Author: minna

Meze pöytä lähi-idän inspiroimana

Meillä on tapana kokoontua ystävien seurassa nauttimaan hyvästä ruuasta aina kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Pyrimme testaamaan hyviä ravintoloita, mutta kokkaamme myös itse. Tällä kertaa meillä oli teemana lähi-itä ja ruokakuvaus.
Toimimme usein nyyttäri periaatteella, niin, että osa ruuasta on valmistettu etukäteen, osa tehdään yhdessä paikanpäällä. Tällä kertaa ystäväni Laura oli loihtinut upeita marinoituja herkkuja, me olimme marinoineet lammasta jogurtissa, kardemummassa, kanelissa ja muissa mausteissa. Lisäksi vielä herkuteltiin hedelmä-qvinoa paistoksella. Kokonaisuus oli sangen onnistunut ja kuvaaminenkin oli hauskaa, vaikka takaiskuilta ei voitu välttyä! Ruokakuvissa esikuvani ja inspiraation lähteeni on Glorian ruoka ja viini -lehti. Tosin nykyisin seuraan Instagrammissa muutamia huikeita ruokakuvaajia. No mutta, ihan emme kuvaus sessiomme aikana sille tasolle päässeet, mutta kivaa oli ja minusta näissä on kuitenkin ihan oikeaa meininkiä!

Marinoidut herkkusienet ja munakoisot

Yksi keskikokoinen laatikko herkkusieniä
Yksi pienehkö munakoiso oliiviöljyä ruususuolaa
3dl vettä
1.5dl sokeria
1dl väkiviinaetikkaa
laakerinlehti
kokonaisia rosepippureita n. 15kpl
1rkl sinapinsiemeniä
sormisuolaa
tuoretta lehtipersiljaa

Kiehauta vesi, sokeri ja etikka. Lisää mausteet suolaa lukuunottamatta ja anna liemen jäähtyä hetki. Puhdista sienet ja leikkaa ne siivuiksi. Leikkaa munakoiso sienisiivujen kokoisiksi paloiksi. Laita paistinpannulle reiluhkosti ruususuolaa ja kuumenna. Laita munakoisopalat pannulle ja kaada joukkoon oliiviöljyä. Paista sen verran, että muniksiin tulee hyvä paistopinta, mutta ne jäävät rapsakoiksi. Laita munakoisot ja sienet kannelliseen astiaan, kaada päälle liemi, ripottele sormisuolaa ja lehtipersilja. Anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään. Kun asetat tarjolle, maista vielä suola. Voit tarvittaessa lisätä sormisuolaa ja tuoretta lehtipersiljasilppua.

Marinoidut artisokansydämet 

purkillinen suolaliemeen säilöttyjä artisokansydämiä
1 luomusitruuna
0,5 dl oliiviöljyä
valkosipulinkynsi
lehtipersiljaa
basilikaa
suolaa
mustapippuria

Valuta artisokansydämet lävikössä. Tee soossi sekoittamalla öljy sitruunamehuun, lisää pieneksi murskattu valkosipuli, yrttisilppu, suola ja pippuri. Laita artisokat kannelliseen astiaan, kaada soossi päälle. Anna maustua seuraavaan päivään.

 

Onko teillä tapana tehdä ystävien kanssa yhdessä ruokaa vai onko kutsu useimmiten valmiiseen pöytään?

Parasta puutarhassa juuri nyt

Nyt eletään puutarhan suhteen parasta aikaa. Kaikki on mahdollista! Mielessä pyörii ideoita ja suunnitelmia puutarhan varalle. Kasveja nousee huimaa tahtia ylös ja vihreys alkaa voittaa. Isäni on puutarhuri, joka tarkoittaa sitä etten itse tiedä puutarhan hoidosta juuri mitään. Kaikki kukkapenkit olen istuttanut aivan vailla harkintaa, miettimättä sitä, miten kasvit keskenään tulevat toimeen tai mikä minkäkin kanssa näyttää hyvältä.
Joka kevät on yhtä ihmeellinen kun osa kasveista selviää hengissä, osa ei. Jännitän aina yhtä hurmoksessa onko esiin tuleva kasvi rikkaruoho vai oikein vartavasten istutettu kasvi. Siksi en myöskään kitke mitään, koska ikinä et voi olla varma oletko hankkinut kyseisen kasvin aikaisempana vuonna, vai onko kyseessä rikka.
Voi siis sanoa, että pihallamme eletään kuin pellossa.

 

Tiedon puutteesta huolimatta, tai juuri siitä johtuen, on kevät parasta aikaa puutarhassa. Monet kasvit näyttävät upeilta noustessaan kylmästä maasta. Vai mitä sanotte esimerkiksi raparperista, jonka upeaa kasvustoa ei voi muuta kuin ihailla. Tai kirkkaan viininpunaisista pioneista? Tai ensimmäisistä narsisseista, joiden keltainen väri ei voi muuta kuin hymyilyttää.
Pihalla voi jo puuhastellakkin kaikenlaista. Esimerkiksi siivota. Olen siivonnut kasvihuonetta ja terassia rauhalliseen tahtiin, auringosta nauttien. Ja kylvänyt joitakin kukkia suoraan multaan. En tiedä oliko liian aikaista, mutta pussin mukaan kylvä suoraan maahan oli huhti – toukokuussa. Taas lisää jännitettävää!
Tänä vuonna suunnitelmissa on keskittyä etu pihaan, siellä on tällä hetkellä kaaos. Koira on kaivanut kuorikatteen aika moiseksi tuhoten samalla useamman havun, joka sinne on istutettu. Tilaukseen on laitettu jo isompi erä mukulakiveä ja lisäksi on tarkoitus hankkia muutama kasvi lisää. Fiilispohjalta tietenkin. Oikean kasvintahankinta ajan päättelen siitä, kun läheisen taimimyymälän parkkipaikka alkaa olla täynnä. Menen enemmistön mukana. Vaikka vertaus kärpäsistä lehmänläjässä on myös tuttu.

Vaikka tänään päivänäyttää sateiselta, niin silti voi nauttia puutarha fiiliksistä. Esimerkiksi Pinterestissä.

Oletko sinä puutarha ihminen? Mikä sinusta on parasta puutarhassa juuri nyt?

Viljattomat 5 aineen sitruunapalat

Nämä sitruunapalat taisivat olla menneen pääsiäisen hitti. Bongasin tämän reseptin pääsiäisen tienoilla useammastakin eri paikasta. Hesarista, Paleokeittiöstä ja Pinterestistä. Ja olihan se kokeiltava itsekkin. Etenkin kun raaka-aineet ovat suht simppelit, valmiiksi kotoa löytyvät.
Eikä resepti turhaan ole saavuttanut suosiota. Sitruuna palat maisuivat rehellisesti sitruunalle, ovat aidosti makeita, ja koostumus on suussa sulava. Voin siis lämpimästi suositella näitä myös vapun kahvipöytään! Etenkin kun sitruuna on nyt kauden hedelmä.
viljaton, ei lisättyä sokeria
Viljattomat 5 aineen sitruunapalat

 

Viljattomien sitruunapalojen ohje

16 palaa

Pohja:
0,6 dl juoksevaa hunajaa
1,2 dl huoneenlämpöistä kookosöljyä (paksua, ei nestemäistä)
ripaus suolaa
2,4 dl kookosjauhoa

Päällys:
2–3 sitruunaa (2 ½ tl raastettua sitruunankuorta ja 1,2 dl tuorepuristettua sitruunamehua)
3 munaa
1,2 dl juoksevaa hunajaa
2 tl kookosjauhoa

Voitele 20 x 20 cm:n kokoinen vuoka kookosöljyllä tai vuoraa pohja leivinpaperilla. Yhdistä kulhossa juokseva hunaja, huoneenlämpöinen kookosöljy ja ripaus suolaa. Vatkaa tasaiseksi. Siivilöi joukkoon kookosjauho ja sekoita. Tasoita taikina vuokaan. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin 10 minuuttia, kunnes pinta on saanut hivenen kullanruskeaa väriä. Anna jäähtyä puolisen tuntia.

Laske uunin lämpö 160 asteeseen. Pese ja kuivaa huolellisesti sitruunat. Ota kahdesta sitruunasta keltaista kuorta ohuelti hienolla raastinterällä. Tarvitset kuorta 2 ½ tl. Purista 2–3 sitruunasta mehua, jotta saat sitä 1,2 dl. Yhdistä päällyksen munat, juokseva hunaja ja raastettu sitruunankuori. Vatkaa kevyesti seokseksi käsivispilällä. Mittaa toiseen kulhoon sitruunamehu ja lisää kookosjauho koko ajan vatkaten. Kaada sitten sitruunamehuseos munaseokseen koko ajan vatkaten. Kaada päällys jäähtyneen pohjan päälle ja paista 160-asteisen uunin alatasolla 21–23 minuuttia, kunnes päällys on melkein asettunut, mutta värähtää vielä aavistuksen.

Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Laita sitten jääkaappiin vähintään 6 tunniksi tai yön yli. Leikkaa 16 neliöksi. Säilytä tarjoiluun asti jääkaapissa.

Siis mikä on Project Life?

Hautautuvatko valokuvasi kovalevylle? Kuinka usein kuvia tulee enää selailtua sen jälkeen kun ne on ottanut? Tuntuuko, että mitä enemmän kuvia ottaa, sitä vähemmän niitä katselee?
Ratkaisu on … *rumpujen pärinää*… Project life!
Project life on valokuva-albumin kokoamista, jossa askartelu on pienessä roolissa, pääpainon ollessa valokuvissa ja tarinoissa. Albumit kootaan sivuihin, joissa on valmiiksi pienet taskut valokuville. Ihan niin kuin ennen vanhaan kun filmistä teetetyt kuvat sujautettiin valokuvakansioihin. Tässä erona on se, että albumeihin voi laittaa erikokoisia kuvia ja osan taskuista voi koristella niihin sopivilla lapuilla. Valmiilla tai itse tehdyillä.
Miten homma toimii käytännössä?
  • Hanki tarkoitukseen sopiva kansio ja muovitaskuja
  • Tulosta kuvat tai tulostuta ne liikkeessä
  • Sommittele kuvat sivulle ja lisää koriste elementtejä
  • Kirjoita teksti

 

Olen jo kolme peräkkäisenä vuonna koonnut valokuvistani Project life kansiot. En ole PL juttuja täällä blogissa juurikaan esitellyt, ja ihmettelen miksi. Homma on nimittäin helppoa, hauskaa ja inspiroivaa. Ennen kaikkea se sopii myös sinulle, joka et askartele.

Vaikka osa kuvista päätyy skräpättäväksi, jää moni kuva silti käyttämättä. PL tarjoaa mahdollisuuden saada nämäkin kuvat esille. Esimerkiksi lomareissuista skräppään yhden, ehkä kaksi kuvaa ja muut päätyvät Project Lifeen. PL:ssä kuvia tulee katseltua. Albumia tulee selailtua ohimennen, vieraiden kanssa, sukulaisten kanssa, you name it. Erityisesti lapset tykkäävät katsella albumia ja muistella mitä kaikkea on tehty.

Project life void näyttää juuri sellaiselta kuin haluat. Tyyli on vapaa. Voit laittaa paljon kuvia ja vähän tekstiä tai vähän kuvia ja enemmän kirjoittamista. Voit kirjoittaa käsin tai tietokoneella suoraan kortille. Kortteja voi hankkia digitaalisina, jolloin tulostat kerralla koko kortin ja liität sen muovitaskuun.
Nykyisin Project life tuotteita saa jo suomestakin. Omani olen hankkinut Decoretesta ja Kreatinasta. Kummassakin on oivallinen, nopea ja ystävällinen palvelu. Valmiiden koristeiden tai lappusten hankkiminen ei ole pakollista, mutta mitä vähemmän haluaa askarrella, sitä helpompaa kansioiden tekeminen on valmiiden materiaalien kanssa. Superaskartelija ei välttämättä tarvitse mitään uutta kanisoiden tekemiseen.

Miten teidän valokuville käy? Teetättekö te kuvia, laitatteko albumeihin? Tuleeko kuvia katsottua jälkeen päin?

Tekniikka Torstai 8

On Tekniikka Torstain aika! 
 
Ajatushan lähti liikkeelle siitä, että omistan suhteellisen mittavan varaston kaikenmaailman askarteluun liittyviä aineita ja mömmöjä, enkä käytä läheskään kaikkia niistä. Osaa en ole käyttänyt koskaan! Vaikka aikomus on ollut vahva. Nyt olen päättänyt ottaa härkää sarvista ja etsiä uusia ja verestää vanhoja käyttötapoja jo olemassa oleville tarvikkeille. 
Aikaisemmat Tekniikka Torstai videot löydät täältä.
 
Videoissa on helppoja ja joskus vähän monimutkaisempiakin tekniikoita, mutta kaikenkaikkiaan olen yrittänyt pitää tekniikka videot alle 10 minuutin pituisina, niin että ne jaksaisi katsoa alusta loppuun saakka!
Tekniikka Torstain aikana teen erilaisia askartelu tekniikoita akvarellipaperipohjalle. Tähän tekniikkaan tarvitset:
  • vesivärejä
  • sivellin
  • vettä
  • maski
  • gel medium
  • meikkisieni tai vastaava




Tekniikka Torstai on samalla haaste sinulle lukija. Onko sinulla osa tarvikkeista pölyttynyt hyllyille? Haluatko oppia uusia tekniikoita? Tule mukaan! Kokeile videon tekniikkaa ja linkitä tekemäsi työ blogiini. Tulen katsomaan. Voit myös halutessasi ehdottaa minulle mistä aiheesta kaipaisit uusia tekniikoita ja ideoita. Jos joku käyttämistäni tarvikkeista on sinulle tuntematon, enkä esittele sitä riittävän hyvin videolla, niin kysy ihmeessä kommenteissa. Joku muu saattaa ihmetellä samaa!

Mukavia hetkiä Tekniikka Torstain parissa!

PS, jos tykkäsit, niin tilaa Youtube kanavani ja kerro Tekniikka Torstaista myös kavereille!

Hyviä lentoja!

Blogissa eletään uusia tuulia! On aika kiittää Indiedayssiä yhteistyöstä, olen nimittäin päässyt mukaan Blogirinkiin. Tähän ei liity suurta draamaan, vaan koin, että pienempi yhteisö voisi tarjota enemmän vuorovaikutusta bloggaajien kesken. Lisäksi Blogiringissä on todella kova tasoisia bloggaajia, joita olen seurannut jo pitkään. Olen siis otettu, että olen päässyt tähän jengiin mukaan!
Toivottavasti muutos auttaa minua kehittymään entisestään, ainakin motivaatio on kova!
Lapset ovat opettaneet minua hyppäämään voltin trampoliinilla. Vielä ilmalentoni ei ole yhtä lennokas kuin Elmolla yllä olevassa kuvassa. Olen kuitenkin edistynyt ja siinä samalla oppinut paljon oppimisesta. Kuka tahansa voi oppia voltin eteen- ja taaksepäin, jos sitä harjoittelee päivittäin tuntikausia. Ja se usko, mikä lapsillani on, että äitikin oppii, kunhan vain treenaa, on mahtavaa.  Meillä aikuisilla olisi niin paljon oppimista lasten halusta, motivaatiosta ja uskaltamisesta. Uskosta siihen, että riittävällä harjoittelulla voimme oppia mitä vain.
Sama pätee ihan kaikkeen elämässä. On helpompaa sanoa ettei osaa ja lakata yrittämästä, kuin tavoitella määrätietoisesti sitä mitä haluaa. Ja lentää pyrstölleen kerta toisensa jälkeen. Kuinka moni meistä onnistuu pitämään tavoitteen kirkkaana mielessä silloinkin kun naama kyntää trampoliinin pintaa?
Kaikki tämä pätee monella tavalla myös bloggaamiseen. Harva meistä kai onnistuu saavuttamaan tavoitteensa heti, tai edes pidemmällä aikavälillä. Mutta onko meillä tavoite yhtä hyvin mielessämme kuin lapsella joka opettelee uutta taitoa? Voiko paikallaan junnaaminen johtua siitä, ettemme opettele oikeita asioita tai että emme tiedä minne oikeastaan haluamme mennä? Kuinka moni antaa periksi, kun seuraajia ei ole tarpeeksi tai kommentointi on vähäistä? Kuinka moni tavoite onkin jostakin toisesta lähtöistä, eikä ajatella sitä mitä minun pitää tehdä toisin, että voltti onnistuu?
Oikein mukavaa keskiviikkoa kaikille!