Mukavaa viikonloppua sinulle!
PS. Millaisia ideoita sinä toivoisit joulukalenterista löytäväsi?
Mukavaa viikonloppua sinulle!
PS. Millaisia ideoita sinä toivoisit joulukalenterista löytäväsi?
Tänään vuorossa lista Luetuimmat DIY jutut. Okei, myönnetään, olen vähän hullaantunut tekemään listoja. Ostoslistoja, TO DO -listoja, toivomuslistoja, listoja maista joihin haluaisin matkustaa, ravintoloista joissa haluaisin käydä syömässä, asioista joita haluaisin kokea, parhaiten meille soveltuvista koiraroduista, ihan parhaista DIY ideoista ja tietenkin täällä blogissakin näkyneistä luetuimmista asioista.
2 munaa
2 dl sokeria
100 g voita
5 dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 kypsää banaania, mieluiten yli kypsiä
2 dl turkkilaista jogurttia
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet hyvin sekoittaen. Banaanisose kannattaa tehdä esim. sauvasekottimella, jolloin sose on melko löysää. Sulata ja jäähdytä voi ja sekoita taikinaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan (n. 1,8 l) ja paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla 50-60 min. Anna kakun jäähtyä vähintään 10 min ennen kumoamista.
Kakku on parhaimmillaan muutaman päivän kuluttua.
Koristele kakku itse keitetyllä kinuskilla (1 dl kermaa ja 1 dl fariinisokeria keitetään n. 5 min) ja pekaaninpähkinöillä.
Viime viikonlopun Pariisin iskujen jälkeen on ollut vähän vaikeaa kirjoittaa tänne blogiin. On valmiita luonnoksia, mutta jotenkin tuntuu huonolta ajatukselta julkaista niitä hetkellä kun koko Eurooppaa koskettaa tunne perusturvallisuuden järkkymisestä.
Aihe on pyörinyt mielessäni paljon. Muiden mukana vaihdoin profiilikuvani Ranskan lipun sävyihin ja osoitin empatiaa sekä Pariisissa asuville tuttavilleni että kaikille heille, joita isku kosketti. Melko pian tiedostavat superhipsteri ystäväni alkoivatkin arvostella massojen osoittamaa myötäelämistä. Ranskan lippujen lisäksi facebook feedi alkoi täyttyä linkeistä muihin terrori-iskuihin ja ylipäätään tapauksiin, joissa ihminen oli kylvänyt pahaa ympärilleen. Miksei kukaan osoita tukeaan heille?
Olinko siis kapeakatseinen moukka, kun osoitin tukeni Pariisilaisille? Voittiko terrorismi sillä, että suuret massat osoittivat tukensa uhreille? Onko oikeampaa osoittaa tukeaan Beirutin uhreille? Onko parempaa ja huonompaa empatiaa?
Mun on sanottava, etten ole mikään maailmanpolitiikan seuraaja. Olen varmasti helposti median johdateltavissa, mitä tulee erilaisiin empatiaa lypsäviin kansanliikkeisiin. Osoitan tukeani facebookin kautta niin Pariisin uhreille kuin tasa-arvoiselle avioliittolaillekin. Niinpä minua suoraan sanottuna ärsytti, että tukeni väitettiin olevan kaksinaismoralistista. Totta kai minua koskettaa enemmän asia, joka tapahtuu lähelläni. Kotimaassa tapahtunut vääryys, kriisi tai onnettomuus saa minulta suurempaa empatiaa kuin Euroopassa tapahtunut vastaava tapahtuma. Euroopan ulkopuolella samanlainen tapaus ei välttämättä herätä enää kovin suuria tunteita. Kaukana meistä (henkisesti tai fyysisesti) olevilla sota-alueilla tehdyt terroriteot eivät herätä juuri mitään tunteita, sillä uutisvirta on täynnä toinen toistaan kamalampia uutisia joka tapauksessa. Uskoisin, että vaikka haluaisimme muuta, niin näin se menee suurimmalla osalla ihmisiä. Ajattelemme omaa napaamme.
Olemmeko siis kaksinaismoralisteja niin kuin superhipsterit antavat meidän olettaa? Merkitseekö valkoinen elämä enemmän? Käytöksemme perusteella asia on juuri näin. Meitä koskettaa se, mikä on meitä lähellä. Se mihin voimme samaistua.
Lähellä oleminen ei aina tarkoita fyysisesti lähellä olevaa. Empatiaa on vaikeaa tuntea silloinkin kun arvomaailma on erilainen tai ajattelemme jonkun aiheuttaneen itse oman epäonnensa. Mitäs läksit, kärsi seuraamukset.
Ajatellaanpa vaikka turvapaikan hakijoita. Osa heistä tulee olosuhteista, joissa terroriteot ovat arkipäivää. Silti moni meistä on sitä mieltä, että he ovat elintasopakolaisia, ehdotamme heidän lähettämistään takaisin samoilla veneillä millä he tulivatkin tai mitä vielä, internet on täynnä toinen toistaan julmempia kannanottoja. Samaan aikaan vaihdamme sen Ranskan lipun profiilikuvaamme ja tunnemme todellista empatiaa syyttömiä ranskalaisia kohtaan. Viattomia ihmisiä!
En usko, että empatia on koskaan keltään pois. Empatiakykyä on mahdollista kehittää ja joillakin ihmisillä se ehkä alkaa siitä Ranskan lipusta profiilikuvassa. Pidemmälle ehtineet konkarit voivat sitten herätellä meitä massoja kehittämään empatian kykyämme, mutta sen pitäisi tapahtua herättämällä keskustelua, ei syyttämällä eikä nauramalla sille mihin tähän astiset taitomme yltävät. (Se ei meinaan osoita suurtakaan empatiaa.)
Mitä sitten voisi olla vuodatukseni punainenlanka? Ehkä se, että vaikka inhimillisistä syistä meidän on helpompi osoittaa empatiaa ihmisille, jotka koemme kaltaisiksemme, niin tärkeää olisi opetella miettimään miltä tuntuu olla toisen ihmisen saappaissa silloinkin kun se ei ole helpointa.
Millaisia mietteitä teillä on herännyt asian tiimoilta?
Mua on viime aikoina haastettu mukaan erilaisiin haasteisiin, sellaisiin, jossa vähän valotetaan bloggaajaa kulissien takana. Tässä tulee teille ensimmäinen paljastus. Olen laiska vätys. En ikinä saa aikaiseksi vastata näihin haasteisiin ja sitten kun muistan, en enää löydä niitä. Olkoon tuo ensimmäinen vastaus kaikkiin kysymyksiin, vaikka kukaan ei sitä ikinä kysykkään.
No mutta, niihin kysymyksiin joita multa on sitten kysytty. On voitu kysyä enemmänkin, mutta löysin Pikku-Peikkon ja Ciennan kysymykset. Pahoittelen kaikille, joiden tunnustuksen olen ohittanut. Arvostan silti ajatustanne.
Mitä näet kun katsot vasemmalle?
Sotkun. Erityinen lahjakkuuteni on saada hyvinkin pienille pinnoille kerättyä yllättävän paljon romua sisältäviä kasoja. Juju piilee siinä, että alle sijoitetaan isompia tavaroita, paperipinoja jne. ja päälle kootaan erilaisia moniuloitteisia askarteluprojekteja. Välissä voi sitten olla esimerkiksi kirjastonkirjoja, lautapelejä ja paperileikkureita.
Miten rentoudut/ vietät vapaa aikaasi?
Nykyisin enstistä enemmän perheen kanssa erakoituen. Tuntuu, että haluan lisätä erakoitumiseen käytettävää aikaa. Toisaalta olen huono sietämään mitään tekemättömyyttä. Joten tasapainoilen jatkuvasti sen kanssa mikä on sopivasti vapaa-ajan ohjelmaa.
Mikä on lempikukkasi?
Miehen antamat tulppaanit. Olen yrittänyt kasvattaa tulppaaneja myös pihallani, mutta harmillisesti ne taitavat olla myös peurojen lempi kukkia. Mutta tykkään siis, tykkään ihan kaikenlaisista kukista.
Lempi värisi?
Keltainen, turkoosin sininen, vispipuuron värinen roosa.
Onko sinulla lemmikkejä?
Kyllä. Kaksi kissaa ja koira. Koira tosin on niin iso, että se vastaa kolmea keskikokoista. Ainakin ruoka halultaan. Onko kanat lemmikkejä?
Mistä askartelu lajista tykkäät eniten?
Olen sisimmältäni paperiaskartelija, mutta eniten tykkään tehdä fiilispohjalta milloin mitäkin.
Mitä uutta haluisit kokeilla askartelun saralla?
Haluaisin oppia virkkaamaan ja neulomaan. En mitään villatakkeja, mutta pieniä sisustuksellisia elementtejä kyllä.
Mikä on turhin askarteluvälineesi?
Minulle on kertynyt kaappi tolkulla turhia askarteluvälineitä. Yhden nimeäminen on sikäli haasteellista. Kuviosakset. Niitä en ole käyttänyt miesmuistiin.
Kuinka usein askartelet?
Viikottain teen jotakin. En ehkä saa valmista, mutta yritystä siihen suuntaan on.
Mistä saat inspiraatiosi?
Olen visualisti, joten ammennan inspistä kuvista. Pinterest on suosikki inspiraationlähteeni. Toisaalta inspiroidun siitä mitä näen ympärilläni, luonnosta, matkoista joita teen ja tarpeesta jonka kohtaan.
Mitä muuta harrastat?
Tällä hetkellä tuntuu että harrastan taksiautoilua, riittämättömyyttä siitä, etten ehdi harrastaa tarpeeksi intensiivisesti sellaisia asioita joihin olen lupautunut, sekä siivousta.
Onko sinulla lempi televisiosarjaa? Jos on niin mikä?
Kyllä on: Game of thrones. Tällä hetkellä seuraan Siltaa, joskin koen että edelliset kaudet ovat olleet parempia. Mutta pienenä kuriositeettina kerron, ettei meillä ole koko yhteisen elämämme aikana ollut telkkaria sen perinteisessä merkityksessä. Katsomme kyllä nykyisin sarjoja esimerkiksi netflixistä.
Jos sinun pitäisi olla yhden päivän ajan jokin eläin niin mikä eläin olisit?
Kissa, ne eivät välitä kakkaakaan muiden odotuksista. Eikä niillä ole mitään miellyttämisen halua saati velvollisuudentuntoa. Olisi tervehdyttävää kokeilla moista päivän verran.
Ketä ihmistä ihannoit?
Moniakin, mutta nostaisin tässä yhteydessä esille mieheni. Hän on monella tapaa inspiroiva ja esimerkillinen. Koen, että monet ystäväni ovat ihailun arvoisia.
Mitä inhoat?
En oikein ole inhoavaa tyyppiä. On joitakin makuja ja hajuja, joista en niin välitä. Maito on niistä yksi, toinen on maksalaatikko. Moni asia sen sijaan saa minut kiihtymään. Kuten vaikkapa eriarvoisuus, tekopyhyys ja välinpitämättömyys.
Jos saisit esittää yhden toiveen niin mitä toivoisit?
World peace. Itselleni toivoisin onnea ja rakkautta, kuten tähänkin asti. Koen olevani erityisen onnekas henkilö.
Rakkain muistosi?
Nyt on kyllä melkolailla mahdotonta valita yhtä. Yksi varhaisimmista lapsuus muistoista liittyy koiraamme Tessuun. Olimme katsomassa pentuja ennen kun ne olivat luovutusiässä ja muistan kuinka pennut söivät punaisia tarralenkkareitani. Voi sitä onnea! Muistan myös kuinka tapasin nykyisen mieheni. Ja lasten syntymät. Voiko rakkaampia muistoja ollakaan? Vauvan tuoksu.
Rakkain esineesi?
Tääkin on vaikea! Rakastanko mä mun esineitä? Mitä pelastaisin palavasta talosta? Valokuvat. Mun kameran ja läppärin. Mummolta saadut arabian kahvikupit jäisi harmittamaan. Ja tosi moni muukin asia. Niin kuin vaikka se pieni vaatekerta jonka ostin 13 vuotta sitten odottaessani esikoistani. Tai kirjat, joita olen haalinut vuosien varrella. Tai Vaakku, joka oli mun tärkein leluni lapsena. Ostin sen Tiimarista omilla rahoillani.
Mitä löytyy käsilaukustasi?
Uskomatonta kyllä, ei paljon mitään. En ole käsilaukkuihminen. Tällä hetkellä siellä on varmaan jotain lasten kouluun liittyviä papereita, koska otin käsilaikun mukaan opettajan tapaamiseen. Nostaakseni katu-uskottavuutta äitinä.
Käännä pääsi oikealle. Mitä näet oikealla puolellasi?
Nojatuolin, lasten tekemää ja omatekoista taidetta, emaliastioita ja lisää viherkasveja. Ja ihan superhienon tapetin.
Otsikon mukainen vätysmäisyyteni nousee taas esille, sillä en tällä kertaa haasta ketään.
Hei kaikki!
Huomaatteko, olen vaihtanut blogin ulkoasua vähän maltillisemman talviseksi. Projekti on yhä hieman kesken, mutta ihanaa olla välillä prinsessa. Kuva on otettu osana Voimauttavan valokuvan opintojani pari vuotta sitten helmikuussa. Tykkään sen fiiliksestä. Minulle tulee siitä aina mieleen Sini Sabotagen biisi Kaikkihan me ollaan prinsessoi. Yritykseni muuttaa blogin fontteja on vielä vaiheessa, sillä superkoodaritaitoni eivät toistaiseksi ole riittäneet muutaman ongelman ratkomiseen. Tykkään kuitenkin blogin ulkoasun muokkaamisesta, se on kokonaan uusi maailma, jossa saa harjoitella sekä koodaamista, että hermojensa hallintaa.
Tykkään, että blogi on kokonaisuudessaan jotenkin omatekoinen, ihan niin kuin sisältökin. Että enemmän tunteella kuin taidolla. Oletteko te tehneet itse bloginne ulkoasun, valinneet valmiista vaihtoehdoista vai ostaneet jonkun toisen tekemän ulkoasun?
Mitä tykkäät uudesta ilmeestä?
On käynyt niin hienosti, että minulla on blogini facebook sivuilla jo lähes 1000 tykkääjää. Aivan mahtava homma, enkä voi kyllin kiittää teitä lukijoita! Tykkään teistä jokaisesta, olette mahtavia! Olisin mielelläni tarjonnut kakku kahvit ihan jokaiselle, mutta ymmärtänette, että siinä olisi jo melkolailla haastetta tälläiselle teeseitse -naisellekin. Niinpä laitoin blogini facebook -sivuille pienen arvonnan käyntiin. Käy tykkäämässä ja osallistumassa. Ja hei, ois aivan mahtavaa jos jakaisit blogini sun kavereillekin! Arvonta suoritettu, kiitos kaikille osallistuneille!
Ihanaa viikonloppua teille kaikille!