Author: minna

Mustikka- parsakaalisalaatti

No nyt kieltämättä kuulostaa luovalta ratkaisulta ja sitä se onkin. Meinasin ruveta tekemään tahnaa paahdetuista kasviksista. Laitoin uunin lämpenemään 250 asteeseen ja kun meinasin pistää pellin uuniin huomasin, että siellähän törrötti rivissä ne pullot, jotka jäivät yli mansikkamehun pullotussessiosta. Eipä siinä siis muuta kuin pulloja jäähdyttelemään. Tämän salaatin idiksen oli saanut joskun Pinterestiä selaillessani. Tietenkään kotona ei kaikkea alkuperäisen ohjeen mukaista ollut, joten tein oman versioni siitä, mitä kaapista sattui löytymään.
Mustikka- parsakaalisalaatti

Mustikka- parsakaalisalaatti ohje:

6 kpl Porkkanaa
3 kpl Parsakaalia
1 dl Mustikoita
Tuore punasipuli varsineen
1/2 sitruunan mehu

3 rkl hunajaa
2 rkl oliivi öljyä

1,5 dl siemeniä ja pähkinöitä
1,5 dl turkkilaista jogurttia
1 tl dijonsinappia
suolaa, pippuria

Laita siemenet ja pähkinät, 1,5 rkl hunajaa, 1/2 tl suolaa ja 2 rkl oliiviöljyä pieneen kattilaan ja paahda niitä keskilämmöllä n. 5 minuuttia kunnes ne saavat väriä. Siirrä kattila sivuun ja anna jäähtyä.

Pese ja pilko porkkanat ja parsakaalit. Höyrytä ne kypsiksi, kuitenkin niin, että ne jäävät vielä napakoiksi.

Tee kastike. Sekoita jogurtti, dijonsinappi, 1,5 rkl hunajaa, sitruunanmehu ja suolaa ja pippuria maun mukaan.

Sekoita porkkanat ja parsakaalit kastikkeen sekaan. Sekoita joukkoon siemenet ja pähkinät sekä hienonnettu sipuli. Ripottele mustikat salaatin päälle.

Nauti sellaisenaan tai lisukkeena.

DIY – juhlakoristeet Pinjata pallo

Tämä pallo kuuluu samaan sarjaan silkkipaperipallon kanssa. Tein molemmat pallot aikanaan tyttäreni Monster High bileisiin. Tässä Pinjatassa ei ole mitään sisällä, mutta ulkonäöltään se muistuttaa Pinjata koristetta. Ja kun palloa ei hakata rikki, kestää se useammatkin bileet! Jos palloon haluaa piilottaa jotakin, täytyy alimmainen rekä tukkia paperilla, johon kiinnittää nauhan, jolla paperi vedetään pois ja sisällä oleva tavara vapautuu.

Tarvitset:

  • kreppipaperia haluamissasi sävyissä
  • sakset
  • liimaa
  • riisipaperipallovalaisimen

 

Leikkaa kreppipaperi ensin sopivan levyisiksi nauhoiksi. Pallon koosta ja halutusta hapsujen pituudesta riippuen. Leikkasin omat nauhani ihan mututuntumalla noin 10 levyisiksi. Tämän jälkeen hapsuta suikaleet. Tässä taas ihan vapaalla kädellä. omat suikaleeni taitavat olla noin puoli senttiä leveitä.

Kun nauha on hapsutettu, avaa se. Lopputulos näyttää suunnilleen tältä:

Aloita nauhan liimaaminen palloon alhaalta ylöspäin. Etene kerros kerrokselta ylöspäin. Älä jätä kerrosten väliin rakoja. Mitä tiiviimmin kerrokset laitat, sitä tuuheampi pallosta tulee.

Pöyhi hapsut lopuksi niin, että pallosta tulee kuohkean näköinen! Jos haluat, voit kiinnittää pallon alaosaan ruskean pahvikartion, jolloin lopputlos näyttää jäätelöltä.

Värikästä päivää sinulle!

Ravintopiiri testaa: Pastis

Meillä on jo muutamia vuosia ollut vakiintunut ruuan ystävien ravintolakerho, joka noin kerran kuukaudessa tapaa hyvän ruuan ja juoman merkeissä pääasiassa Helsingin ravintolatarjontaa katsastaen. Kutsumme itseämme ravintopiiriksi. Ajattelin että voisin jakaa kokemukseni myös täällä blogissa, sillä kukapa ei haluaisi kuulla hyvästä ruuasta, eikö? Samalla käynneistä jää itselleni mukava lista, josta voi vähän peiltata sitä missä sitä onkaan tullut syötyä ja mitä.
Heinäkuun puolessa välissä kävimme Pastis ravintolassa, joka tituleeraa itseään klassiseksi ranskalaiseksi keittiöksi. Olin jo kotona fiilistellyt (ja googlettanut) ruokalistaa ja perin ranskalaiseltahan se vaikutti. Oli Tartaria ja tryffeliä ja pulpoa. Ravintola kuuluu samalla jengille kuin viereinen Hodari ja hummeri ja ravintola Muru. Nämä muut porukkamme oli jo käynyt testaamassa ja hyväksi havaitsemassa, joten Pastikse suhteen odotukset olivat korkealla.
Palvelu oli ystävällistä ja rentoa. Viinisuositus onnistunut ja shampanja erinomaista.  Seurueemme tilasi alkuun roquefort etanoita, maalaissalaattia ja vasikanlihatartaria. Etanat maistuivat kuulema juuri sille mille pitääkin, salaatti oli hyvää ja tartar, minkä itse söin oli laadukasta ja maistuvaa. Olen ymmärtänyt tartarin hienouden vasta muutama vuosi sitten. Nykyisin ajattelen sen yksinkertaisuudessaan kertovan paljon ravintolan laadusta. Pastiksen tartar täytti odotukset, vaikkakin  söin vähän aikaa sitten erittäin hyvän, joskin täysin erilaisen poro tartarin Passiossa. 
Pääruuaksi seurueen kasvisyöjä valitsi friteerattuja kesäkurpitsankukkia, muut ottivat karitsan karetta ja paistettua pulpoa. Kaikki kehuivat annoksiaan ja kieltämättä näyttivätkin hyvältä. Paistettu pulpo, jonka jouduin siis tarkastamaan etukäteen googlesta, oli suussa sulavaa. Pehmeää, mureaa, eikä lainkaan sitkeää tai kumimaista, niin kuin pakaste altaan friteeratut kumilenkit. Annoksen curry -simpukkavaahto vei kielen mennessään. Kertakaikkisen hyvä annos. Otimme neljälle yhteiseksi lisukkeiksi tryffelisuolattuja maalaisranskalaisia, vihanneksia ja uusiaperunoita oliiviöljyssä sekä vihersalaattia. Näistä omasuosikkini oli vihersalaatti, jossa oli erinomainen sherryvinegretti.

Jälkiruokien suhteen en ollut aivan yhtä tyytyväinen. Seurueemme tilasi marinoituja mansikoita ja lakritsijäätelöä sekä maitosuklaaparfait, mustikkacoulis ja suklaakeksiä. Itse päädyin tilaamaan sitruunapiirasta ja punaherukkasorbettia. Punaherukkasorbetti oli ihanaa! Sitruunapiirakan pohja oli mielestäni koko aterian heikoin osuus, raskasta miltään maistumatonta mölliä. Myöskään koristeena olevat raa’at pistaasipähkinät eivät tuoneet annokseen kuin kauniin vihreän värin.

Kaiken kaikkiaan ruoka oli hintansa veroista. Ehdottomaksi suosikiksi nousi kuvassakin oleva pulpo annos, jota ystäväni kehui ehkä parhaaksi koskaan maistamakseen mustekala annokseksi ja se on kuulkaa paljon se. Sen verran kriittistä porukkaa meidän ravintopiirissämme on. Ruuan hinta kahdelta hengeltä juomineen oli 160 euroa.

Nam!

Grannystyle

Tänään olen keski-ikäinen. “Keski-ikä on määrittelemätöntä aikaa elämässä, jolloin ihminen ei ole nuori eikä vanha.” Wikipediasta tarkistin, että keski-ikä alkaa 36 -vuotiaana. Ainakin jonkun mittarin mukaan. Ainakin on kai todettava, etten ole enää ihan teini.
En koskaan ole ollut tyytymätön ikääni tai pelännyt vanhenemista. Silti muistan ajan jolloin 40 v. tuntui käsittämätömän vanhalta. Oikeastaan hätkähdin ensimmäisen kerran kun ystäväni täytti neljäkymmentä muutama vuosi sitten. Oliko minulla todella niin vanhoja ystäviä? Tai kun lapseni päätti alakoulun! Aika tuntuu etenevän hyppäyksin.  

Nämä kuvat otti mieheni. Olin lähdössä syömään lapsuuden ystävieni kanssa. Niiden, joiden kanssa asuttiin samalla pihalla ala-aste ja lähes koko yläastekkin. Olemme tavanneet nähdä kerran vuodessa ainakin, vanhoja muistellen ja uusia kuulumisia päivittäen. Ja joka kerta ihmetellään sitä, että miten se onkin mahdollista että maailma ympärillämme muuttuu, lapset kasvavat ja itse ei vanhene päivääkään!

Kolmessakymmenessä kuudessa vuodessa on tapahtunut paljon. Tunnen itseni etuoikeutetuksi koska olen saanut elää onnellista ja täyttä elämää. Rakastaa ja olla rakastettu. Keski-ikä kuulostaa korvissani ihanan seesteiseltä ja jollakin tapaa myös uudelta alulta tai ehkäpä mahdollisuudelta, tilaisuudelta kohdata jotakin uutta ja erilaista, haastaa itseään ja oppia uutta. Eli siis juuri minulle sopivalta iältä.

Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle ja hyvää syntymäpäivää minulle!

Tee itse mansikkajäätelöpuikkoja

Jäätelöbuumi on perheessämme edennyt siihen pisteeseen, että kotitekoisia jäätelöpuikkoja syntyy viikottain, joskus useamminkin. Pohjana on yleensä tuoreista marjoista tai hedelmistä tehty sose, johon yhdistetään sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Jogurttia tai mantelimaitoa. Nämä on siitä ihania, että erilaisia sekoituksia voivat lapsetkin valmistaa helposti ihan itse.
Paras jäätelö tähän mennessä taitaa olla tämä mansikkajäätelö, jossa mansikoiden lisäksi on yksi banaani ja jogurttia. Värikin on aika herkullinen, eikö?

Mansikkajäätelön ohje

5 dl mansikka sosetta
1 kypsä banaani
1 dl maustamatonta jogurttia

Laita kaikki aineet sekaisin blenderiin, surauta tasaiseksi massaksi, kaada jäätelömuotteihin. Pakasta vähintään 4 tuntia ja nauti kylmänä!

Ihania kesäpäiviä teille!

Project life kerää valokuvat yksiin kansiin

Kerroin alkuvuodesta kokoavani Project life valokuva-albumia ja kuinka ollakkaan, projekti on edelleen käynnissä. Katso edellinen postaus tästä linkistä. Project life on minulle tapa koota valokuvat kansioihin. En juuri askartele albumeihin mitään ylimääräistä, vaan kirjoitan muistoja pienille lapuille ja sujautan valokuvat niille tarkoitettuihin muovitaskuihin. Sangen yksinkertaista!

Project lifessä on myös lasten tekemiä sivuja. Olen tulostanut kuvia heidän kännyköistään ja lapset ovat kirjoittaneet ylös omia muistojaan. Uskon, että ne sivut ovat myöhemmin hyvinkin tärkeitä. Project life taltio perheemme arkea aika hauskalla tavalla. Tulostan yleensä mukaan kaikki instagramkuvat, osan blogia varten ottamistani kuvista ja paljon sellaisia henkilökohtaisia kuvia, joissa esiintyy ystäviä ja perheenjäseniä. Näiden kaikkien kuvien suloinen sekamelska on ehkä sitä, mitä elämämmekin oikeasti on.

Yllä oleva sivumalli on yksi suosikeistani. Ihan siitä syystä, että kuvaan paljon pystykuvia ja neliötä. Minulla on myös pelkkiä neliöitä nieleviä muovitaskuja. Välillä hankalinta on sovittaa kuvia ja muovitaskuja toisiinsa. Siksi tuppaankin tulostamaan kuvat siinä tehdessä. Näin saan helpommin oikeanlaisia.

Tulen project lifeni kansa aina askeleen jäljessä, nyt meneillään on kesäkuu. Mutta en edes yritä tehdä project lifeä reaaliajassa tai merkitä muistiin jotakin joka päivältä. Teen valokuvakansioita omilla ehdoillani, rennosti perässä laahaten!