Palasin juuri syyslomalta. Oli ihanaa ottaa pieni aikalisä kiireiseltä tuntuneeseen syksyyn. Tehdä patikkaretki Torronsuolle, toteuttaa lasten toive retkestä Funparkkiin, olla mökillä ja lukea kirjaa.
Syödä hernekeittoa kertakäyttöastioista. Ja kaupan omenamunkkia. Lämmittää saunaa ja ihailla tähtitaivasta. Sellaista se oli lomalla.
Nyt arkeen paluu pyykkeineen, töineen ja harrastusrumbineen tuntuu entistä voimaa vievemmältä. Miten saisi loman leppoisan sykkeen tuotua myös arkeen? Oliko virhe haalia kaikille lapsille ja itselle harrastuksia? Olisiko parempi vaalia kiireetöntä aikaa, ilman kuljettamista, osallistumista ja kansalaisvaikuttamista? Olisiko elämä antoisampaa kun ei olisi niin paljoa itsensä kehittämistä ja harrastus hauskaa?
Vai onko tää vaan lomalta paluu shokki? Vai olenko vaan saanut laajennettua mun näköalaa?
Olisiko syytä tarkastella aikataulua uusin silmin ja karsia sieltä epäoleellinen? Miten tehdä se, kun on jo sitoutunut tiettyihin rooleihin ja vastuisiin? Saako harrastuksien suhteen tehdä ohareita? Vai onko harrastamisesta saatava hyvä kuitenkin suurempi kuin niihin menevä aika ja stressi? Ja miten ihmeessä sen määrittelee? Onko ylipäätään hyvä, että harrastustoiminta tuo elämään stressiä? Ja jos on niin missä määrin? Kannattaako harrastuksen antaa viedä yöunet?
Voiko itsensä irtisanoa harrastuksen luottamustoimesta? Vai onko ihmisen velvollisuus yrittää ratkaista eteen tulevat ongelmat? Vai voiko sitä vaan lähteä kuin koira veräjästä ja jättää vatvomisen muille?
Tässä päälimmäiset kysymykset tällä erää.
Miten sinun syyslomasi sujui?
