Päivän asu – kuumaan kesäpäivään

Tänään päivän asu on siksak mekko ja ihana Junarosen t-paita. Asu joka sopii hyvin hellepäivään. Hame tosin on sitä laatua, joka hulmuaa tuulessa sen verran, että shortsit on säädyllisyyden vuoksi pakko laittaa jalkaan niiden alle.

En tajua, miten olen onnistunut kuvan käsittelyssä saamaan reisille noin upeasinertävän sävyn. Kuin koko vartalo mustelman. Minulla on luonnostaan todella kalpea iho, enkä millään meinaa ruskettua edes etelän auringossa. Sen sijaan palan helposti. Onneksi lapset ovat perineet ihon sävyn Tanelta ja he ruskettuvat helposti ja kauniisti!

Kesällä käytän kotimaassakin aurinkorasvaa, muttaen oikein ole löytänyt sitä omaa merkkiäni. Olisiko sinulla hyviä vinkkejä tai suosituksia ihon suojaamiseen?

T-paita –Junarose / Hame – Newlook / Laukku – Guess

T-paita on muuten juuri nyt tarjouksessa Bootzilla.

Äidit huomio! Olkaa armollisia itsellenne.

Mulla on facebookissa useampi tuttu joka on saanut vauvan tässä muutaman vuoden sisään. Muistuu selkeästi mieliin ne omat äitiyden alkutaipaleen ajat. Mulla on teille kaikille yksi neuvo. Älkää kuunnelko liikaa neuvoja. Olkaa omanlaisianne äitejä. Luottakaa itseenne. Älkää vertailko. Hengittäkää rauhallisesti. Tehkää juttuja jotka teitä kiinnostaa. Älkää pyydelkö anteeksi omia valintojanne. Käyttäkää tervettä maalaisjärkeä. Nukkukaa kun voitte. Syökää hyvin. Kyllä ne siitä kasvaa. Nimimerkki Teini in da house.

Kirjoitin näin facebookkiin jokin aika sitten. Halusin jakaa saman teidän blogin lukijoiden kanssa. 


Äitiys on minun elämäni paras ja vaikein asia. Äitiydessä on pakko luottaa itseensä, toimia oman vaistonsa varassa. Tehdä niin kuin oikaksi kokee. Ei ole olemassa mitään oikeanelämän käsikirjaa, josta päätöksiään voisi tarkistaa. Reilun kymmenvuoden kokemuksella voin sanoa, että voi vain rakastaa, tehdä parhaansa ja toivoa parasta.

Nyt kun lapset ovat siinä iässä, että heidän maailmansa on laajentunut kodin ympärille en äitinä voi vaikuttaa joka asiaan. On luotettava siihen, että olen onnistunut äitinä siinä minkä itse koen yhdeksi tärkeimmistä asioista. Toivon, että lapsillani on terve itsetunto. Että he tietävät olevansa arvokkaita, rakkaita ja äärimmäisen tärkeitä henkilöitä. Silloin ei tarvitse polkea toisia, eikä jäädä poljettavaksi, vaan uskaltaa aidosti etsiä oman tiensä tässä maailmassa.

Voihan äitiys.

Lasten kanssa Korteniemen perinnetilalla

Korteniemen perinnetila sijaitsee Liesjärven kansallispuistossa Tammelassa. Yli sata vuotta vanhaa metsänvartijan tilaa hoidetaan perinteisin menetelmin ja teemapäivinä myös yleisö pääsee osallistumaan ja kokeilemaan erilaisia menneen ajan aktiviteetteja.
Lapset tykkäsivät perinnepäivästä todella paljon. Saivat jopa pyykkimummon avustuksella pestä pyykkiä pyykkilaudan kanssa. Opas kertoili tilan historiasta niin elävästi, että pienimmätkin jaksoivat kuunnella ja ihmetellä entisaikojen elämää.
Kannattaa varata mukaan uimapuvut, sillä tila sijaitsee kauniissa rantamaisemassa.

Kesäisin tilaa hoidetaan 1910 -luvun menetelmin. Aitauksessa laiduntavat alkuperäisrotuiset lehmät jalampaat, joinakin vuosina myös hevoset. Erityisen mukavaa oli, että lapset saivat mennä aitaukseen eläimiä silittelemään, oppaan kertoessa eläinten hoidosta ja kasvatuksesta.

Tilan tuvassa laitetaan ruokaa ja teemapäivien yhteydessä on mahdollista ostaa edullinen lounas tai kahvikuppi nisun kera. Minusta tuo sana nisu on jokseenkin hilpeyttä herättävä!

Kannattaa kurkistaa Korteniemen tapahtumakalenteri metsähallituksen tapahtumakalenterista. Tänä vuonna perinnepäivä järjestetään 14.6 klo 11-17 ja lasten perinnepäivä 23.7 klo 11-17

 

Puutarha unelmia

Tykkään lukea moodboard juttuja blogeista. Tiedättehän sellaisia tauluja, joihin on kerätty inspiroivia kuvia. Visuaalista fiilistelyä. Minua inspiroi tällä hetkellä Puutarha. Olemme rakentaneet talomme vuonna 2006 ja pihaa on tehty pikku hiljaa alusta asti. Uusi talo on kuitenkin aina uusi talo. Omenapuut ovat hyvästä kasvustaan huolimatta vielä nuoria, eikä pihamme yhteydessä voida puhuakkaan tunnelmallisesta vanhasta puutarhasta.

Sellaisesta kuitenkin haaveilen. Tiedättekö pihoja, joissa kaikki näyttää siltä, että ne ovat oikealla paikallaan, kuin vahingossa? Erilaiset kasvit näyttävät kasvavan puolivillinä, mutta silti sulassa sovussa keskenään. Vanhat puutarhat näyttävät vaivattomilta ja helposti lähestyttäviltä. Puiden oksat riippuvat kapeiden käytävien päällä ja jossakin on  portti.

Upea puutarha näyttää hyvältä jokaisena vuoden aikana. Ensimmäiset lumikellot puhkeavat kukkaan aikaisin keväällä, viimeisten lumien vielä sulaessa. Sen jälkeen kukkisivat sipulikasvit, narsissit ja tulppaanit. Sitten omena- ja kirsikkapuut! Kesällä puutarha täyttyisi kukista, perhosista ja linnuista. Päiväkahvit voisi nauttia puiden varjossa, kevyen kesätuulen puhaltaessa. Syksyllä kypsyisivät omenat ja syysvärit elävöittäisivät maiseman. Omalta kasvimaalta nostettaisiin porkkanoita, punajuuria ja lanttua. Talvella puutarhan upeat havut pilkistäisivät esiin lumivaipanalta.

Olen kerännyt Pinterestiin aiheesta taulun, kannattaa käydä katsomassa lisää kuvia sieltä.

Lähde: turkeyfeathers.typepad.com

Puutarhassa risteilevät polut ja ortit ovat ihania. Pieni sokkeloisuus tekee minuun vaikutuksen ennemmin kuin tasaiseksi ajettu nurmikko.

Lähde: www.bhg.com

Voitko kuvitella istuvasi kesäpäivänä tällä penkillä? Minä voin. Takana oleva linnunpönttö on mahtava!

 

Lähde: flowersandpetals.tumblr.com

Aidan välistä puskevat päivänkakkarat. Kyllä kiitos!

Lähde: Flickr

Kukkapenkit, josta kukat elävä sulassa sovussa täyttäen koko alan. Näyttää siltä kuin kaikki olisi sattumalta kasvanut tuohon. Eikö olisikin upea penkki?

 

Lähde: personaltao.com

Tälläiset vähän sinne päin olevat laatoitukset inspiroivat myös!

Tätä kirjoittaessa ulkona on 9 astetta lämmintä ja vettä tihkuaa. Taidan lähteä laatoittamaan kasvihuonetta, että olen taas askeleen lähempänä unelmieni puutarhaa!
Millaisia puutarha unelmia sinulla on? Uskotko, että joskus vielä istut siinä pihakeinussasi ja katselet unelmiesi puutarhaa?

Viikon asukuva -koiran kera

Hello! Aika esitellä tämän viikon asu!
plus size päivänasu

Tää mekko on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi mun lemppareista. Puen sen farkkujen tai leggareiden kanssa. Alkuun vierastin vähän sen vartaloa nuolevaa istuvuutta, mutta nykyisin olen sen asian kanssa sinut. Mekko on mukava päällä ja sopii hyvin siistiksi, mutta sopivan leppoisaksi asuksi moneen lähtöön.

plus size päivänasu

Vaikka olen vasta alkutaipaleella Plus size fashion kuvissa, on minulla antaa yksi vinkki kuvien ottamiseen. Hankkikaa iso koira! 😉 Martta on siitä hauska otus, että kun yritän kuvata sitä, se ei pysy yhtään paikoillaan ja tuntuu jotenkin vierastavan kameraa. Kun taas otan näitä asukuvia, se yrittää tunkea jokaiseen mukaan. Onko teillä muilla lemmikkien omistajilla tälläisiä pulmia?

plus size päivänasu

Mekko -Asos / Farkut – Asos Curve / Kengät – Crocs

Hauskaa päivää sinulle!

Valokuvauskoulu 2: Kameran valinta

 

 

Vinkkejä kameran valintaan

Keskityn tässä digikameroihin, ja niihin filmikameroihin joilla perheessämme kuvataan.
Kameroita on monentyyppisiä ja mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin soveltuvia. Jos haluat pienen, taskuun sopivan kameran, on se käyttö ominaisuuksiltaan erilainen kuin järjestelmäkamera, johon voit vaihtaa objektiiveja. Nykyisin markkinoilla on vielä näiden välimuotoja, pieniä digijärkkäreitä.
Kameraa valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota ainakin näihin seikkoihin; Käsisäätömahdollisuuksiin, mukavuuteen, hintaan ja lisäksi pokkareissa kiinnittäisin huomiota kameranvalovoimaisuuteen, eli aukon suuruuteen.  Etukäteen kannattaa miettiä mitä haluaa kuvata, millaisia kuvia haluaa ottaa ja mitä tekijöitä kamerassa arvostaa.
Monesti puhutaan megapikseleistä. Niitä on helppo vertailla kameroiden välillä, mutta nykyisissä kameroissa niitä on tarpeeksi. Suurin mahdollinen megapikseli määrä ei yksistään kerro kuvan laadusta. Megapikseleillä tarkoitetaan niitä pisteitä, joista kuva koostuu. Pisteiden määrä vaikuttaa kuvan yksityiskohtiin. Jos ajattelette, että kuva koostuisi vaikka 100 pisteestä, ei siinä luonnollisesti voi olla lainkaan yksityiskohtia, vaan kyse olisi lähinnä erivärisistä alueista. Mitä suurempiin pikselimääriin mennään, sitä enemmän kuvassa on informaatiota.
Mukavuuskamerassa on tärkeää siksi, että paras kamera on sellainen joka on mukana. Ei ole hyödyllistä ostaa liian monimutkaista ja isoa kameraa, jota ei jaksa opetellä käyttämään tai joka painonsa takia ei ole koskaan mukana.
Käsisäädöt määrittävät sen kuinka paljon kuvaajalla itsellään on mahdollisuuksia vaikuttaa kuvaan. Pokkareissa kuvaajalle voi jäädä kameran suuntaaminen ja napinpainaminen, kun taas monimutkaisemmissa kameroissa kuvaaja vaikuttaa valotuksen lisäksi siihen mihin kamera tarkentaa, mikä kuvassa näkyy terävänä ja epäterävänä.
Etenkin pokkareissa, missä objektiivia ei pysty vaihtamaan, on kameran valovoimaisuudella merkitystä. Suuri aukko vaikuttaa siihen, että kameralla on mahdollista kuvata hämärässä käsivaralta eli ilman jalustaa. Eli kun aukko, josta valo pääsee sisään on tarpeeksi suuri, voi suljin aikakin olla lyhyempi, joka taas estää kameran tärähtämisen.
Hintavaikuttaa kameran valintaan usein ratkaisevasti. Laatu ja hinta kulkevat monesti käsikädessä. Halvimmissa pokkareissa käsisäätömahdollisuudet ovat olemattomat ja järjestelmäkameroissa maksetaan kameran lisäksi myös objektiiveista. Useimmiten kameran hankinta on kompromissien tekemistä, etsitään omiin resursseihin parhaiten sopivaa kameraa.

Meillä on yhteensä kaksi digikameraa, järjestelmä kamera ja pokkari, lisäksi meillä on kaksi filmikameraa, polaroid -kamera ja Iphonet. Se mikä kamera valikoituu käyttöön riippuu tilanteesta ja henkilöstä.

valokuvauskoulu, kameran valinta

Millainen kamera kannattaa hankkia?

Yksiselitteisesti on mahdotonta sanoa, millainen kamera on hyvä juuri sinulle. Kerron seuraavassa hieman niistä kameroista, joita itse käytän.

Kuvaan paljon kuvassa näkyvällä järjestelmä kameralla Canon 60D. Sen hyviä puolia ovat monipuoliset säätelymahdollisuudet, sarja kuvaus, kääntyvä näyttö ja videokuvaus mahdollisuus. Kamera ei ole markkinoiden paras ja uudet mallit ovat varmasti ajaneet ohi monessa suhteessa. Olen kuitenkin oppinut käyttämään juuri tätä kameraa ja koen sen siksi helpoksi. Järjestelmäkamerassa käytetään erilaisia objektiiveja sen mukaan mitä kuvataan. Kerron käyttämistäni objektiiveista toiste.

Kameran huonoja puolia hinnan lisäksi ovat paino ja koko. Järjestelmäkamera ei kulje käsilaukussa siltä varalta, vaan se täytyy vartavasten ottaa mukaan.

Lisäksi meillä on Olympus XZ-1, pokkarikamera. Googlaamalla löysin siitä hyvän arvion Jari Harjulan blogista, suosittelen lukemaan, jos pokkari hankinta on edessä. Meillä pokkari on lähinnä miehen ja lasten käytössä. Käytän sitä myös työssäni asiakkaiden kanssa. Päädyimme aikanaan tähän pokkariin sen suuren valovoiman ja säädeltävyyden takia. Hävettää kuitenkin myöntää, että Canon säätöihin tottuneena en ole jaksanut opetella tarpeeksi pokkarin käyttöä ja sen käyttö omassa kuvaamisessani on jäänyt vähemmälle. Lisätään opettelu TO DO -listalle. Pokkari ei ole kooltaan markkinoiden pienimpiä, mutta kulkee silti mukavasti mukana laukun pohjalla. Vaikka tässä pokkarissa on keskiverto pokkaria enemmän säätömahdollisuuksia, häviää se silti järjestelmäkameralle.

Filmikameroista meillä löytyy sitten aivan eri kameran tyypin edustajia. Kuvaamme lomokameroilla. Muovisilla, epätarkoilla, epävakailla ja kaikin puolin arveluttavilla lelukameroilla. Mieheni kuvaa lähes kokonaan vanhalla Neuvostoliittolaisella Cmeha 8 m kameralla. Oma uusin hankintani on Diana F+. Muovisten kameroiden etuna on niiden keveys ja ne kulkevat siksi vaivattomasti mukana. Teettäminen sen sijaan on kallista ja koska kuvien onnistuminen on epävarmaa, kannattaa usein vain kehittää filmit, skannata ne itse digitaaliseen muotoon ja sen jälkeen vasta kehittää parhaat.
Valokuvia voi tilata vaikkapa PhotoBoxilta helposti ja edullisesti.

Teknisesti näillä kameroilla kuvaamisessa ei ole mitään järkeä. Säätömahdollisuudet ovat suppeat ja tulos on aina vähän sattumusten summa. Ehkä juuri se tekeekin kuvaamisesta hauskaa. Oma tieni lomokuvaajana on vielä alussa, mutta kuten aina, olen intoa täynnä!

Digi- ja filmikameroiden lisäksi meillä on vielä vanha Polaroid kamera. Polaroid Spectra 2. Polaroidilla kuvaaminen on oma tarinansa sinällään. Monilla on mielessä kuva nopeasti kehittyvistä kuvista, joita heilutellaan kehittymisvaiheessa. Valitettavasti filmi on nykyisin herkkää ja se tuo omat haasteensa sekä kuvien kehitysvaiheeseen, että säilyttämiseen.

Sekä filmi- että polaroid kameralla kuvaamiseen liittyy samanlainen ainutlaatuisuus ja hetken taltiointi. Kuvaaminen on valikoivaa ja siihen keskittyy erilailla kuin ehdä digikameoilla keskimäärin. Ehkä osittain kyse on pelkästä nostalgiasta, mutta digiaikana kuvaamisen luonne on muuttunut. Vanhoilla kameroilla on helpompaa tavoittaa valokuvauksessa jotakin sellaista, minkä digikuvaus on kadottanut.

Lisäksi minulla on Iphone, siitä lisää myöhemmin.

 

Valokuvauskoulu on tehty yhteistyössä PhotoBoxin kanssa.

Seuraavassa osassa lisää kameran säädöistä. Viimeksi puhuttiin Valokuvauksen historiasta ja perehdyttiin hieman peruskäsitteisiin.