Author: minna

Mummola tunnelmissa

Mieheni mummo haudattiin viime viikonloppuna. Hautajaisiin liittyy aina surua ja menetystä, mutta tällä kertaa myös iloa pitkästä ja hyvästä elämästä ja rauhallisesta kuolemasta läheisten ympäröimänä.
Minä opin tuntemaan mieheni mummon iloisena ja nauravaisena ihmisenä. Hän muisti jokaisen merkkipäivän. Siis jokaisen! Ja ajatelkaa, hänellä oli 16 lastenlasta ja 9 lastenlastenlasta. Huikeaa sanon minä! Kävimme vierailemassa mummon luona vain muutamia viikkoja ennen hänen pois nukkumistaan. Katsoimme läpi vanhoja kuvia ja mummo kertoi hauskoja tarinoita elämänsä varrelta. Tarinoita kuunnellessa oli helppoa nähdä mummossa se nuori tyttö, joka hän oli ollut ja joka edelleen tuikki mummon silmissä. Korvaamaton hetki. 
Mummolla oli ihana koti. Juuri sellainen kun mummolan kuulu olla. Olen kuvannut siellä muutaman kerran. Alla olevat kuvat olen kuvannut helmikuussa 2012.

Toivon, että itselläni säilyy samanlainen positiivinen asenne läpi koko elämän. Että pystyisi nauramaan ja iloitsemaan pienistäkin asioista, riippumatta siitä millaisia haasteita elämässä kohtaa. Olen myös kiitollinen siitä, että sekä minulla että lapsillamme oli mahdollisuus tutustua mummoon.

Millaisia muistoja teillä on mummoista?

Terveisin, Minna

Helpot & herkulliset marengit

Helpot & herkulliset marengit
Meidän keittiössä häärää usein useampi kuin yksi kokki. Vastuu alueet ja mielenkiinnonkohteet vaihtelevat riippuen siitä kuka kokkaa. Alma on selkeästi se, joka innostuu leipomisesta pienistä herkuista. Tänään meillä syntyi suussasulavia marenkeja!

 

 

Helpot & herkulliset marengit

Alman leipoessa yritän olla mahdollisimman paljon taka-alalla ja antaa hänelle tilaa opetella itse ja tehdä omassa tahdissaan. Joskus se on sangen haastavaa, sillä toimimme hyvin eri nopeuksilla, Alman ollessa rauhallinen ja harkitseva, minun taas tarttuessa asioihin nopeasti ja turhia aikailematta.

Mielestäni tärkeää on antaa lapsen kokeilla ja etsiä omaa tapaansa, löytää oma luovuutensa. Se vaatii myös niitä epäonnisempia kokeiluita ja niihin meidän aikuisena pitäisi antaa tilaa. Ei ole niin vaarallista jos toinen pelti ei onnistu ihan yhtä hienosti kuin toinen.

Helpot & herkulliset marengit

Ohje:

4 valkuaista
8 rkl sokeria
1-2 rkl kaakaojauhetta

Sekoita aineet keskenään ja vatkaa se kovaksi vaahdoksi.
Tee taikinasta pieniä leivoksia pursotin pussin avulla ja paista ne 100 asteessa noin 1,5h.

Marengit sopivat hyvin juhlatarjoiluun tai kohottamaan arjen kahvihetken! Nam!

Onko teillä persoonallisuus eroja, jotka näkyvät erityisesti keittiössä?

Herkullista viikkoa toivoo Minna ja Alma

Helpot & herkulliset marengit

Köh, köh!

Täällä on aloitettu syyskuu flunssan kourissa. Ääni on mennyt ja korvaa särkee. Tekee mieli masentua ja hautua itsesäälissä. Mieheni mummokin kuoli.  Muumipeikon retkeilykoulu peruttiin osallistujien puutteessa. Opinnot ei etene. Lisäksi kaavin juuri roskiin kylpyhuoneen lattialta ja seinistä elämäni kalleimman meikkivoiteen. Sairastelun takia en ole lenkkeillyt. Olen korvannut liikkumattomuuden suklaalla. Sääkin on ollut harmaata jo ties kuinka pitkään. Periaatteessa itsesääli olisi ihan perusteltua.

Harmillisesti elämässä on kuitenkin samaan aikaa liikaa kaikkea kivaa. Hurjan hauskat aikuisten rapujuhlat. Sellaiset, joissa ensin nautitaan shamppanjaa ja iloitellaan rapuvisan parissa ja lopulta päädytään karaoke baarin kautta kotiin pikkutunneilla.

Sitten on uudistuksia kotona. Kauan aikaa haaveissa olleet liukuovi kaapit. Ne ovat tuplanneet kotimme säilytysmahdollisuudet. Olohuoneessa on uusi keltainen matto. Ja keittiön yläkaapit odottavat enää vain kokoamista.

Metsässä on sieniä niin paljon sieniä kuin jaksaa hakea. Liedellä pöhisee rakkaudella valmistettu lammascurry. Luomukaritsasta. Se nautitaan spagetin kanssa, lasten toiveesta.

Viikon päästä lähden Kreetalle tutustumaan valokuviaterapiaan ja lasten kanssa on suunniteltu reissua Legolandiin, Tanskaan. Olemme aloittaneet isompien lasten kanssa oman enkku-kerhon.

Ei tässä asiat ihan niin paskasti olekkaan.

Millä mielillä te lähdette syksyyn?

Terkuin, Minna

PS. Nämä kuvat muuten aikanaan laukaisivat innon valokuvaukseen. Otin ne koulun valokuvauskurssilla, josta sain kehnot arvostelut. Siitä sisuuntuneena päätin opetella kuvaamaan. Tykkäänn äistä kuvista silti edelleen, opettajan tuomiosta huolimatta.

Kesäkurpitsa -vuohenjuustopiirakka

Meillä, kuten varmaan kaikilla kotipuutarhureilla on kesäkurpitsaa aivan hirvittävät määrät. Siitä on tehty keittoa, lasagnetyyppisiä vuokia, pastaa ja mitä ikinä on keksittykkään. siitä voi leipoa makeaa ja suolaista ja se antaa mehevyyttä vaikkapa sämpylöihin. Tämä kyseinen kesäkurpitsa -vuohenjuustopiirakka on siitä mukavaa vaihtelua, että kesäkurpitsa ei ole hallitsevassa roolissa vaan se tuo piirakkaan upean ulkonäön vuohenjuuston ollessa todellinen tähti!

Kesäkurpitsa -vuohenjuustopiirakka

Pohja
3dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
125g kylmää voita
1 tl valkoviinietikkaa
2 rkl kylmää vettä

Täyte
500g kesäkurpitsaa
2 tl suolaa
250g chevre -vuohenjuustoa
1 dl kermaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
1-2 rkl sitruunatinjamia (tai tinjamia ja 1/2 tl raastettua sitruunankuorta)
Lisäksi
2 rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä

Aloita pohjasta. Sekoita jauhot ja suola kulhossa. Kuutioi voi ja nypi jauhojen joukkoon. Lisää etikka ja vesi. Tee taikinasta pallo, kääri tuorekelmuun ja laita jääkaappiin 30 minuutiksi.

Pese ja kuivaa kesäkurpitsat. Viipaloi kurpisa ohuiksi siivuiksi juustohöylän avulla. Levitä viipaleet leivinpaperille ja ripottele niiden päälle suolaa. Jätä viipaleet “itkemään” 30 minuutiksi.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Voitete 26 senttinen irtopohjavuoka. Kauli taikina pyöreäksi levyksi jauhotetulla työpöydällä. Nosta levy kaulimen avulla vuokaan. Taputtele taikina pohjalle ja nosta taikinaa muutama sentti reunoille.

Sekoita vuohenjuusto, kerma ja pippuri kulhossa. Hienonna tinjami ja sekoita täytteeseen. Levitä juustotäyte piiraspohjalle. Kuivaa kesäkurpitsat ja lado ne vuokaan limittäin. Valuta oliiviöljy ja hunaja pinnalle.

Paista piirakkaa 40-50 minuuttia, kunnes kurpitsat saavat väriä ja piirakka on kypsä. Tarjoa lämpimänä. Voit tehdä piirakan jo edellisenä päivänä ja lämmittää juuri ennen tarjoilua.

(Alkuperäinen ohje Gloorian ruoka ja viini lehti)

 

 

Päivän asu – harmaa mekko

Mietin otsikkoa vaikka  kuinka kauan. Päivän asu – harmaa mekko oli parasta mihin pystyin. Kertokoot se jotain siitä luovuuden asteesta jolla nyt liikutaan. Veto tuntuu olevan poissa vaikka juuri nyt, alkusyksystä sitä pitäisi olla vaikka muille jakaa. Muutama iso tekemätön homma vaatii veronsa. Ne vievät energiaa juuri siksi, ettei niiden eteen saa tehtyä yhtään mitään. Kuten vaikka opinnot. Ne pitäisi saada päätökseen.
Oman osansa tekee täällä riivaava flunssa. Nenä vuotaa, päätä särkee, iltaisin nousee kuume. Iso ARGH!

Mekko ja takki ovat kumpikin Junarosen mallistoa ja tykkään niistä. Paljon. Junarose merkki täytti vastikään vuoden ja syksyn uutuuksista on ollut mukavia postauksia esimerkiksi PlusMimmi ja Muuttolintuja syksyllä -blogeissa.

Harmaa mekko sopii minusta hyvin töihin. Erityisesti silloin kun pitää olla himpun verran vakavasti otettava. Kuten vaikka palaverissä yhteistyötahojen kanssa. Se on silti kotoisa ja mukava, mutta sopii myös tilanteeseen jossa pitää edustaa omaa työtään, antaa ammattimainen, mutta samalla lämmin mielikuva. Vai mitä sanotte. Jos osaisin kutoa, niin se kruunaisia vielä kaiken!

Suomessa Junarosea myy esimerkiksi Boozt. Takki, joka kuvissa näkyy näytti olevan tarjouksessa. Se ei olekkaan ihan tämän syksyn uusinta uutta, mutta ainakin voin sitä kokemuksen kautta lämpimästi suositella. Olen tykännyt!

Mitä mieltä te olette Junarose merkistä? Onko teillä jotain suosikki vaatemerkkejä joihin palaatte uudestaan ja uudestaan?

Terkuin, Minna

Vertailematta paras

Olen kasvanut sellaisessa kulttuurissa jossa on tapana vertailla. Vertailu tapahtuu pienissä asioissa, kuka pärjää koulussa, kuka ruskettuu eniten, kuka oppii ensimmäiseksi uimaan, kuka on laihtunut, kuka lihonut. Kenellä on lukupäätä?

Vertailu on ollut aikuisten tapa keskustella, löytää jutun juurta, enkä usko, että siinä tarkoitettu tuottaa pahaa mieltä kenellekkään. Nyt aikuisena, kun omat lapseni ovat tämän saman vertailun kohteena huomaan, että se on jättänyt ikävät jäljet minuun. Sellaiset, joilta haluan omia lapsiani suojella.

Vertailemalla lapsia ja heidän ominaisuuksia ääneen luodaan helposti lokeroita. Tuo on se fiksu ja hyväkäytöksinen, tuo taas taiteellinen ja herkkä. Tuo lapsi on hyvä urheilussa, mutta lukupäätä siltä ei löydy. Yksi on taas nätti ja kiltti. Näistä stereotypioista on vaikeaa irtautua.

Minusta on tärkeää kehua lapsia ja erottaisinkin kannustamisen ja hyvien puolten esille tuomisen vertailusta. Minusta on tervettä oppia arvostamaan omaa työtään ja suoritustaan suhteessa omaan parhaaseensa, eikä muiden tekemisiin. Omaan elämään keskittyminen edes auttaa elinikäistä oppimista, motivaation säilyttämistä ja vahvistaa tunnetta siitä, että on aktiivinen toimia omassa elämässään. Kun keskittyy tekemään oman parhaansa ei tarvitse vertailla toisiin tietääkseen tehneensä parhaansa.

Minun silmissäni lasteni menestys ei tule olemaan kiinni siitä miten he suorittavat elämää, kuka oppii nopeiten, kuka pärjää koulussa parhaiten tai kuka on ystäväpiirissä suosituin. Toivon, että lapseni oppivat ajattelemaan menestystä onnellisuutena. Se joka omassa elämässään saa olla onnellinen, toteuttaa itseään, rakastaa ja olla rakastettu on menestynyt. Riippumatta siitä onko hän koskaan missään mitattavissa olevassa asiassa paras tai edes keskivertoa lahjakkaampi.

Siksi pidän itseäni oman elämäni Cheekkinä.

“En suostu unelmoimaan elämääni, vaan elän unelmaani. Sen saavuttaminen on aina ollu mulle maali.”

Mitä mieltä te olette vertailusta? Oletteko törmänneet sellaiseen omien lastenne kohdalla tai omassa lapsuudessanne?

Hauskaa päivää sinulle!