Juhannuksen In & Out

Tälläinen pieni katsaus tulevaan juhannukseen.
IN
  • Puusauna & saunavihta
  • Kylmä järvivesi
  • Pitkään kypsytetyt ribsit
  • Fenkoli
  • Mansikat
  • Vihreä
  • Villapaita
  • Takkatuli
  • Mökkitie
OUT
  • Makkara
  • Purkkiruoka
  • Sään spekulointi
  • Helsinki
  • Day-Spa
  • Hyttyset
  • Hihaton toppi
  • Aikataulut

Mitä sinun listaasi kuuluu? Hyvää juhannusta sinulle! 

Tekniikka Torstai 13

On Tekniikka Torstain aika! Vihdoinkin! Olen näet kärsinyt huomattavista teknisistä ongelmista. Tekniikka Torstain tekniikka petti. Mutta hei, toivottavasti nyt sujuu.

 
Ajatushan lähti liikkeelle siitä, että omistan suhteellisen mittavan varaston kaiken maailman askarteluun liittyviä aineita ja mömmöjä, enkä käytä läheskään kaikkia niistä. Osaa en ole käyttänyt koskaan! Vaikka aikomus on ollut vahva. Nyt olen päättänyt ottaa härkää sarvista ja etsiä uusia ja verestää vanhoja käyttötapoja jo olemassa oleville tarvikkeille. 
Aikaisemmat Tekniikka Torstai videot löydät täältä.
 

Innostuin viime viikonlopun Matka luovuuteen tapahtumasta niin paljon, että viedoin pitkät pätkät työskentelyä Gelliplatella, kuitenkaan en onnistunut lataamaan youtubeen kuin lyhyitä pätkiä, joten videot alkavatja loppuvat hieman töksähtäin, älkää antako sen häiritä!

 
Tekniikka Torstain videoista poiketen, tämä tekniikka on tehty hieman normaalia paksummalle A4 paperille.  Tähän tekniikkaan tarvitset:
  • Gelliplaten
  • akryylimaaleja
  • kumisen telan
  • puiden tai pensaiden lehtiä

 

Tekniikka Torstai on samalla haaste sinulle lukija. Onko sinulla osa tarvikkeista pölyttynyt hyllyille? Haluatko oppia uusia tekniikoita? Tule mukaan! Kokeile videon tekniikkaa ja linkitä tekemäsi työ blogiini. Tulen katsomaan. Voit myös halutessasi ehdottaa minulle mistä aiheesta kaipaisit uusia tekniikoita ja ideoita. Jos joku käyttämistäni tarvikkeista on sinulle tuntematon, enkä esittele sitä riittävän hyvin videolla, niin kysy ihmeessä kommenteissa. Joku muu saattaa ihmetellä samaa!

Mukavia hetkiä Tekniikka Torstain parissa!

PS, jos tykkäsit, niin tilaa Youtube kanavani ja kerro Tekniikka Torstaista myös kavereille! Muista myös äänestää blogiani Kesän kuumin blogi äänestyksessä. Linkki sivupalkissa. Kiitos osallistumisestasi!

 

 

Aina valmiina!

Arvatkaa minne maalaiset lähtevät lomalla? Metsään. Kyllä, ei riitä että itse asuu keskellä ei mitään. Lomalla lähdetään vielä kauemmaksi. Meidän perhe suunnisti täydessä vahvuudessa Rausjärven rannalle, partioleirille. Täytyy sanoa, että viime kesäleiristä on vierähtänyt tovi, eikä teltassakaan ole tullut nukuttua ihan hetkeen. Toisaalta omasta nuoruudesta on paljon muistoja, jotka liittyvät kesäleireihin, teltassa nukkumiseen ja partioon. Kelläpä ei olisi? Lähes jokaisen elämään liittyy joku kesäleiri jossakin vaiheessa elämää. Ainakin itse olin nuorena varsinainen kesäleiri luuta. Olen käynyt seurakunnan kesäleireillä, partioleireillä ja vielä leirikesän leireillä. Jokin taika niissä leireissä on, muuten sinne ei joka kesä olisi hinkunut!

Nyt aikuisena on tietenkin se ero, että olin mukana tekemässä leiriä. Pientä osaa siitä tosin, mutta vastuullani olivat leirin iltanuotiot. Ne johon koko porukka iltaisin kerääntyy yhteen, laulamaan, leikkimään ja nauramaan. Sellainen vastuu alue sopii hyvin meikäläisen pirtaan. Sain houkutelluksi mukaan omia vanhoja partiokavereitani ja ensimmäisenä iltana pidimme nostalgiapläjäyksen. Ainakin tekijöillä oli hauskaa. Toisaalta lapsia monesti naurattaa jo se, että aikuiset heittäytyvät rooleihin, joissa heille saa nauraa ihan luvalla. Leirin muina iltoina sitten päästettiin nuoret tekemään ja esiintymään ja me aikuiset saimme vuorostamme nauttia loistavista esityksistä.

Partion henkeen kuuluu monenlainen itsensä ylittäminen. Tälläkin kesäleirillä oli ohjelmassa järven ympäri patikointia, melontaa, vesistöjen ylittämistä, köysirataa ja laskeutumista. Monelle leiri oli ensimmäinen, joten itsensä ylittämistä tapahtui ihan jo siinä, että uskaltautui mukaan leirille.

Minulle itsensä ylittäminen tapahtui ehkä vähän tylsemmissä merkeissä, jos näin voi sanoa. Aikuistuttuani olen tullut liian mukavuuden haluiseksi ja ajatus teltassa nukkumisesta ei suoraan sanottuna ollut kovin houkutteleva. Yllätyin siitä, miten hauskaa leiri elämä oli kaikesta raskaudestaan huolimatta. Koko päivän ulkoilu, erilaisten tehtävien tekeminen ja uusien asioiden kokeminen oli samaan aikaan väsyttävää ja inspiroivaa.

Itse nautin myös eri-ikäisten kanssa yhdessä tekemisestä. Minusta parasta on se, kun ennestään tuntemattomat nuoret tulevat juttelemaan ja kertomaan asioistaan. Kun on yhdessä koettu jotakin hauskaa, on kokemuspiiri siltä osin sama ja yhteistä juteltavaa löytyy helposti.

Tälläisen leirin jälkisanoiksi sopii mainiosti se toteamus, että olo väsynyt, mutta onnellinen.

Oletteko te olleet nuoruudessanne kesäleireillä? Millaisia muistojateillä on leirielämästä?

Blogiringin kesäkekkerit

Viime lauantaina järjestettiin Blogiringin kesäjuhlat. Ensimmäiset blogikekkerit, joille pääsin osallistumaan. Vähän jännitti, kun en oikeastaan tuntenut ketään edeltä käsin, mutta aivan turhaan! Bileet olivat mainiot!
Ja ihan vinkkinä kaikille muille, jos ikinä saatte kutsun ruokabloggaajien järjestämiin juhliin, jossa leivontabloggaajat kilpailevat kakkukisassa niin kannattaa mennä. On meinaan hyvät tarjoilut.
Valitettavasti jätin kamerani hotellihuoneeseen, joten kännykkäkuvilla mennään.

Ohjelmassa oli hyvän ruuan ja juoman lisäksi tutustumista toisiin bloggaajiin, pöytäseurueita kierrätettiin tarkoituksella, jotta tutustuisi mahdollisimman moneen uuteen ihmiseen. Sain mahdollisuuden vaihtaa kuulumisia monien mielenkiintoisten tyyppien kanssa. Osan blogia olen seurannut jo pitkään ja esimerkiksi Kinuskikissa on meidän perheessä ihan legenda, kun vanhin tyttöni tutkii hänen blogiaan erittäin ahkeraan.

Oli kuitenkin mukava huomata, että tapahtumassa oli mahtava me -henki. Oli kivaa huomata, että yhteistä puhuttavaa riitti ja samojen asioiden äärellä oltiin. Mielenkiintoista oli tutustua ihmisiin blogien takana ja kuulla hauskoja juttuja bloggaamiseen liittyen. Oli myös tosi mukavaa tulla uutena porukkaan niin, että heti toivotettiin tervetulleeksi ja koko illan sai tuntea kuuluvansa porukkaan. Tästä iso kiitos Blogiringin väelle!

Ruoka oli erinomaista. Ihania makuja ja kaunis esille laitto. Sen verran inspiroivaa, että mietin jo itse sopivaa ajankohtaa järkätä bileet hawaji teemalla. Me pääsimme myös maistelemaan seitsemää erilaista kakkua. Toinen toistaan upeampia. Siis juuri sellaisia kun kaikissa upeissa leivonta blogeissa on nähtävillä! Voin kertoa, että parhaan kakun valinta oli lähes mahdoton tehtävä. Omaksi suosikikseni taisi kuitenkin nousta passionhedelmää ja porkkanakakkua yhdistänyt kakku, jonka kuva on alla, vasemmassa yläkulmassa. Upean ulkonäkönsä lisäksi kakku maistui kerta kaikkiaan herkulliselta.

Tapahtumassa paljastettiin myös Kesän kuumin blogi voittajat. Tällä kertaa voiton nappasivat Karhupoikani Koda, Kinuskikissa ja Chocochili. Paljon onnea voittajille!

Kiitos vielä juhlien järjestäjille ja koko iloiselle bloggaaja porukalle mahtavasta illasta!

 

 

 

 

Liian lihava liikkumaan?

Tein eilen salilla uuden painonnosto ennätyksen. Nostin maasta yli oman painoni verran rautaa, mikä on paljon. Olen puolen vuoden treenamisen aikana kehittynyt huimasti, itsekin joskus hämmästyn kun tajuan pystyväni johonkin, mikä ensi kuulemalla tuntuu olevan aivan kuntoni ja osaamiseni ulkopuolella.
Treenaaminen on vaikuttanut yllättävän paljon myös muuhun päänsisäiseen elämään. Kun boksilla tekee asioita joihin ei tiennyt pystyvänsä, alkaa ajatusmalli siirtyä myös treenisalin ulkopuolelle. Syntyy mukava positiivinen kierre, joka ruokkii omaa itsetuntoa ja kannustaa yrittämään vielä vähän enemmän, tarttumaan haasteisiin ja uskomaan omaan tekemiseen.
Todella moni jättää asioita tekemättä epäonnistumisen pelossa. Tai sen takia, että saattaa joutua naurunalaiseksi. Tai pahinta kaikesta, mitä jos treenatessaan ei näyttäkkään hehkeältä fitness misulta? Voin kertoa, että ei se tekeminen mitään kaunista välttämättä olekkaan. Yllä olevat kuvat on otettu heti treenin jälkeen. Olen punainen, hikoilen kuin sika ja tukka on liimaantunut kiinni päähän. Ei kovin imartelevaa. Mutta onko tarkoituskaan? Minä menen salille ylittämään itseni, yrittämään parhaani ja tekemään sen mikä pitää tehdä. Omalla parhaalla tavallani. Nopeutta vaativissa treeneissä olen viimeinen. Viho viimeinen joka tulee juoksulenkiltä takaisin.
Eniten treeniä onkin vaatinut sen asian sisäistäminen, että treenaan vain itseäni varten. Vaikka olisin viimeinen, teen silti kaikki liikkeet huolella loppuun. En välitä siitä mitä muut tekevät. En mieti muiden mielipiteitä tai arvioi miltä näytän. Käytän kaiken energiani vain treenien loppuun viemiseen. 
Moni ylipainoinen kokee häpeää, eikä siksi uskaltaudu salille. Tai muun urheilun pariin. Kun ylipainoinen treenaa, niin siinä hiki virtaa, eikä liikkeiden taso välttämättä yllä lähellekkään sitä, mitä ollaan tekemässä. Juokseminen ei meinaa onnistua, puhumattakaan mistään leuanvedosta. Tuntuu, että mistään ei tule mitään, mutta henkeä salpaa ja naama punottaa kuin pidemmänkin maratonin jälkeen.
Voin kokemuksesta kertoa, että suurin osa ongelmatiikasta on omien korvien välissä. En ole kertaakaan törmännyt tilanteeseen jossa minulle olisi naureskeltu koska olen koomisen näköinen liikkuessani. Enemmänkin olen saanut kokea tsemppausta muilta, kehuja loppuun asti vedetystä treenistä ja kehityksestä. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että jos jollain olisi treenien aikana aikaa tarkkailla minua ja nauraa suoritukselleni, niin hän ei itse treenaisi riittävän paljoa. Hyvässä treenissä ei nimittäin ole paljoa aikaa tai kykyä keskittyä muiden tekemisiin, vaan fokus on koko ajan omassa suorituksessa.
Säännöllisen treenaamisen myötä olen myös löytänyt omat vahvuuteni urheilussa. On oikeasti mahtavaa huomata, että vaikka olen aina pitänyt itseäni epäurheilullisena, niin nykyisin tiedän olevani hyvä toisissa lajeissa ja kykeneväni kehittymään niissä, missä en ole kovin taitava. Ylipainoisuus ei automaattisesti tarkoita sitä, että olisi kaikessa treenaamisessa surkea, pitää vain löytää omat vahvuutensa ja iloita niistä.
Toivottavasti joku rohkaistuu näiden kuvien ja sanojen myötä puuskuttamaan julkisesti naamapunaisena, ihan vaan koska haluaa löytää liikkumisen ilon ylipainostaan huolimatta!

Kesä huumaa

Jos joskus talvella manaan syrjäisen sijaintimme, pimeyden ja maalla asumisen ankeuden syvälle sinne itseensä, niin nyt keväällä olen hurmaantunut samasta syystä. Joka puolelle levittäytyvä vihreys ja vehreys on huumaavaa. Mitä sävyjä! Millainen vihreys!
Ja tiedättekö. Toissa päivänä sain seurata sellaista ihmettä, että peura synnytti vasan pellollemme. Ja eipä kauaa kestänyt kun vasa otti ensiaskeleensa ja seurasi emäänsä metsän suojaan. Ja entäpä se palokärki, joka on tehnyt pesänsä talomme vieressä kasvavaan puuhun. Puusta kuuluu hirvittävä sirkutus aina kun emä käy ruokkimassa pesuettaan. Ihmeellistä sanon minä.

Puutarha näyttää tällä hetkellä siltä kun se olisi räjähtämässä kukkaan. Kaikki näyttää pullistuneelta, pingottuneelta, valmiilta aukeamaan minä hetkenä hyvänsä. Tunnelma on nautinnollisen odottava. Kohta kaikki aukeavat ja puutarha on parhaassa loistossaan.

Mikä onkaan parempi aika aloittaa loma? Meillä ohjelmassa on telttailua koko perheen voimin partioleirillä, mökkeilyä ja ihan vaan yhdessä oloa. Aijon nauttia luonnosta, auringosta ja aikatauluttomuudesta. Ottaa rennosti ja valokuvata paljon.

Milloin sinulla alkaa loma? Oletko jo tehnyt lomasuunnitelmia?

PS. Oletko käynyt jo äänestämässä Kikkoman kamppiksen reseptiä? Klikkaa itsesi tästä mukaan kilpailuun.