Author: minna

Askartelun helppoudesta ja vaikeudesta.

Skräppäys Mojoni on toden teolla palannut! Olen siivonnut askartelu tarvikkeitani työhuoneeni muuttoa silmällä pitäen (Uusi työpaja alkaa kohta olla valmis!!) ja innostunut samalla skräppäämään uusia kuvia. Näistä uuden aallon sivuista on tullut tälläisiä helposti rakentuvia, ilman mitään sotkuisia tekniikoita. Ei edes leimausta. Olen vaan liimannut paperia yhteen ja ihan vähän räiskinyt maalia päälle. Olen tavoittanut taas sen helppouden, joka kuuluu askarteluun. Sellaisen mukavan luovan Flown jota olen kaivannut. Inspiraationa olen käyttänyt ihanan Australialaisen Em Starfacen luonnosta.

Kun bloggasin pelkkää askartelu blogia, joiduin askartelemaan enemmän kun olisin muuten askarrellut. Oli tehtävä projekteja, jotta oli jotakin mitä esittelisi blogissa. Askartelusta alkoi hävitä nautinto ja siitä tuli suorittamista. Siivosin askarteluhuoneen keväällä, enkä ole sen jälkeen koskenutkaan mihinkään.

Pink Bubble blogissa oli mielenkiinoinen kirjoitus siitä millainen rooli blogilla voi olla elämässä. Kun askartelu blogini päivittyi aktiivisimmillaan kerran päivässä esitellen aina uuden projektin en usko, että kyse oli enää halusta taltioida arkea ja toteuttaa itseä. Toki siitäkin, mutta ennen kaikkea kyse on liiketoiminnan pyörittämisestä. Samalla tavalla kun menet töihin silloinkin kun ei huvita, päivittyy blogi myös silloin kun ei niin natise. Aktiivinen bloggaaminen on verrattavissa työhön. Se vaatii suunnitelmallisuutta, tavoitteita ja arviointia. Aikaa kirjoittaa, valokuvata ja kehittää. Askartelu tai mikä tahansa muu DIY -bloggaaminen vaatii tämän kaiken lisäksi myös projektien konkreettisen tekemisen.

Muutama kuukausi tekemättä mitään toi intoa uuden luomiselle. Ei pelkästään askartelun saralla, vaan sinä aikana syntyi myös tämä uusi blogi. Ku ite tekee. Tässäkin blogissa askarrellaan, mutta myös leivotaan, matkustellaan, hoidetaan pihaa ja ollaan perheen kanssa kotona. Minulle on tärkeää pitää blogia, jonka kirjoittaminen on hauskaa ja tuo minulle energiaa!

Ihanaa päivää sinulle. Muista tehdä niitä asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi!

Muistathan seurata blogiani Bloglovin’ in tai blogilistan kautta.

5 vinkkiä lasten kanssa matkustamiseen

Olen aina tykännyt matkustamisesta. Jo lapsuudessa perheen yhteisissä lomissa oli jotain taian omaista, sellaista seikkailumieltä, mitä kotona oli vaikea tavoittaa. Siihen lähti koko perhe mukaan. Ajelu paikallisbussissa oli täynnä jännitystä, vanhat rauniot heräsivät eloon mielikuvituksessa ja tarinoissa joita kerrottiin toinen toisillemme, kuvitellen millaiselta elämä näytti ennen.

Matkustaminen on minulle edelleen tärkeää. Haluan tarjota omille lapsilleni samoja elämyksiä ja seikkailuita. Omassa lapsuudessani matkat suuntauituivat aina kohti etelää ja niitä oli harvemmin. Nykyisin matkustaminen on enemmän mahdollista, mutta toisaalta koen kotimaan tarjoavan samanlaisia seikkailuita kuin ulkomaatkin. Kyse on asenteesta. Miten haluan katsoa ympäristöäni? Näenkö seikkailun mahdollisuuden, uskallanko tarttua siihen?

5 Vinkkiä lapsiperheen lomailuun

Ennakoi. Vaikka reppumatkailu ja päivittäinen liikkuminen paikasta toiseen kohde maassa kuulostaa juuri siltä oikealta seikkailulta, olen huomannut, että sekä aikuiset, että lapset pääsevät helpommalla kun lomalla on tietyt ennalta säädellyt puitteet. Valitse hotelli / mökki / majoitus niin, että siitä on helppo liikkua ja tehdä erilaisia retkiä. Rantalomakohteissa valitse hotelli joka on lähellä rantaa ja siinä on lapsille sopiva allas. Kaupungissa valitse hotelli, joka sijaitsee helppojen kulkuyhteyksien päässä mukavalla alueella. Kun hotellin lähellä on ravintola tarjontaa ja nähtävää, pelastaa se monta nälkäväsy itkupotkuraivaria. Ota kohteesta selvää etukäteen. Mieti muutamia tutustumiskohteita tai lapsille suunnattuja aktiviteetteja jo ennalta. Varaa liput mahdollisesti ennakkoon, etenkin jos sillä välttää jonottamisen.

Rentoudu. Lapsi saattaa itkeä koneessa, korviin saattaa sattua, lapsi ei ehkä pystykkään nukahtamaan koneessa, kohde maassa onkin kylmempää / kuumempaa kuin olit kuvitellut. Hengitä syvään ja löydä sisäinen zenisi. Riittää, että lapsi hermostuu. Aikuisen tehtävänä on esimerkillään näyttää, että kaikki järjestyy. Aivan kaikki. Ei huolta, ei murhetta, vain syviä hengityksiä. Lensimme puolitoista vuotiaan poikani ja kolme vuotiaan tyttäreni kanssa Brasiliasta helsinkiin. Poikani itki lähes koko matkan kanariansaarilla olevaan välilaskupaikkaan asti, nukahti juuri ennen välilaskua. Sain neuvoteltua henkilökunnan kanssa, että sain jäädä nukkuvan lapsen kanssa koneeseen siivouksen ajaksi. Sisäinen zenini venyi matkan aikana enemmän kuin uskoin. Yleensä vanhempien pinna napsahtaa kun pesue on turvallisesti saatu perille majapaikkaan ja ensimmäinen kysyy, “voitaisko mennä?” tai et “mul on tylsää”.

Syö, juo ja lepää riittävästi. Matkoilla on paljon nähtävää ja olen huomannut että suurin kiukku syntyy siitä, että on nälkä, jano, tai väsymys. Simppeliä eikö totta? Varaa mukaasi aina vettä. Etenkin kuumissa maissa, juota lapsia jatkuvasti. Juo myös itse. Syö säännöllisesti ja nuku riittävästi. Nautitte lomasta enemmän.

Varaudu. Varaudu aurinkoon, ota mukaasi aurinkorasvan ja hatun lisäksi kevyitä pitkähihaisia vaatteita. Rasvaa lapsia ja itseäsi. Jos matkustelet Norjassa / Islannissa / Suomessa / Vuorilla varaudu keskikesälläkin pipolla, hanskoilla, veden ja tuulenpitävillä vaatteilla, villasukilla ja kerrospukeutumisella. Mikään ei ole ikävempää kuin pilata loma palamalla auringossa tai palelemalla. Muista hyttyskarkoite.

Älä suunnittele liikaa. Vaikka kehoitankin ennakoimaan ja varautumaan, älä silti tee etukäteen tiukkoja aikatauluja tai suunnitelmia. Mene lasten ehdoilla ja fiilis pohjalta. Jätä tilaa seikkailumielle, yllättäville bussikyydeille, hauskoille kahviloille ja puistopiknikille. Käykää taidemuseoissa, tutustukaa paikan historiaan ja kuljeskelkaa puistoissa. Älä päätä lapsen puolesta mistä hän tykkää ja mistä ei, ole ennakkoluuloton niin lasesi seuraa esimerkkiä. 10 -vuotias tyttäreni sai useita tunteja kulutetuksi Parisin Louvre -museossa ja Saaremaalla yksi suosikki kohteistamme oli pieni yksityinen luonnontieteellinen museo. Pysäytä auto mukavan näköiselle uimarannalle ja syö paikallista ruokaa.

Ennen kaikkea. Nauti lomasta ja yhdessä olosta, missä ikinä oletkin!

Onko sinulla vinkkejä lasten kanssa matkustamiseen?

Ihanaa lomaa sinulle ja perheellesi!

Kirja -arvonnan voittajat

Sain tosi kivasti kesälukemiseen vinkkejä, kiitos siitä! Osan kirjoista olen jo lukenut ja voin niitä lämpimästi suositella. Kuten esimerkiksi Pauliina Rauhalan Taivaslaulu ja Emma Donoghuen Huone.
Näitä kirjoja minulle ehdotettiin luettavaksi:

  • Paula Havaste: Kymmenen onnen Anna
  • Johanna Sinisalo: Auringon ydin
  • Monika Peetz: Tiistaisiskot
  • Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys
  • Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
  • Luhtanen Sari: Linssit huurussa
  • Emma Donoghue: Huone
  • Leena Lehtolainen ja Reijo Mäki
  • Axel Munthen: Huvila meren rannalla
  • Robert Galbraith (J.K. Rowling): Käen kutsu
  • Torey Hayden: Viattomat
  • Bridget Jones
  • Antonio Hill: Kuolleiden lelujen kesä
  • Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia
  • Orange is the new black

Innostuin itse lukemaan Orange is the new black, se sattui tarttumaan käteeni käydessäni R-kioskilla yksi päivä. Eli tällä hetkellä sen lisäksi että katson sitä telkkarista luen myös kirjaa. Univelasta päätellen taidan olla koukussa.

Pidemmittä puheitta.

The fault in our stars kirjan voitti

Hyvää juhannusta sinne! Ite en ole kirjaa lukenut, ei varmaankaan mun ikäsille suunnattu, mutta äiti sekä täti ovat lukeneet ja kehuneet, Monika Peetzin Tiistaisiskot! Kertoo nelikymppisten naisten ystävyydestä, vastoinkäymisistä ja ponnisteluista parempaan elämään. aippaliini@hotmail.com


Ja Polku menee

Tämä ei ole ihan tuore kirja, mutta ehdottomasti silti suosittelun -ja lukemisen!- arvoinen: Emma Donoghue – Huone. Rankasta aiheestaan huolimatta ei ahdistava eikä ollenkaan tirkistelyhenkinen. Tarina on vaikuttava ja kerronta vetävää. Ajattelin lukea itse tämän kirjan uudelleen tänä kesänä, sen tarina nousi vasta taas mieleen.
Kirjasta on paljon arvosteluja blogeissa, tässä yksi: http://luminenomena.blogspot.fi/2012/01/emma-donoghue-huone.html

Laittelen teille viestiä!

Mukavaa päivää sinulle.

Valokuvauskoulu osa 6: 10 askelta parempiin kuviin

Valokuvauskoulu toteutetaan yhteistyössä Photoboxin kanssa.

Vinkkejä parempiin kuviin

Valokuvaus on taito, johon ei opi yhdessä yössä. Kursseja käymällä saa työkaluja opettelun tueksi, mutta valokuvauksen taito syntyy harjoittelemalla.  Tänään ajattelin jakaa muutamia ideoita siitä, mitä Ei kannata tehdä! Ne auttavat alkuun silloin kun tuntuu, että omat kuvat kaipaavat uutta pontta.

1. Automaattisen salaman käyttäminen
Automaattisen salaman käyttäminen ei useinkaan paranna kuvaa. Se valaisee kuvan epätasaisesti, tekee voimakkaat varjot kuvan taakse ja kylmentää värit. Pyri käyttämään luonnonvaloa kuvatessasi. Salama ei missään tapauksessa ole aina huono asia, mutta sen käyttäminen vaatii hieman harjoitusta.

2. Kohteen hävittäminen 
Jos kuvaa katsoessasi et tiedä mitä kuva esittää, tai siitä ei näy miksi se on otettu, niin pysähtyä miettimään hetkeksi. Mitä haluan tällä kuvalla kertoa, mikä tilanteessa, paikassa, asiassa on ikuistamisen arvoista, mihin keskityn tällä kuvalla. Kun kohde on selvillä, voit miettiä millaisella kuvalla saat sen erottumaan. Auttavatko kameran säädöt? Kuvakulma? Valo? Alla samasta tilanteesta otetut kuvat.

 

3. Kohteen sijoittaminen aina keskelle

Kuvien mielenkiinto lisääntyy, kun sijoitat kohteen välillä muuallekin kuin keskelle kuvaa. Kokeile käyttää kolmanneksen sääntöä hyväksesi.

4. Taustaan ei kiinnitetä huomiota 
Kuten aikaisemminkin jo puhuttiin, mieti millainen tausta kohteelle sopii. Pyri etsimään tausta joka korostaa kohdetta haluamallasi tavalla. Kovin voimakas tausta voi hukuttaa kuvan pääkohteen kokonaan. Likapyykkikasat kiitoskortissa esiintyvän rippilapsen takana eivät ainakaan paranna kuvaa.

5. Kuvien ottaminen suorassa auringonpaisteessa
Suora auringonpaiste on kuvausolosuhteiltaan erityisen haastava. Se luo voimakkaita varjoja ja toisaalta vaaleat kohdat palavat helposti puhki, eli niissä ei enää ole mitään sävyjä. Jos kuvaat ihmisiä niin, että olet itse selin aurinkoon, saat kuviisi silmät viiruina tuskallisesti hymyileviä kasvoja. Alla tyyppiesimerkki.

6. Yksityiskohdta jäävät huomiotta
Monet kuvaavat vain yleiskuvia, kuvia huoneesta, jossa juhlakansa oleilee, kuva torista, jolla käväisi lomamatkalla, kuva pihasta, kuva joulupöydästä. Tällaiset yleiskuvat ovat jossakin tapauksissa myös perusteltuja kelpo kuvia, mutta mitäpä jos menisit lähemmäksi? Millaisia yksityiskohtia ympäriltäsi löytyy? Taltioi hääkakun koristeet ja suloisesti tuoksuvat mausteet. Nosta puutarhasi kukat pääosaan.

7. Projektikuvien ottaminen yöllä 
Bloggaajilla saattaa tulla tarve kuvata valmiita projekteja pimeän aikaan. Etenkin kun suomessa talvisin on hyvin vähän valoa. Luonnonvaloa kannattaa kuitenkin käyttää, sillä töitä on lähes mahdotonta saada kauniisti kuvattua hämärän aikaan. Luonnonvalolampuilla ja salamalaitteilla voi ostaa itselleen lisäaikaa, mutta tasaisen valon saaminen vaatii jo enemmän sijoituksia.

8. Kameran jättäminen kotiin 
Suurin virhe on se, että jätät kameran kotiin. Järjestelmä kameralla saa hienoja kuvia, mutta se painaa ja vie tilaa laukussa. Hanki lisäksi pieni kamera, tai käytä kännykän kameraan arjen taltiointiin. Paras kamera on se, joka kulkee mukana.

9.Väärät värit 
Näyttääkö siltä, että kuvissasi ihmiset näyttävät sinertäviltä tai kenties liian punaisilta? Kyse on valkotasapainosta. Useimmissa kameroissa valkotasapainoa voi säädellä manuaalisesti, mutta omassa kamerassani se on usein säädetty automaatille, sillä säädän värilämmön vasta jälkikäteen. Erityisen tärkeä oikea värilämpö on kuvattaessa ruokaa tai henkilöitä.

10. Esittele vain merkityksellisimmät kuvat
Vaikka nykyteknologia antaakin meille mahdollisuuden ottaa tuhansia kuvia yhden hinnalla, niin ketään ei jaksa kiinnostaa useampi kuva samasta aiheesta. Mieti mitkä kuvat ovat mielestäsi parhaiten onnistuneita ja jaa ne ystäviesi kesken. Jos kuvia on liikaa, hyvätkin kuvat hukkuvat massaan.

Edelliset valokuvauskoulun osat löydät täältä.

Mukavaa loppu viikkoa teille kaikille!

Yhteistyössä PhotoBox, tilaa edulliset kuvat suoraan kotiisi!

Kukkaloistoa ja Puutarhaunelmia

Hyvää huomenta!
Ne teistä, jotka ovat lukeneet edellistä blogiani tietävät, että olen innokas skräppääjä. Skräppäys on hyvä tapa yhdista rakkauteni valokuvaamiseen ja kädentaitoihin. Ennen kaikkea se on tapa taltioida muistoja.
Minulla on jo vähän aikaa ollut askartelu MOJO kateissa. Mikään ei ole innostanut tarttumaan askartelutarvikkeisiin, joita on. Sen voin kertoa. Muutama päivä sitten ystäväni Elina tuli käymään, olimme sopineet tapaamisen iltapäiväksi, tarkoituksena suunnitella ensi kesän Matka luovuuteen tapahtumaa. Silloin se iski. Aloin katsella tarvikkeita sillä silmällä ja aloin tekemään. Mulla on aikaisemminkin ollut luovia blokkeja. Ne talttuvat useimmiten samalla kaavalla. Askartelutarvikkeita siivoamalla ja askartelemalla, tarttumalla toimeen. Yksi mikä helpottaa blokin purkamista on valmis luonnos. Se ei rajoita liikaa, mutta antaa jotakin, josta lähteä liikkeelle.
Tämä sivu on tehty jo jonkin aikaa sitten Paperilla -lehden luonnos haasteeseen. Haasteeseen voit osallistua heinäkuunloppuun asti.

 

 

Tämä sivu on ns. hybridiskräppäystä. Eli olen tehnyt pohjan sivulle tietokoneella, tulostanut sen ja lisännyt lopuksi sivuun valokuvat ja muita elementtejä kolmiuloitteisuuden lisäämiseksi. En ole kovin taitava digiskräppääjä, jos se kiinnostaa, niin kannattaa käydä katsomassa Paperilla -lehden Elinan töitä. Hän on superlahjakas!
Skräppäyksestä voit lukea lisää nettisivuiltani www.emmo.fi
Harrastatko sinä askartelua? Jos, niin millaista?
Oikein mukavaa päivää sinulle!

Uskallanko olla rohkea?

Turvallisinta on tehdä asioita niin kuin ne on aina tehty. Ja helpointa. Jokainen tunnistaa ilmiön omasta arjestaan. Sen sijaan, että kokeilisi uusia reseptejä ja hullaantuisi keittiössä uusista makumaailmoista, tulee työpäivän jälkeen kokkailtua jotain aika tuttua ja turvallista. Miksi? Koska se on helppoa ja lopputulos on ennalta arvattavissa.

Olen kuitenkin tietoisesti lähtenyt haastamaan itseäni. Tehnyt asioita, joita en kuvitellut pystyväni tekemään. Yksi konkreettinen esimerkki on keväällä juoksemani Extreme run. Reitti kulkee mäkisessä maastossa Hakunilan urheilupuistossa ja on pituudeltaan 8 km. Siihen liittyy vesiesteistä, mudassa ryömimistä ja ns. goljatin portaat, joissa yhden askelman korkeus on n. 1,5 m. Lähtökohtaisesti mä en pysty yhteen yksittäiseenkään esteeseen. Mä en ui toukokuussa, enkä juokse lyhyempääkään matkaa. Minulla on ylipainoa ja muutun naamastani aivan punaiseksi kun hengästyn vähän. Silti, osallistuin jo toista kertaa Extreme run tapahtumaan.

Ennen lähtöä jännitys on niin kauheaa, että mieleen meinaa tunkea paniikki. Mitä jos maalialue on jo tyhjentynyt ja kaikki ihmiset on lähteneet kotiinsa kun pääsen maaliin? Mitä jos olen viimeinen? Mitä jos en jaksa? Mitä jos en pysty? Tässä vaiheessa tuntuu helpommalta luovuttaa ennen kuin on aloittanutkaan.

Onneksi Tane on mukana, hän juoksee lenkin kaksi kertaa. Hän vertaa matkaa tuttuun reittiin, jonka tiedän jaksavani. Tajuan, että ehdin määräajassa maaliin, vaikka kävelisin koko matkan. Hengitän syvään. Hoen itselleni pystyväni tähän ja lähden matkaan.

Matkan varrella moni ohittaa minut. Ylämäessä kävelen. Hiki valuu, muta roiskuu. Vesi on kylmää. Etenen koko ajan. Askel kerrallaan. Omaan tahtiini. Aurinko paistaa, ihmisillä on hyvä tunnelma. Oikeastaan matkan tekeminen on hauskaa!

Kun pääsen maalisuoralle ja ihmiset kannustavat ja taputtavat, tunnen olevani voittaja! Ja niin olenkin! Voitin itseni, omat pelkoni ja ennakkoluuloni itseäni kohtaan!

Omat ennakkoluuloni, ajatukset siitä, että en osaa enkä pysty, meinasivat jättää minut sivusta katsojan rooliin vaikka minulla oli kaikki edellytykset osallistua toimintaan aktiivisesti. Olla mukana tekemässä, kokemassa ja nauttimassa. Itsensä ylittäminen vaatii työtä ja rohkeutta, mutta haastamalla itseni ja ajattelemalla että osaan ja pystyn, voin saavuttaa paljon isompiakin tavoitteita kuin Extreme runin maali.

Jos innostuit kyseisestä tapahtumasta, niin seuraavan kerran juostaan Oulussa 2.8 ja Peurungassa 6.9. Suosittelen, kaikki saavat mitallit!

Hullun hauskaa päivää sinulle, mitä ikinä päätätkin tehdä!