Blogissa eletään uusia tuulia! On aika kiittää Indiedayssiä yhteistyöstä, olen nimittäin päässyt mukaan Blogirinkiin. Tähän ei liity suurta draamaan, vaan koin, että pienempi yhteisö voisi tarjota enemmän vuorovaikutusta bloggaajien kesken. Lisäksi Blogiringissä on todella kova tasoisia bloggaajia, joita olen seurannut jo pitkään. Olen siis otettu, että olen päässyt tähän jengiin mukaan!
Toivottavasti muutos auttaa minua kehittymään entisestään, ainakin motivaatio on kova!
Lapset ovat opettaneet minua hyppäämään voltin trampoliinilla. Vielä ilmalentoni ei ole yhtä lennokas kuin Elmolla yllä olevassa kuvassa. Olen kuitenkin edistynyt ja siinä samalla oppinut paljon oppimisesta. Kuka tahansa voi oppia voltin eteen- ja taaksepäin, jos sitä harjoittelee päivittäin tuntikausia. Ja se usko, mikä lapsillani on, että äitikin oppii, kunhan vain treenaa, on mahtavaa. Meillä aikuisilla olisi niin paljon oppimista lasten halusta, motivaatiosta ja uskaltamisesta. Uskosta siihen, että riittävällä harjoittelulla voimme oppia mitä vain.
Sama pätee ihan kaikkeen elämässä. On helpompaa sanoa ettei osaa ja lakata yrittämästä, kuin tavoitella määrätietoisesti sitä mitä haluaa. Ja lentää pyrstölleen kerta toisensa jälkeen. Kuinka moni meistä onnistuu pitämään tavoitteen kirkkaana mielessä silloinkin kun naama kyntää trampoliinin pintaa?
Kaikki tämä pätee monella tavalla myös bloggaamiseen. Harva meistä kai onnistuu saavuttamaan tavoitteensa heti, tai edes pidemmällä aikavälillä. Mutta onko meillä tavoite yhtä hyvin mielessämme kuin lapsella joka opettelee uutta taitoa? Voiko paikallaan junnaaminen johtua siitä, ettemme opettele oikeita asioita tai että emme tiedä minne oikeastaan haluamme mennä? Kuinka moni antaa periksi, kun seuraajia ei ole tarpeeksi tai kommentointi on vähäistä? Kuinka moni tavoite onkin jostakin toisesta lähtöistä, eikä ajatella sitä mitä minun pitää tehdä toisin, että voltti onnistuu?
Oikein mukavaa keskiviikkoa kaikille!
Niin totta joka sana! Veit varpaat suustani Emmo! 😀 Aina sillon kun tykkäyksiä, kommentteja tai seuraajia ei ole pysähdyn sillon tällön itsekkin miettimään miksi blogia pidän. Pohdinnan jälkeen muistan: Että kehittyisin rakkaassa rentoutumistavassa ja kirjaamaan sen kaikille jotka mahdollisesti ovat siitä kiinnostuneita. Jokainen lukija on tärkeä. Ei väliä kuinka paljon niitä haalii. Olet yksi mun lempi blogaajista. Ansaitset olla blogiringissä. Pidän todella paljon kaikesta jota blogissasi teet. Jalat maassa ja järki päässä. <3
Kiitos iahanasta palautteesta! Ompa kerrassaan mukavaa kuulla <3
Minna onnea uudesta blogikodista <3 Itsekin kaipaisin yhteisöllisyyttä, vaikka joitain tapaamisia bloggareiden kesken. Kuten Turussa ja Vaasassakin on. Noh vaikka sitten aikuisten naisten kokoontumisia tai mitä tahansa. Yhteisöä. Toivottavasti blogiringissä on lämmin ja kodinomainen fiilis.
Kaikkea kivaa viikonloppuun! <3
Meidän pitäisi tehdä joku muka keski-ikäisten blogitapaaminen. Ihan epävirallisista lähtökohdista. Hyvän ruuan parissa. Kenties kesällä?