Kevät on mennyt vauhdilla. Huomasin juuri, että koivuissa on sievät hiirenkorvat! Narsissit kukkivat, pionit puskevat ylös hirveällä voimalla. Kasvihuoneen viiniköynös on talvehtinut. Kevän kulun huomaa myös juhlapyhistä. Ensin oli pääsiäinen, sitten yht äkkiä vappu ja äitienpäivä. Mihin se aika kului, missä välissä talvi oli selätetty? Aika on ikuinen mysteeri. Samaan aikaan kun se kuluu hitaasti, se voi lentää ja toisaalta se ihan todistettavasti kuluu aina samaa vauhtia. Ehkä kyse on siitä miten milloinkin pysyy itse ajan mukana. Tänä keväänä olen tainnut tipahtaa kärryiltä siinä kohtaa kun viimeiset lumipenkat hävisivät.
Minulla on kannettava tietokone huollossa. Kirjoitan tätäkin postausta pikkuruisella ipadin näppäimistöllä. Voin kertoa, että tietokoneen hajoaminen on tuonut kummasti lisää aikaa elämääni. Olen ehtinyt lukea kirjaa, tehdä pyörälenkkejä ja siivota. Ja tietenkin iskeä sormet multaan pihalla.
Kaikin puolin tervetullutta tekemistä. Vapauttavaakin.
Osa hommista tietenkin kasaantuu, osa jää tekemättä teknisten ongelmien takia, mutta juuri nyt en anna sen haitata, vaan nautin pakollisesta lomasta, jonka tekniikan pettäminen tuo. Pienestä ylellisyydestä nimeltä aika.
Millainen suhde sinulla on tietokoneeseesi? Kuinka paljon aikaa se vie päivästäsi? Olisitko valmis luopumaan koneestasi?