Author: minna

Kesäkurpitsa “nuudeli” wok

Kesäkurpitsa “nuudeli” wok ei turhia hiilareita kaipaa. Kesäkurpitsa on nimittäin mitä monipuolisin kasvis, se sopii pastaksi, nuudeleiksi, grilliin, laatikoihin, just name it.

Olen yrittänyt viime aikoina rajoittaa syömääni hiilari määrää. Lisätyn sokerin poistamisen suhteen olen onnistunut hyvin, mutta pahoin pelkään, että hiilareiden suhteen en ole päässyt puusta pitkälle. Meinaan tällä sitä, että pastaa ja leipää kuluu. Ja sen näkee vyötärön kohdalta tosi hyvin. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin pelkkä ajatus vehnän vähentämisestä saa minut pahalle tuulelle. Siitä tietää hyvin, että juuri niin pitäisi tehdä. Ehkä nyt kun sokerin pois jättäminen on melko itsestään selvää niin voisi tarttua tähän toiseen ongelmaan. Jos se vaikka toisi apua tähän sairastelukierteeseen.

kesäkurpitsawokki

Kesäkurpitsa “nuudeli” wok

Ainekset
250 g naudanlihaa suikaleina
pala tuoretta inkivääriä
3 valkosipulinkynttä
1 sipuli
6 herkkusientä
2 paprika
1 purjosipulia
2 kesäkurpitsaa
1-2 punaista chiliä
1 rkl kookosöljyä
rouhittua mustapippuria
2 rkl soijakastiketta
kourallinen cashewpähkinöitä
tuoreita yrttejä kuten lehtipersiljaa ja korianteria

Leikkaa liha ohuiksi suikaleiksi. Kuori ja raasta inkivääri. Kuori ja murskaa tai hienonna valkosipulinkynnet. Kuori ja suikaloi sipuli. Huuhdo ja halkaise paprika. Poista siitä kanta sekä siemenet ja suikaloi paprikanpuolikkaat. putsaa ja suikaloi  herkkusienet. Pese kesäkurpitsat ja veistä niistä juustohöylän avulla “nuudeleita”. Halutessasi voit leikata kesäkurpitsan kapeammiksi spagettimaisiksi suikaleiksi. Halkaise chili ja poista siemenet. LEikkaa chili ohuiksi suikaleiksi.

Kuumenna kookosöljy wokissa. Lisää lihasuikaleet ja ruskista ne joka puolelta kauniin värisiksi. Lisää inkivääri sekä valkosipuli ja jatka paistamista hetki. Lisää paprika, purjo ja herkkusienet ja paista niitä koko ajan sekoittaen minuutin verran, lisää joukkoon kesäkurpitsa viipaleet ja paista vielä minuutin verran kunnes kasvikset ovat rapean kypsiä. Lorauta soijakastike joukkoon ja kiehauta aineet. Ripottele joukkoon cashewpähkinät ja koristele ruoka tuoreilla yrteillä ja chili suikaleilla.

Skräppäys -cooli mutsi

Teinin vanhempana on välillä pakko tehdä sivuja, joissa muistuttaa itseään, että on oikeasti ihan cooli mutsi. Vaikka teinien mielestä onkin ihan nolo mutsi.

Skräppäys -cooli mutsi

Tämä semi nolo mutsi on sairastanut nyt lähes kuukauden putkeen. Välillä on ollut parempia päiviä, mutta kokonaan tervettä päivää ei ole vähään aikaan näkynyt. On ollut flunssaa, vatsatautia, kuumetta, kurkkukipua, yskää ja äänen menetystä. Toisaalta on ollut What’s cooking Helsinkiä, mini loma Helsingissä ja ihania aurinkoisia päiviä. Että ei tässä ihan viitsitä vajota epätoivon alhoon.

Varoitus! Seuraava teksti on suoranaista omakehua ja bloggaamisen ylistys tarinaa.

Kävipä nimittäin niinkin hienosti, että blogini valittiin mukaan PING Helsinkiin! “PING Helsinki on Pohjoismaiden suurin sisältömarkkinoinnin tapahtuma, joka tuo päiväksi yhteen sosiaalisen median sisällöntuottajat, eli Suomen eturivin bloggaajat, tubettajat ja instaajat, sekä yritysten sisältöjen parissa toimivat ihmiset.”

Ja mä siis olen tossa jengissä. Innostuin niin, että tilasin oikeen käyntikortteja. Oikean vaikutelman luomiseksi, tiedättehän. Musta on muutenkin kehittymässä kunnon seurapiiri luuta. Viime viikonloppuna osallistuin elämäni ensimmäistä kertaa ruoka aiheisiin työpajoihin, samaan syssyyn uskaltauduin ilmoittamaan itseni Blog Awardseihin, vaikka en tunnistanut yhtään sinne tulevaa ulkomaista tähtibloggaajaa. Ruokakekkerit vaan muistuttivat miksi on tärkeää välillä näyttää naamaansa ulkomaailmassa. Se on kuulkaa vertaistuki. On niin mahtavaa päästä juttelemaan ihmisten kanssa, jotka jakavat saman harrastuksen ja intohimon. Parhaiden blogien äänestämiseen voi muuten osallistua ihan kaikki, tässä linkki. Tänä viikonloppuna suuntaan tieni Askartelupirttiin, Teiskoon, jossa pidän valokuvaukseen keskittyvän kurssin, muun ajan olen varautunut höpöttämään askartelukavereiden kanssa.

Ja elvistelempä vielä hieman mun blogi tienesteillä. Suomalainen ei paljon rahasta puhu, mutta koska bloggaajien rahat kiinnostavat kaikkia, niin ajattelin jakaa tämän uutisen teidän kanssanne. Ostin itselleni huivin, housut, paidan ja kimonon blogista ansaitsemillani rahoilla. Tienasin 150 euroa, jonka käytin itseeni. Olen ihan super ylpeä tästä, sillä olen aloittanut bloggaamisen 31.5.2007 ja ensimmäistä kertaa ostin itselleni jotakin, mikä ei suoranaisesti liity blogiin. How cool is that?

 

Lempeä valkosipuli- palsternakkakeitto

Kävimme pääsiäisenä koko perheen voimin ravintola Köökissä Forssassa. Kokemus oli tosi hyvä, ruoka oli maukasta, palvelu iloista ja asiantuntevaa ja lapsiperhe otettiin hyvin huomioon. Parhaimman laatuista maakuntaruokamatkailua. Ja vieläpä ihan viime tipassa. Köökki nimittäin muuttaa uusiin tiloihin ja avaa vapun aikaan ovensa Vispilänä. Konsepti pysyy kuitenkin samana, hyvää kotimaista lähiruokaa. Minä söin Köökissä niin hyvää valkosipulikeittoa, että kotiin tullessa oli pakko kokeilla tehdä oma versio kyseisestä sopasta. Sain tarjoilialta hyviä vinkkejä keiton tekemiseen, kiitos siitä.

Köökki herätti ajatuksen siitä, että olisi kiva päästä syömään muissakin maakuntien helmissä. Mitä paikka sinä suosittelisit?

Minä suosittelen kokeilemaan niin uutta Vispilää kuin valkosipuli- palsternakkakeittoakin!

köökki

Tämä valkosipuli- palsternakkakeitto oli niin hyvää, että pakko jakaa ohje täällä blogissa, vaikka keitto jäi vähän paksuksi. Oli nimittäin kiire päästä syömään, eikä viimeinen silaus tullut kysymykseen. Mutta jos aikaa olisi ollut himpun enemmän ennen miehen palokunta treenejä, olisin lisännyt keittoon hieman lisää kasvislientä. Keitto on helppo tehdä, sillä kasvikset valmistuvat uunissa lähes itsestään. Tälläisiä lähes itsestään valmistuvia ruokia meillä suositaan arkena. Ei muuten kannata pelästyä valkosipulin määrää. Paahdetun valkosipulin maku on nimittäin pehmeä ja täyteläinen ja ainakin meillä myös lapset tykkäsivät keitosta.

Keitto sopii hyvin moneen ruokavalioon, se on vähähiilihydraattinen ja gluteeniton. Ja tietysti kasvis.

valkosipuli- palsternakkakeitto

Valkosipuli- palsternakkakeitto

6 isohkoa palsternakkaa
5 kokonaista valkosipulia
oliiviöljyä
3 dl kermaa
n. 1 l kasvislientä
1 rkl voita
suolaa
pippuria

Kuori ja pilko palsternakat. Leikkaa valkosipuleista “hattu” irti. Laita palsternakat ja valkosipulit uunivuokaan ja pirskottele päälle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Paahda kasviksia uunissa 200 asteessa kunnes ne saavat hieman väriä pintaansa.

Lämmitä kasvisliemi kattilassa. Lisää paahdetut palsternakat liemeen. Purista kypsät valkosipulit kuoristaan palsternakkojen sekaan. Lisää joukkoon kerma ja voi. Lämmitä. Siirrä keitto blenderiin ja soseuta tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Voit nauttia keiton pelkiltään tai lisätä päälle rapeita krutonkeja, paahdettua sipulia tai juuressipsejä.

Skräppäys – Kanankasvattaja

Meillä asuu kanankasvattaja. Olisi hienoa sanoa, että jo kolmannessa polvessa, mutta ainakaan tietääkseni anoppi ei ole ainakaan vapaaehtoisesti kanoja aikuisiällään kasvatellut. Että ihan taitaa olla mieheni ikioma päähänpisto nämä kanat.
Kana on näppärä kotieläin. Koska se munii. Ja erityisesti, koska munat ovat hyviä. Meillä on kanoja ollut jo kymmenisen vuotta ja voin suositella. Helppohoitoisia ja mukavia eläimiä. Paitsi jos totta puhutaan, puutarhani suurimpia vihollisia ovat kuopsuttelevat  kanat, leikkivä koira ja kaiken syövät peurat.
No mutta, näistä aineksista syntyi alla oleva sivu. Mustaa ja kultaa. Teippiä ja valmiita koristeita. Aina ei tarvita sen enempää!

Skräppäys, askartelu

Ps. Muistathan ensikuussa ilmestyvän kirjani IHANAT ALBUMIT!

Konmaritus etenee

Mä kirjoittelinkin jo aikaisemmin, että olen innostunut Konmarittamaan meidän kotia. Konmaritus perustuu Marie Kondon metodiin, jossa jokainen tavara käydään kotona läpi, pidetään sitä kädessä ja pohditaan, tuottaako tavara iloa vaiko ei. Osa suhtautuu menetelmään melko fanaattisesti, osa taas soveltaa menetelmää omiin tarpeisiinsa. Arvatkaa vaan kumpaan jengiin itse kuulun?

Olen kuitenkin edennyt marittamisessa järjestelmällisesti tavararyhmä kerrallaan. Aloitin vaatteista, sitten siirryin kirjoihin, sieltä työkaluihin, papereihin, askartelutarvikkeisiin, keittiötarvikkeisiin jne. En varmasti noudattanut alkuperäistä järjestystä, mutta etenin niin kuin se itselleni oli luonnollista. Mielestäni tärkeää on edetä aina yksi ryhmä kerrallaan, niin että silloin kun konmarittaa vaatteet, niin ihan oikeasti konmarittaa sitten kaikki vaatteet kerralla.

Itse ymmärsin vasta yrityksen ja erehdyksen kautta, että avainasemassa on nimenomaan se, että koko tavararyhmä on kerrallaan tarkastelussa. Muuten se jää puolitiehen. On tärkeää nähdä kokonaiskuva. Konmarittamisen myötä omistamamme tavara määrä on pienentynyt huomattavasti. Voisin jopa väittää, että 1/3 osa kodin tavaramäärästä on konmaritettu. Silti kotimme näyttää edelleen meiltä. Eli runsaalta, kotoisalta ja kaukana minimalistisesta. Ero onkin siinä mitä kaapit kätkevät sisäänsä. Kun kaapit ennen pursusivat tavaraa, on niissä nykyisin tilaa ja parasta kaikesta, itsellä on käsitys siitä mitä omistaa ja mitä missäkin säilytetään.

retrokeittiö_2 retrokeittiö_3 retrokeittiö

Kun aktiivista konmaritusta on nyt takana reilun kuukauden verran, voi konkreettista muutosta jo huomata kodin siisteydessä. Tasot, jotka selkeästi ovat meidän perheen kompastuskivi, on helpompi pitää siistinä. Ihan siitä syystä, että papereille on selkeä säilytys systeemi. Säilytettävät ja toimenpiteitä vaativat. Muut lentää suoraan paperinkeräykseen. Keittiössä tavaroille on säilytyspaikat kaappien sisällä. Pyykit on helpompi viedä kaappeihin, koska vaatekaapeissa on tilaa. Ylipäätään tavarat on helpompi palauttaa paikoilleen, koska konmarituksen myötä tavaroille on ihan oikeasti olemassa joku paikka. Konmaritus on siis vastannut tarpeeseen, joka oli siivouksen vähentäminen.

Jotta tämä ei menisi ihan epärealistiseksi, niin ei tässä sentään kaikista ongelmista ole päästy. Eteinen on edelleen katastrofi. Koska eletään välikautta, on eteisessä edelleen kuuden hengen talvivaatteet, sen lisäksi välikausivaatteet, laiskuutta myös luistimet, monot jne. Ja tässä on se virhe myös minkä olen alussa tehnyt. En käynyt ihan kaikkia vaatteita läpi samalla. Eli eteisen hanska, pipo ja kaulaliina varastoja. Ja sen kyllä huomaa, kuusi henkisen perheen pariton hanska- villasukka, sopimaton sadeasu repertuaari on aika laaja. Ajatuskin eteisestä ahdistaa.

Mitenkä siellä, oletteko innostuneet Konmarista?

Ihanat Albumit -skräppää muistot talteen

Ihanat Albumit -skräppää muistot talteen ilmestyy huhtikuussa!

Nyt eletään huisin jännittäviä aikoja, sillä esikoisteokseni Ihanat Albumit -skräppää muistot talteen ilmestyy ihan pian. Kirjan tekeminen on ollut pitkään haaveeni ja sen toteuttaminen on unelmien täyttymys. Kirjassa on jonkinlaista taikaa, mitä on vaikea selittää, mutta hyvältä se tuntuu! Tekemiseen on luonnollisesti kulunut niin paljon aikaa, että työtunteja on turha alkaa laskemaan. Ihanat albumit on syntynyt pikku hiljaa, pitkään ennen kuin edes ensimmäisen kerran sanoin ääneen ajatuksen kirjasta tai oikeastaan ennen kuin edes itse tiesin, että tästä syntyy vielä kirja. Tekeminen on kuitenkin ollut koko ajan mukavaa ja yhteistyö kustantajan kanssa on sujunut hyvässä hengessä. Tässä linkki kustantajan sivuille.

Olen tehnyt kirjan kaikille, jotka haluavat tehdä oman näköisiään valokuva-albumeita. Kirjassa on tarkkojen ohjeiden sijaan vinkkejä ja ideoita joiden pohjalta omaa tyyliään voi lähteä etsimään. Esimerkki töitä on laidasta laitaan. Suurimmaksi osaksi tietenkin skräpättyjä sivuja, mutta kirjassa on myös samoilla tekniikoilla tehtyjä kortteja, kolmiuloitteisia töitä ja mixed media tauluja. Lisäksi lopusta löytyy pieni hakemisto erilaisille tekniikoille, joissa vaihe vaiheelta kuvat havainnoillistavat tekniikan alusta loppuun asti. Halusin kirjaan tekniikan ja konkreettisten töiden vasta painoksi myös pohdintaa omakuvan käyttämisestä ja skräppäyksen terapeuttisesta vaikutuksesta. Omasta mielestäni kirjasta tuli kiva kokonaisuus!

Ihanat albumit

Ihanat albumit on perusteos kaikille askartelijoille. Siinä on selitetty tarvittavat välineet, tekniikat ja tavat, mutta kuitenkin niin, että keskiössä on koko ajan se, että jokainen tekee oman näköistään, omalla tyylillään. Toivon, että kirjani rohkaisee uusia harrastajia tarttumaan valokuviin ja luomaan rohkeasti itsensä näköisiä albumeita.

Voitte olla varmoja, että kun saan kirjan viimein käsiini, arvon täällä blogissakin muutaman kappaleen teidän lukijoiden kesken. Kannattaa siis pysyä kuulolla. Kannattaa myös liittyä uutiskirjeen lukijaksi, sillä ilmoitan uutiskirjeellä heti kun kirja on tullut ulos painosta.

Pieni gallup tähän perään, mikä sinusta on paras paperiaskarteluun keskittyvä kirja?