Skräppäys – Joulu 2015

Olen viime aikoina istunut tiuhaan askartelupöytäni ääressä, aiheena tietenkin skräppäys. Aluksi keskityin Project lifen loppuun tekemiseen, sen jälkeen Ihana -lehden askartelujuttu vaati tekemistä ja kun vauhtiin olin päässyt, jatkoin skräppäämällä. Askartelu on jo vuosia ollut yksi rakkaimmista harrastuksistani ja on ollut kerta kaikkisen ihanaa löytää sille aikaa.
Askartelu on minulle tapa rentoutua ja ottaa omaa aikaa. Siitäkin syystä askartelun merkitys aina vahvistuu silloin kun elämässä tuntuu muuten olevan hektistä. En välttämättä tee kovin hienoja tai luovia tuotoksia joka kerta, mutta tärkeintä ei oikeastaan ole se mitä tekee, vaan se, että ylipäätään tekee!
Tämä yksinkertainen sivu sai alkunsa kun halusin ehdottomasti käyttää tuon hauskan poron, jonka olen ostanut jostain käsityömessuilta tai kaupasta, en tarkalleen muista mistä. Se kuitenkin herätti minussa heti sellaiset sympatiat, että oli pakko napata se mukaan. Aika iloinen veijari.
Osallistuin tällä samalla työllä myös CSI-haasteeseen, josta löydät lisätietoja täältä.
skräppäys_joulu

Kuuluuko käsillä tekeminen sinun elämääsi? Vai onko sinulla jokin muu tapa rentoutua ja ottaa aikaa itsellesi?

Leimaamalla tehty kortti

Hyvää huomenta! Ja terveisiä lumen keskeltä. Ihanan valoisaa ja kaunista. Nautin todella paljon maiseman saamasta valkoisesta hunnusta ja sen mukanaan tuomasta valosta. Täällä maaseudulla kun ei ole mitään katuvaloja, niin lumi tekee todella suuren eron päivittäiseen elämään. Puhumattakaan siitä, että lapset viihtyvät lumisella pihalla, alle kympin pulkka on pieni sijoitus siihen nähden kuinka paljon riemua (ja hermolepoa vanhemmille kun energiaa kuluu mukavaan tekemiseen nahistelun sijaan) se aiheuttaa. Lumi myös helpottaa siivousta. Koiran ja kenkien mukana ei samalla tavalla kulkeudu roskaa ja hiekkaa sisälle kun maa on valkoisena. Eikä oikeastaan harmita enää, että puutarhaa ei tullut siivottua kunnolla syksyllä. Lumen alta ei erota enää, jos sinne jäi joku kukkapurkki tai lasten lelu, lumi ajaa saman asian kuin valojen sammuttaminen kotisiivouksessa. Tästähän muotoutui kunnon oodi lumelle.
 
Olen myös pikku hiljaa saanut oman luovuuteni heräämään. Viimeksi inspiroiduin ystäväni Elinan blogissa olleesta kortista. Tein kortin erilaisia leimasin musteita käyttäen. Jos haluat enemmän tietoa erilaisista tekniikoista, kannattaa katsoa Tekniikka Torstai videosarja.

 

Kortti leimaamalla

Tarvikkeet:

  • Distress musteita, punaisen, keltaisen, ruskean ja sinisen sävyjä
  • StazOn musteita, oranssi, ruskea ja musta
  • Leimasimia
  • Musteenlevitin tai meikkisieni
  • Kohotarrapaloja
  • Post-it lappu
  • Kohopastaa
  • Sabluuna
  • Palettiveitsi
  • Säiliösivellin
  • Korttipohja
  • Valkoista kartonkia
  • Mustaa kartonkia
Leikkaa mustasta kartongista hieman korttipohjaa pienempi suorakulmio ja valkoisesta kartongista hieman mustaa kartonkia pienempi suorakulmio.
Aloita leimaamalla valkoiselle kartongille haluamasi kuvio, käytä stazOn mustetta. Leimaa sama kuvio myös Post-it lapulle. Leikkaa kuvio irti post-it lapulta ja liimaa se kartongilla olevan kuvion päälle. Levitä valkoiselle kartongille musteenlevittimellä punaisen ja keltaisen sävyisiä Distress musteita, varoen, ettei Post-it lappu vahingoitu.
Valitse seuraavaksi joku tausta leimasin ja leimaa kuvion päälle ja ympärille oranssille StazOn musteella. Vaihda leimasinta ja leimaa muutaman kerran ruskealla StazOn musteella. Käytä tässä kuivuttuaan vedenkestävää mustetta, sillä seuraavassa vaiheessa tätä ominaisuutta tarvitaan.
Pesekätesi vedellä ja pirskottele vettä pohjan päälle. Kuivuessaan vesi imee värin ja muodostaa taustalla näkyvät pärskeet. Anna kuivua hyvin.
Levitä kohopastaa sabluunan läpi muutamaan kohtaan, osa pastasta voi mennä Post-it lapulle leimatun kuvion päälle. Poista lappu ennen pastan kuivumista.
Väritä seraavaksi leimasin kuva Distress -musteilla. Itse tykkään käyttää tässä säiliösivellintä, mutta tavallinen vesivärisivellin toimii myös.
Tekstin olen leimannut ensin mustalla StazOn musteella suoraan taustaan, sitten olen leimannut sen uudestaan valkoiselle kartongille, jota olen värittänyt Distressmusteilla. Lopuksi olen leikannut tekstin irti ja liittänyt sen kohotarrapaloilla taustaan.

 

Vaihda viikoksi kotimaiseen

Siitä asti kun marraskuussa pääsin mukaan Blogiringin ja Hyvää Suomesta -merkin yhteistyöhön olen ryhtynyt kauppareissuilla kiinnittämään entistä enemmän huomiota ostamieni tuotteiden kotimaisuuteen. Olen toki aikaisemminkin ollut tiedostava kuluttaja ja pyrkinyt suosimaan eettisiä, ekologisia ja kotimaisia tuotteita, mutta kampanjan myötä olen kiinnittänyt vielä enemmän huomiota siihen, että valitsen kaupassa kotimaisen vaihtoehdon. Pidän siitä ajatuksesta, että voin pienillä päivittäisillä teoilla vaikuttaa yhteiskunnallisesti isoihin asioihin. Tiesitkö, että noin joka kymmenes työikäinen suomalainen saa elantonsa suoraan tai välillisesti ruuasta? Lue lisää täältä.
Joulun alla kotimaisen tuotteen valinnassa riittikin haastetta! Ei sillä, etteikö vaihtoehtoja olisi, mutta omien tottumusten muokkaaminen vaatii pientä vaivaa ja hereillä oloa. Esimerkiksi perheemme suuri herkku juustot, on täysin mahdollista ostaa suomalaisina tuotteina, mutta vaivan näköä se aluksi vaatii. Ja oikeasti, jos omaa ostoslistaa tutkii tarkemmin huomaa, että tosi moni päivittäisessä käytössä oleva elintarvike on ulkomainen. Mikä tavallaan on ymmärrettävää kun katsoo ikkunasta ulos. On kuitenkin paljon elintarvikkeita, jotka valmistetaan Suomessa alusta loppuun saakka. Meillä on paljon laadukkaita kotimaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi juuri niissä juustoissa.
Kampanjan tiimoilta meidät haastettiin vaihtamaan yksi käytössämme oleva elintarvike viikoksi kotimaiseen vaihtoehtoon. Minun ei oikeastaan tarvinnut juurikaan miettiä asiaa, sillä halusin ehdottomasti kokeilla ohran käyttöä riisin sijaan. Olemme kaikki ennakkoluuloisia ohran käyttäjiä, mutta toivoisin olevani suurempikin ohran ystävä sen ympäristöystävällisyyden, kotimaisuuden ja terveellisyyden vuoksi. Olen syönyt hyvin, huonosti ja hyvin huonosti valmistettua ohraa ja halusin niin sanotusti tarttua härkää sarvista. Aloitin ostamalla paketillisen ohraa ja ryhdyin odottelemaan inspiraatiota.

Voin kertoa, että sain odotella. Sitä inspiraatiota. Palasin häntä koipien välissä kauppaan kun deadline alkoi uhkaavasti lähestyä ja ohrapussi odotti edelleen avaamattomana kaapissa. Löysin tomaattiohratto pussin, joka vaikutti huomattavasti helpommin lähestyttävältä. Niinpä sitten joulun välipäivinä kaappien huutaessa tyhjyyttään, tartuin viimein ohrahaasteeseen. Aloitin helpolla ja tuunasin valmisruokapusseista ihan kelpo ohraton. Tästä rohkaistuneena avasin viimein myös sen kaapissa kummitelleen ohrapussin ja yllätyin. Ohra toimii erittäin näppärästi esimerkiksi punajuuren kaverina. Sekä salaatissa, että laatikossa. Ja siinä ohratossa, joka valmistetaan risoton tapaan.

Yksi kiva ohje syntyi vähän sattumalta niistä tarvikkeista mitä kaapista sattui löytymään. Nimittäin punajuuri -ohra -briejuustopaistos. Sarjassa rentoa kotiruokaa.

Punajuuri -ohrapaistos

2 dl kokonaisia ohrasuurimoita
6 dl kasvislientä
1 kpl sipulia
4 kpl punajuurta
125 g valko- tai sinihomejuustoa
1/4 tl mustapippuria
voitaLaita kattilaan 2dl ohrasuurimoita ja 2 dl kasvislientä. Keitä kunnes vesi on imeytynyt suurimoihin. Kaada kattilaan noin litra kasvislientä ja anna kiehua välillä sekoittaen n. 50 min, tarkista välillä, ettei neste ole päässyt loppumaan.

Keitä punajuuret kokonaisina sopivan kypsiksi. Kuori ja raasta karkeaksi raasteeksi. Sekoita ohra ja punajuuri, mausta tuoreella tai kuivatulla tinjamilla.

Pilko juusto ja halutessasi nokare voita ja sekoita se punajuuren ja ohran sekaan. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla.

Laita kaikki vuokaan ja paista uunissa 20 minuuttia 200 asteessa.

 

Mitä mieltä sinä olet ohrasta? Tuleeko käytettyä? Ja haastan teidät lukijat myös vaihtamaan yhden ulkomaisen raaka-aineen viikoksi kotimaiseen. Tekee hyvää välillä ravistella omia tottumuksia!
Kannattaa lukea myös edellinen postaukseni aiheesta: Hyvää omasta maasta.

Sokeriton vuosi 10/365

Miten menee sokeriaddiktit? Onko himot pysyneet hallinnassa? Itse ole kerrassaan tyytyväinen olooni, sillä viel kertaakaan ei ole tullut sellainen tilanne eteen, että olisi “pakko” saada sokeria. Jopa eräs jälkiruoka on kylässä ollessa nautittu, hedelmärahka ilman lisättyä sokeria.

Muutoin olen pysytellyt erossa myös kaikista sokerittomista herkuista, sillä pyrin tämän tammikuun ajan myös totuttelemaan eroon tavasta syödä makeaa joka välissä. Niinpä en tammikuun aikana vielä meinaa täällä blogissa jakaa kummoisiakaan reseptejä sokerittoman elämän tueksi.
Olemme lasten kanssa viime aikoina keskustelleet paljon herkuttelusta. Kun lapsillakin on herkuton tammikuu, varmistavat he aina välillä onko jokin ruoka “sallittu” vai. En periaatteessa pidä sellaisesta ajatuksesta, että jokin olisi kiellettyä. Vaikka nyt olenkin päättänyt pitää sokerittoman vuoden, ei kukaan ole minulta mitään kieltänyt. Olen vain itse päättänyt valita toisin. Lasten kohdalla asia on ehkä hieman toinen. Ainakin yksi lapsistani on hyvin perso sokerille, jolloin hänen valintojaan on ohjattava. Moni sanoo, ettei kieltäminen ja ehdottomuus ole oikea tapa. Minä taas uskon, että sokerin kanssa totaalinen nolla linja auttaa makuaistia uudelleen muotoutumaan. Kun elää vähän aikaa kokonaan ilman lisättyä sokeria, alkaa maistamaan ruuassa sen luonnollisen makeuden, eikä sokeria enää samalla tavalla kaipaa makean himon tyydyttämiseen. Erityisesti lapsen, joka luontaisesti on sokerille perso, on hyvä välillä olla kokonaan ilman sokeria, jolloin on mahdollista opetella terveellisempien vaihtoehtojen valitsemista, ilman että ne maistuvat liian terveellisille.
Lapsilla herkuttomuus saa kuitenkin välillä mielenkiintoisia piirteitä. Yksi päivä poikani kysyi minulta voimmeko syödä enää lihapullia. Olin hetken aikaa hieman hämmentynyt, kunnes hän ehätti selittämään, että ne kun olivat herkkua. Sokerittomuus on herättänyt hyviä keskusteluita siitä mikä oikeasti on hyvää ruokaa ja tarvitseeko herkun aina olla sokeria.
ilman_sokeria
Olen facebookiin linkannut blogeja, joiden lukemisesta ainakin minä olen saanut tukea ja iloa sokerittomaan elämään. Ja haluan jakaa ne myös tässä, toivottavasti myös sinä löydät blogeista uusia ideoita!
Kaikki luettelon blogeista eivät välttämättä ole 100% sokerittomia, mutta niistä saa paljon inspiraatiota myös sokerittomaan  herkutteluun. Ja herkuttelulla tarkoitan tässä yhteydessä kaikkea hyvää ruokaa.
Blogien lisäksi minua inspiroi todella paljon satokausikalenteri. Tuoreiden, sesongissa olevien vihannesten ja hedelmien maku on vertaansa vailla ja ne ovat edullisimmillaan. Kannattaa ehdottomasti tykätä facebookissa, jolloin saat vinkit näppärästi omaan uutisvirtaasi.
Mitkä sivustot sinua inspiroi tai tukee sokerittomuudessa? Olisi kiva jos jakaisit ne!

Project life *video*

Hellurei ja hellät tunteet! Pakkasta on niin paljon, että koulutaksit ei lähde käyntiin ja meillä alkoi lukuvuosi heti kriisillä. Onneksi oma auto käynnistyi pienen lämmittelyn jälkeen ja saatiin muksut kouluun, joskin vähän myöhässä. Se on tätä maalla asumisen riemua se.

Olen viime päivinä hautunut työpöytäni äärelle ja viimeistellyt 2015 vuoden Project life kansiotani. Kuinka rentouttavaa ja mukavaa puuhaa. Katsella vuotta taakse päin, elää uudelleen parhaita hetkiä ja lisätä muutama koriste ja tekstin pätkä sinne sun tänne. Juuri sellaista, mille toivon jatkossakin löytäväni enemmän aikaa! Siinä samassa inspiraatiossa skräppäsinkin yhden sivun. Voi veljet, askarteluinspiraationi on tainnut palata!

Project life on valokuvakansio, tai oikeastaan se on vähän enemmän kuin valokuvakansio. Se on yksinkertainen, mutta luova tapa tallentaa muistoja. Minä olen tehnyt kolme vuotta Project lifeä ja voin sanoa, että kansio on vaivansa väärti.

Innostuitko? Hätä ei ole tämän näköinen! Alkuun päästäksesi tarvitset albumin, muovitaskuja, kortteja ja kynän. Kannattaakin lukea aikaisemmat postaukset aiheesta, sillä ne
Siis mikä on Project life? ja Project life kerää valokuvat yksiin kansiin.

Oletteko te Project lifen tekijöitä? Tekisikö mieli kokeilla?

5/365 päivää ilman sokeria

Mahtava homma, että vuosi ilman sokeria on poikinut paljon huomiota niin täällä blogissa kuin facebookissakin! Hienoa, että niin moni mukaan ja tukemaan minua tässä projektissa. Viides päivä menossa ja sen suhteen asiat on mallillaan. Makean himoa ei ole ollut, eikä sen puoleen mitään vierotusoireitakaan. Miten teillä muilla on sokeriton elämä pyörähtänyt käyntiin?

Haluaisin vielä tarkentaa edellistä kirjoitustani koskien makeutusta sen verran, että kehoitan vahvasti jättämään pois kaikki keinotekoiset makeutusaineet ja näin alkuun myös kaikki hunajat sun muut vaahterasiirapit. Tarkempi tutkiskelu sitä paitsi osoitti, että vaahterasiirapin kannattaja karpit ovat enimmäkseen jenkkejä. Suomalaiset karpit ovat kriittisiä vaahterasiirapin suhteen. Jää nähtäväksi otanko sitä ollenkaan mukaan. Mutta aluksi, koko tammikuu, mennään täysin herkuttomalla linjalla!

Meillä herkuton tammikuu on koko perheen projekti. Myös lapset karsivat ruokavaliostaan pois sokerin. Se onkin lisännyt hedelmien syöntiä kummasti. Omenoita ja appelsiineja syödään sitä mukaa kuin kaupasta ehtii niitä kotiin kantamaan.

Olen kuitenkin ollut muutoin hieman heikossa hapessa, sillä kuukausi sitten alkanut on-off niskajumi on mennyt niin ikäväksi, että se on vaikuttanut yöuniini. Kävin eilen lääkärissä ja tänään crosfit boksilla mobbailemassa, joten toivon, että tilanne paranee. Täytyy tunnustella omaa vointia, sillä unettomuus vaikuttaa elämänlaatuun melko voimakkaasti. Ja olen taipuvainen ahdistumaan joten nyt täällä keskitytään omaan hyvin vointiin ihan lääkärin määräyksestä. Onneksi ainakin verensokerit pysyvät tasaisena kun ruokailuun on tullut keskityttyä tavallista enemmän. Kaiken kaikkiaan on tehtävä enemmän sitä mitä rakastaa.

Olen päättänyt antaa itselleni lisää aikaa askartelulle, hyvän ruuan laittamiselle, valokuvaukselle, leppoisille lenkeille luonnossa, treenaamiselle ja lukemiselle. Haluan vähentää kiireen tuntua ja asioita, jotka tuovat stressiä elämääni. Ei ihan helppoa, mutta tällä hetkellä on pakko priorisoida. Olen päättänyt, että tietoisesti pois suljen kaikki negatiivista energiaa ympärilleen levittävät asiat. Olen ollut samassa tilanteessa aikaisemminkin ja tehnyt aiheesta itselleni muisti taulun. Oli aika nostaa se esille. 

Millainen tilanne teillä on? Onko elämä sopivasti balanssissa vai tuntuuko, ettei niille asioille, mitä oikeasti haluaisi tehdä tahdo jäädä aikaa? Miten te luovitte velvollisuuksien ja omien toiveittenne kanssa?

Joku ehti jo kysellä reseptien perään ja edellä olevasta vuodatuksesta johtuen uusien reseptien anti on juuri nyt heikohkoa, mutta kannattaa tsekata Ruoka&Reseptit osio, jossa on paljon sokerittomia ja hiilihydraattitietoisia reseptejä!

Mukavaa ilta sinulle!