Toiveita koulutielle

Meillä koulut alkoivat tänään. Kuopuksemme meni ekalle, pojat kolmoselle ja vitoselle ja esikoinen seitsemännelle luokalle. Koulun alku alku on aina jännittävää ja siihen liittyy odotuksia, pelkoja ja toiveita, mutta erityisen jännittävää se on silloin kun joku aloittaa koulutiensä. Yläkoulun alkaminen on myös uusi alkaminen, kokonaan uudenlaisen koulupolun alku.

Äitinä jäin miettimään mitä toivoisin kouluvuoden tuovan heille jokaiselle. Toivoisin, että koulu pystyisi vastaamaan lasten kiihkeään oppimisen haluun. Toivoisin, että jokainen heistä saisi sopivan kokoisia haasteita, innostavia tehtäviä ja onnistumisen iloa. Toivon, että koulu haastaisi lapset omaan ajatteluun, rohkaisi omien mielipiteiden esille tuomisessa ja tukisi lasta kasvamaan omaksi yksilölliseksi persoonakseen. Toivon, että koulu opettaisi lapsiani pärjäämään joukossa, olemaan yhtä erilaisten lasten kanssa, ymmärtämään muita ja itseä. Toivon, että koulussa kaikilla olisi hyvä ja turvallinen olo. Toivon opettajia joilla on huumorintajua, ammattitaitoa ja kykyä olla läsnä. Toivon ystäviä joden kanssa jakaa ilot ja surut, kavereita joiden kanssa leikkiä. Toivon helppoa ja mutkatonta yhteydenpitoa koulun ja vanhempien välillä. Toivoisin, että osaisin tukea lapsiani silloin kun kaikki ei mene näiden toiveiden mukaan. Toivoisin kaikille osapuolille lehmän hermoja, kunnioitusta, iloa, kärsivällisyyttä ja sopivassa suhteessa pientä kurittomuutta. Myös opettajalle.

Toivon ihanaa kouluvuotta jokaiselle koululaiselle.

Kantarellikuumetta

Viikon vinkki! Mene metsään! Nyt on mitä paras kantarelli vuosi, sieniä löytyy helposti ja paljon.
Minä olen sienifani. Olen tänä syksynä kerännyt jo varmaan 40 litraa kantarelleja. Tähän aikaan vuodesta sieniä luonnollisesti syödään paljon muhennoksena ja keittona, mutta iso osa säilötään talven varalle. Minä tykkään kuivata sienet kuivurissa, koska ne menevät pieneen tilaan, mutta aivan yhtä hyvin kantarellit voi pakastaa. Itseasiassa luin juuri netistä, että kantarellit suositellaan pakastettaviksi kuivaamisen sijaan. Aina oppii uutta. Luin myös, että kantarelli on yksi eniten D-vitamiinia sisältävistä sienistä.
No, keittiöremontin myötä saan toisen pakkasen, joten voisinkin itseasiassa kokeilla pakastamista ja kokeilla onko säilömistavalla merkittävää eroa maun kannalta ja ennen kaikkea, kumpi maistuu paremmalta kuivattu vai pakastettu kantarelli. Miten sinä säilöt sieniä?
Kantarellikuumetta
Keltavahvero eli kantarelli (Cantharellus cibarius) on haluttu ruokasieni ja helppo tunnistaa kirkkaankeltaisesta väristään. Sen kasvupaikat ovat melko pysyvät ja varmatuottoiset. Suosiota lisäävät myös toukattomuus ja pitkä satokausi.
Keltavahveron lakki on tukevamaltoinen ja kupera, myöhemmin laakeneva ja suppilomainen. Lakin reunat ovat aaltomaiset. Helttojen tilalla keltavahverolla on matalia ja mutkaisia poimuja, jotka jatkuvat johteisesti jalkaan. Jalka on melko tukeva ja kapenee alaspäin.
Keltavahveron malto on vaaleaa, valkeaa tai kellansävyistä. Maku on mieto, joskus hieman kirpeä, mutta ruoaksi valmistettuna aromikas. Keltavahvero tuoksuu miellyttävästi hedelmäiseltä.
Poimijan kannattaa suunnata koivuvaltaisiin ja koivusekametsiin sekä tarkistaa myös mäntykankaat ja lehdot. Keltavahvero suosii valoisaa ja kulutukselle joutuvaa kasvupaikkaa. Laji on yleinen etelä- ja keskiosissa maatamme, mutta harvinaistuu pohjoista kohti mentäessä.
Lehdoista poimija voi löytää keltavahveron vaaleaa muotoa, jota pidetään omana lajina: kalvasvahvero (Cantharellus pallens).
Nopeus on valttia: ensimmäiset keltavahverot saattavat ilmestyä jo kesäkuussa lehtimetsiin. Havumetsien satokausi jatkuu pidempään, usein loppusyksyyn saakka.
Valevahvero (Hygrophoropsis aurantiaca) muistuttaa lakkinsa yläpinnalta keltavahveroa, mutta lakki on ohutmaltoinen ja täynnä tiheitä ja ohuita helttoja. Selvin ero on helttojen oranssi tai oranssinkeltainen väri. Lisäksi valevahvero kasvaa lahokannoilla, lahonneilla puunjuurilla ja sahanpuruissa. Niittyvahakaskin (Camarophyllus pratensis) muistuttaa keltavahveroa, mutta kasvaa niityillä ja vanhoilla hakamailla.
Keltavahveron voi paistaa tuoreeltaan kastikkeeksi. Vanhastaan suosittu säilöntätapa on purkitus mietoon suolaliemeen, mutta saaliin voi myös pakastaa. Kuivaaminen sen sijaan sitkistää keltavahveron. Ennen ruoanlaittoa keltavahvero on maltettava puhdistaa; poimuihin jää helposti hiekanjyväsiä. Lähde: Evira

Aikuisten partioleirillä

Tämä kesä on ollut poikkeuksellinen. Olen tehnyt asioita ensi kertaa elämässäni, ylittänyt itseni monellakin tasolla ja ennen kaikkea olen nauttinut tekemistäni asioista. Yksi kesän kohokohta oli partion aikuisikäisille suunnattu Ko-Gi koulutus.

Partio on nuorisojärjestö, jonka ohjelma on suunnattu alle 22-vuotiaille nuorille, mutta ohjelman mahdollistamisessa aikuiset ovat avainasemassa. Ja kokemukseni mukaan on hyvin pitkälti aikuisista kiinni, millaiseksi toiminta käytännössä muodostuu. Koko suomen kattava leiri olikin mainio tapa nähdä kuinka monenlaisia lippukuntia ja kuinka erilaista toimintaa partion sisällä onkaan. Jo kun siirrrytään pääkaupunkiseudulta pohjoiseen päin on nähtävissä hyvin erilaisia tapoja ja perinteitä. Ko-Gi -kurssi on tämän kaiken sulatusuuni, jossa erilaiset kulttuurit sulatetaan yhdeksi leirilippukunnaksi.

Ko-Gi -kurssi on ennen kaikkea johtamisen kurssi. Johtaminen partiossa voi olla hyvinkin erilaista. Suurleirien johtaminen on monivuotinen projekti, jossa tehdään leiriä monelle tuhannelle ihmiselle hyvinkin ammattimaisesti, kun taas lippukunta tasolla johtaminen voi olla kymmenen lapsen ryhmän johtamista. Ko-Gi -kurssi keskittyy aikuisten johtamiseen. Sen keskeinen sisältö minulle oli ymmärtää paremmin sitä mikä minun roolini aikuisena johtaja on, mitkä ovat vahvuuteni ja missä minulla on vielä kehittämisen varaa.

Olen opiskellut lähes viisi vuotta ohjaamista ammattikorkeakoulussa ja silti leiri oli minusta antoisa. Erityisesti erilaisten koulutusmenetelmien käytöstä olisi monella taholla opittavaa partiokouluttamisen puolelta. Se että koko viikon satoi, sähköä oli käytössä lähinnä jääkaappiin, eikä tietokoneita ollut kellään, ei vaikuttanut koulutuksen sisältöön. Aiheet olivat monipuolisia, keskustelua herättäviä ja oivaltavia. Eikä Ko-Gi kurssi suinkaan ole vain viikko metsäleiriä, vaan siihen sisältyy viikonloppu ennen ja jälkeen leirin ja varsinainen kehittämistehtävän lisäksi erilaisia pienempiä tehtäviä. Kokonaisuudessaan aika intensiivinen paketti johtajuudesta.

Mitä sitten opin viikon metsäleirin aikana. Sen ainakin että osaan tarvittaessa rakentaa tiskipöydän riusta ja narusta. Selviän viikon ajan tuntemattomien ihmisten kanssa metsässä. Olen sisimmältäni arvopohjainen johtaja, visionääri, joka kaipaa työparikseen exeleitä rakastavaa järjestyksen ihmistä. Aikuispartio voi olla inspiroivaa, positiivisella tavalla haastavaa ja se tarjoaa mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen.

Partio on parhammillaan kun luonto yhdistetään yhdessä tekemällä oppimiseen.

Pelkään, että annoin pirulle pikkusormen.

Sopivan mautonta

Lämpimät terveiset Menorcalta! Vietimme viikon meren äärellä, uima-altaan partaalla. Lämpötila oli yli 30 asteessa, lasta poltti meduusa otsaan ja minä hävitin kalleimman korvakoruni mereen. Söimme mustekaloja, simpukoita, rapuja ja kaikkea sellaista, mitä kotimaassa on vaikea löytää. Ainakaan yhtä tuoreena.
Päätimme tällä lomalla panostaa erityisesti lomakuviin.

Hei, sehän on Eiffel-torni!

Altaalla oli kivaa.

Maisevat olivat kauniita.

Menorca tarjosi uusia elämyksiä.

Nam, mitä kasvistahnoja!

Kasvissyöjä ystäviemme luona tulee usein syötyä erilaisia kasvistahnoja. En tiedä syövätkö vegaanit yleensä enemmän tahnoja vai onko vain sattumaa, että kasvissyöjien kekkereillä on usein tarjolla mitä herkullisempia tahnoja. Tahnat toimivat mainiosti lisukkeena erilaisille ruuille (kuten vaikka grillatulle lihalle!). Syömme niitä myös leivän päällä ja salaatin kanssa. Tahnat ovat hämääviä, ne nimittäin ovat yllättävän täyttäviä. Olen myös huomannut, että jos tahnojen antaa maustua yön yli, maistuvat ne vielä paremmalle!

 

Romesco kastike Lauran tapaan

Olen maistanut tätä herkullista kastiketta monesti ystäväni Lauran luona. Viimeksi kun meillä oli ihastuttavat teekutsut valokuvien merkeissä. Oli aivan pakko pyytää ohje mukaan kotiin viemisiksi. Jouduin vaihtamaan alkuperäisen ohjeen mantelin cashew pähkinöihin, mutta manteli maistui paremmalle. Kokeile itse kummasta tykkäät enemmän!

4 suippopaprikaa
1 sipuli
5 valkosipulin kynttä
1-2 dl kuorittuja manteleita / cashewpähkinöitä
2 rkl oliiviöljyä
2 tl punaviinietikkaa
suolaa

Puolita paprikat ja poista siemenet. Puolita sipuli. Laita paprikat ja sipuli kuori puoli ylöspäin foliolla vuoratulle uunipellille valkosipuleiden kanssa. Paahda grillivastuksen alla 225 asteessa kunnes paprikoiden kuori on mustunut. Jäähdytä.

Poista paprikoiden ja sipuleiden kuoret ja laita sisukset kulhoon odottamaan. Paahda pannulla mantelit ja laita ne paahdettujen kasvisten joukkoon. Lisää 2 rkl oliiviöljyä, 2 tl punaviinietikkaa ja suolaa. Soseuta sauvasekottimella ja tarkista maku. Purkita ja anna maustua seuraavaan päivään.

Hummus – mutta ei kuitenkaan ihan.

Tämä kikherne tahna on syntynyt siitä mitä kaapista on löytynyt. Tiedätte kai tilanteen. Pesueelle pitää saada ruokaa, mutta ektään ei huvita lähteä kauppaan. Silloin turvaudutaan kaappien kätköihin ja mielikuvitukseen. Oikeaan hummukseen käytetään Tahinia, seesaminsiemenistä tehtyä tahnaa, mutta koska sitä ei kotoa löytynyt, on tässä käytetty ranskankermaa.

2 prk esikeitettyjä kikherneitä
1 prk ranskankermaa
1 tuore sipuli varsineen
1 dl tuoretta basilikaa
1/2 sitruunan mehu
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
1 tl jeeraa

Soseuta kaikki keskenään ja tarkista maku.

Keittiöremppa – Never ending story

Keittiöremontimme etenee hiljaa mutta toivon mukaan varmasti. Suurin osa keittiönkaapeista on paikoillaan, välitila saumausta vaille valmis ja kaikki koneet on sentään jo samassa rakennuksessa. 
En edes viitsi alkaa luettelemaan mitä kaikkea puuttuu, mutta kuten kuvasta näkyy, ainakin sähkömiestä kaivataan vielä.
Jo tässä vaiheessa voin kuitenkin todeta, että keittiöstä tulee täydellinen. Tai ainakin juuri sellainen kuin toivoinkin. Kaapit on puuseppä tehnyt mittatilaustyönä antamieni kuvien ja piirustusten pohjalta. Eli jos joku ei keittiössä toimi, niin se on sitten ihan oma vikani.
Keittiö on tehty 50 luvun henkeen. Kaapin ovet ovat vaaleansiniset, mutta muuten koko keittiö on valkoinen. Kodinkoneita myöten. Lukuunottamatta nykyisestä keittiöstä siirtyvää Festivo kylmiötä, joka on teräksen värinen.
Keittiöön itsessään ei mahdu ruokapöytää, etenkään koko meidän perhekodin poppoolle, joka yhteensä parhaimmillaan käsittää 16 henkeä. Niinpä uuden keittiön viereinen takkahuone valjastetaan ruokailutilaksi. Se on toistaiseksi saanut pintaansa uuden tapetin.  Tapetti on nimeltään Vadelma. Se on Tapettitalosta ja edustaa tyyliltään vähän uudempaa, 60, 70 -lukua, mutta toimii väriensä puitteissa kivasti keittiönkaappien kanssa.
Muuten ruokailutila on vielä kaaoksen vallassa. Keittiön tieltä puretun kodinhoitohuoneen tavararoista osa on uudelleen sijoittamatta. Niimpä ne on sijoitettu kasoihin ympäri huonetta.

Keittiöremontti etenee seuraavaksi siihen, että keittiö valmistuu. Sen jälkeen se otetaan käyttöön. Tämän jälkeen vanha keittiö voidaan purkaa. Puretun keittiön tilalle rakennetaan makuuhuone. En näe loppua tälle projektille.