Olen aiheuttanut elämäni ensimmäisen some kohun. Tein sen puolitietoisesti jakamalla viime vuonna julkaisemani jutun donitsinsiemenistä. Kun ensimmäisen kerran laitoin donitsinsiemenet eetteriin, en voinut kuvitellakaan millaisen vastaanoton idea saisi. Enkä edes voi ottaa kunniaa itselleni, sillä donitsinsiemenet on internetissä pyörinyt idea, jonka suomensin omaan käyttööni.
Toisten mielestä idea on hauska, joidenkin mielestä loukkaava. Jonkun mielestä söpö, jonkun toisen mielestä suorastaan järkyttävän huono. Joku epäili, että lahja osoittaa niin huonoa arvostelukykyä lahjan antajalta, että se vaikuttaa jatkossa siihen, miten opettaja suhtautuu lahjanantajan lapseen. Donitsinsiemenet eivät ole hyödyllisiä, eivätkä ne oikeasti kasva donitseja. Ne voivat hajota, eikä niillä kerta kaikkiaan tee yhtään mitään. Myönnän sen. Myönnän myös huonon huumorintajun, mutta en kadu silti mitään.
Jäin miettimään miksi juuri donitsin siemenet nousivat kohtuksi postaukseksi. Olen nimittäin kymmenvuotisen askartelubloggaaja urani aikana tehnyt yhden jos toisenkin askartelun. Olen tehnyt mauttomia, huonoja, jopa rumia töitä sen lisäksi, että olen tehnyt todella hienoja, aikaa vieviä, kauniita ja jopa hyödyllisiä töitä. Olen antanut opettajille lahjoja kaksi kertaa vuodessa viimeiset kahdeksan vuotta. Olen jakanut blogissa useamman kuin yhden kerran lahjaideoita opettajille. Harvaa on kommentoitu näin ansiokkaasti kuin donitsin siemeniä.
Tulin siihen tulokseen, että donitsinsiementen ja bloggaajan huonon huumorintajun lisäksi ihmisiä mietityttää tässä kaksi asiaa.
- Onko lahjan arvo suhteessa arvostukseen?
- Pitääkö opettajia lahjoa?
Moni koki kourallisen muroja halveeraavana juuri lahjan mitättömän arvon takia. Mutta tiedättekö mitä? Olisin voinut ostaa kaikille lasteni opettajille muumimukit tai lahjakortit donitsikahvilaan. Minusta vain on kokonaan väärä ajatus lähteä hankkimaan opettajille tai ylipäätään kenellekään sellaista lahjaa, jonka rahallinen arvo kuvaisi arvostuksen määrää. Se kun ei kerta kaikkiaan ole mahdollista. Henkilökohtaisesti en koe vaikkapa jouluisen suklaarasian olevan sen arvostavampi kuin kourallisen muroja, vaikka euroarvona halvin suklaarasia sen muutaman euron maksaakin enemmän. Muumimukit, lahjakortti donitsilaatikolliseen tai viinipullo ovat kaikki lahjoja, jotka voivat ilahduttaa tai olla ilahduttamatta. Ongelma on siinä, että vanhempana sitä harvoin tuntee lastensa opettajan henkilökohtaista makua, ruoka-aine rajoituksia tai edes suhtautumista lahjojen saamiseen. Joku kommentoija halusi lahjoja, joista jää muisto. Joku toinen opettaja ei kaipaa yli kahdeltakymmeneltä lapselta mitään mistä jää muisto. Joku saa hulluilta päiviltä hankittuja huiveja ja kukkia ja joku taas lahjakortin hierontaan ja viinipullon. Joku kokee liian kalliit lahjat vaivaannuttavana, joku ei halua lahjoja ollenkaan. Joku voi oikeasti ilahtua donitsinsieministä ja nähdä idean jälleenkäyttö arvon omassa työssään. Jokainen lahjaidea voi mennä pieleen tai onnistua.
Osa koki opettajien lahjomisen muutenkin turhana. Hehän saavat palkkaa työstään, sen pitäisi riittää. Tai lahjojen antaminen koettiin kilpavarusteluna, jolla opettajilta ostettiin hyviä arvosanoja. Korviini kyllä kalskahti jonkun toteamus siitä, kuinka donitsinsiemenet vaikuttaisivat kielteisesti lapsen ja opettajan väleihin. On pakko todeta, että en ikinä ole ajatellut, että a) en antaisi jotain pientä muistamista lapsen opettajille tai b) että pieni muistaminen olisi jossain roolissa lapsen ja opettajan välisessä suhteessa. Olen ehkä ollut tekemisissä niin ammattitaitoisilta vaikuttavien ihmisten kanssa, ettei ajatus lahjonnasta tai lapsen mahdollisuuksien pilaamisesta ole kerta kaikkiaan tullut koskaan mieleeni lahjoja valitessa.
Lasteni opettajat ja avustajat ovat joka arkipäivä tekemisissä lasteni kanssa useamman tunnin. Heillä on suuri merkitys siinä miten lapseni suhtautuvat kouluun ja millaiset eväät he saavat tulevaisuuden varalle. Opettajat ovat tärkeitä ihmisiä lasteni maailmassa, henkilöitä jotka jakavat kasvatusvastuuta lapsestani. Meitä yhdistää se asia, että olemme lapselleni merkityksellisiä aikuisia. Koen, että lapsilleni on tärkeää se, että muistamme heidän opettajiaan, kiitämme heitä siitä, että he ovat olleet lapselleni tärkeitä aikuisia. Se viestittää lapsilleni myös sitä, että koulu on tärkeää ja että kotona arvostetaan opettajan tekemää työtä. Tähän arvostuksen näyttämiseen ei liity se kuinka arvokas annettu lahja on. En siis anna opettajille lahjoja pelkästään itseni tai opettajan takia, teen sen lasteni vuoksi.
Tämän pitkällisen paasauksen jälkeen jaan teille muutaman muun DIY lahjaidean, joita olen vuosien varrella antanut opettajille. Näiden lisäksi olen muistanut opettajia itse tehdyillä korteilla, ostetuilla käsin tehdyillä lahjoilla ja kukilla.
Lahjaideoita opettajille
Mitä mieltä te olette opettajien lahjomisesta?
