Tee itse hauskat betoniruukut puutarhaan!

Tee itse hauskat betoniruukut puutarhaan

Tee itse hauskat betoniruukut puutarhaan

Tein kasvihuoneen eteen muutamia yksinkertaisia ruukkuja betonista. Ruukkujen tekeminen on helppoa ja hauskaa! Näiden isojen ruukkujen lisäksi betonista voi myös valaa siroja, sisälle sopivia ruukkuja, silloin betonin pitää olla hienojakoisempaa. Lue ohje täältä.

Betoniruukkujen ohje

Tarvitset:

-sekoitus ämpärin & lapion
-kuivabetonia
-vettä
-muotteja
-ruokaöljyä

Ja tietenkin ripauksen raksamiestä.

Tee ensin betoni paketin ohjeen mukaan. Yhtä ruukkua varten tarvitset kaksi kippoa. Toinen on ulkomuotti ja toinen sisämuotti. Öljyä ulkomuotin sisäpinta ja sisämuotinulkopinta. Öljy helpottaa muottien irroittamista. Kun valitset muotteja, niin suosi sileitä, esteettömiä pintoja. Esimerkiksi peltipurkin irroittaminen oli haasteellista siinä olevien “ryppyjen” vuoksi.

Täytä muotista noin 2/3 ja paina sisämuotti päälle. Laita päälle painoja, esimerkiksi kiviä ja anna kuivua noin vuorokausi. Jos yrität irroittaa muotit liian aikaisin purkit saattavat haljeta. Viimeistele purkit hiomalla.

Muista oikea asenne.

Sekoita hyvin.

Kokeile erilaisia yhdistelmiä.

Tee itse hauskat betoniruukut puutarhaan
Betonista olisi hauskaa kokeilla kaikkea muutakin. Tykkään sen rouheasta jäljestä.  Betonista voisi valaa vaikka kynttilänjalkoja sisälle tai valaisimia. Tai jotain mystisiä taide-esineitä pihalle. Aika näyttää mitä vielä keksinkään.
 
Oletteko te tehneet betonista jotain? Olisi hauskaa saada  lisää ideoita betonin käyttöön!
Hauskaa päivää sinulle!

 

Herkullinen raparperipiirakka

Kenelleppä ei maistuisi herkullinen raparperipiirakka? Haluan jakaa teille parhaimman raparperipiirakan ohjeen minkä olen tavannut. Jopa mieheni söi tätä useamman palan, vaikka ei niin raparperista välitä. Valitettavasti kuvat eivät anna oikeutta maulle, mutta hyvää on, sen lupaan!
Herkullinen raparperipiirakka

 

Herkullinen raparperipiirakka

Pohja
100g voita
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 iso kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
Täyte
2 prk maitorahkaa
2 dl kermaa
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
½ sitruunan raastettu kuori ja
½ sitruunan mehu
Päälle
pilkottuja raparpereja maun mukaan (n 2-3 vartta)
fariinisokeria
Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
Vaahdota ensin pehmeä voi ja sokeri keskenään. Lisää joukkoon huolellisesti vatkaten kananmuna ja viimeiseksi jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi käsin ja painele se voideltuun irtopohjavuokaan niin, että taikina saa nousta reunoillekin noin 3 cm korkeudelle.
Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada täyte vuokaan. Laita päälle raparperinpalat ja sirottele vielä fariinisokeria. Paista kypsäksi alatasolla noin tunnin ajan.
 
Olen löytänyt ohjeen Pulla-Akan blogista!

 

Herkullinen raparperipiirakka

Luonnollisesti tein kaiken muun kaksikertaisena, paitsi rahkan määrän. Eri hyvää oli niinkin. Teen toistekkin.

Herkullinen raparperipiirakka

Onko sinulla jemmassa hyvää reseptiä raparperipiirakkaan? 

Mukavaa päivää sinulle!

Arvonta

Tänään on viimeinen päivä aikaa osallistua arvontaan! Arvon kaikkien osallistuneiden kesken kesälukemista. Kurkista lisätiedot täältä.

Ihanaa päivää, sateesta huolimatta toivoo Minna

Jukka Poika kävi melkein kylässä!

Meillä oli juhannuksena 12v hääpäivä, jonka kunniaksi halusimme tehdä jotakin kivaa, vähän arjesta poikkeavaa. Hyvää ruokaa, juomaa, musiikkia ja vielä ihan kotikulmilla. Ei hullumman kuuloista vai mitä? Hauskaa tässä on se, että asumme maalla, kaukana kaikesta. Ja nyt yksi suosikki artisteistani esiintyy aivan hoodeilla.

Olimme perjantaina Kylpylähotelli Långvikin Enjoy! Life Friday tapahtumassa, jossa tällä viikolla oli esiintymässä Jukka Poika. Idea on kiva, ympäri ravintola-aluetta ja ulkoterassia on ripoteltu ruoka- ja juomapisteitä ja niiden antimista voi nauttia livemusiikin kera. Långvik on meille tuttu paikka jo ennestään, asumme aivan naapurustossa.

Långvikissa on erinomainen ruoka, joka ei pettänyt tälläkään kertaa. Tarjolla oli mm. Hot & Korean, Pulled Pork, Långvik Flavours ja Sweet Spot. Tykkäsin erityisesti Långvik Flavours pöydän kasvislisäkkeistä. Tarjolla oli couscoussalaattia, marinoitua munakoisoa, herkullista maalaissalaattia ja mintturaitaa kahden erilaisen makkaran kanssa.

Ainut soraääni ruuan suhteen tulee siitä, että ruokaa syötiin muovisilla kertakäyttöhaarukoilla ja veitsillä. Se mielestäni ei ainakaan nosta ruuan arvoa. Lisäksi Hot & Korean liha on paloiteltu sen verran reiluihin paloihin, että oikealle veitselle olisi ollut käyttöä! Ylipäätään kertakäyttö aterimien käyttöä on mielestäni hankalaa perustella, erityisen hankalaa sen on silloin kun halutaan tarjota pikkuisen parempaa, pikkuisen kalliimmalla.

Miljööltään Långvik on upea! Tykkään tyylikkäästä sisustuksesta, joka on samaan aikaan moderni ja retro. Modernisti retro. Alunperinhän Långvik on 1976 rakennettu KOP:n koulutuskeskus, joka lopetti toimintansa viime vuosituhannen vaihteessa. Långvikissa on edelleen Kekkos-sali, joka on nimetty sen mukaan, että aikanaan Kekkonen tapasi kestitä väkeä juuri täällä. Oikeastaan paikka on Tanskarla, eikä Långvik. Tarkentaa aito Långviikkilainen.

Koulutuskeskus oli pitkään tyhjillään. Alueella on muutamia pienkerrostaloja, jotka on rakennettu työsuhdeasunnoiksi koulutuskeskuksen työntekijöille. Koulutuskeskuksen kulta-aikoina sinne oli jopa oma bussiliikenne, mikä Kirkkonummella on aikamoinen juttu! Olemme asuneet näissä henkilökunnan asunnoissa silloin kun esikoisemme oli vauva. Ympäröivä luonto on täällä kertakaikkisen upea. Merenlahti on vertaansa vailla ja ympäristö on hoidettu.

Tällä kertaa emme menneet ollenkaan hotellin kylpyläosastolle. Kävimme yhdessä vaiheessa kuntosalilla Långvikissa ja siihen sisältyi pääsymaksu kylpyläosastolle, ei hullumpaa! Oli aika kivaa mennä kuntosalille sisään hotellin suurista pyöröovista ja moikata respaan. Kuntosali on pieni, mutta uusi. Ja treenin päätteeksi voi käydä vielä uimassa tai shampanjaaltaassa nauttimassa kuplivasta. Pyyhkeet sai luonnollisesti kylpylältä. Minusta ei vain ole ollut ylläpitämään kuntoiluharrastusta, vaikka se olisikin parasta mitä voisin tehdä. Tarvitsisin oman Personal Trainerin, joka hakisit mut kotoa tänne jumppaamaan! Vinkiksi, jos joku lähtee sponsoroimaan.

 

Takaisin perjantai iltaan. Alkuillasta tarjoiltiin siis ruokaa ja DJ-soitti levyjä. Vaikka ilma ei kovin lämmin ollutkaan, niin välillä bileissä nähtii myös aurinko! Noissa hauskoissa pienissä tötteröissä oli tarjolla popkornia ja mansikoita. Kaiken kaikkiaan kaikki oli tosi mukavasti järjestetty. Yksityiskohtiin oli kiinnitetty huomiota. Visuaalisesti Långvik on omaa luokkaansa.

Illan kohokohta oli tietysti Jukka Pojan esiintyminen. Lähtö hieman viivästyi kun artisti kertoi tulleensa suoraan Riihimäki rokista Långviikkiin. En usko, että esiintymistilanteet voivat kovinkaan paljoa enempää erota toisistaan. Olen nähnyt Jukka Pojan livenä useamman kerran ja tämän kertainen yleisö erosi kyllä ratkaisevasti edellisitä kerroista. Mietin ennen keikan alkamista, että mitenköhän porukka lähtee mukaan, mutta huoli oli turha. Jukka Poika osaa asiansa ja siellä koko pukukansa lauloi mukana ja jorasi reggaen tahdissa kuin olisi tehnyt sitä koko ikänsä!

En ole ikinä ollut näin pienellä keikalla. Tuntui melkein kun kyseessä olisi ollut olohuone keikka. Osa kuulijoista istuikin lavan reunalla suurissa nojatuoleissa. Hauskaa oli se, että myös osa hotellin henkilökunnasta tuli kuuntelemaan ja tanssimaan. Se sai tunnelman nousemaan ja yhdisti porukan mukavalla tavalla. Jukka Poika esiintyi DJ:n kanssa ja biisit oli karsittuja versioita, eli ihan kärkikeikkoihin esitys ei mielestäni yltänyt, mutta tilanteeseen tämä sopi mainiosti.

Eri hauska ilta siis meillä! Mitenkäs teidän viikonloppu on sujunut?

Sataa, sataa ropisee!

Eilen oli ihana päivä. Aurinko paistoi ja hetkittäin voin sanoa olleen jopa lämmintä. Tiedättehän, oikea kesä. Kävimme pyöräretkellä ja löysimme vuoden ensimmäiset kanttarellit. Olen intohimoinen sienestäjä, mutta toisin kuin Saimi Hoyer, kerään vain muutamia sieni lajikkeita.
Jos seuraatte minua sosiaalisessa mediassa, olette ehkä törmänneet intooni jakaa ja kokeilla erilaisia raparperireseptejä. Voin jo tässä vaiheessa varoittaa, että on olemassa myös sienikausi. 
Tänään kesä tuntuu kaukaiselta. Vettä sataa vaakatasossa, eikä auringosta ole tietoakaan. Mikään ei oikein huvita. Lapsetkin tuntuvat saavan riidan aikaiseksi melkein mistä tahansa. Pitäisi listani on pitkä, muttei kovin houkutteleva.
Mikä siinä onkin, että sadepäivänä olisi kaikki aika ja mahdollisuudet tehdä pyykkiä, laskuja, siivousta ja muuta järjestelyä, mutta mihinkään ei saa tartuttua. Ei niin mihinkään. Haahuilee vaan edes takaisin kahvikuppi kädessä ja odottaa jotain suunnatonta inspiraation puuskaa, jota ei tule. Toisaalta en ole koskaan kokenut sitä autuasta tunnetta, joka pakottaisi minut käpertymään teekupin kanssa sohvalle ja lukemaan villapeiton alla hyvää romaania. Pystyykö sellaiseen oikeasti joku vanhempi? Meinaan meillä olisi kaikki tarvittava, sohva, villapeitto ja teetä, vain tunne puuttuu.
Mikä on teillä sadepäivän pelastus? Vai onko sellaista edes? 

Onneksi otin eilen kuvia myös puutarhasta, jossa todistettavasti paistoi aurinko.

Kiitos muuten teille kaikille bloginilukijoille, hienoa, että olette löytäneet tänne ja jättäneet kommentteja. On ollut todella kiva huomata, että aiheiden ympärille on muodostunut keskustelua. Kiitos myös kaikista mukavista viesteistä joita olette lähettäneet facebookissa ja sähköpostitse. Olette huippuja!

Jatketaan juttua sosiaalisessa mediassa! Linkit löydät sivupalkista.

Sateisin terveisin, Minna

Erityisiä lapsia

Kuten ehkä oletkin jo lukenut, minulla on neljä lasta. Neljä erityistä lasta. Yksi heistä on haaveilia, päätöksiä tehdään pitkään ja huolella. Yksi kiihtyy nollasta sataan sekunnin murto-osissa. Yksi on sinnikäs, toinen on huumorintajuinen, yksi on empaattinen, yksi on nopea oppimaan, toinen on huolellinen. Yksi tykkää olla huomion keskipisteenä, yksi on hiljainen ja katsoo mielellään sivusta hetken aikaa ennen kuin osallistuu. Yhdellä lapsistani on puheenkehityksen viivästymä ja sen seurauksena oppimisvaikeuksia.

Mietin pitkään voinko kirjoittaa asiasta täällä blogissa vai suojeleeko lastani se, että hänen erityispiirteestään ei puhuta. Leimaako hänen erityisyytensä häntä väärällä tavalla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ainoastaan avoimmuus on väylä ymmärtämiselle. Olipa sitten kyseessä mikä erityisyys hyvänsä. Vaikeneminen korostaa mielestäni ominaisuuden negatiivista tunnelmaa. Haasteiden ei pitäisi määrittää lasta, mutta toisaalta niistä vaikeneminen viestittää lapselle, että jokin hänen piirteistään on vähemmän toivottu ja hyväksytty kuin jokin toinen piirre.

Minun lapseni joutuu elämään asian kanssa koko loppu elämänsä, puhuimmepa siitä tai emme. Puheenkehityksen viivästymisestä johtuvat haasteet tulevat todennäköisesti aina olemaan osa häntä. Se miten me muut suhtaudumme asiaan, määrittää sitä, miten lapseni pystyy haasteistaan huolimatta löytämään paikkansa tässä maailmassa ja ennen kaikkea löytämään hyvän olon ja itsevarmuuden itsensä kanssa.

Puheenkehityksen viivästymä ei tullut meille yllätyksenä. Kolmivuotiaan ensimmäinen sana oli korjaaja, Puuha-Peten mukaan tietenkin. Vähitellen mukaan tulivat yleisnimet. Lapsi pääsi puheterapiaan, jossa kerran viikossa leikinomaisesti kartutettiin sanavarastoa. Erityisen hankalaa on ollut ja on edelleenkin oppia abstrakteja käsitteitä, värejä, symboleja ja aikaa. Apuna on käytetty kuvia ja viittomia. Lukemaan opettelu on haastavaa ja koulu vie voimia. Onneksi positiivinen ja motivoitunut ote kouluun on säilynyt.

Arjessa ongelmat näkyvät kommunikaatiossa. On kuunneltava lasta ja esitettävä kysymyksiä. Ohjeet on annettava selkeästi ja askel kerrallaan. On varmistettava, että viesti on mennyt perille. On oltava kärsivällinen ja johdonmukainen. On oltava tukena ja tuettava itsenäisyyttä. On pidettävä rajat, rytmi ja valmisteltava muutoksia hyvissä ajoin. On mentävä lapsen jaksamisen mukaan. On uskallettava vanhempana vaatia ja kyseenalaistaa.

Arjessa eletään ja ollaan kuten muidenkin lasten kanssa. Erityisyys on yksi ominaisuus, kuten vaikka yhden lapsen ujous tai toisen lapsen tulinen tempperamentti. Se on vanhempana otettava huomioon, mutta lapsi on paljon muutakin. Paljon, paljon muutakin. Hän on iloinen, utelias, liikunnallinen, sympaattinen, empaattinen, seurallinen ja vilkas. Hän ottaa toiset huomioon ja hänellä on uskomattoman pitkä pinna. Hän innostuu helposti ja kiinnostunut asioista. Hän on kompensoinut omia heikkouksiaan vahvistamalla niitä osa-alueita, joilla hän on hyvä.

Niin että jos sinä tulevaisuuden työnantaja luet tätä kirjoitusta ja haluat käyttää tietoa lapseni oppimisvaikeuksista häntä vastaan, niin haluan muistuttaa, että ongelmistaan huolimatta lapseni suoriutuu keskimääräisesti ikätasonsa mukaisesti Sen lisäksi, että hän on hieno ihminen.

Mukavaa iltaa sinulle!