaan sviittiin, lasten leikki tiloihin ja nauttimaan laivan tunnelmasta.
Oli tosi kiva tavata monia seuraamiani bloggaajia ihan livenä ja vaihtaa kuulumisia. Pari tuntia hurahti niin nopeasti, että lopuksi meillä alkoi jo olemaan kiire ehtiä viimeiselle rastille, jossa päästiin maistelemaan jälkkäri buffetin antimia.
Ja pakkohan se on myöntää, että kyllä oli komiaa. Etenkin tuo keltaisen ja harmaan sävyillä sisustettu hytti kelpaisi. Aivan ihana, valoisa ja tilava.

Esiteinien vanhempana minua tietenkin kiinnostaa risteileminen juuri vähän vanhempien lasten näkökulmasta. Omani kun ovat jo ylittäneet sen ihan kuumimman pallomeri iän. Lisäksi pään vaivaa aiheuttaa se, millaisia vaihtoehtoja laiva yhtiöillä on tarjota isomman perheen matkustamiseen.

Koska sinä olet viimeksi käynyt risteilemässä?

Hetkiä ajassa

Kevät on mennyt vauhdilla. Huomasin juuri, että koivuissa on sievät hiirenkorvat! Narsissit kukkivat, pionit puskevat ylös hirveällä voimalla. Kasvihuoneen viiniköynös on talvehtinut. Kevän kulun huomaa myös juhlapyhistä. Ensin oli pääsiäinen, sitten yht äkkiä vappu ja äitienpäivä. Mihin se aika kului, missä välissä talvi oli selätetty? Aika on ikuinen mysteeri. Samaan aikaan kun se kuluu hitaasti, se voi lentää ja toisaalta se ihan todistettavasti kuluu aina samaa vauhtia. Ehkä kyse on siitä miten milloinkin pysyy itse ajan mukana. Tänä keväänä olen tainnut tipahtaa kärryiltä siinä kohtaa kun viimeiset lumipenkat hävisivät.
Minulla on kannettava tietokone huollossa. Kirjoitan tätäkin postausta pikkuruisella ipadin näppäimistöllä. Voin kertoa, että tietokoneen hajoaminen on tuonut kummasti lisää aikaa elämääni. Olen ehtinyt lukea kirjaa, tehdä pyörälenkkejä ja siivota. Ja tietenkin iskeä sormet multaan pihalla.
Kaikin puolin tervetullutta tekemistä. Vapauttavaakin.
Osa hommista tietenkin kasaantuu, osa jää tekemättä teknisten ongelmien takia, mutta juuri nyt en anna sen haitata, vaan nautin pakollisesta lomasta, jonka tekniikan pettäminen tuo. Pienestä ylellisyydestä nimeltä aika.
Millainen suhde sinulla on tietokoneeseesi? Kuinka paljon aikaa se vie päivästäsi? Olisitko valmis luopumaan koneestasi?