Luukku 11: Tee hyvää!

Kun sairastaa pidempään, on aikaa miettiä. Sängystä käsin katsottuna maailman murheet tuntuvat kaukaisilta ja ajatukset pyörivät lähempänä omaa napaa. Sitä miettii esimerkiksi niinkin tärkeitä kysymyksiä, kuin että ottaisiko kenties lisää mustikkakiisseliä vai lipittäisikö Jaffaa? Siinä sängyssä maatessani en myöskään voinut välttyä tuijottelemasta ylitsepursuaviin vaatekaappeihimme. Tavara paljous alkoi tuntua sitä ahdistavammalta, mitä kauemmin sitä tuijotin. Luonnollisesti piehtaroin ensin aikani itsesäälissä. Elämäni on pelkkää siivoamista ja turhan tavaran siirtelyä paikasta toiseen! Olin toivottaman haasteen edessä, yksin ja sairaana.

Onneksi minut valtaa jouluisin auttamisen halu. Haluaisin auttaa kotimaassa olevia vähävaraisia lapsiperheitä, antaa pois omissa nurkissamme pyöriviä tavaroita, ja ylipäätään muistaa ihmisiä, jotka ovat avuntarpeessa. Enkä ole yksin. Jouluna kerätään hyväntekeväisyyteen ennätysmäärät rahaa, lahjoja ja tavaraa. Mahdollisuuksia on monia. Itse olen tänä vuonna osallistunut paikallisen jouluapu ryhmän kautta, mutta myös esimerkiksi Hope ry ja Joulupuu keräävät tavaralahjoituksia. On hyvin ajatuksia herättävää huomata kuinka moni vähävarainen toivoo lahjaksi hygienituotteita. Perusasioita kuten shampoota ja hammastahnaa, sellaisia tuotteita, mitä itse pitää aivan itsestään selvyytenä.

Pikku hiljaa, voimien mukaan, lähdin käymään vaatekaappiani läpi. Siistit, ehjät ja vähän käytetyt vaatteet päätin lahjoittaa eteen päin. Sovin paikallisen jouluapuryhmän vapaaehtoisen kanssa, että vien koko kasan heille, ja he jakavat vaatteet tarpeen mukaan. Samaan syssyyn päätimme luopua lasten Legoista. Kaiken sorttaamisen jälkeen yksi ilta meni tavaroita toimittaessa. Palkaksi saimme siistimmät kaapit ja iloisia mieliä. Kannatti!

Löytyykö sinun kaapeistasi tavaraa, joka on sinulle tarpeetonta, mutta voisi ilahduttaa jotakin toista? Voit myös osallistua uusilla tavaroilla, etenkin kaikki lahjakortit ovat varmasti mieluisia!

Luukku 10: Suklainen rommiluumukakku

Olen kovasti yrittänyt kehittää reseptejä kaikesta siitä syksyn sadosta, mitä tänä vuonna sain talteen. On nimittäin käynyt niinkin, että syksyllä on kovalla työllä hillottu ja säilötty ja seuraavana syksynä yhtä kovalla työllä heitetty syömättömiä säilykkeitä menemään. Tai sitä seuraavana syksynä, mutta yhtä kaikki, koko työ on valunut hukkaan. Niinpä tänä talvena olen toden teolla ottanut päämääräksi käyttää tekemiäni säilykkeitä hyödyksi leivonnassa ja ruuanlaitossa.

Tämä suklainen kakku on hyvä etukäteen, niin, että se saa rauhassa mehevöityä muutaman päivän. Jos sinulta ei kotoa löydy rommiluumuja, voit hyvin keittää oman luumuseoksesi rommista, kuivatuista luumuista ja sokerista.

Suklainen rommiluumukakku

3 dl rommiluumuja
150 g voita
100 g tummaa suklaata
2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl kanelia

1. Kuumenna rommiluumuja hetki  ja paloittele sekaan suklaa ja voi. Anna niiden sulaa tasaiseksi.

2. Vatkaa kananmunat yksitellen voimakkaasti suklaa-luumuseokseen. Lisää sitten keskenään sekoitetut kuivat aineet luumu-suklaaseokseen kevyesti sekoittaen.

3. Kaada taikina voideltuun/korppujauhoitettuun kakkuvuokaan (1,8l) ja paista 175 asteessa n. 40-45 min. Kumoa hieman jäähtyneenä ja koristele vasta, kun kakku on täysin jäähtynyt.

Luukku 9: Joulukorttihaaste

Erinomaista toista adventtia itse kullekin. Tänään ajattelin pyhittää kalenterin luukun yhdelle itselleni tärkeälle jouluperinteelle, nimittäin joulukorteille. Minä olen vanhanaikainen nainen, joka rakastaa joulukortteja. Minusta joulukortteihin kiteytyy korvaamattomalla tavalla jotakin taianomaista, sukupolvia yhdistävää perinnettä ja halua muistaa. Ilahduttaa ihmisiä vain ilahduttamisen halusta. Joulukorttien merkitys on mielestäni ajan saatossa vain kasvanut, sillä ainakaan meille posti ei enää tuo kuin mainoksia ja laskuja. Perinteiset joulukortit ilahduttavat erityisesti vanhenevaa väestöä, jota hauskat facebook meemitkään eivät tavoita.

Meillä suvussa on vahva joulukortti perinne, josta kai omakin fanaattisuuteni johtaa juurensa. Mummoni nostavat kaikki saamansa joulukortit kunniapaikalle kirjahyllyynsä ja miettivät kuka ihme ne on lähettänyt, iloisina siitä, että joku on muistanut. Omat joulukorttini teippaan koko joulun ajaksi jääkaappimme oveen. Minua ilahduttavat niin itse tehdyt kortit kuin nekin, jotka saa postin mukana ilmaiseksi. Arvostan sitä elettä, jonka joku on perheemme vuoksi nähnyt. Kaivanut osoitteen, raaputtanut nimensä, liimannut postimerkin ja kiikuttanut postiin.

Joulun alla facebook seinäni täytyy päivityksissä, joissa ihmiset aloittavat ekologisen elämänsä sillä, että jättävät joulukortit lähettämättä. Vaikka on jokaisen oma asia lähettää kortteja vai ei, tekee mieleni silti kommentoida, että kymmenen vuotta sitten sitä kutsuttiin saamattomuudeksi eikä maailman pelastamiseksi. Vähän sama kuin ilmoittaisin kovaan ääneen jättäväni tänä vuonna maalaispateen ostamatta ekologisista syistä, vaikka en ole koskaan aikaisemminkaan ostanut maalaispateeta.

Aina ei kuitenkaan taivu syystä tai toisesta lähettämään kortteja jokaiselle sukulaiselle, ystävälle ja kummin kaimalle. On ruuhkavuosia, on kiireitä, ei muista eikä jaksa. Välillä pitää priorisoida. Joulukorttien sijaan voimme muistaa läheisiämme myös puhelinsoitolla, vierailulla ja monilla muilla tavoin, mikä onkin tärkeää.

Uskon kuitenkin, että joulukortin saaminen voi jollekin olla käänteen tekevää, niinpä haastan teidät mukaan lähettämään joulukortin yksinäiselle.

Joulukorttihaaste

Haastan teidät jokaisen blogini lukijan lähettämään ainakin yhden joulukortin yksinäiselle ihmiselle. Kortti voi olla itse tehty tai kaupasta ostettu, sillä ei ole väliä. Voit lähettää kortin tutulle tai tuntemattomalle, viedä kortin vanhainkotiin, tiputtaa naapurin postiluukusta, antaa työkaverille tai vaikka paikallisen sosiaalitoimen välitettäväksi. Ainakin Savonlinnassa,Hausjärvellä ja Hyvinkäällä järjestetään keräys yksinäisille ikäihmisille, vinkkaa jos tiedät muista keräyksistä.

Pieni ele voi olla suuri ilo.

PS. joulukorttien viimeinen lähetyspäivä edullisemmalla taksalla on 12.12.

Luukku 8: Arvonta, voita Mähöset

Kuvissa näkyvät kalsarit on saatu.

Mähösiin törmäsin ensimmäisen kerran muistaakseni toissa jouluna, jolloin tilasin miehelleni lahjaksi ruskea-keltaiset bokserit ja pitkätkalsarit. Muistan ettei kyseinen väri yhdistelmä ollut se aivan oma suosikkini, mutta arvasin sen iskevän mieheeni. Ja niin kävikin. Miehestäni tuli Mähösten ystävä kerta heitolla.

Mähösen visuaalinen ilme on vedonnut meikäläisen esteettiseen silmään ja halusin kokeilla jotain saman tyylistä kuvastoa, joskin omaan tapaani työstettynä ja melko hauskoja kuvia saimmekin mieheni kanssa aikaiseksi. Olen monesti yrittänyt houkutella häntä valokuviin, mutta vasta Mähöset avasivat meille tien. Ehkä jonakin vuonna voitte odottaa kokonaista mieskalenteria!

Koska edelleen päivittelen blogia puolikuntoisena, annan näidän ottamiemme kuvien kertoa kaiken oleellisen. Sarjan nimi on Kuusimetsällä.

  

Mähöne brothers on Helsinkiläinen yritys, jonka ovat perustaneet kolmen lapsuuden ystävää. Tavoitteena on tehdä ennen kaikkea laadukkaita alusvaatteita. Tyyliä inspiroivat 70-luvun urheiluvaatteiden värit ja surffauselokuvat.

ARVONTA

Voita omat pikkukalsarit! Osallistu arvontaan kommentoimalla tänne blogiin mitkä Mähöset sinä valitsisit! Arvontaan voi osallistua 12.12.2018 klo 20.00 asti. Muistathan jättää kommenttiin sähköpostiosoitteesi, jotta saamme sinuun yhteyden!

Arvonta on päättynyt.

Luukku 7: Suklaa-lakujuustokakku

Olen aina rakastanut suklaata, mutta viime vuosina lakritsi on noussut toiseksi suosikikseni. Ja mikäpä sen parempaa kuin kakku, jossa nämä molemmat maut yhdistyvät herkulliseksi makuyhdistelmäksi.

Kakku on melko tuhti, joten siitä riittää isommillekin porukalle.

Itse olen edelleen sairaana, joten monet jouluvalmistelut ovat jäissä, myös tämän kalenterin suhteen. Mutta elämä on sellaista, vähän arvaamatonta, ja hyvä niin. Onneksi olin valmistellut useita luukkuja jo etukäteen, että ehkä tästä selvitään. Mutta nyt on pakko ottaa iisisti.

Suklaa-lakujuustokakku

Ainekset

Pohja:

175 g Domino-keksejä
40 g sulatettua voita

Laku-suklaavaahto:

4 dl kermaa
1 pussi Fazer Lakritsi Soft original -lakuja
160 g tummaa suklaata (70% tai enemmän)
3 dl kermaa löysänä vaahtona
200 g tuorejuustoa
1 tl vaniljasokeria

Tee näin

Murskaa Dominot, sulata voi ja sekoita ne keskenään.

Vuoraa 20 -24 cm halkaisijaltaan oleva irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele seos tiiviisti vuoan pohjalle. Nosta jääkaappiin kovettumaan.

Kiehauta 4dl kermaa ja lisää lakut kerman joukkoon. Anna lakujen hetki pehmetä kuumassa kermassa ja soseuta sauvasekoittimella / tekosekoittimella. Siivilöi halutessasi.

Rouhi suklaa ja lisää se lakuseokseen, sekoita kunnes suklaa on sulanut. Jäähdytä.
Vaahdota 3 dl kermaa löysäksi vaahdoksi.

Notkista tuorejuustoa sähkövatkainta apuna käyttäen. Lisää tuorejuuston joukkoon vaniljasokeri.
Lisää tuorejuustoon joukkoon jäähtynyt laku-suklaaseos sekä kermavaahto.

Kaada lakuvaahto vuokaan ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai yön yli.

Koristele valmis kakku lakupaloilla, suklaa-lakuilla ja suklaalla.

Resepti: Fazer

Luukku 6: Hyvää itsenäisyyspäivää

Hyvää itsenäisyyspäivää lukijat!

Itsenäisyyspäivä on itselleni tunteellinen juhla. Itkeä vollotan kun edes ajattelen niitä nuoria miehiä, jotka lähtivät aikanaan puolustamaan itsenäisyyttämme ja niitä naisia, jotka jäivät kotiin. Kyynelsilmin mietin mummoani, joka lappu kaulassa lähti sotalapseksi ruotsiin ja isän puolen sukua jotka jättivät kaiken Sortavalaan ja lähtivät pakolaisiksi. Liikutun siitä ajatuksesta, että koko Suomi on yhtenä rintamana puolustanut jotakin, mikä on kaikille ollut tärkeää ja säilyttämisen arvoista. Suren niitä uhrauksia, joita jokainen on henkilökohtaisella tasolla joutunut tekemään, niitä nuoria joiden elämä jäi lyhyeksi ja niitä ylisukupolvisia traumoja, joita sota aiheutti. Sota näyttäytyy minulle historiallisena ilmiönä, menneiden aikojen tragediana, isovanhempieni kokemana kriisinä.

Mun piti tässä enemmänkin fiilistellä itsenäisyyttä, vapautta ja tasa-arvoa, mutta suunnitelmat muuttui kerta heitolla kun onnistuin saamaan jonkun mystisen vatsataudin, joka on pitänyt mut sängynpohjalla. Niinpä tyydyn vain itkeskelemään ja toivottamaan rauhallista itsenäisyyspäivää näiden kuvien myötä.