Author: minna

Jukka Poika kävi melkein kylässä!

Meillä oli juhannuksena 12v hääpäivä, jonka kunniaksi halusimme tehdä jotakin kivaa, vähän arjesta poikkeavaa. Hyvää ruokaa, juomaa, musiikkia ja vielä ihan kotikulmilla. Ei hullumman kuuloista vai mitä? Hauskaa tässä on se, että asumme maalla, kaukana kaikesta. Ja nyt yksi suosikki artisteistani esiintyy aivan hoodeilla.

Olimme perjantaina Kylpylähotelli Långvikin Enjoy! Life Friday tapahtumassa, jossa tällä viikolla oli esiintymässä Jukka Poika. Idea on kiva, ympäri ravintola-aluetta ja ulkoterassia on ripoteltu ruoka- ja juomapisteitä ja niiden antimista voi nauttia livemusiikin kera. Långvik on meille tuttu paikka jo ennestään, asumme aivan naapurustossa.

Långvikissa on erinomainen ruoka, joka ei pettänyt tälläkään kertaa. Tarjolla oli mm. Hot & Korean, Pulled Pork, Långvik Flavours ja Sweet Spot. Tykkäsin erityisesti Långvik Flavours pöydän kasvislisäkkeistä. Tarjolla oli couscoussalaattia, marinoitua munakoisoa, herkullista maalaissalaattia ja mintturaitaa kahden erilaisen makkaran kanssa.

Ainut soraääni ruuan suhteen tulee siitä, että ruokaa syötiin muovisilla kertakäyttöhaarukoilla ja veitsillä. Se mielestäni ei ainakaan nosta ruuan arvoa. Lisäksi Hot & Korean liha on paloiteltu sen verran reiluihin paloihin, että oikealle veitselle olisi ollut käyttöä! Ylipäätään kertakäyttö aterimien käyttöä on mielestäni hankalaa perustella, erityisen hankalaa sen on silloin kun halutaan tarjota pikkuisen parempaa, pikkuisen kalliimmalla.

Miljööltään Långvik on upea! Tykkään tyylikkäästä sisustuksesta, joka on samaan aikaan moderni ja retro. Modernisti retro. Alunperinhän Långvik on 1976 rakennettu KOP:n koulutuskeskus, joka lopetti toimintansa viime vuosituhannen vaihteessa. Långvikissa on edelleen Kekkos-sali, joka on nimetty sen mukaan, että aikanaan Kekkonen tapasi kestitä väkeä juuri täällä. Oikeastaan paikka on Tanskarla, eikä Långvik. Tarkentaa aito Långviikkilainen.

Koulutuskeskus oli pitkään tyhjillään. Alueella on muutamia pienkerrostaloja, jotka on rakennettu työsuhdeasunnoiksi koulutuskeskuksen työntekijöille. Koulutuskeskuksen kulta-aikoina sinne oli jopa oma bussiliikenne, mikä Kirkkonummella on aikamoinen juttu! Olemme asuneet näissä henkilökunnan asunnoissa silloin kun esikoisemme oli vauva. Ympäröivä luonto on täällä kertakaikkisen upea. Merenlahti on vertaansa vailla ja ympäristö on hoidettu.

Tällä kertaa emme menneet ollenkaan hotellin kylpyläosastolle. Kävimme yhdessä vaiheessa kuntosalilla Långvikissa ja siihen sisältyi pääsymaksu kylpyläosastolle, ei hullumpaa! Oli aika kivaa mennä kuntosalille sisään hotellin suurista pyöröovista ja moikata respaan. Kuntosali on pieni, mutta uusi. Ja treenin päätteeksi voi käydä vielä uimassa tai shampanjaaltaassa nauttimassa kuplivasta. Pyyhkeet sai luonnollisesti kylpylältä. Minusta ei vain ole ollut ylläpitämään kuntoiluharrastusta, vaikka se olisikin parasta mitä voisin tehdä. Tarvitsisin oman Personal Trainerin, joka hakisit mut kotoa tänne jumppaamaan! Vinkiksi, jos joku lähtee sponsoroimaan.

 

Takaisin perjantai iltaan. Alkuillasta tarjoiltiin siis ruokaa ja DJ-soitti levyjä. Vaikka ilma ei kovin lämmin ollutkaan, niin välillä bileissä nähtii myös aurinko! Noissa hauskoissa pienissä tötteröissä oli tarjolla popkornia ja mansikoita. Kaiken kaikkiaan kaikki oli tosi mukavasti järjestetty. Yksityiskohtiin oli kiinnitetty huomiota. Visuaalisesti Långvik on omaa luokkaansa.

Illan kohokohta oli tietysti Jukka Pojan esiintyminen. Lähtö hieman viivästyi kun artisti kertoi tulleensa suoraan Riihimäki rokista Långviikkiin. En usko, että esiintymistilanteet voivat kovinkaan paljoa enempää erota toisistaan. Olen nähnyt Jukka Pojan livenä useamman kerran ja tämän kertainen yleisö erosi kyllä ratkaisevasti edellisitä kerroista. Mietin ennen keikan alkamista, että mitenköhän porukka lähtee mukaan, mutta huoli oli turha. Jukka Poika osaa asiansa ja siellä koko pukukansa lauloi mukana ja jorasi reggaen tahdissa kuin olisi tehnyt sitä koko ikänsä!

En ole ikinä ollut näin pienellä keikalla. Tuntui melkein kun kyseessä olisi ollut olohuone keikka. Osa kuulijoista istuikin lavan reunalla suurissa nojatuoleissa. Hauskaa oli se, että myös osa hotellin henkilökunnasta tuli kuuntelemaan ja tanssimaan. Se sai tunnelman nousemaan ja yhdisti porukan mukavalla tavalla. Jukka Poika esiintyi DJ:n kanssa ja biisit oli karsittuja versioita, eli ihan kärkikeikkoihin esitys ei mielestäni yltänyt, mutta tilanteeseen tämä sopi mainiosti.

Eri hauska ilta siis meillä! Mitenkäs teidän viikonloppu on sujunut?

Sataa, sataa ropisee!

Eilen oli ihana päivä. Aurinko paistoi ja hetkittäin voin sanoa olleen jopa lämmintä. Tiedättehän, oikea kesä. Kävimme pyöräretkellä ja löysimme vuoden ensimmäiset kanttarellit. Olen intohimoinen sienestäjä, mutta toisin kuin Saimi Hoyer, kerään vain muutamia sieni lajikkeita.
Jos seuraatte minua sosiaalisessa mediassa, olette ehkä törmänneet intooni jakaa ja kokeilla erilaisia raparperireseptejä. Voin jo tässä vaiheessa varoittaa, että on olemassa myös sienikausi. 
Tänään kesä tuntuu kaukaiselta. Vettä sataa vaakatasossa, eikä auringosta ole tietoakaan. Mikään ei oikein huvita. Lapsetkin tuntuvat saavan riidan aikaiseksi melkein mistä tahansa. Pitäisi listani on pitkä, muttei kovin houkutteleva.
Mikä siinä onkin, että sadepäivänä olisi kaikki aika ja mahdollisuudet tehdä pyykkiä, laskuja, siivousta ja muuta järjestelyä, mutta mihinkään ei saa tartuttua. Ei niin mihinkään. Haahuilee vaan edes takaisin kahvikuppi kädessä ja odottaa jotain suunnatonta inspiraation puuskaa, jota ei tule. Toisaalta en ole koskaan kokenut sitä autuasta tunnetta, joka pakottaisi minut käpertymään teekupin kanssa sohvalle ja lukemaan villapeiton alla hyvää romaania. Pystyykö sellaiseen oikeasti joku vanhempi? Meinaan meillä olisi kaikki tarvittava, sohva, villapeitto ja teetä, vain tunne puuttuu.
Mikä on teillä sadepäivän pelastus? Vai onko sellaista edes? 

Onneksi otin eilen kuvia myös puutarhasta, jossa todistettavasti paistoi aurinko.

Kiitos muuten teille kaikille bloginilukijoille, hienoa, että olette löytäneet tänne ja jättäneet kommentteja. On ollut todella kiva huomata, että aiheiden ympärille on muodostunut keskustelua. Kiitos myös kaikista mukavista viesteistä joita olette lähettäneet facebookissa ja sähköpostitse. Olette huippuja!

Jatketaan juttua sosiaalisessa mediassa! Linkit löydät sivupalkista.

Sateisin terveisin, Minna

Erityisiä lapsia

Kuten ehkä oletkin jo lukenut, minulla on neljä lasta. Neljä erityistä lasta. Yksi heistä on haaveilia, päätöksiä tehdään pitkään ja huolella. Yksi kiihtyy nollasta sataan sekunnin murto-osissa. Yksi on sinnikäs, toinen on huumorintajuinen, yksi on empaattinen, yksi on nopea oppimaan, toinen on huolellinen. Yksi tykkää olla huomion keskipisteenä, yksi on hiljainen ja katsoo mielellään sivusta hetken aikaa ennen kuin osallistuu. Yhdellä lapsistani on puheenkehityksen viivästymä ja sen seurauksena oppimisvaikeuksia.

Mietin pitkään voinko kirjoittaa asiasta täällä blogissa vai suojeleeko lastani se, että hänen erityispiirteestään ei puhuta. Leimaako hänen erityisyytensä häntä väärällä tavalla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ainoastaan avoimmuus on väylä ymmärtämiselle. Olipa sitten kyseessä mikä erityisyys hyvänsä. Vaikeneminen korostaa mielestäni ominaisuuden negatiivista tunnelmaa. Haasteiden ei pitäisi määrittää lasta, mutta toisaalta niistä vaikeneminen viestittää lapselle, että jokin hänen piirteistään on vähemmän toivottu ja hyväksytty kuin jokin toinen piirre.

Minun lapseni joutuu elämään asian kanssa koko loppu elämänsä, puhuimmepa siitä tai emme. Puheenkehityksen viivästymisestä johtuvat haasteet tulevat todennäköisesti aina olemaan osa häntä. Se miten me muut suhtaudumme asiaan, määrittää sitä, miten lapseni pystyy haasteistaan huolimatta löytämään paikkansa tässä maailmassa ja ennen kaikkea löytämään hyvän olon ja itsevarmuuden itsensä kanssa.

Puheenkehityksen viivästymä ei tullut meille yllätyksenä. Kolmivuotiaan ensimmäinen sana oli korjaaja, Puuha-Peten mukaan tietenkin. Vähitellen mukaan tulivat yleisnimet. Lapsi pääsi puheterapiaan, jossa kerran viikossa leikinomaisesti kartutettiin sanavarastoa. Erityisen hankalaa on ollut ja on edelleenkin oppia abstrakteja käsitteitä, värejä, symboleja ja aikaa. Apuna on käytetty kuvia ja viittomia. Lukemaan opettelu on haastavaa ja koulu vie voimia. Onneksi positiivinen ja motivoitunut ote kouluun on säilynyt.

Arjessa ongelmat näkyvät kommunikaatiossa. On kuunneltava lasta ja esitettävä kysymyksiä. Ohjeet on annettava selkeästi ja askel kerrallaan. On varmistettava, että viesti on mennyt perille. On oltava kärsivällinen ja johdonmukainen. On oltava tukena ja tuettava itsenäisyyttä. On pidettävä rajat, rytmi ja valmisteltava muutoksia hyvissä ajoin. On mentävä lapsen jaksamisen mukaan. On uskallettava vanhempana vaatia ja kyseenalaistaa.

Arjessa eletään ja ollaan kuten muidenkin lasten kanssa. Erityisyys on yksi ominaisuus, kuten vaikka yhden lapsen ujous tai toisen lapsen tulinen tempperamentti. Se on vanhempana otettava huomioon, mutta lapsi on paljon muutakin. Paljon, paljon muutakin. Hän on iloinen, utelias, liikunnallinen, sympaattinen, empaattinen, seurallinen ja vilkas. Hän ottaa toiset huomioon ja hänellä on uskomattoman pitkä pinna. Hän innostuu helposti ja kiinnostunut asioista. Hän on kompensoinut omia heikkouksiaan vahvistamalla niitä osa-alueita, joilla hän on hyvä.

Niin että jos sinä tulevaisuuden työnantaja luet tätä kirjoitusta ja haluat käyttää tietoa lapseni oppimisvaikeuksista häntä vastaan, niin haluan muistuttaa, että ongelmistaan huolimatta lapseni suoriutuu keskimääräisesti ikätasonsa mukaisesti Sen lisäksi, että hän on hieno ihminen.

Mukavaa iltaa sinulle!

Päivän asu – puutarhanhoito asu

Jännittäviä uutisia! Olen mukana Indiedays Inspiration -yhteisössä. Se tarkoittaa, että voit lukea blogiani täällä, yhdessä muiden upeiden blogien kanssa. Olen tosi iloinen päästessäni mukaan! Jopa niin iloinen, että näiden asukuvien julkaiseminen rupesi mietityttämään entistä enemmän. Seison kuitenkin blogikirjoutuksen viimeisen kappaleen takana.
Mutta pidemmittä puheitta, kas näin, saanen esitellä puutarhanhoito asuni. Ruohonleikaaminen on yksi suosikki pihapuuhistani. Ajan ruohon sellaisella perinteisellä työnnettävällä leikkurilla ja ajaessa ruoho lentää sen verran, että shortsit ja sandaalit on sekä käytännöllinen, että sopivan vilpoisa yhdistelmä.
Jalassani olevat Eccon sandaalit on itseasiassa mun luotto kengät silloin kun pitää kävellä epätasaisessa maastossa. Ne eivät ehkä ole kaikkein cooleimmat kengät, mutta mukavuudeltaan, istuvuudeltaan ja käveltävyydeltään ihan huiput!

Mietin vähän aikaa viitsinkö julkaista näitä kuvia ollenkaan. Olen lukenut jostain, että shortsit eivät imartele ylipainoisia. Ja kuten noista kuvista näkyy, niin onhan mulla paremminkin istuvia vaatteita. Kysymys kuuluukin entä sitten? Haluan käyttää shortseja! Haluan käyttää mautonta Tappajahai paitaa! Haluan pukea Eccon sandaalit! Kiitos ymmärryksestänne.

Miten on, tykkäätkö sinä ruohonleikkuusta?

T-paita / Primark, Shortsit / New Look, kengät / Ecco

Valokuvauskoulu 5: Valokuvien sommittelu

Valokuvauskoulu toteutetaan yhteistyössä PhotoBoxin kanssa, tutustumistarjouksena saat 100 kuvaa ilmaiseksi!

Tänään jatketaan valokuvauskoulun merkeissä. Vaikka kameran säädöt ovatkin mielestäni tärkeitä hallita, on kuvaamisen ilo kuitenkin se asia, miksi itse kuvaan.

Skräppäyksen myötä aihepiirini on laajentunut ja kuvaamiseni on muuttunut. Asia, jonka selkeimmin näkee kuvistani, on niiden yksinkertaistuminen. Nykyisin mietin hetken mitä haluan kuvata, millainen tausta on ja minkälaisen tunnelman haluan tallentaa sen sijaan, että syöksyisin suin päin ottamaan kuvaa.


Valokuvissa sommittelua kannattaa miettiä samalla tavalla kuin skräppäyksessä, mixed mediassa tai korttien tekemisessä. Sommittelulla tarkoitetaan kuvan rakentamista niin, että siinä olevat elementit on sijoitettu niin, että kuva on tasapainossa. Harmooninen kokonaisuus saadaan aikaan luomalla sopivia jännitteitä, liikettä ja lepoa sopivassa suhteessa. Kun sommitelma on tasapainossa syntyy katsojalle vaikutelma siitä, että kaikki elementit ovat oikeilla paikoillaan. Mielenkiintoa työhön saadaan aikaan kun väri, sisältö, rakenne ja tunnelma tukevat toisiaan ja kun ne on sijoitettu kuvaan toisiinsa nähden sopivasti.

Kun mietit kuvan sommittelua niin ajattelen kuvan etuosaa, keskiosaa ja taustaa. Onko jokaisella tasolla jotakin kiinnostavaa? Harkitse mitä otat mukaan kuvaan ja mitä jätät sen ulkopuolelle. Yksinkertaista!



Sommittelussa on muutamia asioita, joita kannattaa vältää. 

  • Häiritsevät elementit kuvan reunoilla. Katso kuvaa ja mieti, onko reunoilla jotakin, mikä vie turhaa huomiota kuvan kohteelta.  
  • Kuvattavan kohteen tausta. Erottuuko kohde taustasta? Tukeeko tausta kuvan kohdetta ja haluttua vaikutelmaa? Joskus kohteen takana on elementtejä, jotka sulautuvat kuvan pääkohteeseen. 
  • Häiritsevät linjat. Kasvaako henkilön päästä puu? Korvasta aita?
Pystyykö ylimääräiset pyykit, henkilöt, autot, esineet siirtämään vai pystytkö itse liikkumaan niin, että häiriötekijät eivät näy kuvassa? Kokeile erilaisia kuva kulmia, äläkä pelkää pyytää kuvattavaa kohdetta siirtymään. Mieti myös kameran mahdollisuuksia ongelmatilanteissa, auttaisiko pienempi syväterävyys? Osan näistä ongelmista voi myös korjata kuvankäsittelyllä.


Tässä yllä on mielestäni aika perinteinen lomakuva uima-altaan ääreltä. Kuva on otettu seisten, tarkennus on tehty taaempana olevaan naiseen. Kuva ei nosta ketään oikein esille, vaan näyttäytyy hyvin sekavana. Suorassa auringon paisteessa otettu kuva tekee voimakkaita varjoja ja reunoilla näkyy osittain kuvassa olevia henkilöitä.

Tässä kuvassa kamera on viety uimareiden tasolle, ja kohteeksi on valittu renkaalla leikkivä poika. Tausta on saatu epäteräväksi suurella aukolla.  


Katsojaa voidaan houkutella kiinnostumaan kuvasta vahvistamalla esimerkiksi vastakohtia. Sivuun syntyy jännitettä muotojen muotojen ja niiden välisistä yhteyksistä, esimerkiksi suuresta pienten keskellä, kaareva suorien linjojen välissä. Jännite voi olla myös sisällöllinen.


Tyhjä tila kohteen ympärillä antaa sille enemmän huomiota. Katseelle ja liikkeelle suositellaan jätettäväksi tilaa. Ellei tarkoituksella haluta luoda ahdasta vaikutelmaa.


Sommittelun avulla sivuun luodaan liikettä ja erilaisia tunnelmia. Vaakasuuntainen sommittelu tuo työhön rauhallisuutta, pystysuora sommittelu pysähtyneen ja juhlavan tunnelman, kun taas diagonaalinen, kulmasta kulmaan ulottuva sommittelu tuo sivuun liikettä. Myös lukusuuntamme vaikuttaa siihen miten koemme sommitelman. Vasemmalta oikealle kulkeva sommittelu tuo eteenpäin kulkevan tunnelman, ja päinvastoin. Oikealta vasemmalle kulkevat objektit antavat tunteen menneisyydestä.

Kannattaa myös miettiä mikä kuvassa on olennaista ja keskittyä sommittelussa nostamaan se esille. Esimerkiksi ylläoleva kuva edustaa vain pientä osaa taiteilijan ateljeesta, mutta herättää enemmän tunteita ja mielikuvia kuin sekava yleiskuva samasta huoneesta. 

Kolmannesten sääntö on helppo käyttöinen apuväline sivun sommittelussa. Tämä sääntö ehdottaa kuvan sijoittamista muualle kuin sivun keskelle. Kohde pyritään sijoittamaan viivojen risteyskohtiin. Risteyskohtien lisäksi kolmanneksia voidaan soveltaa ottamalla viivat käyttöön. Esimerkiksi pystysuorassa ja vaakasuorassa sommittelussa voidaan hyödyntää kolmannesten sääntöä. Horisonttia ei yleensä kannata sijoittaa kuvan keskelle, ellei haeta voimakasta symmetriaa.


Toisaalta olen kuitenkin sitä mieltä, että jos inspiraatio iskee, niin ei kannata sensuroida ja toppuutella itseään, vaan antaa itselleen lupa olla luova, leikkisä ja kokeileva! Digiaikana kokeilu on ilmaista ja huonot kuvat voi tuhota, joten mikään ei estä hassuttelemasta kameran kanssa!


Valokuvaus on tarinoiden kertomista, tunteiden ja viestien välittämistä. Jos et tunne mitään ottaessasi kuvaa, se ei todennäköisesti herätä tunteita myöhemminkään. Kun otat kuvaa, mieti mitä haluat kuvalla kertoa, mikä on viestisi? Toisaalta kannattaa kuitenkin muistaa, että kuvaamisesta nauttiminen on tärkeintä!


Mukavia kuvaushetkiä teille kaikille!
Terveisin, Minna
Yhteistyössä PhotoBox
Edelliset valokuvauskoulun osat löydät täältä.

Maailman paras Raparperisiirappi!

Maailman paras Raparperisiirappi

Sain ystävältäni Lauralta herkullisen kuuloisen raparperisiirapin ohjeen, jota halusin kokeilla HETI. Mielestäni sosiaalisen median parhaita puolia on juurikin tämä.  Kokemusten, hyväksi havaittujen ideoiden ja ajatusten nopea vaihtaminen. Vaikka facebookki ja blogit eivät sosiaalista kanssakäymistä kokonaan korvaakkaan, niin niiden kautta viestintä on monipuolistunut. Voin kysyä hyviä reseptejä iän ikuisten tilalle ja muutamassa tunnissa pääni pyörii inspiraatiosta. Harva kai ennen vanhaan soitteli useampaa kaveria läpi poimittuaan pihalta raparperi sadon. Pieni eläköön huuto sosiaaliselle medialle!

Tässä ohje helppoon, mutta sitäkin herkullisempaan raparperisiirappiin.

Maailman paras Raparperisiirappi

4 kpl Raparperin varsia
4 dl Ruokokide sokeria
2 cm turetta inkivääriä raastettuna

Pilko raparperit kattilaan ja lisää  noin 3 dl vettä, 4dl ruokokidesokeria sekä 2cm tuoretta inkivääriä raastettuna. Keitä 10min, siivilöi, jääjdytä ja nauti.



Laura kertoi, että siirappinsa oli kauniin vaaleanpunaista, omani taas on maanläheisempää sävyä. Yhtä kaikki maku on herkullinen. Toimii missä vaan. Laimennettuna mehuna, kastikkeena jäätelön kanssa, jogurtin joukossa, you name it!

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. 

Mukavaa päivää sinulle!