Author: minna

DIY jäätelö ilman konetta

Kesä on jäätelön kulta-aikaa ja siihen sopii täydellisesti DIY jäätelö ilman konetta. Ainakin meillä. Lapset rakastavat jäätelö, minä raskatan jäätelöä, mies rakastaa jäätelöä. Ei ehkä yhtä intohimmoisesti kuin ensin mainitut, mutta syö sitä kuitenkin ihan mielellään.

Teemme usein jäätelöä jäätelökoneella, mutta toisinaan sitä kaipaa oikoreittejä. Erityisesti silloin kun haluaisi tehdä jäätelöä etukäteen. Isoja määriä. Niin kuin vaikka synttäreille. Tai ei halua syödessä kuunnella jäätelökoneen huminaa. Tai haluaa päästä vähällä. Tähän simppeliin ohjeeseen törmäsin facebookissa ja pitihän sitä kokeilla.

Tämän jäätelön perusmassa on yksinkertainen. Tarvitset kolme raaka-ainetta + haluamasi makuaineet. Minä tein vanilijan ja kaardemumman makuista jäätelöä. Kaardemumma jäätelö on taivaallista.

Itse tehty jäätelö

6dl vispikermaa
1 prk kondensoitua maitoa
0.5dl glukoosisiirappia

vanilija tanko
kaardemummaa

Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita joukkoon glukoosisiirappi ja kondensoitu maito. Kääntele lopuksi joukkoon haluttu makuaine. Itse raaputin vanilijatangon siemenet joukkoon. Kaardemumma jäätelöön ripautin mukaan jauhettua kaardemummaa. Anna massan jäätyä pakastimessa 5-8 tuntia kunnes massa on keskeltä jäätynyt. Ota jäätelö sulamaan hetki ennen tarjoilua.

Jäätelö on aikuiseen makuun aika makeaa, mutta liikaa makeutta voi taittaa himpulla suolaa valmistusvaiheessa.

Työn alla on raparperijäätelön kehitystyö. Kun täydellinen resepti on löytynyt, niin lupaan kertoa sen teille. Raparperi piirakka sopii vanilijan jätskin kanssa tosi hyvin. Piirakasta kunnia äidilleni. Hyvää oli!

Oletko sinä tehnyt itse jäätelöä?

Ihana Etelä-Ranska

Aiemmin tässä kuussa minulla oli mahdollisuus päästä mukaan Temperan järjestämälle reissulle Pebeon tehtaille. Pebeo on Ranskalainen perheyritys, joka valmistaa erilaisia taidetarvikkeita. Meidän reissumme tarkoitus oli oppia käyttämään heidän mixed media linjaansa ja oppia ylipäätään lisää tuotteiden valmistusprosessista ja yrityksestä tuotteiden takana. Ja niin me kyllä opiimmekin!
Ylipäätään oli huikeaa huomata, että asioita tehdään vielä euroopassa. Pebeolla on suurin tehdas ollut koko ajan Ranskassa, mutta sen lisäksi tehtaita on Tunisiassa ja Kiinassa. He ovat kuitenkin para-aikaa sulkemassa Kiinan tehdasta ja siirtämässä toimintaa enemmän takaisin Ranskaan.

Meitä oli matkassa 10 naista, suurimmalla osalla oli taidetarvike tai askartelukauppa. Lisäksi mukana oli Ihana-lehden Kaarina. Niin ja minä. Meitä pidetttiin koko reissun ajan kuin kukkaa kämmenellä. Ensimmäisen päivänä meidät kuljetettiin lentoasemalta suoraan hotellille ihastuttavaan pieneen kaupunkiin nimeltä Aubagne joka sijaitsee aivan Marseilen tuntumassa. Meille jäi hetki aikaa nauttia lasilliset keskustorin laidassa kylän elämää ihmetellen. Illan ohjelmassa oli upeita näköaloja ja loistava illallinen kalaravintolassa meren äärellä.

Ihan välihuomautuksena on pakko todeta, että söin elämäni parhaat kampasimpukat. Sahrami kastikkeella. Kuola valuu vieläkin jos liikaa muistelen.

Reissu oli tietenkin keskittynyt mixed media opiskeluun, mutta joka ilta meidät vietiin syömään hyvin johonkin mukavaan ravintolaan, joten sen verran pääsi näkemään aluetta, että haluaisi lähteä uudestaan samoille seuduille. Todella kaunista aluetta ja miten hyvää ruokaa! Vieläkin näitä kuvia katsellessa on pakko huokailla ihastuksesta.

Parasta reissussa oli jälleen kerran hyvä seura! Osa oli minulle tuttuja jo entuudestaan erilaisista yhteyksistä, mutta uusia ystävyyksiäkin solmittiin. Lähtipä lentoon sellainenkin idea, että kookontuisimme vähän useamminkin puuhastelemaan yhdessä. Oli meinaan niin inspiroiva ja monipuolinen porukka koossa, että se jos mikä saa ideoita pulppuilemaan. Toivottavasti pääsen jakamaan ideoinnin tuloksia jossakin vaiheessa myös täällä blogissa.

Joskus olen miettinyt, että onko tässä bloggaamisessa mitään järkeä. Yksi tälläinen matka ja mietin, että kymmenen vuotta askartelubloggaamista on ollut kaiken vaivan arvoista. Tuhannet kiitokset tästä upeasta kokemuksesta Temperaan! Tunsin oloni koko reissun ajan VIP vieraaksi. Voi tätä elämän onnea!

Teen erillisen postauksen reissun taiteellisesta annista, stay tuned.

Viimeistä viedään

Tajusin juuri, että mun pikku tyttöni siirtyy ensi syksynä seitsemännelle luokalle. Siis seiskalle. Yläasteelle. Ja vielä samaan kouluun, jota olen itsekkin aikanani käynyt. OMG.

Tähän kun vielä lisätään se, että nuorimmainen on vikaa päivää eskarissa, niin ollaan kyllä aivan uusilla vesillä.

  • Perheessämme ei ole päiväkoti-ikäistä
  • Perhessämme on yläkoululainen
Mun lapset on jo isoja. Vaikka ne onkin vielä pieniä. Muistan tuon ajan, seiskaluokan kesän. Se tuntuikin siltä, että oli jo aika iso, vaikka toisaalta olikin aika pieni. Nyt mun oma tyttäreni on siinä, aikuisuuden kynnyksellä.
Muistatteko te sen tunteen? Että koki olevansa uudella tavalla itsenäinen, omia valintoja tekevä ja persoonallinen henkilö. Ei kuka tahansa lapsi, vaan henkilö.
Äitinä pitäisi ymmärtää tätä siipiään kokeilevaa henkilöä. Hän on niin tuttu ja rakas, mutta samalla hän on uusi ja tuntematon. Hän ei ole kopio vanhemmistaan, eivätkä hänen valintansa ole minun valintojani. Niin yksinkertaista ja samalla kuitenkin niin vaikeaa. Sitä luulee tietävänsä paremmin.
Se oli tavallaan helppoa silloin kun pystyit pukemaan lapset juuri niin kuin halusit, veit ne leikkimään juuri niiden kavereiden kanssa joiden vanhempien kanssa tulit hyvin juttuun ja katsoit että lapsesi söi vain kotona tehtyä luomuruokaa.
Nyt ne soittavat, että menevät kaverille, eivät todellakaan leikkimään, vaan olemaan. Saattavat käydä nuokkarilla. Niillä on kuukausiraha ja ne tekevät omia päätöksiään rahan käytön suhteen. Ja niiden ystävät eivät enää ole sinun ystäviäsi. Ja niiden tyyli ei taatusti ole sinun tyylisi. Niillä on mielipiteitä asioista, joista et ole kuullutkaan.
Uskon vahvasti, että niin on tarkoitettu. Lapsilla on mahdollisuus kasvaa vanhempiaan paremmiksi. 
Miten teillä, onko keväällä haikeita fiiliksiä koulun alkuun tai loppuun liittyen? 

Tekniikka Torstai 12

Liisteritekniikka

On Tekniikka Torstain aika!

 
Ajatushan lähti liikkeelle siitä, että omistan suhteellisen mittavan varaston kaiken maailman askarteluun liittyviä aineita ja mömmöjä, enkä käytä läheskään kaikkia niistä. Osaa en ole käyttänyt koskaan! Vaikka aikomus on ollut vahva. Nyt olen päättänyt ottaa härkää sarvista ja etsiä uusia ja verestää vanhoja käyttötapoja jo olemassa oleville tarvikkeille. 
Aikaisemmat Tekniikka Torstai videot löydät täältä.
 

Teknisten ongelmien vuoksi minulta on jäänyt tekniikka torstai väliin, joten julkaisen tässä videon, jonka olen tehnyt eräälle vanhalle kurssille. Tuntuu muuten aika hauskalta katsoa omaa tekemistään, nyt muutaman vuoden jälkeen. Voi kuinka onkaan tyylini muuttunut, mutta tekniikka on kuitenkin aika hauska!

salasana: liisteritekniikka


liisteri from Minna Enqvist on Vimeo.

 

 

 

Tekniikka Torstain videoista poiketen, tämä tekniikka on tehty paksulle kuvioidulle kartongille.  Tähän tekniikkaan tarvitset:
  • liisteriä
  • vesiliukoisia mistejä
  • kuviointiin esimerkiksi haarukka, kampa tai mitä kotoa sattuu löytymään.

 

Tekniikka Torstai on samalla haaste sinulle lukija. Onko sinulla osa tarvikkeista pölyttynyt hyllyille? Haluatko oppia uusia tekniikoita? Tule mukaan! Kokeile videon tekniikkaa ja linkitä tekemäsi työ blogiini. Tulen katsomaan. Voit myös halutessasi ehdottaa minulle mistä aiheesta kaipaisit uusia tekniikoita ja ideoita. Jos joku käyttämistäni tarvikkeista on sinulle tuntematon, enkä esittele sitä riittävän hyvin videolla, niin kysy ihmeessä kommenteissa. Joku muu saattaa ihmetellä samaa!

Mukavia hetkiä Tekniikka Torstain parissa!

PS, jos tykkäsit, niin tilaa Youtube kanavani ja kerro Tekniikka Torstaista myös kavereille! Muista myös äänestää blogiani Kesän kuumin blogi äänestyksessä. Linkki sivupalkissa. Kiitos osallistumisestasi!

 

 

Jopas sattui

Ajoin eilen ruohon. Rakastan sitä hommaa. Aurinko paistaa ja leikattu nurmi tuoksuu. Piha siistiytyy, ajatukset selkiintyvät. Kukkapenkit saavat uuden ilmeen, ikään kuin niissä olisi enemmän ryhtiä. Perhonen lentää ja linnut laulavat. Jossain kukkuu käki. On ihanaa, niin kesäistä. Mieskin puuhailee pihalla omiaan. On yhteistä mukavaa aikaa. Ulkoilua, reippaita pihahommia, kummallakin omansa, mutta silti yhdessä. Ah, niin kesäistä.

Mies istahtaa omenapuun alle ja minä siihen viereen. Levitän puseron alle ja makaan vasta ajetulla nurmikolla sinistä taivasta tähyillen. Se on onnea se.

Sitten siihen tulee se koira. Joka jostain luonnon oikusta rakastaa kannella kiviä. Ja jos on koira iso, niin isoja ovat sen kantamat kivetkin. Nyrkin kokoisia, kunnon murikoita. Koira peittää auringon, on tullut seisomaan yläpuolelleni. Pää pääni yläpuolella. Nostan sille käteni sen merkiksi, että väistää. Ja väistäähän se. Kivi vaan putoaa sen leuoista keskelle otsaani.

Mietin, että olisi sekin tapa kuolla. Omalle pihalleen, nurmikolle, koiran pudottaman kiven seurauksena haljennut kallo. En kuollut, mutta fiilis ei palannut ennalleen. Päätä jomottaa vieläkin.


Millaisia sattumuksia teille on koirien kanssa käynyt?

Sinisävyinen kortti

Harvemmin tulee harrastettua korttiaskartelua, mutta kiitos Pinterestin, olen saanut pienen korttikärpäsen pureman! Tämän tyyppisiin kortteihin olen kyseisessä paikassa törmännyt useinkin ja halusin kokeilla itse kortin tekemistä. Vielä kun tähän samaan sattui todellinen tarve kortille, niin mikäpä sen parempi syy tarttua askartelutarvikkeisiin!

Aloitin kortin teon hiomalla Tim Holtz Core’dinations ADIRONDACK ColorCore paperia, jotta saan alla olevan sävyn esiin. Kyseiset paperithan ovat keskeltä erisävyisiä kuin pinnasta, joten hiomalla tai repimällä paperin sisus tulee esille.

Satun omistamaan suuren määrän Fiskarssin kuviosaksia, mutta harvemmin löydän käyttöä niille. Tämän kortin juju on kuitenkin kuviosaksilla leikattu pallomainen reuna. Mitään erityisiä leikkureita en siis ole korttiin käyttänyt.

kaikessa yksinkertaisuudessaan olen vain liimannut suikaleet kiinni korttipohjaan ja lisännyt muutamia koristeita päälle.

Mukavia askarteluhetkiä kaikille!